Aurinkovauvat * 58 *

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aurinkoiset
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Huomenta kaikille!

Se ettei saisi kuvata menkkojen aikaan muistaakseni oli sanottu ohjeissa, jotka sain kuvausta varten. Olisikohan voinut liittyä siihen, että kun piti tehdä tyhjennys muutenkin, niin oisko vuoto voinut haitata kuvausta? En tosiaankaan muista, siitä on niin kauan aikaa. Kannattaa tosiaan kysyä etukäteen tuo juttu.

Tuota minäkin juuri pelkään, että tässä tapahtui, mitä edellinen kirjoittaja sanoo. Eilen oli vielä aika voimakasta jomotusta ja tänäänkin vielä vähän tuntuu. Ja kun lh-piikki on ollut jo aikaa sitten, ei se taida sieltä irrotakaan??
Sillepä ei taida olla mitään tehtävissä...
Olihan mulla pieni kysta näkyvissä silloin keväälläkin vaikkei menkkoja ollut. Vähänkö ahdistaa, kun tietää mistä tää jomotus tulee... 2,5 cm kokoinen rakkula tuolla sisuksissa... :-O
 
Tuo kysta voi kadota ihan itsestään, niin kuin mulla teki. Sen hetkinen kipu oli aika rankka. Ja sitä ennen oli jomotuksia lähes koko ajan, lisäksi mulle tuli vähän tuhruvuotoja jne. Mutta jos se ei sieltä katoa, niin sittenhän se punktoidaan. Toki voi olla, että se sieltä katoaa itsekseen, mutta jos kipuilu jatkuu niin välillä kannattaa käydä ultrassa katsastuttamassa tilanne. Kovin herkästi vaan eivät ryhdy sitä punktoimaan..
 
Mitä aiheesta näin pikaisesti luin, näyttää että aina sanotaan, että ne häviävät itsekseen. Järkytti vähän tuo seuraavan tekstin maininta kuinka isoksi voivat kasvaa!!

"Hedelmällisessä iässä munasarjaan voi helposti kehittyä ns. toiminnallisia kystia (nesterakkuloita), jotka häviävät itsestään. Toiminnallinen kysta kehittyy munarakkulasta, joka ei puhkeakaan vaan kerää nestettä ja kasvaa jopa 5–6 cm:n kokoiseksi, ennen kuin se yleensä seuraavan kuukautiskierron aikana häviää. Vastaavalla tavalla keltarauhanen ei aina surkastu kuukautisten alkaessa, vaan siitä voi muodostua kysta. Toiminnallisille kystille ei tarvitse tehdä mitään, ja ne on syytä erottaa varsinaisista kasvaimista."

Mitä hitsiä sitä nyt tekee noiden keltarauhashormonien kanssa? Mistä voi tietää milloin niitä uskaltaa aloittaa, vai uskaltaako ollenkaan? Ainakin jostain luin että lääkäri oli kehoittanut vaan jatkamaan Teroluteja, vaikka tuollainen kysta olikin...
Meneepä vaikeaksi:-/
 
Pitää varmaan kohta vaihtaa nimimerkkiä, vaikka piti vain ihan pikaisesti kommentoida tuota kysymystäsi ovulaation näkymisestä ultrassa ;) Niin siis kyllä keltarauhashormonit voi aloittaa, vaikka kysta olisikin. Niillä kun olis tarkoitus saada se vuoto tulemaan, vaikka ovulaatiota ei olisi ollutkaan, jotta elimistö pääsee taas uuden mahdollisen kierron alkuun, jossa se kystakin voi sit hävitä. Ei ne kystat aina, usein kylläkin, valitettavasti katoa itsestään, mutta lähtevät punktoimaan vasta kun ovat n. appelsiinin kokoisia.
 
