Auttakaa...

[jumalten pilkkaa?]

Olen kiinni miehessä joka kohtelee mua huonosti. Osaa kyllä olla pehmeä välillä, mutta loppuviimeksi on 100% egoistinen ja muiden tarpeet mitätöivä, tunteeton ja dominoiva. Olen silti korviani myöten rakastunut hänessä moneen, ja seksi on upeinta mitä oon ikinä kokenu. Mutta oon kaikesta muusta ihan puhki. Energiaa ei ole enää kuin itkemiseen. Olen koko ajan sairas, en jaksa hoitaa asioitani, kaikki energia menee tähän säätämiseen ja vääntöön. Ja ennen olin suht energinen ja voimakas nainen. Nyt tuntuu kuin hän mitätöisi mua pala palalta pois. Huudan väsyneenä puhelimeen. Olen tullut hulluksi.

Voisin kertoa pitkän tarinan, mutta narsistin ja psykopaatin määritelmät uppoavat häneen täysin. Ja mikä mussa on vikana, etten pääse hänestä irti? Olen yrittänyt, mutta sellasina hetkinä vain makaan masentuneena...töissä olen käynyt, mutta opiskella ja harrastaa en jaksa; illat vain makaan ja mietin kuolemaa. Ja heti kun näyttää vihreää valoa, sytyn eloon taas.

Oon väsyttäny kaverini näillä jutuilla niin tulin tänne.. Suurinpiirtein kaikki kaverini ovat sitä mieltä, että jätä se mies, ja raivoavat, kun aina sorrun siihen upeaan seksiin uudestaan. Yksi on niin raivona, että jos vielä näkee miehen mun facebookkamulistallani, katkaisee ystävyytensä minuun. Kai sekin on jokin suojelunhalusta kertova juttu, mutta ei nainen muuten auttaa halua. Ei vain halua kuulla kuulumisiani enää.

Siis ongelmani on, ettei kukaan ystävistäni halua kuulla kuulumisiani enää. Hävettää. Olen ollut niin miljoonat kerrat aallonpohjalla ja sit taas mennään yhteen, että pitävät jo hulluna. Äitikin kirkui, ettei halua kuulla siitä paskiaisesta mitään: Ei ole enää kelle puhua. Ahdistunut tunne rinta-alassa vain kasvaa.

Siinä koukuttavassa seksissä siis toimii ihan kaikki, mitä aikuinen nainen voi toivoa. Mies on juuri tyyppiäni, rakastan hänen tuoksuaan, liikkeitään, meillä on samat seksifantasiat ja hän on dominoiva, itse alistuva (vain sängyssä), sama intohimon aste (halutaan seksiä yhtä usein), jopa sama koko. Siis jopa alapää on kuin valettu, ihan kuin hänet olisi tehty mua varten - fyysisesti... Seksi on mielettömintä mitä olen kokenut koskaan. Ja olen jo keski-iässä...

No. En tiedä vastaako kukaan ja onko tähän vastauksia. Olen vuoden sisällä kahlannut suurinpiirtein kaikki läheisriippuvuudesta ja narsismista kertovat kirjat: ei tulosta. En vain pääse irti. Seksi on jumalaista. Mies tuntuu sopivan mulle fyysisesti, ei henkisesti. Jumalten pilkkaa?

 

[Jestas sentään!]

Voiko aikuinen nainen olla noin vietävissä ja kynnysmatoksi alistumassa? Jätä se sika heti ja osta dildo, saat ihan yhtä hyvät orkut ja muuten pääset olemaan taas oma itsesi. Hienojakin miehiä on olemassa, miksi tuhlata elämäänsä tuollaiseen?

 

[niin se on]

masentunut voi olla koukussa seksiin, mikä silloin on ongelman lähde?

