Auttakaa mua tekemään vaikea päätös

[vierailija]

Miksi kukaan haluaisi itselleen tuollaista pettäjä miestä, jolla ei ole edes "munaa" tehdä oikeita päätöksiä? Miten jollain voi olla niin vaikeaa tajuta, että sama voi käydä sitten omallekin kohdalle? Se mies saattaa tympääntyä sinuun, muttei kuitenkaan kykene jättämään, vaan kitkuttaa vuosikaudet ja pettää. Onneksi olkoon, olette toisenne ansainneet.

 

[epek]

Haluaa vaan pitää kahta naisystävää, jollei sulle kelpaa niin jätä se

 

[famipala]

Miksi kukaan haluaisi itselleen tuollaista pettäjä miestä, jolla ei ole edes "munaa" tehdä oikeita päätöksiä? Miten jollain voi olla niin vaikeaa tajuta, että sama voi käydä sitten omallekin kohdalle? Se mies saattaa tympääntyä sinuun, muttei kuitenkaan kykene jättämään, vaan kitkuttaa vuosikaudet ja pettää. Onneksi olkoon, olette toisenne ansainneet.

Enpä itsekään tiedä voisinko toiseen luottaa jos saisin tietää että joku mies olisi eronnut pettämisen takia. Miksi niin ei voisi sitten käydä minunkin kohdalla? Ei tietenkään tarkoita jos kerran pettää, pettää toisenkin kerran mutta ehkä sitä kuitenkin miettisi.

 

[vierailija]

Siis mä olin 6v naimisissa.. Eli sitä ennen seurusteltiin pitkään. Ja tuo on asunut yhdessä joku 7v.. Ja joo totta kai tunteet ja alkuhuuma voi jäähtyä. Mutta kun löytää sen oikein kunnon kipinä rouhun, missä tuntee että kaikilla saroilla matchaa.. Ei se niin vain sammu se kiinnostus. Ja tässä se onkin, kun kaikki on niin samanlaista meillä. Taustat, halut, huumori, tyyli käsitellä asioita.. Siitä ollaan puhuttu että miten voi olla niin samanalaista, mutta kuitenkin niin erilaista.

Eli, jos kerran vaihtaa kumppania, pitää sitä parin vuoden välein tehdä, kun on niin tyytymätön ihminen, että kaipaa säpinää? Entä jos kummatkin vain teki alkuaikoina valinnat väärin perustein, ja nyt löytyi se täydellinen toinen puolisko, vahingossa?

Kuitenkaan kumpikaan ei etsinyt mitään, eikä kumpikaan meistä iskenyt toista. Kaikki on tapahtunut niin vahingossa ja luonnollisesti. Juteltiin ja jäätiin koukkuun. Aivan samat halut on molemmilla. Paitsi että mies ei uskalla lähteä parisuhteesta, joten... En tiiä. Vaikeaa.

 

[vierailija]

Siis mä olin 6v naimisissa.. Eli sitä ennen seurusteltiin pitkään. Ja tuo on asunut yhdessä joku 7v.. Ja joo totta kai tunteet ja alkuhuuma voi jäähtyä. Mutta kun löytää sen oikein kunnon kipinä rouhun, missä tuntee että kaikilla saroilla matchaa.. Ei se niin vain sammu se kiinnostus. Ja tässä se onkin, kun kaikki on niin samanlaista meillä. Taustat, halut, huumori, tyyli käsitellä asioita.. Siitä ollaan puhuttu että miten voi olla niin samanalaista, mutta kuitenkin niin erilaista.