Pitää tässä parina lähipäivinä tutkia tilannetta ja aloittaa taas Proverat. Kiitoksia "tuntemattomalle asiantuntijalle":))
On niin tuskattuttavaa pähkäillä näitä itsekseen. Tuli tuossa jo mieleen, että mistä tietää vaikka mä itse olen näillä "kokeiluillani" aiheuttanut tämän tilanteen. :-O
 
Et varmasti ole aiheuttanut itsellesi mitään. Kyllä noita kystia tulee ja menee, niitä tulee aina, kun ei käytetä ovulaatiota estävää ehkäisyä.. Monillahan niitä on niin ettei edes tiedä eli ei syytä huoleen. Kannattaa varmaan ottaa joku säännöllinen linja siihen keltarauhashormoniin, esim. aina tiettyinä kiertopäivinä ja tietyn pituinen satsi. Näin ollen se elimistökin voisi siitä vaikka hetkellisesti toeta, eikä tarvitse joka kierto arvioida erikseen. Valmistetta kannattaa ottaa myös riittävän paljon ja pitkään, jotta kohtuun kasvaa limakalvoa, joka voisi vuotaa pois. Olettaen siis, että ovulaatio on puuttunut, eikä vuodettavaa näin ollen juuri muuten kertyisi.
Tsemppiä ja toivotaan, että folli tajuaa puhjeta eikä jäädä kystaksi.
 
Niinhän noita keltarauhashormoneja yleensä määrätään syötäväksi tiettyinä päivinä. Mutta eihän elimistö toimi niin, että ovis välttämättä ehtisi tulla ennen sen aloitusta.
Toisaalta tällainen arpominenkaan ei ole hyvä juttu:-/
No, ehkäpä lopetan nämä "kokeiluni" ja alan toimimaan niin kuin kuuluisi;)
Näin äkkipäätä tuntuisi että kp 15 voisi aloittaa ja jos syö 10 pv, kierron pituudeksi tulee sitten 29, joka on ihan normaali.
 
Hyvä, että Rosanna sai asiantuntevan juttukaverin, sillä mä oon ihan pihalla noista hormonijutuista. Mutta toki ne jossain vaiheessa eteen tulevat ja siinä mielessä tämä ketju on jo etukäteen sitten opettanut monia asioita.

Kauhee kiire, palataan jossain vaiheessa.
 
Noin mäkin Rosanna tekisin. Nuo keltarauhasethan eivät estä ovulaatiota, jos se vaikka muutamaa päivää myöhemmin tulisikin. Eikä periaatteessa jostain kp40 tulevasta oviksesta ole juurikaan hyöytyä. Siis toki siitäkin voi raskautua, mutta periaatteessa hormonitasapaino ei ole kuitenkaan kohdallaan ja munarakkula olisi todennäköisesti huonolaatuinen. Muutoin saisi aina miettiä että onko sitä nyt raskaana, onko ovis tullut, milloin menkkojen pitäisi tulla. Helpompaa ehkä vetää kuuriluonteisena ja katsoa mitä muutaman kk:n sisään tapahtuu, yhdestä kierrosta kun ei voi vielä juurikaan päätellä mitään. Voihan se olla, että elimistö hieman avustettuna alkaakin toimia nopeammassa syklissä. Näistä kun ei voi ikinä tietää.
 
Niin, tässä tulee väkisinkin opiskeltua näitä hormonijuttuja. Palstoja selatessa olen huomannut että monelle vaihdevuodet tulee ihan "yllätyksenä", eivätkä he tiedä niistä yhtään mitään. Joku FSH:kin on aivan tuntematon käsite...

