Auttakaa pliis joku :'(

Tein tunti sitten raskaustestin, joka oli positiivinen. Mieli ei vain ole kamalan positiivinen tästä asiasta. Olen itkenyt nyt siitä asti kun kävin testin tarkistamassa.

Olen eronnut lapsen isästä muutama kuukausi sitten (minulla siis kohta 1v. lapsi). No, harrastimme kyllä seksiä eron jälkeen pari kertaa ja tässä nyt tulos. Ei aavistustakaan kuinka pitkällä olen,l koska olen luullut että kuukautsiet ovat olleet pois stressin ja imetyksen takia. Ja nyt on aivan uskomattoman tyhmä olo!!! Miten ihminen, jolla on jo lapsi ei voi aavistaa olevansa raskaana!!

Olen aivan sekaisin ja tiedän että tämä kirjoituskaan ei ole oikein parhaasta mahdollisesta päästä. En vaan voi kertoa kenellekään ennenkuin sopeudun itse ajatukseen ja saan tietää kuinka pitkällä olen. Lapsen isä tietää ja lupasi olla tukenani.

Muuttuuko tämä tästä iloksi vielä? Voi pliis kertokaa :'( On niin huono omatunto lapseni takia, kun hän on niin pieni ja sitten on huono omatunto masussa olevan vauvan takia, koska en osaa olla ollenkaan iloinen tästä. Voi apua...

Olen kaiken lisäksi aina ollut erittäin vastaan aborttia, koska mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi osata taplata vastuullisesti ja kantaa seuraamukset teoistaan. Nyt jotenkin kummasti mielessä kummittelee kuitenkin sana abortti Tiedän että inhoaisin itseäni loppuikäni jos ottasin tämän lapsen pois, mutta on niin toivoton olo, etten tiedä oikein mitä teen

Olen aivan shokissa ja surullinen. Kamalaa Ja sitten on niin epäreilu olo siitä että jotkut yrittävät vuosikausia lapsia, jotka olisivat erittäin toivottuja ja sitten minä pamahdan paksuksi pahimmalla mahdollisella hetkellä.

Miten osaan iloita tästä??? :'(

 

niin, pitäis ajatella eka...... juttele th:n kans...

 

Kannattaisikohan nyt varata ensin neuvola ja jutella tuntemuksista siellä.

 

Kaikki lapset on rakkaita, oli niitä kuinka paljon tahansa, ja olivat ne kuinka riiviöitä tahansa. Oletteko nyt ihan varmoja siitä erostanne? Tuskin teillä helppoa on ollut pienen lapsen kanssa.

 

Alkujärkytyksen jälkeen uskon et muuttuu iloksi. varaa tosin aika neuvolaan ja juttele siellä lisää.

 

Ensinnäkin ISO HALAUS!! Ymmärrän hyvin, että pää on pyörällä! Nyt pitää ottaa asenne "tästä selvitään, tuli eteen mitä tahansa".. hienoa, että olet saanut kerrottua lapsen isälle!
On luonnollista että mieli on hakoteillä, vaik itellä on toivottu raskaus, ni silti plussattuani olin alkuun apealla mielellä.. onneksi meillä on 9kk aikaa sopeutua tilanteeseen..

 

No, ensinnäkin aborttia varmasti tulisit katumaan.
Toiseksi, anna itsellesi aikaa sopeutua asiaan. Se etten heti raskaudestasi iloitse ei vahingoita vauvaa. Ja kyllä pientenkin kanssa pärjää -yksinkin- kunhan siihen vain niin asennoituu.
Neuvolaan nyt vain aika ja juttelemaan olostasi! Päivä kerrallaan eteenpäin. Voimia ja jaksamista.

 

:hug:

sä tunnet ite ittes parhaiten ja jos sä sanot että abortti sais sut inhoamaan ittees koko lopun ikää niin ethän sä voi niin tehä. kuten ylällä on jo ehdotettu niin juttele neuvolassa tästä. nimiki sen jo kertoo et ne osaa neuvoa siellä kyllä se vielä iloks muuttuu susta nyt just vaan tuntuu tältä. käsittele tää tunne niin sitä ikäänkuin ittestään siirtyy seuraavaan tunteeseen.


ps. me miehen kanssa yritettiin kuukausi tolkulla tulla raskaaks, ja sitte ku viimein onnistuttiin niin en mäkää osannu olla tosissani onnellinen ihan heti. tai kyllä sitä oli vähän sillee "jess! viimeinki! w00h00" mut kesti kyllä hetki ennenku sitä todella tajus mitä on tapahtunu.

 

Kunhan selviät ensi järkytyksestä ja saat käytyä neuvolassa pikkukaverin iän selvittämässä, eiköhän ne ajatukset siitä pikku hiljaa tyynny. On sulla muuta stressiä riittänytkin, ei ihme, jos et ole asiaa heti tajunnut.

