Auttakaa mua, musta tuntuu että sekoan :( olen pienen vauvan äiti

Mun mies on ihan hirveä mulle olen pienen vauvan äiti, valvonut monta yötä nyt putkeen. Mies soittaa töistä ja on ihan kauhea mua kohtaan. Äsken tuli semmoinen olo että nyt sekoan. Itken tälläkin hetkellä. Vauva nukkuu enkä tiedä miten häntä jaksan hoitaa kun herää, kammottava olo! Mies prässää ja painostaa asioista joille en mitään voi, kuten sukulaisteni käytös ym. Kun sanon että en vaan enää jaksa ja lopetä jo ennen kuin oikeasti menetän järkeni niin hän toteaa, että kyllä hänkin valvoo eikä saa nukuttua kun minä hoidan yöllä vauvaa. Ei korvatulpat kuulemma auta. Törkeä! Olen ihan väsyksissä ja lopussa. Olisi ollut mahdollista nähdä siskoa ja veljeä mutta mies ei siedä heitä joten en voi kutsua kylään. Mitä ihmettä teen, kenelle soitan,...

 

Kutsut tasan ne ihmiset, jotka voi sua tukea, jos mies ei siuhen kykene.

 

Kutsut tasan ne ihmiset, jotka voi sua tukea, jos mies ei siuhen kykene.

Olen niin masentunut tästä tilanteesta. Mies on aivan hirveä jos nyt voisin niin pakkaisin tavarat, ottaisin vauvan ja lähtisin. en taakseni katsoisi. jos lasta ei olisi niin olisin jo lähtenyt..

 

en tänne voi kutsua ketään.. mites sabotoi ne vieralut on niin kamala niitä ihmisiä kohtaan..

 

Kyllä kait sä voit vieraita kutsua silloinku miehes on töissä!

 

Kyllä kait sä voit vieraita kutsua silloinku miehes on töissä!

hekin ovat töissä ei kukaan päiväsaikaan pääse.

 

Onko sulla ketään läheistä? Joka vois tulla sua jeesaan?

 

Sano miehelles et jos ei lopeta ni otat ja lähet vauvan kans!

 

Tänään kun siskosi tai veljesi pääsee töistä, pakkaat vauvan ja painut heille kylään yöksi. Heidän avullaan selvität minkälaista apua voi saada, onko perhetyöntekijästä esim mitään apua tilanteesta. Ensisijaisen tärkeää olisi ottaa hajurakoa mieheesi, sillä kotona olemassa ei homma ainakaan helpotu!

Ja tosissa, toimi ennen kuin menetät järkesi.

 

Ihan ensiksi mene nyt nukkumaan tai edes lepäämään kunnes vauva herää. Univelka saa asiat tuntumaan tuplasti kamalammilta. Toisekseen, keskustele miehesi kanssa. Sano tuo kaikki mitä olet kirjoittanut tänne, ja ettei hänen väsymyksensä oikeuta paskaa käytöstä.

Tuo aika on ilman riitojakin rankkaa, kun tilanne on niin uusi ja vauva valvottaa. Se menee kuitenkin nopeasti, joten koita nauttia niistä ihanista asioista mitä siihen liittyy!

 

Ota vauva ja lähde vaikka sinne sukulaisiin vähäksi aikaa ainakin. Että saat levättyä nyt ensiksi. Se on nyt tärkeintä.

 

Onko sulla ketään läheistä? Joka vois tulla sua jeesaan?

ei ole kuin nämä ihmiset joita mies vihaa ja heitä en voi meille pyytää. musta alkaa tuntua että vihaan miestäni enkä enää edes halua ratkaista näitä ongelmia. hän on se ongelma. hirveän ristiriitaista kun toisaalta ajattelen että jos ei lasta olisi niin voisin vain lähteä mut toisaalta ilman miestä ei tuota lasta olisi jota niin paljon rakastan. kammottava tilanne.

