Auttakaa, nyt tapahtui jotain kamalaa.

  • Viestiketjun aloittaja "aito ammattivalittaja"
  • Ensimmäinen viesti
"aito ammattivalittaja"
Jos todellakin tahtoisit mennä, niin eihän sitä estäisi miehesi saati pitkä matka. Ei sairaus saati totuuden kertominen kaikille, koska into auttaa ylittämään vaikeudet.

Miksi et ole rehellinen edes itsellesi, ettet halua mennä? Keksi juhlaväelle valkoinen valhe, voivottele sairauttasi ja saattajan puutetta, tunge elämänviisaudella varustettu jääkaappimagneetti lyhyeen, postitse lähtevään viestiin mukaan. Näin sinulla on sopivasti hyvä omatunto,että yritinhän minä,mutta kun mieskin sellainen riitelijä, ja asia on sillä kuitattu. Ota myös asenne, miten kutsu on muodollinen, ja paskat ne sinua sinne oikeasti haluaa. Jos juot viinaa, niin voit sitä sitten öristä lauantai-illan ratoksi.
Kyllä sen sairaus ja mies estää, minä kyllä menisin varmasti jos pääsisin.
 
"aito ammattivalittaja"
[QUOTE="jep";30824224]Taitaa velipuoli olla tyytyväinen vanhempana kun noin iso asia on pimitetty.... älä ihmettele jos välit katkeaa siihenkin.[/QUOTE]

Mä kerron kyllä mutta vasta n 10v eli neljän vuoden päästä.
 
"aito ammattivalittaja"
[QUOTE="äiti minäkin";30824253]olet tyhmä kuin saapas, en jaksa enää muuta sanoa. Häpeä varjoas.[/QUOTE]

Miten niin tyhmä? sairaus estää pitkän matkan kulkemisen ja mies alkoi inhoamaan tuota lasta kun yhteinen lapsi syntyi ennen sitä tulivat hyvin toimeen keskenään.
 
vierass
Eihän toi oo matka eikä mikään! Meneekö julkisia vai pitäiskö mennä autolle? Onko sun kuopus siis 6v? Kyllä sen ikäiselle voi jo kertoa, kyselee mitä kyselee mutta tuskin "isompaa asiaa" siitä tekee.

Älä jätä tekemättä koska mies, menee elämä ohi! Mun äiti on samantyylinen ja hannaa aina kaikessa, me lapset kärsimme siitä paljon lapsena ja hän kärsii edelleen.
 
Miekko
Mikä ois kauheinta, mitä mies voi tehdä, jos menet hänen mielipiteestään huolimatta? Tai yleensäkin, jos teet jotakin omaan itseesi liittyvää vastoin hänen tahtoaan?
 
Turhaapurhaa
Tätähän et oikeasti halua kuulla mutta kerron kuitenkin että monella paikkakunnalla on ns ystäväpalveluita joista vanhukset ja sairaat saavat saattajia esim lääkärikäynneille jos omasta lähipiiristä ei saattajaa saa. Kyselepä siis olisiko sitä palvelua teidän kunnassa tai naapurikunnassa.. Ja noin tulevaisuuden varalle niin mene lääkäriin ja pyydä lupa kulkea taksilla niin et ole riippuvainen miehestäsi.
 
Jos jotakin, niin sitä en ole koskaan ikinä ymmärtänyt, että äiti tai isä mieluummin hylkää oman lapsensa kuin uuden kumppaninsa. Että oikeasti suostuu olemaan tekemisissä ihmisen kanssa, joka estää kanssakäymisen oman lapsen kanssa?

Ja miten voi äiti (tai isä) selittää itselleen parhain päin sen, että nyt toinenkin lapsi elää valheessa, kun hänelle ei kerrota veljestään? On kyllä hirveä elämä, ja suuri osa hirveyksistä on ihan oman itsen tuottamaa.
 
äitikö tällaista miettii?
Jos lapsi toivoo bioäitinsä osallistuvan valmistujaisiinsa, niin on kamalaa, jos et sinne mene. Adoptoidut- sarjassa kaikki adoptoidut nyt aikuiset kertoivat kokeneensa torjunnan ja kiinnostuksen puutteen uusina hylkäämisinä. Kuusivuotias lapsi on riittävän iso kuullakseen sisaruksestaan. Kuusivuotias olisi onnellinen ja ylpeä veljestään. Mies, joka oman lapsensa syntymän jälkeen kääntää selkänsä pojallesi, on todella halveksittava. Miltä tämäkin tuntuu adoptioon antamastasi pojasta? Pikkuveli syntyy, niin äiti etääntyy.
Ota taksi tai keksi joku keino päästä juhliin. Et voi jälleen kerran aiheuttaa pettymystä ja tehdä ikuisia haavoja omalle lapsellesi.
 