Usko pois. Kyllä se kipinä ja yhteiset matsit sammuvat seitsemässä vuodessa. Eräs rakastajani oli tämän huomannut toisessa pitkässä suhteessaan ja päätti siitä lähten tyytyä vain rakastajattareen, eikä vaihtaa koko suhdetta uuteen. Ensimmäinen liitto loppui vajaan 10 vuoden jälkeen, kun roihua ei enää ollut. Toista suhdetta kestänyt nyt 7 vuotta. Kaikki muuten hyvin, ovat samanlaisia luonteeltaan ja hengenheimolaisia, mutta intohimo omaa vaimoa kohtaan on kadonnut. Oli tajunnut, että samassa jamassa olisi taas vastaavan ajan päästä, joten ihan turha on erota. Parempi oli hankkia rakastajatar.

 

[vierailija]

Meni näköjään lainaukset pieleen.

 

[vierailijaapeee]

Mä en nyt oikein käsitä tätä kipinän sammumista.. Eli jos sä kerran vaihdat puolisoa, sä et enää pysty paria vuotta pidempää olla suhteessa, kun taas alat kaipaamaan sitä kipinää?

Ei, meidän juttu on kaikinpuolin henkinen ollut. Jaetaan samat periaatteet, arvot ja halut elämältä.

Ymmärtäisin enemmän sen että mies on paska, jos olisi jossain firman juhlassa tulllut iskemään suoraan ja meillä olisi seksisuhde tullut.. Mutta ei. Ei mitään sellaista. Eikä olla samassa duunissa edes.

Ihan kuka vain voi pettää! Oli se sitten suhde alkanut normaalisti, tai sitten näin. En mä sitä jaksa pelätä ollenkaan.

Ja joo, ehkä ollaan ansaittu toisemme, mistä sitä tietää. Mutta en mä nää itseäni huonona ihmisenä, tai miestä, tää tilanne on paska. Ja vaikea. Ja me ollaan analysoitu tätä viikkoja, ja kuukausia. Pidetty taukoja, yritetty olla toisistamme erillään ja miettiä mitä halutaan.

Ja ehkä tää on outoa, mutta (te kun ette nää kaikkea mitä tässä on tapahtunut) mä arvostan miestä siitä, ettei noin vain vaihda lennossa puolisoa. Se oikeasti miettii, että onko tämä meidän juttu aito, vai vaan jotain kiellytyn hedelmän himoa, ja voisiko saada suhteensa toimimaan ilman mua, vai haluaako edes sitä.

Ja ei se mua koskaan ole pompotellut, ei mitenkään. Ei vaadita ikinä mitään toisiltamme.

Mutta joo, olisin mäkin moralisoinut vielä 6kk sitten pettäjiä. Ymmärrän hyvin.

 

[vierailija]

Eli, jos kerran vaihtaa kumppania, pitää sitä parin vuoden välein tehdä, kun on niin tyytymätön ihminen, että kaipaa säpinää? Entä jos kummatkin vain teki alkuaikoina valinnat väärin perustein, ja nyt löytyi se täydellinen toinen puolisko, vahingossa?

Kuulostaa ontuvalta selittelyltä. Ensinnäkin kerrot, ettei miehellä ole omassa suhteessaan mitään ihmeempiä ongelmia (paitsi sängyssä), joten eiköhän valinta ole alun alkaenkin ollut ihan hyvä. Toiseksi et voi tietää, olisiko teidän välisenne seksi yhtään sen onnistuneempaa pidemmän päälle tai edes heti alkuun, kun ette ole vielä seksiä harrastaneet. Tiedätkö edes, millaista seksiä mies kaipaa?

Olin suhteessa, jossa mies valitti naistaan kaavoittuneeksi ja rajoittuneeksi sängyssä ja hän ei ollut tyytyväinen siihen. Meillä oli oikein mukavaa ja kokeilevaa seksiä. Parin vuoden päästä paljastui, että mies oli bi-henkinen ja halusi myös miestenvälistä seksiä. Siinä vaiheessa vasta hoksasin, ettei oma vaimo olisi koskaan voinut hänelle riittääkään.

Sinä näet miehen nyt pelkästään ruusunpunaisten silmälasien läpi. Et ole nähnyt hänen todellista arkiminäänsä. Onko hän joskus suuttunut sinulle oikeasti tai sanonut pahasti, oletko nähnyt hänen ikäviä puoliaan? Niitä on jokaisessa ihmisessä.