Tänään kai se on aloitettava tuo Proverakuuri, kun ei tämä tilanne tästään muutu. LH on edelleen (jo kuudetta päivää) tosi korkealla (selkeä viiva ovistikussa) ja jomotus jatkuu alavatsalla, vaikkei niin hirveän voimakkaana.
Selvää on, että vaikka tuosta ovis kehkeytyisikin, ei laatu voi kovin priimaa olla, kun ei se tässä iässä ole muutenkaan.
Ihmettelen vain ettei tuollainen määrä lh:ta, joka näkyy digitestissäkin, riitä laukaisemaan ovista:-O
 
Mutta eikös se mene niin, että vaihdevuosissa tuo lh on usein korkeampi koko ajan, siis sen suhde muihin hormoneihin on pielessä? Siksi tuo korkea lh ei riitä ovuloimiseen. No, meni syteen tai saveen niin ehkä tuon keltarauhashormonin kokeilu muutaman kk:n ajan voisi olla ihan ok ratkaisu.
Se iso rakkula voi siellä jomotella muutaman kuukaudenkin ja eritoten jos siitä tulee kysta. Eli ei valitettavasti aina kerro ovuloinnista :(
 
Tulipa mieleeni, et voisin lähettää jollekulle ilmaiseksi nuo loput digitaaliset ovistikut (6 kpl). Luotan siihen, etten niitä enää tarvitse. Mites, Rosanna, sinähän olet niitä käyttänyt, sulla on varmaan se testiputkilokin, vai mikä se on. Olisiko tarvetta? Ei raskis roskiinkaan nakata, ovathan nuo sen verran kalliita (7 maksoi reilu 30 euroa). Tai jos joku tahtoo...
 
Antelias tarjous Siiriziltä. Mä en vieläkään ole antanut periksi ja siksi olen tikuttamatta. Rosanna varmaan pystyisi tässä tilanteessa parhaiten hyödyntämään ne, kun on jo muut asiaan liittyvät "laitteet".

Mulla menossa kp 21/27-32 eikä mitään uutta, mutta ei kait tässä vaiheessa mitään ihmeellistä pitäisikään olla.

Varasin sen alaselän röntgenin oletettuun kierron alkuun. Lääkäri sanoi, ettei ole mitään estettä tehdä sitä menkkojen aikana, eikä siihen tarvitse tehdä mitään tyhjennystäkään. Mahtanee olla eri kuvaus kuin Rosannalla aikoinaan.

Toivotaan nyt, ettei Rosannan vatsa kipuile kuukausikaupalla. Kuulostaa kamalalta, jos pitkään joutuisi kestämään kovaakin kipua.

Loppuviikonloppuja tässä toivottelen kaikille!

 
Hei. Terkkuja Seleenalta, enhän näköjään malta pysyä poissa :) Tunnen kyllä itseni vähän rintamakarkuriksi, kun en ole näitä meidän yhteisiä asioita enää juurikaan ajatellut. Kävimme tuossa vanhemman tyttäreni kanssa juuri juoksulenkillä, ihana juosta syyssäässä. Olen ollut aika tyytyväinen tässä elämääni viime aikoina ja päätökseni siitä, että meidän perheen lapsiluku on täynnä, alkaa vahvistua. Näin ainakin tällä hetkellä tuntuu. Onneksi ikääkin on jo se nelkyt, joten sekin kyllä vahvistaa tunnetta. Tuntuu, että elämässä on ihan tarpeeksi sisältöä jo muutenkin. Olemme mm. suunnittelemassa muuttoa. Haluaisimme muuttaa vähän lähemmäksi sukulaisia, kun nyt asumme heistä aika kaukana.

Teillä muilla ilmeisesti vakaumus on pysynyt näissä "aurinkoasioissa" samana :)
 
Seleena on käynyt ilahduttamassa ketjuamme kertomalla hyvästä olostaan. Rintamakarkuriksi ei tarvitse tuntea itseään, sillä meillä jokaisella on omat "sotamme", joiden strategiat vaihtelevat eikä niitä voi verrata toisiinsa. Pääasia on, että on oman strategiansa kanssa sinut.

Täällä vauvakuume alkaa ihan pikkuruisen nostaa päätään, sillä tähän mennessä olen sitä kakkosta kyllä "tehtaillut" siksi, että päätimme yrittää. Nyt kun Toivo on jo 10 kk, niin olen huomannut oikeasti miettiväni ja toivovani, että joko nyt tärppäisi. Rauhallinen mieli kuitenkin on tarkoitus säilyttää edelleen.