Olemassaolevalle pienokaiselle tulee sisarus pienellä ikäerolla, sen suhteen ei ainakaan kannata kantaa huonoa omatuntoa! Eikä missään sanota, että heti pitää riemusta revetä, kun plussan näkee, ehtii sitä myöhemminkin. Mullakin on tämän ekan raskauden kanssa ollut onnellisen olon välillä ollut suoranaisia pakokauhun hetkiäkin, mutta silti uskon, että loppupeleissä asiat menevät just oikein.

Anna itsellesi aikaa.

 

Kaikki lapset on rakkaita, oli niitä kuinka paljon tahansa, ja olivat ne kuinka riiviöitä tahansa. Oletteko nyt ihan varmoja siitä erostanne? Tuskin teillä helppoa on ollut pienen lapsen kanssa.

Ihanasti sanottu. :heart: Ja niin totta!

 

miten itse jaksaa,jos jaksaa pienien lapsien kanssa niin kyllä minä pitäisin lapsen
mutta jos ei taas jaksa niin kannattaa miettiä muitakin vaihtoehtoja.

mieti ja keskustele asiasta vaikka jonkun kanssa.

 

Miksi menet sänkyyn vielä miehen kanssa jonka kanssa et halua edes olla? Ja menet vielä ilman ehkäsyä??
ei herrajee....

 

Miksi menet sänkyyn vielä miehen kanssa jonka kanssa et halua edes olla? Ja menet vielä ilman ehkäsyä??
ei herrajee....

Ei naiset ole noin yksinkertaisia

 

Exä kävi ruokatunnillaan juttelemassa täällä ja nyt alkaa olla jo vähän parempi mieli. Purskahdin taas itskuun kun luin teidän ihania kommenttejanne, kiitos niistä

Huomenaamulla on neuvola, josta saan varmaan lähetteen ultraan että saadaan tietää kuinka pitkällä olen.

Nyt alkaa tosiaan se alkujärkytys hälvetä. Puhuttiin exän kanssa että koska molemmilla riittää vielä rakkautta toisiamme kohtaan, niin ehkä voitaisiin harkita yhteenpaluuta ja katsella pikkuhiljaa jos suhde vielä vaikka voisi toimia. Sekin piristi mieltä.

Nyt sitten stressaa vain se muille kertominen, vaikken sitä kyllä aio tehdä varsinkaan ennenkuin saan tietää kuinka pitkällä mennään jne. Olkoon tämä oma pikku salaisuutemme siihen saakka.

Tunteet on vielä aika ristiriitaiset, mutta ehkä tämä tästä...
Kiitoksia ihanista kommenteistanne, ne saivat minut kyllä paremmalle mielelle

 

:hug: elämä menee eteenpäin.. sinulla on rakastava mies, vaikka ex-onkin.. mutta kertoo hänestä paljon, että kantaa vastuunsa ja olette pystyneet keskustelemaan asiallisesti! Toivottavasti tosiaan teillä on vielä yhteisiä vuosia edessä.. jospa tämä olisi se asia joka näyttää näyttämään miten toinen onkin tärkeä!
Nyt otat asian kerrallaan.. meillä on tosiaan ONNEKSI 9kk aikaa sopeutua tilanteeseen..
sukkapari 9+0 :heart:

 

Miksi menet sänkyyn vielä miehen kanssa jonka kanssa et halua edes olla? Ja menet vielä ilman ehkäsyä??
ei herrajee....

Sanoppa muuta. Sitä saa mitä tilaa.

 

Kaikki lapset on rakkaita, oli niitä kuinka paljon tahansa, ja olivat ne kuinka riiviöitä tahansa. Oletteko nyt ihan varmoja siitä erostanne? Tuskin teillä helppoa on ollut pienen lapsen kanssa.

Ihanasti sanottu. :heart: Ja niin totta!

vaikka lapset olisivatkin rakkaita, se ei tarkoita että niitä silti jaksaisi vaikeassa tilanteessa hoitaa "oli niitä kuinka paljon tahansa ja olivatpa minkälaisia riiviöitä tahansa" :|
Suomen karut lastensuojelutilastot on siitä oikein hyvä esimerkki :|

 

:hug: elämä menee eteenpäin.. sinulla on rakastava mies, vaikka ex-onkin.. mutta kertoo hänestä paljon, että kantaa vastuunsa ja olette pystyneet keskustelemaan asiallisesti! Toivottavasti tosiaan teillä on vielä yhteisiä vuosia edessä.. jospa tämä olisi se asia joka näyttää näyttämään miten toinen onkin tärkeä!
Nyt otat asian kerrallaan.. meillä on tosiaan ONNEKSI 9kk aikaa sopeutua tilanteeseen..
sukkapari 9+0 :heart:

Puhuttiinkin juuri tuossa että ehkä tämä nyt sitten saa meidät yrittämään tosissamme ja osoittamaan toistemme tärkeyden.
Ero on tehnyt uskoakseni ja toivoakseni meille ihan hyvää. Lapsen tulo oli aika suuri asia suhteellemme, emmekä ottaneet toisiamme huomioon ollenkaan. Muuten suhteemme on ollut hyvä, emme paljon riidelleet ja asiat toimivat. Exäni on hyvä mies, huolehtivainen ja ahkera. Me vain kasvoimme jotenkin erillemme lapsen syntymän jälkeen. Toivottavasti tämä toinen lapsi kasvattaisi meidät takaisin yhteen.