 

[vierailijaapeee]

Se mies ei olisi ikinä itse jättänyt sitä tyttöystäväänsä. Usko vaan, valitettavasti tiedän… Parasta sulle että pistit hommalle stoin etkä jäänyt vuosikausiksi toiseksi naiseksi...

Tiedän. Sen oikeasti tiedän. Niillä on kotona sellainen tilanne, että ymmärrän hyvin ettei voi lähteä. Tilanne on oikeasti monimutkainen, ja varmasti olisi lähtenyt, jos kaikki olisi ok puolisolla. Mutta.. Kun ei.

Argh!! Mä oon vaan niin turhautunut. Yritän ottaa iisistä, ja ymmärtää, ja pitää pään kylmänä, mutta oikeasti tekis mieli vain huutaa!

 

[vierailijaapeee]

Kuulostaa ontuvalta selittelyltä. Ensinnäkin kerrot, ettei miehellä ole omassa suhteessaan mitään ihmeempiä ongelmia (paitsi sängyssä), joten eiköhän valinta ole alun alkaenkin ollut ihan hyvä. Toiseksi et voi tietää, olisiko teidän välisenne seksi yhtään sen onnistuneempaa pidemmän päälle tai edes heti alkuun, kun ette ole vielä seksiä harrastaneet. Tiedätkö edes, millaista seksiä mies kaipaa?

Olin suhteessa, jossa mies valitti naistaan kaavoittuneeksi ja rajoittuneeksi sängyssä ja hän ei ollut tyytyväinen siihen. Meillä oli oikein mukavaa ja kokeilevaa seksiä. Parin vuoden päästä paljastui, että mies oli bi-henkinen ja halusi myös miestenvälistä seksiä. Siinä vaiheessa vasta hoksasin, ettei oma vaimo olisi koskaan voinut hänelle riittääkään.

Sinä näet miehen nyt pelkästään ruusunpunaisten silmälasien läpi. Et ole nähnyt hänen todellista arkiminäänsä. Onko hän joskus suuttunut sinulle oikeasti tai sanonut pahasti, oletko nähnyt hänen ikäviä puoliaan? Niitä on jokaisessa ihmisessä.

Ei, ei sen ongelma ole seksi, ei todellakaan. Enemmänkin se että puoliso on vähän konservatiivisempi kuin hän, ja heidän ajatusmaailma ei ihan kohtaa, ja näin. Mutta ei siis valita mistään seksin puutteesta, tai sen huonoudesta. Mutta heidän ajatusmaailmojen ero tietty näkyy sängyssä. Mutta tosiaan, mua ei kauheesti ole se kiinnostanut.

Ja joo, olen nähnyt huonot puolet kyllä. ja avoimesti niistä kertoo. Ollaan noilla matkoilla vietetty aikaa paljon, joten aika todellinen käsitys on kyllä ihmisestä.

Meidän tapaamiset on liittynyt täysin arkiin, joten ei olla eletty jossain pilvilinnoissa.

Ja seksi.. No on mulla jonkinlainen käsitys kyllä, että se tulee toimimaan oikein hyvin ja että halut kohtaa. Ollaan siitä puhuttu paljon, ja.. no lääpitty ihan kunnolla kyllä.

 

[vierailija]

Tiedän. Sen oikeasti tiedän. Niillä on kotona sellainen tilanne, että ymmärrän hyvin ettei voi lähteä. Tilanne on oikeasti monimutkainen, ja varmasti olisi lähtenyt, jos kaikki olisi ok puolisolla. Mutta.. Kun ei.

Argh!! Mä oon vaan niin turhautunut. Yritän ottaa iisistä, ja ymmärtää, ja pitää pään kylmänä, mutta oikeasti tekis mieli vain huutaa!