Jossakin muuten todettiin nasevasti, että raskaus kestää 9 kk ja siitä toipuminen saman verran. Selkää lukuunottamatta tunnen todella olevani entiselläni, joten ehkä se seuraava raskauskin alkaisi olemaan mahdollinen. Vaikka aika kyllä on armoton. Ajatella, jos olisin esim. tässä kierrossa tullut raskaaksi, niin laskettuna aikana olisin jo 44 vee. Huimaa!
 
Minäkin huomasin, että Seleena on käynyt meitä moikkaamassa, kiva ja oikeasti tosi kiva kuulla, että joku pystyy luovuttamaanniin, että se tuntuu hyvältä, sillloin asiat ovat varmasti oikeasti tasapainossa.
Minun täytyy myöntää, että vaikka niin kovin olen sitä omaa "aurinkovauvaa" näiden menneiden vuosien aikana toivonutkin, niin minulle on edelleen katkera pala myöntää, että minä en onnistunut , tosin aika auttaa, ja tekee tehtävänsä, ehkä seuraavat vuodet ovat jo helpompia, ja jonakin tulevaisuuden päivänä voin jo hymyillä näillekin haaveille, aika aikaa kutakin, näinhän se elämä meitä kuljettaa...
Syksynjatkoja kaikille tasapuoleisesti!
 
Heippa Kiiruska! Täällä me tätsyt kirjoitellaan sunnuntai-illan ratoksi ;-D

Vaikka minulla onkin Toivo, niin voin kuvitella ymmärtäväni "katkera pala" -tunteesi, sillä minä ainakin olen aina ikäänkuin tahdonvoimallani halunnut "määrätä" elämääni. Sitten sitä tuleekin eteen tilanteita, joissa valtava tahto ei riitä, vaan vaaditaan niitä elämän eteen tuomia yllätyksiä. Ja muista, että niille yllätyksille on vielä aikaa. Toki kannattaa valmistautua toiseenkin vaihtoehtoon, niin kuin hienosti teetkin.

Omat ajatukset yrittävät löytää jotakin raskauden alkumerkkiä, muttei oikeasti niitä ole. Ensimmäinen kerta Toivon jälkeen, kun niitä ihan oikeasti yritän kuulostella. Eipä kuulu, ei niin mitään.
 
Heips vaan Inkku!
Minä tulin hetkisitten tuon melkein tasan 15-vuotta Toivoa vanhemman pojan kanssa kotiin harrastuskuljetuksesta, ja nyt vähän äitiä kipristelee, kun poika meinaa, ettei enää haluaisi jatkaa harrastustaan, siis tämän nyt aloitetun kauden/vuoden jälkeen? Tämä harrastus on ainoa liikunnallinen laji, mistä poika on pitänyt, ja tätä sitten on viikottain harrastettu 7-vuotiaasta saakka tunnollisesti lähes joka viikko, ja kesällä ihan muutenvaan, kun laji sopii kesäkauteen ja suomen suveen, niin mikäs tässä äitiä sitten mättää voi joku ihmetellä, mutta se on varmaan tämä muutosvastarinta, ja se että haluaisin että pojalla on jokin oma liikunnallinen juttu, mutta enhän voi häneen kovin vaikuttaa, kunhan yritän vain kannustaa...
Meillä mies on omassa liikuntalajinsa harrastuksessa näin sunnuntai-iltana, ja tämä tätsä täällä vaan surffailee :)

