surullinen
Tein tunti sitten raskaustestin, joka oli positiivinen. Mieli ei vain ole kamalan positiivinen tästä asiasta. Olen itkenyt nyt siitä asti kun kävin testin tarkistamassa.
Olen eronnut lapsen isästä muutama kuukausi sitten (minulla siis kohta 1v. lapsi). No, harrastimme kyllä seksiä eron jälkeen pari kertaa ja tässä nyt tulos. Ei aavistustakaan kuinka pitkällä olen,l koska olen luullut että kuukautsiet ovat olleet pois stressin ja imetyksen takia. Ja nyt on aivan uskomattoman tyhmä olo!!! Miten ihminen, jolla on jo lapsi ei voi aavistaa olevansa raskaana!!
Olen aivan sekaisin ja tiedän että tämä kirjoituskaan ei ole oikein parhaasta mahdollisesta päästä. En vaan voi kertoa kenellekään ennenkuin sopeudun itse ajatukseen ja saan tietää kuinka pitkällä olen. Lapsen isä tietää ja lupasi olla tukenani.
Muuttuuko tämä tästä iloksi vielä? Voi pliis kertokaa :'( On niin huono omatunto lapseni takia, kun hän on niin pieni ja sitten on huono omatunto masussa olevan vauvan takia, koska en osaa olla ollenkaan iloinen tästä. Voi apua...
Olen kaiken lisäksi aina ollut erittäin vastaan aborttia, koska mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi osata taplata vastuullisesti ja kantaa seuraamukset teoistaan. Nyt jotenkin kummasti mielessä kummittelee kuitenkin sana abortti Tiedän että inhoaisin itseäni loppuikäni jos ottasin tämän lapsen pois, mutta on niin toivoton olo, etten tiedä oikein mitä teen
Olen aivan shokissa ja surullinen. Kamalaa Ja sitten on niin epäreilu olo siitä että jotkut yrittävät vuosikausia lapsia, jotka olisivat erittäin toivottuja ja sitten minä pamahdan paksuksi pahimmalla mahdollisella hetkellä.
Miten osaan iloita tästä??? :'(
Olen eronnut lapsen isästä muutama kuukausi sitten (minulla siis kohta 1v. lapsi). No, harrastimme kyllä seksiä eron jälkeen pari kertaa ja tässä nyt tulos. Ei aavistustakaan kuinka pitkällä olen,l koska olen luullut että kuukautsiet ovat olleet pois stressin ja imetyksen takia. Ja nyt on aivan uskomattoman tyhmä olo!!! Miten ihminen, jolla on jo lapsi ei voi aavistaa olevansa raskaana!!
Olen aivan sekaisin ja tiedän että tämä kirjoituskaan ei ole oikein parhaasta mahdollisesta päästä. En vaan voi kertoa kenellekään ennenkuin sopeudun itse ajatukseen ja saan tietää kuinka pitkällä olen. Lapsen isä tietää ja lupasi olla tukenani.
Muuttuuko tämä tästä iloksi vielä? Voi pliis kertokaa :'( On niin huono omatunto lapseni takia, kun hän on niin pieni ja sitten on huono omatunto masussa olevan vauvan takia, koska en osaa olla ollenkaan iloinen tästä. Voi apua...
Olen kaiken lisäksi aina ollut erittäin vastaan aborttia, koska mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi osata taplata vastuullisesti ja kantaa seuraamukset teoistaan. Nyt jotenkin kummasti mielessä kummittelee kuitenkin sana abortti Tiedän että inhoaisin itseäni loppuikäni jos ottasin tämän lapsen pois, mutta on niin toivoton olo, etten tiedä oikein mitä teen
Olen aivan shokissa ja surullinen. Kamalaa Ja sitten on niin epäreilu olo siitä että jotkut yrittävät vuosikausia lapsia, jotka olisivat erittäin toivottuja ja sitten minä pamahdan paksuksi pahimmalla mahdollisella hetkellä.
Miten osaan iloita tästä??? :'(