Minusta tuntuu, että ihmiset miettivät liikaa, ihan liikaa.
Suosittelen sitä huutamista, ehkä se auttaa!
Kuinka pitkälle ihmiset ovat vastuussa toisistaan?
Onko reilumpi olla rehellinen tunteistaan vai olla toisen kanssa, koska luulee toisen menevän rikki, jos tietäisi asioitten oikean tolan?
Itse en haluaisi, että vierellä makaisi mies, joka ajattelisi toista naista.
SInä, ap, kuulostat erittäin fiksulta ihmiseltä ja että tilanne on tullut yllätyksenä. Tsemppiä!

 

[vierailija]

Ei, ei sen ongelma ole seksi, ei todellakaan. Enemmänkin se että puoliso on vähän konservatiivisempi kuin hän, ja heidän ajatusmaailma ei ihan kohtaa, ja näin. Mutta ei siis valita mistään seksin puutteesta, tai sen huonoudesta. Mutta heidän ajatusmaailmojen ero tietty näkyy sängyssä. Mutta tosiaan, mua ei kauheesti ole se kiinnostanut.

Ja joo, olen nähnyt huonot puolet kyllä. ja avoimesti niistä kertoo. Ollaan noilla matkoilla vietetty aikaa paljon, joten aika todellinen käsitys on kyllä ihmisestä.

Meidän tapaamiset on liittynyt täysin arkiin, joten ei olla eletty jossain pilvilinnoissa.

Ja seksi.. No on mulla jonkinlainen käsitys kyllä, että se tulee toimimaan oikein hyvin ja että halut kohtaa. Ollaan siitä puhuttu paljon, ja.. no lääpitty ihan kunnolla kyllä.

Sinua viedään kuin pässiä narussa. Olet kuullut vain miehen puolen asioista. Naisella on varmasti aivan erilainen kertomus heidän tilanteestaan.

Kuulostaa ristiriitaiselta, kun väität tapaamistenne liittyvän arkeen, mutta kuitenkin olette matkoilla olleet paljon yhdessä. Lääppimisen perusteella et voi tietää seksuaalisesta yhteensopivuudestanne.

 

[vierailijaapeee]

Minusta tuntuu, että ihmiset miettivät liikaa, ihan liikaa.
Suosittelen sitä huutamista, ehkä se auttaa!
Kuinka pitkälle ihmiset ovat vastuussa toisistaan?
Onko reilumpi olla rehellinen tunteistaan vai olla toisen kanssa, koska luulee toisen menevän rikki, jos tietäisi asioitten oikean tolan?
Itse en haluaisi, että vierellä makaisi mies, joka ajattelisi toista naista.
SInä, ap, kuulostat erittäin fiksulta ihmiseltä ja että tilanne on tullut yllätyksenä. Tsemppiä!

No sitä minäkin, että tässä on jo satutettu yhtä ihmistä, vaikka se ihminen ei tiedä mitä on tapahtunut. Mun mielestä olisi edes väärin enää jatkaa, tai ainakin väärin olla kertomatta ja jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. En mä ainakaan haluaisi ikinä sitä, että puoliso rakastuu toiseen, ja kuitenkin yrittäisi elää mun kanssa. Ei ei. Ja nekin on vielä nuoria, ei edes naimisissa, tai lapsia... No mutta kukin tyylillään

Kiitos, tilanne tosiaan tuli täysin puskista.. Eiköhän tässä eteenpäin porskuteta yksin tai kaksin

 

[vierailijaapeee]

Sinua viedään kuin pässiä narussa. Olet kuullut vain miehen puolen asioista. Naisella on varmasti aivan erilainen kertomus heidän tilanteestaan.

Kuulostaa ristiriitaiselta, kun väität tapaamistenne liittyvän arkeen, mutta kuitenkin olette matkoilla olleet paljon yhdessä. Lääppimisen perusteella et voi tietää seksuaalisesta yhteensopivuudestanne.