Niin me inkun kanssa jo pitkän matkaa täällä yhdessä ollaan juteltu, eikä noissa vuosikerroissakan paljon eroa ole, että ymmärrystä löytyy toinen toisillemme, kiitos taas siitä, se aina lohdutta, ja yritänhän minä kovasti fiksuhti suhtautua tähänkin tilanteeseeni, mutta kovasti kun minäkin haluaisin itse elämääni ohjata, ja sitten kun tuntee olevansa voimaton, niin kyllähän se harmittaa, hienosta suhtautumisestani en kyllä aina itse olisi niin satavarma ;=)

Toivokaamme yhdessä Sinulle sitä elämän "Helmeä", ainahan se raskaus ei anna mitään merkkejä itsestään ennenaikojaan, ja höh, enhän minä tästä aiheesta mitään tiedä, kunhan yritän jotenkin vain tsempata, no peukeutetaan kuitenkin.
Illanjatkoja!
 
Huomenta kaikille!
Viikonloppu vilahti nopeasti, harrastuksen parissa meni totaalisesti niin etten tännekään ehtinyt vilkuilemaan.

Siiriziltä ihana tarjous, mukava että ajattelit minua:)) Täytyy vain valitettavasti kieltäytyä, koska haluan periaatteesta haluan pysyä täysin anonyyminä. Varmasti löytyy joku, joka tarvitsee niitä oikeasti enemmän kuin minä, joku jolla oikeasti on jotain toivoa tulla raskaaksi.

Mhh... mitäs kaikkea täällä on sillä välin ollut. Juu, tuo LH:han minulla ei tässä kierrossa ollut alussa koholla, vaan kohosi vasta muniksen kasvun myötä ihan normaaliin aikaan. Sitten vain jäi ikäänkuin "päälle".
Kipuilu on laantunut, hieman vain tuntuu, välillä ei lainkaan, joten jotain muutosta siellä on tapahtunut.

Inkku: voi olla että käytännöt on muuttuneet siitä kun sitä minun alaselkää kuvattiin. Siitä kun on jo aikaa tosiaan yli 15 vuotta.

Seleena näyttää päässeen ratkaisuun. Sehän se on tärkeintä, että itse hyväksyy ja pystyy elämään sen kanssa ilman jossitteluja.
Itsekin aina välillä ajattelen, että ehkä näin on tarkoituskin. Ehkä meidän parisuhde perustuu niin paljon yhdessä kodin ulkopuolella touhuamiseen, että kenties lapsi veisi siitä juuri sen mikä meitä kantaa?
 
Onneksi ei Rosannalle jäänyt kauheat kivut päälle. Ja níin kuin olen aiemmin kertonut, niin minullahan oli ennen Toivoa usean kuukauden ajan kipuja aina oviksesta menkkoihin. Ei tietystikään jatkuvasti, mutta päivittäisiä kuitenkin.

Täällä ei sitten niin mitään uutta vauvahaaverintamalla eli tämä kierto on varmaankin menetetty juttu. Tiedän, tiedän, että raskaudet voivat olla keskenään ihan erilaisia, mutta kun siinä edellisessä tässä vaiheessa oli jo selviä oireita...

Se täytyy kyllä sanoa, että elämä muuttuu totaalisesti, kun vauva muuttaa taloon. Yhteiset harrastukset miehen kanssa ovat todella harvinaista herkkua, tai siis ainakin meillä. Meilläkin harrastuksiin ovat kuuluneet pyörä- ja patikkavaellukset, laskettelu jne, joihin ei vauvaa voi vielä täysillä ottaa mukaan pitkään aikaan. Toki pikkumatkoja voidaan tehdä, mutta viikon vaellus Lapissa saa odottaa muutaman vuoden. Joten siinä mielessä kannattaa nauttia niistä asioista, joita voi tehdä, kun sitä vauvaa ei ole. En minä toki liikaa haikaile "menetettyjä" asioita, sillä jokaisessa tilanteessa on omat hyvät ja ihanat puolensa. Mutta elämästä pitää muistaa nauttia nyt, ei sitten kun on sitä tai tätä. Jos vain odottaa sitä parempaa aikaa, saa odottaa seuraavaan elämään, A Sirkesaloa mukaillen.
 