 

[QUOTE="elisa";28593003]en tänne voi kutsua ketään.. mites sabotoi ne vieralut on niin kamala niitä ihmisiä kohtaan..[/QUOTE]

Millä tavalla sabotoi? Millä tavalla sukulaistesi käyttäytyminen haittaa miestäsi? Siksi kyselen, että vaikea ottaa kantaa kun ei tiedä tilanteesta enempää..

Onko sinulla mitään paikkaa, minne voisit mennä vaikka viikoksi vauvan kanssa rauhoittumaan ja ottaa etäisyyttä ja ehkä hoitoapuakin että saisit itse levättyä? Vaikka vanhemmillesi tai joku ystävä? Kirjoitat vaikka miehelle kirjeen, jossa selität miksi näin toimit ja että sanot, ettei nykytilanne voi jatkua. Olette varmasti molemmat väsyneitä ja tunteet ylikorostuu ettekä näe metsää puilta.

Onko miehesi siis aina käyttäytynyt noin vai vasta vauvan syntymän jälkeen?

 

Kannattaa mennä turvakotiin. Et mitenkään jaksa nyt kusipäistä miestä kun on vauva on ihan pieni ja olet rasittunut.

 

Ota vauva ja lähde vaikka sinne sukulaisiin vähäksi aikaa ainakin. Että saat levättyä nyt ensiksi. Se on nyt tärkeintä.

niin varmaan täytyis nyt tehdä. olen ihan lopussa, itken vain.

 

[QUOTE="elisa";28592997]Olen niin masentunut tästä tilanteesta. Mies on aivan hirveä jos nyt voisin niin pakkaisin tavarat, ottaisin vauvan ja lähtisin. en taakseni katsoisi. jos lasta ei olisi niin olisin jo lähtenyt..[/QUOTE]

"Jos nyt voisin..." Ei ole olemassa mitään syytä miksi et voi. Mene ystävien tai sukulaisten luokse tai turvakotiin, jos ketään sellaista ei ole, jonka luokse voisit mennä. Voit myös soittaa neuvolaan ja kertoa tilanteestasi ja pyytää neuvoja ja apua. Kuulostaa todella pelottavalta, että mies yrittää aktiivisesti katkaista kaikki kontaktisi muuhun maailmaan ja henkisesti alistaa sinua.

 

Juu ensin kunnon unet alle ja sitten jos tykkää kahvista niin iso kuppi kahvia kun on herännyt. Noin pienten kanssa kannattaa nukkua silloin kun voi *eikä roikkua koneella vaikak tämä onkin kivaa*.
Puolisokin on varmaan väsynyt ja väsyneet ihmiset saattavat sanoa asioita joita eivät tarkoita, eikä pitkä aikainen univelka auta asiaa.
Voikohan tuon ikäisen saada hoitoon vaikka vain yhdeksi yöksi? Että saisitte univelat pois.

 

[QUOTE="yks";28593045]Millä tavalla sabotoi? Millä tavalla sukulaistesi käyttäytyminen haittaa miestäsi? Siksi kyselen, että vaikea ottaa kantaa kun ei tiedä tilanteesta enempää..

Onko sinulla mitään paikkaa, minne voisit mennä vaikka viikoksi vauvan kanssa rauhoittumaan ja ottaa etäisyyttä ja ehkä hoitoapuakin että saisit itse levättyä? Vaikka vanhemmillesi tai joku ystävä? Kirjoitat vaikka miehelle kirjeen, jossa selität miksi näin toimit ja että sanot, ettei nykytilanne voi jatkua. Olette varmasti molemmat väsyneitä ja tunteet ylikorostuu ettekä näe metsää puilta.

Onko miehesi siis aina käyttäytynyt noin vai vasta vauvan syntymän jälkeen?[/QUOTE]

Nämä ongelmat kärjistyi vauvan syntymän jälkeen.