 

[nyyyh.-.,]

Juu, voi voi

 

[RaivoRakastajatar]

Usko tai älä, mutta ymmärrän mistä puhut. Tiedän tunteen turhankin hyvin ja ihan liian omakohtaisesti. Joka sitä ei ole kokenut, ei voi tajuta kuviota. Miten voisikaan, kun sitä itse eläväkään ei meinaa tajuta, miten sellainen on mahdollista. Miten minä, tavan aikuinen, järkevä ja rationaalinen ihminen voin seota noin? Kyllä sitä näköjään voi. Paremmissakin piireissä...

En tiedä kauanko suhteenne on kestänyt. Omani jatkui yli kymmenen vuotta. Jumaliste: yli kymmenen vuotta sitä intohimohelvettiä! Vaati silloin valtavaa henkistä taistelua itseni kanssa, jotta sain sen loppumaan. Irtautuminen vei pari vuotta, eikä se silloinkaan vielä ollut helppoa. Varma olin jo toki, etten halua sen piinan enää jatkuvan, mutta silti se oli vaikeaa. Fysiikka kaipasi häntä vaikka psyykettä puistatti inhosta.

Ja tosiaankin se häpeä, kun on kyllästyttänyt kaikki kuulomatkan päähän sattuvat sillä jatkuvalla jauhamisellaan, miten ihana ja kamala se mies voikin olla. Noloa ku hitto.

Elämä jatkuu. Parempana ilman sitä riivaavaa suhdetta. Niin on pakko uskoa ja niin on pakko olla. Koska loppujen lopuksi mikään muu ei ole ihmiselle niin tärkeää kuin mielenrauha. Ilman sitä tulee hulluksi - me molemmat tiedämme sen, vai mitä?

Se on kyllä pakko sanoa, että aikamoisen itsetutkiskelun paikka se koko ihmissuhde oli. Ainoa lohtu onkin se, että ehkä minä jotakin opin. Ehkä.

 

[apujaaaa]

Minä ohjaisin sinut sivustolle

http://www.narsistienuhrientuki.info/keskustelu/index.php

sivustolta löytyy paljon tietoa ja keskustelupalstalla voit purkaa mieltäsi tästä asiasta. Mutta totuus on se, että kukaan ei sinua voi erottaa tuosta miehestä ellet itse arvosta itseäsi niin paljon, että jätät tuon riippuvuuteen perustuvan suhteen. Seksuaalisuus on tärkeä osa meitä, mutta ei sitä pitäisi toteuttaa noin räikeästi muun elämäsi ja persoonasi kustannuksella. Ehkä seksiaddiktiosta lukeminen voisi myös auttaa sinua.

Mutta siis päätös on sinun. Ystäväsi toivoo niin lujasti, että keräät itsesi ja lähdet tuosta suhteesta, että on valmis katkaisemaan ystävyytensä kanssasi mikäli et sitä tee. Mietipä arvojärjestystäsi ja minkälaista elämää todella haluat elää. Ihan hyvin voit löytää miehen, joka toteuttaa seksuaaliset toiveesi, mutta kohtelee sinua muutenkin hyvin. Mietipä sitä.

Voimia sinulle!

 

[Ei kenenkään kamulistalla.]

Kun luin tuota tekstiä, ajattelin, että voi, voi tuota nuorta 'rakkautta' ja kuvittelua että elämä päättyy jos uskaltaa jättää huonon liiton taaksensa. Mutta jumppahuiti -keski-ikäinen nainen!

Oikeasti. Mitä sinä tuolla purkauksellasi haet? Jos ei ystäväsi, äitisi etkä sinä itse osaa auttaa itseäsi niin tuskinpa kukaan ellikään. Täältä saat vaan vahvistusta kuvitellulle narsistidiagnoosille.

Lääkäreillä on muuten nimitys teille muille sairauksia keksiville hysteerikoille: Luulosairaus.