Enemmän me siis ollaan nähty ihan arkena. Normi arkijuttuja ollaan tehty. Tehty ruokaa, istuttu ja juotu teetä, juteltu. Nähty toistemme kavereita ja ihan normaaleja asioita. Matkoilla näämme toisistamme sen business puolen, ja hauskanpidon (tietysti siellä aina juhlitaan), eikä näissä kolmessa puolessa ole tullut mitään yllättäviä juttuja vastaan. Ja tosiaan kun olen jo tavannut hänen ystäviään. . ja ne kertoo jo paljon millainen ihminen on.

Ja totta, kaikelle on kaksi puolta. Ja tässä en edes ala valoittamaan kaikkea heidän suhteestaan. Siellä on tapahtunut vaikka ja mitä, ja mies on aina ollut todella avoin mulle. Sanoo ihan suoraan, että rakastaa puolisoaan, ja on hämmentynyt, että on niin koukussa muhun. Eikä ikinä kuvitellut jättävänsä puolisoaan, kuin vasta nyt. Ja se on sekoittanut hänen koko elämänsä.. Oli miettinyt viime vuonna, että kohta kihlaisi tämän naisen, mutta sitten kun tapasi mut, tuli täysin toisiin ajatuksiin.

Mä itse mietin 3v eroa mun miehestä! Se ei ole helppo päätös todellakaan. Mutta kyllä mä silti toivoisin, että tässä tilanteessa mies olisi tehnyt sen vähän nopeammin.. Mutta nyt tein sen hänen puolestaaan

 

[vierailija]

No tietysti mies selittää asiat siten, kuin ne olisivat hänelle parhain päin. Kyllä me kaikki näemme omat tekomme järkevinä ja loogisina, vaikka ne puolueettoman ulkopuolisen mielestä olisivatkin täysin järjettömiä. Sen takia puheisiin ei koskaan pidä uskoa, vaan pitää katsoa pelkkiä tekoja. Puhua voi vaikka kuinka paljon, mutta loppujen lopuksi ainoa mikä merkitsee, on teot. Ja jos tekojen tulkintaan tarvitsee selityksiä, on hyvin todennäköistä, että ne samat teot selitetään eri tavalla eri ihmisille.

Eli listaa ne miehen konkreettiset teot, äläkä mieti tekojen selityksiä tai syitä. Siinä se totuus alkaa sitten näkyä. Tässä tilanteessa asia on aika selvä. Mies haluaa erilaista seksiä kuin puolisolta, ja sitä olisi sinulta saatavissa, jos vain mies keksii oikeat sanat pehmittääkseen sinut. Mies ei aio jättää puolisoaan vuoksesi. Siinäpä se.

Ainahan se on paskamaista tajuta tulleensa vedätetyksi, mutta toisaalta, tuokin mies yrittää parhaansa mukaan vedättää myös puolisoaan, joten vedätys on selkeästi hänelle hyväksyttävä toimintatapa, ja eipä sitä muuta voisi odottaakaan. Seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa osaat viheltää tuollaisten kusettajien pelin poikki jo paljon aiemmin.

 

[vierailijaapeee]

No tietysti mies selittää asiat siten, kuin ne olisivat hänelle parhain päin. Kyllä me kaikki näemme omat tekomme järkevinä ja loogisina, vaikka ne puolueettoman ulkopuolisen mielestä olisivatkin täysin järjettömiä. Sen takia puheisiin ei koskaan pidä uskoa, vaan pitää katsoa pelkkiä tekoja. Puhua voi vaikka kuinka paljon, mutta loppujen lopuksi ainoa mikä merkitsee, on teot. Ja jos tekojen tulkintaan tarvitsee selityksiä, on hyvin todennäköistä, että ne samat teot selitetään eri tavalla eri ihmisille.

Eli listaa ne miehen konkreettiset teot, äläkä mieti tekojen selityksiä tai syitä. Siinä se totuus alkaa sitten näkyä. Tässä tilanteessa asia on aika selvä. Mies haluaa erilaista seksiä kuin puolisolta, ja sitä olisi sinulta saatavissa, jos vain mies keksii oikeat sanat pehmittääkseen sinut. Mies ei aio jättää puolisoaan vuoksesi. Siinäpä se.

