Auttaako terapia herkkyyteen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sirionful
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ehkä sun on aika antaa anteeksi ihmisille heidän epätäydellisyys ja hyväksyä samalla omasi. :) Se helpottaa kummasti, vaikka en ole itse paras puhuja. Sulla voi olla heikkoutena herkkyys, toisella joku muu...
En itse ole mikään terapia-ihminen tai en olisi, jos joskus päätyisin sellaiseen tarpeeseen. En jaksa märehtiä menneissä, kaivella ja surkutella ikäviä asioita,jotka on jo mennyttä.

Hyvä se on sanoa silloin kun kaikki menee hyvin, että en minä ainakaan terapiaa tarvitsisi, jos elämältä putoaa pohja. Kuka tahansa meistä voi joutua joskus tilanteeseen, jossa terapiasta olisi apua.

Terapiasuuntauksia on erilaisia. Kognitiivisessa ja ratkaisukeskeisessä terapiassa ei olekaan tarkoitus märehtiä menneittä vaan keskittyä tämän hetken parantamiseen.
 
Mitä kognitiivista terapiaa sellainen on, että jankkaat lapsuudenmuistoja ja terapeutti sanoo jotain lohduttavaa? Kognitiivisessa terapiassa olisi tarkoitus oppia uusia ajatusmalleja ja keskittyä ratkaisuihin, ei vaan jankata vanhoja muistoja.

Oon tätä kyllä itsekin pohtinut ja kun luin kirjan kognitiivisesta terapiasta, niin ei mun terapia sitä kyllä muistuta kauheen paljoa. Pikemminkin voisin luulla käyväni psykodynaamisella terapeutilla, mutta näin ei ole. Ihan just nyt tällä hetkellä en ole kauhean tyytyväinen terapiaani, koska voin kohtuu huonosti tällä hetkellä, mutta niin syvää luottamusta, mitä meillä on, ei ole kyllä kenenkään muun terapeutin kanssa syntynyt ja välillä voin jo paljon paremmin, mutta sitten lähti taas pohja alta :(.
 
Yhessä vaiheessa kun puhuttiin terapiassa mun tavasta loukkaantua herkästi, niin terapeutti sanoi jotain, että vielä tällä hetkellä se on sulla tapana, mutta se voi vielä muuttua, että kai sillä ainakin on jotain uskoa siihen, että siihen voisi terapialla vaikuttaa.
 
Toinen herkkä täällä... Puhun nyt vaan omasta puolestani, mutta minusta herkkyys on ominaisuus siinä missä muutkin. Ei kai siitä pääse eikä tarvitsekaan päästä. Sen mukana tulee paljon hyvää, empatiaa ym. Ja se herkkyys ei minusta ole kenellekään ympärilläni olevalle ihmiselle haitta, se vain häiritsee itseäni joskus. Menen muiden ihmisten tunnetiloihin mukaan, on helppo satuttaa jne. Omalla kohdallani avainasia on ympäröidä itsensä oikeanlaisilla ihmisillä. Sellaisilla, jotka hyväksyvät minut, joihin luotan ja jotka eivät arvostele.

Tällä hetkellä itse työstän rajojani. Vaikka olen pehmeä ja lempeä, ei mulle voi puhua miten tahansa. Ei voi tehdä mitä tahansa. Mä en ole kenenkään ovimatto, vaikka olenkin pehmeä.
 
Mun terapiassa on joku outo vaihe menossa nyt :/. Peruin jopa eilisen tapaamisen kun ei yhtään napannu mennä. Olin tekemässä muuttoa jälleen kerran omilleni ja kerroin siitä terapeutille, jonka mielestä se oli hyvä juttu. Muutin kuitenki mieleni enkä muuttanutkaan ja sit mun terapeutti halus nähdä mut yhdessä mun äidin kanssa ja koko sen istunnon ajan mulla oli sellanen tunne, että se asettu joka asiassa äidin puolelle. Äitiki sano heti sen tapaamisen jälkeen, että sille jäi sellanen fiilis kuin se terapeutti ois halunnu, et mun äiti heittäis mut pihalle :(. Muutenki sen jälkeen kun aloin epäröimään sen muuton kanssa niin mun terapeutti alko puhumaan, kuinka mä vastustan terapiaa ja kuinka pelkkä terapia ei näytä riittävän mun hoidoksi.

Nyt mulla on lähinnä sellanen fiilis, etten mä oikeestaan välittäis nähä sitä terapeuttia enää ollenkaan. Must tuntuu et mulla ja sillä on nykyään ihan eri tavotteetkin terapian suhteen. Se haluis et mä olisin täysin itsenäinen ja riippumaton kenestäkään muusta ja mä haluisin vaan olla onnellinen, terve ja saada jostain vähän rahaa. Harmittaa vaan kovasti jos tää meidän yhteistyö on nyt menossa karille kun kumminki oon nähny sitä jo yli vuoden ajan. Mälsää :/.

Huomenna mun pitäis se seuraavan kerran nähä. Just nyt tekis lähinnä mieli perua seki tapaaminen.
 

Yhteistyössä