Miestä ärsyttää kun minun vanhemmat on niin innoissaan vauvasta. Hänen omansa asuvat ulkomailla ja näkevät vauvaa harvoin. Mies sanoo ettei kestä sitä hössötystä mikä tulee aina kun minun sukulaiset tulee kylään. Käyttäytyy tosi moukkamaisesti jos tänne joku uskalta tulla. Se vaan pahentaa minun oloa, mieluummin sitten niin ettei kukaan tule.

mietin just minne voisin mennä. ahdistaa vaan lähteä omasta kotoaan pois. mutta kai se pakko on kun mies ei kerran halua ymmärtää yhtään mun kannalta tilannetta. tänään tänne tulee hänen ystäviä kylään, en tiedä miten sen vierailun jaksan sitten..

 

[QUOTE="elisa";28593077]Nämä ongelmat kärjistyi vauvan syntymän jälkeen.

Miestä ärsyttää kun minun vanhemmat on niin innoissaan vauvasta. Hänen omansa asuvat ulkomailla ja näkevät vauvaa harvoin. Mies sanoo ettei kestä sitä hössötystä mikä tulee aina kun minun sukulaiset tulee kylään. Käyttäytyy tosi moukkamaisesti jos tänne joku uskalta tulla. Se vaan pahentaa minun oloa, mieluummin sitten niin ettei kukaan tule.

mietin just minne voisin mennä. ahdistaa vaan lähteä omasta kotoaan pois. mutta kai se pakko on kun mies ei kerran halua ymmärtää yhtään mun kannalta tilannetta. tänään tänne tulee hänen ystäviä kylään, en tiedä miten sen vierailun jaksan sitten..[/QUOTE]

Miksi minusta tuntuu, että miehesi on mustasukkainen vauvan saamasta huomiosta ja surullinen kun oma sukunsa ei sitä huomiota HÄNELLE ja hänen jälkeläiselleen voi antaa? Millaiset välit miehelläsi on omiin vanhempiinsa tai millainen lapsuus on ollut? Tämä on spekulaatiota, mutta oman lapsen syntymä nostaa usein pintaan ne tukahdetut tunteet omasta huonosta lapsuudesta. Näitä ei välttämättä tiedosta, vaan se purkautuu selittämättömänä pahana olona ja sinun sukulaisesi hössötyksesi tuo vain konkreettisesti esiin sen, mistä hän itse on jäänyt/jää paitsi.

Nyt kuitenkin on tärkeintä, että saatte molemmat miehen kanssa levättyä ja kun on hyvä hetki (eli ei nälkäisenä, juuri töistä tulleena, väsyneenä tms.) ottaa esille miehen kanssa mikä siinä hössötyksessä niin kamalaa on.

Omassa parisuhteessani olen oppinut, että huonoa käytöstä ei voi muuttaa ennenkuin löytyy se syy käytöksen takaa ja sen jälkeen se syykin täytyy käsitellä ja molempien ymmärtää ko. asia että sitä voi ottaa omassa arjessa paremmin huomioon. Ja mitä enemmän asioista keskustelee, sitä tutuimmiksi ne tulevat eivätkä aiheuta niin suuria tunteiden purkauksia.

 

[QUOTE="Elisa";28592975]Mun mies on ihan hirveä mulle olen pienen vauvan äiti, valvonut monta yötä nyt putkeen. Mies soittaa töistä ja on ihan kauhea mua kohtaan. Äsken tuli semmoinen olo että nyt sekoan. Itken tälläkin hetkellä. Vauva nukkuu enkä tiedä miten häntä jaksan hoitaa kun herää, kammottava olo! Mies prässää ja painostaa asioista joille en mitään voi, kuten sukulaisteni käytös ym. Kun sanon että en vaan enää jaksa ja lopetä jo ennen kuin oikeasti menetän järkeni niin hän toteaa, että kyllä hänkin valvoo eikä saa nukuttua kun minä hoidan yöllä vauvaa. Ei korvatulpat kuulemma auta. Törkeä! Olen ihan väsyksissä ja lopussa. Olisi ollut mahdollista nähdä siskoa ja veljeä mutta mies ei siedä heitä joten en voi kutsua kylään. Mitä ihmettä teen, kenelle soitan,...[/QUOTE]