Ainahan se on paskamaista tajuta tulleensa vedätetyksi, mutta toisaalta, tuokin mies yrittää parhaansa mukaan vedättää myös puolisoaan, joten vedätys on selkeästi hänelle hyväksyttävä toimintatapa, ja eipä sitä muuta voisi odottaakaan. Seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa osaat viheltää tuollaisten kusettajien pelin poikki jo paljon aiemmin.

Niin. Kyllä mä tiedän. Alusta saakka olen ollut tietoinen kyllä tästä tilanteesta, ja että mies ei nyt ihan puhdasta peliä pelaa. Mutta ihastumista ei oikein voi aina kontrolloida. Eikä mulla ole ollut ruusunpunaiset lasit päässä kokoajan, vaan ihan olen objektiivisestikin tätä tilannetta katsonut. Senpä takia esim. seksi ei ole ollut kuvioissa. Vaikka sitä tietty haluttaisiin.

En mä ikinä ole oikein uskonut, että jättäisi puolisoaan, vaikka välillä siltä on tuntunutkin, että voisi olla mahdollista. Niillä on pitkä historia, ja luulen ettei mies ole valmis muutokseen. Mä uskon kyllä, että alkaa katumaan tätä "päätöstä" jossain vaiheessa.

Nyt mä tosiaan kyllä aikuisten oikeasti olen tiukkana tässä asiassa. Vaikka ei se helppoa ole. Mutten usko että mies enää laittaa mitään viestiä, kun selitin näkemykseni. Ottaa vasta sitten yhteyttä kun ja jos on sinkku. Eli.. Ei ainakaan lähitulevaisuudessa.

Paskaa

 

[vierailija]

Nainen saa kätevästi perusteltua oikeutuksen huoraamiselle vain muutamalla sanalla, sanat vain hieman vaihtelevat tapauskohtaisesti.

"Koska meidän suhde on ainutlaatuinen/elämää suurempi/olemme sielunkumppaneita"

"Mies voi pahoin nykyisessä suhteessaan"

"Miehen nykyinen suhde on päättymässä"

"En ole antanut miehelle vielä, vain pussaillut ja tapaillut"

"Mies on luvannut sitä ja tätä"

Huora on huora, mutta vain nainen osaa kehitellä huoraamiseen mitä moninaisimmat ilmaukset ja perustelut. Paitsi silloin, jos kyseessä onkin joku toinen nainen joka huoraa oman miehen tai hyvän ystävän miehen kanssa. Siinä kohdassa jeesustelu loppuu ja se toinen naama kääntyy esiin.

 

[vierailijaapeee]

Nainen saa kätevästi perusteltua oikeutuksen huoraamiselle vain muutamalla sanalla, sanat vain hieman vaihtelevat tapauskohtaisesti.

"Koska meidän suhde on ainutlaatuinen/elämää suurempi/olemme sielunkumppaneita"

"Mies voi pahoin nykyisessä suhteessaan"

"Miehen nykyinen suhde on päättymässä"

"En ole antanut miehelle vielä, vain pussaillut ja tapaillut"

"Mies on luvannut sitä ja tätä"

Huora on huora, mutta vain nainen osaa kehitellä huoraamiseen mitä moninaisimmat ilmaukset ja perustelut. Paitsi silloin, jos kyseessä onkin joku toinen nainen joka huoraa oman miehen tai hyvän ystävän miehen kanssa. Siinä kohdassa jeesustelu loppuu ja se toinen naama kääntyy esiin.

No jaa. Enpä mä oikein perustele mitään, kunhan kerron tilanteesta.