Meilläkin on miehen kanssa senkaltainen harrastus (vähän tuohon patikointiin viittaava juttu), ettei sinne voi ottaa vauvaa (eikä alle 7 vuotiasta lainkaan) mukaan, joten se harrastus yhteisenä jäisi kokonaan pois. Oikeastaan se on meille lähes elämäntapa... Ehkä itse voisin jäädä pois, mutta miestä en voisi kuvitellakaan vaativani jäämään kokonaan kotiin. Meidän elämämme muuttuisi lapsen myötä totaalisesti, mutta miten, sitä en tiedä...

Missäs vaiheessa kiertoa sinä Inkku nyt olitkaan? *nimim. kärryiltä tippunut kysyy*
 
Loppukierto alkamaisillaa eli kp 23/27-32, mutta ei varmastikaan ole tärpännyt, kun kerran olon on siis niin tavattoman tavallinen.

Rosanna, arvaan että se teidän yhteinen harrastuksenne alkaa s:llä. (En kait paljasta liikaa, mutten tietysti mitenkään voi paljastaa liikaa, kun en tosissani tiedä.)
 
Väärin arvattu, Inkku;)
Hyvä yritys kuitenkin. Ei tästä kannata alkaa mitään arvauskilpailua tekemään sentään;) Tosiasia on vain, että kaikkea ei kertakaikkiaan voi harrastaa lapsen kanssa, vaikka toisin yritetään väittää. Tuo meidän harrastus vaatii usein myös n. klo 3.00 - 24.00 "liikkeellä oloa", joten ei ehkä ihan pienen lapsen kanssa sovi:/

Ei kai nuo tuntemukset ole aina samanlaisia. Kyllä kai monellekin se raskaus tulee jopa ihan yllätyksenä, kun mikään olotilassa ei ole tuntunut siltä. Varsinainen asiantuntija tässä puhuu tietty... tosin onhan mulla se yksi kokemus aikanaan... ehti siinä jo tulla tuntemuksia...

 
joo, intimiteetin ja anonymiteetin suojaamiseksi en minäkään yritä myydä ovistikkuja esim. keltaisessa pörssissä. Toisaalta ehkäpä voisin hyväksyä, että tämän raskauden hinnaksi tuli nyt 30 euroa ja nakata tikut menemään. Harmi, kun käyttöaika umpeutuu ensi kesänä, muutenhan voisin jättää ne odottamaan mahdollista seuraavaa raskautta. No, luulen kyllä, että meidän lapsiluku on tässä ihan jo iän puolesta, mutta myös taloudellisista syistä. Meillä ei olis mahdollisuutta kyllä ostaa isompaa asuntoakaan. Noista harrastuksista. Itselläni ne kyllä on jääneet vähiin. Ei yksinkertaisesti sydän anna periksi lähteä töiden jälkeen illalla liikuntaharrastusten pariin, niitä ylläpidin ennen lasta. Ja viikonloput tuntuu menevän hujauksessa. Nyt kyllä yritän ryhdistäytyä...
 
Älä nyt Siiriz ainakaan vielä ala hävittämään niitä tikkuja, ehkä joku tarvitseva ilmaantuu.
Minä en kieltäytynyt siksi, etten luottaisi sinuun, vaan haluan että ajattelet minua aina vain Rosannana, ei omana itsenäni.

Minulla on menossa näköjään vaihe, jossa kaivan takaisin ne kaikki syyt miksi en koskaan ole lapsia halunnut. Eli kaipa tässä ollaan menossa kohti sitä hyväksymisvaihetta...

Eilen ilmeisesti oli ollut tv:ssä joku dokumentti yli 40 v. lapsen saamisesta. On kuulemma ollut aika karua kerrottavaa:/ Sattuiko joku katsomaan, millähän kanavalla lie näkynyt? Vois katsoa jos tulee uusinta...
 

Yhteistyössä