Nyt laitat kovan kovaa vastaan muu ei auta tee selväksi, että jos ei miehesi hyväksy sukuasi niin silloin on parasta hänen pakata laukkunsa ja häipyä, sinun sukusi on tullut sinun mukanasi ja hän on ollut tietoinen sinut valitessaan, että mukana tulee myös sinun suku ja lapselle on tärkeää, että hänellä on paljon rakastavia ihmisiä ympärillä ja jos se ei miestäsi miellytä niin käske hänen häipyä sanot vain että nyt riittää. Lapsen etu ajaa miehesi etujen edelle. Kutsu sukusi kylään välittämättä miehesi käyttäytmisestä, kerrot vain etukäteen sukulaisille, että miehesi on arvaamaton omassa käytöksessään, koska on mustasukkainen ja haluaa pitää sinut vain itsellään. Sinun sukusi rakastaa sinua ja vähät veisaavat miehesi oikutteluista . Älä sinäkään välitä vaan pidä omaisesi lähellä, koska tässä tilanteessa he ovat sinun tukiverkkosi.

 

[QUOTE="elisa";28592997]Olen niin masentunut tästä tilanteesta. Mies on aivan hirveä jos nyt voisin niin pakkaisin tavarat, ottaisin vauvan ja lähtisin. en taakseni katsoisi. jos lasta ei olisi niin olisin jo lähtenyt..[/QUOTE]

Lähde vaikka turvakotiin. Mikä sinua pidättelee? Tuollainen kusipäinen ukkoko? Miksi ihmeessä? Suomessa on niin hyvä sosiaaliturva, ettei ainakaan taloudellisten syiden takia kenenkään ole pakko jäädä jonkun hullun alistettavaksi ja armoille.

 

[QUOTE="elisa";28592997]Olen niin masentunut tästä tilanteesta. Mies on aivan hirveä jos nyt voisin niin pakkaisin tavarat, ottaisin vauvan ja lähtisin. en taakseni katsoisi. jos lasta ei olisi niin olisin jo lähtenyt..[/QUOTE]

Nimenomaan lapsen takia pitää lähteä.

 

Niimpä, vaikka et jaksaisi itseäsi viedä pois tuosta tilanteesta - niin tee se edes lapsesi vuoksi. Lähtekää!

 

Onko miehesi väkivaltainen tms... En tietenkään tiedä tilannettasi, mutta jos mitään väkivallan uhkaa ei ole niin pitäisikö ennen kotoa lähtöä puhua asiat halki? Rakastatko miestäsi yhä? Kerro se hänelle! Pieni ihminen tekee vanhemmat usein väsyneiksi, mutta vastuun jaolla asita usein järjestyy. Myös miehesi täytyisi ottaa vastuuta niin kodista kuin koko perheestä. Olisi hyvä myös saada miehesi ymmärtämään, että sisaruksesi ja sukulaisesi ovat sinulle ja vauvalle tärkeitä ja voivat olla myös miehellesi, jos hän vähän hölläisi.... Jutelkaa ensin! Tee päätös lähdöstä vasta sitten. Jokainen ero on liikaa!

 

[QUOTE="vierailija";28593267]Onko miehesi väkivaltainen tms... En tietenkään tiedä tilannettasi, mutta jos mitään väkivallan uhkaa ei ole niin pitäisikö ennen kotoa lähtöä puhua asiat halki?[/QUOTE]

Henkinen väkivalta muuttuu ajan myötä usein fyysiseksi. Nythän mies jo yrittää eristää ap:ta muusta maailmasta, kun ei anna edes tavata läheisiä sukulaisiaan. Tyypillinen kuvio.