Ja a) mies ei ole IKINÄ luvannut mulle yhtään mitään. On ihan suoraan puhunut kaikesta.

b) miksi huora nyt?

c) mies EI voi pahoin suhteessaan, sen takia tämä onkin niin monimutkaista.

d) eikä ole ollut päättymässä eikä varmaan pääty.

e) en ole koskaan puhunut sielunkumppaanuudesta, mutta kyllä, vetovoima ja kiinnostus on suuri. Eikä ole tullut tälläistä vastaan. Tuntuu kuin huumeelta. Ja sitä mies mulle on sanonut, että täysin koukussa muhun.

 

[vierailija]

No jaa. Enpä mä oikein perustele mitään, kunhan kerron tilanteesta.

Ja a) mies ei ole IKINÄ luvannut mulle yhtään mitään. On ihan suoraan puhunut kaikesta.

b) miksi huora nyt?

c) mies EI voi pahoin suhteessaan, sen takia tämä onkin niin monimutkaista.

d) eikä ole ollut päättymässä eikä varmaan pääty.

e) en ole koskaan puhunut sielunkumppaanuudesta, mutta kyllä, vetovoima ja kiinnostus on suuri. Eikä ole tullut tälläistä vastaan. Tuntuu kuin huumeelta. Ja sitä mies mulle on sanonut, että täysin koukussa muhun.

Nuo olivat yleistyksiä, eivät suoraan sinuun viittaavia. Jokainen voi itse tästä ketjusta tehdä omat päätelmänsä jos tahtoo.

 

[famipala]

Sitä mietin miten mies ei ole jäänyt jo nykyiselleen kiinni toisesta naisesta jos noin paljon näette, matkustelette ja vietät aikaa hänen kavereidenkin kanssa?

 

[vierailijaapeee]

Sitä mietin miten mies ei ole jäänyt jo nykyiselleen kiinni toisesta naisesta jos noin paljon näette, matkustelette ja vietät aikaa hänen kavereidenkin kanssa?

Sitä kuule olen mäkin miettinyt. Ja siis matkustelut kuuluu ihan töihin, että ne nyt on selitettävissä.

Mutta viimeiset 3kk on viettänyt viikonloput mun kanssa. Ei siis yötä, mutta päivisin tehty vaikka ja mitä.. Ettei noi kyllä kauheasti enää vietä aikaa keskenään tai muuta. Mutta kuulemma tyttöystävä on myös kiireinen, ja on omat stressit ja huolenaiheet, ettei kauheasti ole kerennyt edes ihmetellä.

 

[vierailija]

Tottakai juuri teidän tunteenne toisianne kohtaan tuntuu ainutlaatuiselta, ei kai kukaan haaveile ihmisestä joka ei herätä kiinnostusta. Jos mies on ollut suhteessa nuoresta asti, hän ei ole ehkä ihastunut kovinkaan monesti ja siksi se tunne on hänelle hyvin harvinainen ja on viedä häneltä järjen. Minä olen taannoinen sarjaihastuja ja usko minua, siihenkin tunteeseen tottuu ja turtuu, jopa kyllästyy. Tietää että jaahas, tää on taas tätä. Ajatukset olivat ihan samoja, kohde vain vaihtui. Tunteet olivat oikeita, ja n. kymmenenä ensimmäisenä kertana uskoi vakaasti että tämä ihminen on NIIN paljon ihanampi kuin ne kaikki edelliset yhteensä. Mutta kerta kerralta ihastus kesti vähemmän aikaa ja oli helpompi toimia objektiivisesti. Lopulta en ihastunut enää ollenkaan. Se oli ehkä vähän surullistakin huomata, kun tajusi että kyse ei ole JUURI TÄSTÄ IHMISESTÄ kun se on niin ihana ja ainutlaatuinen vaan pelkästä biokemiasta.

Hyvä aloittaja että teit tuollaisen päätöksen. Uskon että puolen vuoden päästä sinulla on jo ihan uudet kuviot ja et enää ymmärrä mitä näit tuossa miehessä.