 

[Se pahnee]

Olin suhteessa persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa. Se toisen ihmisen manipuloiminen, vainoaminen ja huonosti kohteleminen vain pahenee ajan myötä, kunnes sinä olet todella SAIRAS! Muistan loppumetreillä ajatelleeni, että jonain päivänä mä vielä tapan ton paskan.

Äitini ja ystävieni tuella pääsin suhteesta irti, mutta silloin oma henkinen terveyteni horjui jo. Diagnoosit olivat paniikkihäiriö ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Edellinen lienee useimmille tuttu, jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että odottaa ihan varmuuden vuoksi jotain pahaa tapahtuvaksi kaiken aikaa, ja tuntee olevansa syyllinen kaikkeen, naapurin lapsen räkätaudista maailman nälänhätään. Ovesta en uskaltanut mennä ulos ilman saattajaa, ja ulkona vilkuilin jatkuvasti olkieni yli, että mistä se hullu kohta hyökkää kimppuni.

Auta itseäsi, ja tee se HETI!

 

[Valmiiksi "hullu"?]

"Olin suhteessa persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa."

Oliko tuo lääkärin tekemä tautiluokitus ja tuli ilmi pitkällisen hoitosuhteen tuloksena?

Voisiko olla niin, että sinä sairastuit ihan ilman hänen apuaan ja hän reagoi niin ettei enää jaksanut sinua ja skitsoilujasi.

 

[Mikä ei tapa, vahvistaa]

Intohimoa ei suotta kuvailla liekiksi. Ja kuten oikeakin tuli, se on hyvä renki vaan kehno isäntä. Kun suhde toimii ja intohimoa on => hieno juttu. Kun suhde ei toimi mutta intohimoa on => huono, huono.

Joku järki sinussa puhuu, koska tiedät periaatteessa mitä pitäisi tehdä. Ihan kuten lähes jokainen suomalainen tietää, miten pitäisi syödä mutta toteutus on toinen.

Siltikin kehottaisin sinua hakemaan voimaa irrottautumiseen. Jos kerran siisti irrottautuminen ei onnistu, niin hae vertaistukea, ylempänä on annettu hyvä osoite. Myös oman historian pohtiminen voi auttaa: mitä helkkaria sä siinä tyypissä oikeasti näet? Mitä tarvetta se oikeasti tyydyttää? Annat hänelle viestin, että ihmisiä saa kohdella ihan miten haluaa.

Tuo mies myös etäännyttää sinut ystävistäsi. Mieti tärkeysjärjestystä. Lopeta ystävillesi ruikuttaminen, koska se on näännyttävää. Heillä on mielestään sinulle ratkaisu: jätä se sika. Sinä et ole siihen vielä valmis. Puhu ystäviesi kanssa heidän asioistaan, kuuntele. Kokeile aluksi sitä, että vaikenet surkeudestasi (jos kerran olet kykenemätön tekemään sille mitään, sillä tuollaista miestä ei pysty muuttamaan. Ei ainakaan sillä, että vaikeroi viattomille hänen hirveyttään)

Tai siis... eihän hän hirveä ole. Mutta hän ei tee hyvää sinulle.

 

[Se pahenee]

"Olin suhteessa persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa."

Oliko tuo lääkärin tekemä tautiluokitus ja tuli ilmi pitkällisen hoitosuhteen tuloksena?

Voisiko olla niin, että sinä sairastuit ihan ilman hänen apuaan ja hän reagoi niin ettei enää jaksanut sinua ja skitsoilujasi.

Kyllä oli ihan viralliset diagnoosit. Rajatilahäiriö, tai epävakaa persoonallisuus kuten nykyään yleisemmin sanotaan, kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja lieviä viitteitä pakko-oireisesta häiriöstä. Myös ADD oli johon hän ei saanut lääkitystä huumetaustansa takia. Hän on ollut näiden sairauksiensa takia eläkkeellä 36 vuotiaasta saakka, eikä asiaa suinkaan tee paremmaksi päihteiden sekakäyttö.