"Näinpä"
Viimenen keino, pyydät sitä adoptioon antamaasi lasta / hänen äitiään hakemaan sinut. Sinun maksaessa viulut, jos oikeesti tahtoo mennä kyllä sitä keinot keksii...
ja kyllä 6v kyllä jo kestää totuuden. 10v osaa jo ihmetellä miksei aiemmin oo kerrottu.
 
ex-yh-äiti
Voi pyhä lehmä, jos joku mies olisi yrittänyt 'inhota' lastani tai ehdotella adoptiota, olisi lentänyt sellaisessa kaaressa pallit kurkkuun tungettuna jorpakkoon, ettei olisi kyllä ehtinyt tunnustelemaan että mikä iski. Vai että muka pitäisi valita mies oman lapsen sijaan???!!!!
Jos et nyt nainen hanki selkärankaa ja anna omalle lapsellesi hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen kokemusta (mitä ilmeisimmin aiemmin hänet heitetty pois äitinsä sylistä jonkun täysin pallittoman miehenkuvatuksen vuoksi kuin turha paskakikkare), jos adoptio ei ollut edes vastasyntyneenä vaan myöhemmin kun ero on äärimmäisen tuskallinen lapselle, SUOMESSA, JOSSA KENENKÄÄN EI TARVITSE ANTAA LAPSIAAN POIS esim. nälkään kuolemisen pelossa, -niin parasta ettet katsele enää peiliin. Mitäpä täällä ollaan huolissaan eri sukupuolien tai etnisten ryhmien tasa-arvosta, jos edes kotimaisilla lapsilla ei ole oikeutta äitiin jos ei ole oikean paviaaniuroksen siittiöt saaneet häntä alulle -kuin suoraan lauantain avara luonto -sarjasta!!

Että ihan haluat sanoa 'haista paska' toiselle lapselle jotta toiselle lapselle ei tulisi...mitä? Paha mieli kun saa veljen?

Kerää nyt jo itsekunnioituksesi rippeet ja raahaudu sinne juhlaan. Inva-taksilla, paaritaksilla, tms. Kylillä roudataan joka päivä paikasta toiseen mummoja joilla on luita poikki ja nuppi sekaisin, huonokuntoisten ihmisten kuskaaminen paikasta toiseen on ihan jokapäiväistä. Jos ukkosi ryttyilee siitä, että menet tapaamaan omaa lastasi, niin jätä se paskiainen. Jos heittäytyy väkivaltaiseksi, niin jätä se paskiainen silloin kun ei ole kotona.

Jos olet huolissasi siitä millaiset traumat tuolle pienemmälle lapsellesi jää kun äiskä ja iskä eivät ole yhdessä, niin ole enemmän huolissasi siitä, millaisen miehenmallin, ihmisenmallin ja ääliönmallin miehesi antaa lapsellesi. Se, että vaatii äitiä jättämään oman lapsensa ei ole yhtään pienempi rikos kuin se, että vetäisee äitiä puukolla sydämeen.

Maailmassa on hyviäkin miehiä, jotka rakastavat ei-biologisia lapsia kuin omaansa, tiesitkös??
 
"..."
[QUOTE="Näinpä";30824555]Viimenen keino, pyydät sitä adoptioon antamaasi lasta / hänen äitiään hakemaan sinut. Sinun maksaessa viulut, jos oikeesti tahtoo mennä kyllä sitä keinot keksii...
ja kyllä 6v kyllä jo kestää totuuden. 10v osaa jo ihmetellä miksei aiemmin oo kerrottu.[/QUOTE]

No just joo, heillähän ei juhlapäivänä ole muuta tekemistä kuin kuskata jotain avuttomia vieraita...
 
aito ammatttivalittaja
Mies alkoi inhoaan ekaa lasta sen jälkeen kun teidän yhteinen syntyi? Ja sinä annoit lapsen sitten adoptioon? Anteeksi, mutta onko sairaanpaa kuultu?
Minä annoin lapsen adoptioon jo vuosia ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Hänellä ei ole mitään tekimistä adoptioon antamisen kanssa. Bioisän kanssa allekirjoitettiin adoptiopaperit. Meillä vaan on avoin adoptio ja ennen kuin yhteinen lapsi nykyisen mieheni kanssa syntyi mies tuli adoptioon annetun lapsen kanssa hyvin toimeen. Tajuatko?
 
"aito ammattivalittaja"
Ja en halua vielä kertoa nuoremmalle lapselle tästä koska tiedän että hän kertoisi siitä eskarissa ja syksyllä koulussa yms ja onhan se nähty kuinka adoptioon lapsensa antanut äiti tuomitaan ja siitä tuskin seuraisi mitään hyvää.
 

Yhteistyössä