 

[famipala]

Sitä kuule olen mäkin miettinyt. Ja siis matkustelut kuuluu ihan töihin, että ne nyt on selitettävissä.

Mutta viimeiset 3kk on viettänyt viikonloput mun kanssa. Ei siis yötä, mutta päivisin tehty vaikka ja mitä.. Ettei noi kyllä kauheasti enää vietä aikaa keskenään tai muuta. Mutta kuulemma tyttöystävä on myös kiireinen, ja on omat stressit ja huolenaiheet, ettei kauheasti ole kerennyt edes ihmetellä.

Eihän sitä tiedä vaikka silti aavistelis jotain. Riippuen tietysti millaista heidän elämä/yhdessäolonsa on ollut ennen sinun tapaamista ja ellei ennen sitäkään ole pahemmin aikaa yhdessä viettäneet. Jos on ollut aiemminkin samanlaista niin ei välttämättä sitten aavistele mitään.

 

[vierailija]

Mihellä on tylsä vaihe avoliitossa meneillään. Hän ei halua seksiä kanssasi, koska ei halua valehdella kumppanilleen.

Sinä olet ihan kivaa vaihtelua ja viihdykettä. Tyydyt vähään ja odotat kärsivällisesti.

 

[vierailijaapeee]

Tottakai juuri teidän tunteenne toisianne kohtaan tuntuu ainutlaatuiselta, ei kai kukaan haaveile ihmisestä joka ei herätä kiinnostusta. Jos mies on ollut suhteessa nuoresta asti, hän ei ole ehkä ihastunut kovinkaan monesti ja siksi se tunne on hänelle hyvin harvinainen ja on viedä häneltä järjen. Minä olen taannoinen sarjaihastuja ja usko minua, siihenkin tunteeseen tottuu ja turtuu, jopa kyllästyy. Tietää että jaahas, tää on taas tätä. Ajatukset olivat ihan samoja, kohde vain vaihtui. Tunteet olivat oikeita, ja n. kymmenenä ensimmäisenä kertana uskoi vakaasti että tämä ihminen on NIIN paljon ihanampi kuin ne kaikki edelliset yhteensä. Mutta kerta kerralta ihastus kesti vähemmän aikaa ja oli helpompi toimia objektiivisesti. Lopulta en ihastunut enää ollenkaan. Se oli ehkä vähän surullistakin huomata, kun tajusi että kyse ei ole JUURI TÄSTÄ IHMISESTÄ kun se on niin ihana ja ainutlaatuinen vaan pelkästä biokemiasta.

Hyvä aloittaja että teit tuollaisen päätöksen. Uskon että puolen vuoden päästä sinulla on jo ihan uudet kuviot ja et enää ymmärrä mitä näit tuossa miehessä.

Hei, en mä mikään kovin nuori ole, joten on noita ihastuksia tullut ja mennyt, että kyllä tasan tiedän millaista on ihastua, ja tiedän että jotkut haalistuu ja jotkut.. ei.

Itse en ole koskaan aikaisemmin tuntenut tälläistä, ja mä sentään olin naimisissa!

Ja mies sanoo samaa, että onhan hän nyt kiinnostunut tässä vuosien varrella ollut muistakin, mutta ei ikinä mitään tälläistä. Eikä ikinä ole pettänyt. Siinä kyllä uskon häntä, koska puhuu kaikesta niin suoraan kyllä.

Ja syy miksi mä ihastuin, on vain niin yksinkertainen, etten koskaan ole tavannut samanlaista ihmistä, joka jakaa niin samanlaisen ajatusmaailmaan ja elämänhalun, ja huumorin! Kaikki on niin täysin luontevaa ja yksinkertaista tuon kanssa.

Ja tosiaan luulin etten löydä parempaa kuin mun aviomies ikuisuuksiin.

Ja kyllä mä oon ihan ok mun päätöksen kanssa. Sattuuhan tämä. Mutta haluan olla se ykkönen. Jos se haluaa mut ja on vapaa - täällä mä oon.