Auttakaa, nyt tapahtui jotain kamalaa.

Lapseni adoptioäiti pyysi minua adoptioon antaman lapsen valmistujaisjuhliin. Mitä teen? mieheni ei halua sinne mennä ja nuorempi lapsi ei tiedä velipuolestaan mitään.

 

KYsy adoptioäidiltä, onko tämä lapsen harras toive. Minä menisin, jos lapsi sitä toivoo. Tilanteet muuttuu, ajat muuttuu, lapset kasvaa, hänellä varmaan ollut hyvä olla adoptioperheessä, mutta jos haluaa nähdä sinut niin nyt annat kummallisen kuvan ja kylmän kuvan itsestäsi jos et mene hänen juhliinsa. Ota tuo kohteliaisuutena että sinut on kutsuttu.

 

[QUOTE="äiti minäkin";30824113]KYsy adoptioäidiltä, onko tämä lapsen harras toive. Minä menisin, jos lapsi sitä toivoo. Tilanteet muuttuu, ajat muuttuu, lapset kasvaa, hänellä varmaan ollut hyvä olla adoptioperheessä, mutta jos haluaa nähdä sinut niin nyt annat kummallisen kuvan ja kylmän kuvan itsestäsi jos et mene hänen juhliinsa. Ota tuo kohteliaisuutena että sinut on kutsuttu.[/QUOTE]

Tietysti se on kohteliasta kutsua myös minut. En vaan halua mieheni kanssa mitään vuosisadan riitaa asiasta käydä.

 

On tämä niin kauhean sekavaa.

 

Lapsraukka, enkä valitettavasti pysty tuntemaan myötätuntoa sinua kohtaan. Itse kun pystyn tätä asiaa katsomaan pelkästään torjutun osapuolen näkökulmasta.

 

Lapsraukka, enkä valitettavasti pysty tuntemaan myötätuntoa sinua kohtaan. Itse kun pystyn tätä asiaa katsomaan pelkästään torjutun osapuolen näkökulmasta.

En haluaisi vielä sotkea tuon nuoremman lapsen elämää. Isompana olisi sopivampaa kertoa velipuolestaan.

 

sitä minäkin tarkoitan, että olet aikanaan tämän lapsen pois antanut, Hän näyttää silti pärjänneen elämässä, Kukaan ei syyllistä sinua, vaikka voisikin. Nytkö haluat antaa lapselle jonka pois annoit, taas viestin että hän ei ole minkään arvoinen, hylkäät hänet uudelleen.
Älä kerro miehelle tai toiselle lapselle, aikuinen ihminen: tässä on kyse sinusta ja adioptioon antamastasi lapsesta, ei kenestäkään muusta.

 

[QUOTE="äiti minäkin";30824131]sitä minäkin tarkoitan, että olet aikanaan tämän lapsen pois antanut, Hän näyttää silti pärjänneen elämässä, Kukaan ei syyllistä sinua, vaikka voisikin. Nytkö haluat antaa lapselle jonka pois annoit, taas viestin että hän ei ole minkään arvoinen, hylkäät hänet uudelleen.
Älä kerro miehelle tai toiselle lapselle, aikuinen ihminen: tässä on kyse sinusta ja adioptioon antamastasi lapsesta, ei kenestäkään muusta.[/QUOTE]

Pakko mun on miehelle kertoa. Sairauteni takia en voi yksin noin pitkää matkaa kulkea.

 

no sitten kerrot miehelle, ja jos hän sinua rakastaa hän ymmärtää

 

Aivan, mutta sotkethan sinä tämän aiemman lapsen elämää, tai tarkemmin sanottuna olet sotkenut perusteellisesti jo aiemmin. Haluatko ,että tämä adoptoitu lapsi maksaa sinun myöhemmän lapsen puolesta ja sinä pääset helpolla? Enkä tarkoita että olet tehnyt väärin adotion suhteen, mutta ehkä et ole miettinyt tulevaa tarpeeksi.

 

Mä tarvitsen nyt vain apua tuohon pitkän matkan kulkemiseen ja tiedän että mieheni vastaus on ei.

 

tai sitten kerrot nuoremmalle lapsellekin nyt, kerrot nimenomaan totuuden. Tämä voisi myös olla rikkaus, upea tilaisuus teille kaikille,

 

ota sitten joku ystävä mukaan, jos miehestä ei ole tukea. Mieti se lapsi on omaa verta ja lihaa.

 

[QUOTE="äiti minäkin";30824142]ota sitten joku ystävä mukaan, jos miehestä ei ole tukea. Mieti se lapsi on omaa verta ja lihaa.[/QUOTE]

Eipä ole yhtään ystävää ja en tosiaan jaksa mieheni kanssa riidellä.

 

Onko tuossa nyt kovin iso ongelma, kunhan et ala siitä tapasi mukaan ongelmaa tekemällä tekemään?