Olemme jo aiemminkin puhuneet yhteenpaluusta, koska rakkautta tosiaan on ja mielestämme lapselle on aina parasta jos vanhemmat pystyvät olla yhdessä. (Edellyttäen tietenkin että ei ole riitaisa ympäristö ym.)

Aika uskomaton olo kyllä on. Vaikea ajatella että olen tosiaan raskaana! Varsinkin kun ei ole ollut minkäänlaisia tuntemuksia. Se nyt tietysti voi johtua siitäkin että raskaus ei välttämättä ole kovin pitkällä vielä...

 

pikkulapsiaika, on tosiaan koetinkivi parisuhteelle! HIENOA, että teillä on toimiva puheyhteys.. antakaa nyt aikaa niin itsellenne, kuin toisillennekin ja palaatte yhteen jos/kun siltä tuntuu.. sitten kun tulee sen aika! Mitä toisille kertomiseen tulee, niin varmasti saatte pitkiä katseita ja kriittisiä mielipiteitä, mutta myös niitä kannustavia puheenvuorojakin! Mutta nyt pitää tosiaan ottaa se asenne "tästä selvitään tuli eteen mitä tahansa".. Siihenkin on vielä onneksi aikaa, kun sun "pitää" jollekki asiasta kertoa, siis sen puoleen, et kun alkaa näkyä.. saatte yhdessä miettiä miten tästä eteenpäin! :hug:

 

tyypillinen mamma ja tarina. Himot vie ja järki ei pakota päätä. Nyt on myöhästä parkua kun paskat on jo housussa.

 

Kaikki lapset on rakkaita, oli niitä kuinka paljon tahansa, ja olivat ne kuinka riiviöitä tahansa. Oletteko nyt ihan varmoja siitä erostanne? Tuskin teillä helppoa on ollut pienen lapsen kanssa.

Ihanasti sanottu. :heart: Ja niin totta!

vaikka lapset olisivatkin rakkaita, se ei tarkoita että niitä silti jaksaisi vaikeassa tilanteessa hoitaa "oli niitä kuinka paljon tahansa ja olivatpa minkälaisia riiviöitä tahansa" :|
Suomen karut lastensuojelutilastot on siitä oikein hyvä esimerkki :|

Ööh, tuo on kyllä tiedossa. Mä kommentoin vain ja ainoastaan tuota tummennettua lausetta, en ap:n tilannetta tai mitään muuta.

 

pikkulapsiaika, on tosiaan koetinkivi parisuhteelle! HIENOA, että teillä on toimiva puheyhteys.. antakaa nyt aikaa niin itsellenne, kuin toisillennekin ja palaatte yhteen jos/kun siltä tuntuu.. sitten kun tulee sen aika! Mitä toisille kertomiseen tulee, niin varmasti saatte pitkiä katseita ja kriittisiä mielipiteitä, mutta myös niitä kannustavia puheenvuorojakin! Mutta nyt pitää tosiaan ottaa se asenne "tästä selvitään tuli eteen mitä tahansa".. Siihenkin on vielä onneksi aikaa, kun sun "pitää" jollekki asiasta kertoa, siis sen puoleen, et kun alkaa näkyä.. saatte yhdessä miettiä miten tästä eteenpäin! :hug:

Kiitos näistä kannustavista sanoista Mitä enemmän asiaa mietin niin sitä jännemmältä se alkaa tuntua! Tuo alkushokki oli tosiaan niin kamala, että tuntui kuin olisi jalat menny alta. Mutta kyllähän asioilla on tapana järjestyä parhain päin..
Onnellistahan tässä on se, että minulle siunaantuu toinen lapsi! Olen niin äärettömän onnellinen jo tuosta ensimmäisestäkin

Tulemme saamaan kyllä varmasti lokaa niskaan tästä, mutta ei auta, tehty mikä tehty Nyt toivon vain että saisimme suhteemme jälleen toimimaan, ja jos emme saa niin kyllä minä pärjään yksinkin..

 

Kaikki lapset on rakkaita, oli niitä kuinka paljon tahansa, ja olivat ne kuinka riiviöitä tahansa. Oletteko nyt ihan varmoja siitä erostanne? Tuskin teillä helppoa on ollut pienen lapsen kanssa.

Ihanasti sanottu. :heart: Ja niin totta!

vaikka lapset olisivatkin rakkaita, se ei tarkoita että niitä silti jaksaisi vaikeassa tilanteessa hoitaa "oli niitä kuinka paljon tahansa ja olivatpa minkälaisia riiviöitä tahansa" :|
Suomen karut lastensuojelutilastot on siitä oikein hyvä esimerkki :|

Tilastoilla ei voida ennustaa yksilön elämää.