Menet kun on kutsuttu, etenkin jos tuo adoptioon annettu lapsesi sitä itse haluaa. Miehesihän ei tarvitse sinne mennä, kun ei ole sukuakaan. Pojallesi kertomista velipuolesta taas ei mielestäni kannata lykätä kovin pitkään, sillä vanhemmalle se saaattaa enemminkin olla järkytys kun asiaa on salattu niin pitkään. Pienempi lapsi taas voi suhtautua asiaan hyvinkin luontevasti. Sitten ei tarvitse enää asiaa salata, eikä siinä mitään erityistä salaamista olekaan. Asia on niin kuin on, eikä siitä häpellistä tule ellei siitä sellaista itse tee.

 

Onko tuossa nyt kovin iso ongelma, kunhan et ala siitä tapasi mukaan ongelmaa tekemällä tekemään?

Menet kun on kutsuttu, etenkin jos tuo adoptioon annettu lapsesi sitä itse haluaa. Miehesihän ei tarvitse sinne mennä, kun ei ole sukuakaan. Pojallesi kertomista velipuolesta taas ei mielestäni kannata lykätä kovin pitkään, sillä vanhemmalle se saaattaa enemminkin olla järkytys kun asiaa on salattu niin pitkään. Pienempi lapsi taas voi suhtautua asiaan hyvinkin luontevasti. Sitten ei tarvitse enää asiaa salata, eikä siinä mitään erityistä salaamista olekaan. Asia on niin kuin on, eikä siitä häpellistä tule ellei siitä sellaista itse tee.

Mä en tee ongelmaa mut mies ei asiaa hyväksy eikä varmasti vie mua paikalle.

 

Täytyy perjantaina jutella miehen kanssa vaikka vastaus on varmaan ei.

 

no eikö julkiset kulje, junat ja bussit, ota nuorempi lapsi mukaan ja menette, ja olet ylpeä kaikista lapsistasi ja onnellinen siitä että sinut yleensä on kutsuttu ja lapsi ei ole sinulle katkera.

 

no eikö julkiset kulje, junat ja bussit, ota nuorempi lapsi mukaan ja menette, ja olet ylpeä kaikista lapsistasi ja onnellinen siitä että sinut yleensä on kutsuttu ja lapsi ei ole sinulle katkera.

En voi kulkea ilman avustajaa julkisillakaan pitkää matkaa.

 

No sitten lähetä kaunis kirje lapselle, kerro hänelle asioita , kerro että tulisit mutta olet sairas ja kyvytön matkustamaan, ja kutsu hänet käymään tai ehdota tapaamista niin päin että hän on tervetullut jos haluaa.
Onnittele häntä, lähetä ehkä lahja, ole rehellinen tilanteessa. On sulla muuten aika paska mies , en muuta sano.

 

[QUOTE="äiti minäkin";30824186]No sitten lähetä kaunis kirje lapselle, kerro hänelle asioita , kerro että tulisit mutta olet sairas ja kyvytön matkustamaan, ja kutsu hänet käymään tai ehdota tapaamista niin päin että hän on tervetullut jos haluaa.
Onnittele häntä, lähetä ehkä lahja, ole rehellinen tilanteessa. On sulla muuten aika paska mies , en muuta sano.[/QUOTE]

Joo täytyy jotain keksiä. Mies tuli hyvin toimeen lapsen kanssa ennen yhteistä lastamme.

 

 

Jos on noin riippuvainen toisesta, eikö joku taho myönnä avustajia? Minä en näistä tiedä mitään, mutta kuulostaa kamalalta että joutuu olemaan noin toisen armoilla..

 

[QUOTE="huhhei";30824209]Jos on noin riippuvainen toisesta, eikö joku taho myönnä avustajia? Minä en näistä tiedä mitään, mutta kuulostaa kamalalta että joutuu olemaan noin toisen armoilla..[/QUOTE]

Ei ole kukaan mitään myöntänyt.

 

Jos todellakin tahtoisit mennä, niin eihän sitä estäisi miehesi saati pitkä matka. Ei sairaus saati totuuden kertominen kaikille, koska into auttaa ylittämään vaikeudet.

Miksi et ole rehellinen edes itsellesi, ettet halua mennä? Keksi juhlaväelle valkoinen valhe, voivottele sairauttasi ja saattajan puutetta, tunge elämänviisaudella varustettu jääkaappimagneetti lyhyeen, postitse lähtevään viestiin mukaan. Näin sinulla on sopivasti hyvä omatunto,että yritinhän minä,mutta kun mieskin sellainen riitelijä, ja asia on sillä kuitattu. Ota myös asenne, miten kutsu on muodollinen, ja paskat ne sinua sinne oikeasti haluaa. Jos juot viinaa, niin voit sitä sitten öristä lauantai-illan ratoksi.