Aurinkovauvat * 58 *

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aurinkoiset
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Aurinkoiset

Vieras
Uusi ketju aloitettu taas meille varttuneemmille haaveilijoille. Jatkamme täällä keskustelua niin lapsihaaveilusta kuin muustakin. Mukaan vain kaikki uudet ja jo tutut, joko ensimmäisestä tai jo useammasta lapsesta haaveilevat.
 
Hauskat viikonloput kaikille!

Kiiruska, ei ollut tarkoitus kaivella... mä kun mietin vähän liikaa kaikenlaista ja jankkaan. Ymmärrän ettet välttämättä halua jauhaa näitä aina. Jospa minäkin opin tässä kohta antamaan miettimisten olla...
 
Ei se mitään Rosanna, minua ei enää voi kyselyillä satuttaa, ja hyvä näin, mielellänihän kokemuksistani ja tunteistani kerron, jos joku vain jaksaa vielä kuunella, tuntuu vaan itsestäni jo, että olen näitä vuodattanut kaikkien suut ja korvat täyteen... Nykyisin pystyn jo ihan itkemättä näitä menneitä juttuja kelamaan, ja sehän onkin terapeuttista, että saa puhua tai kirjoittaa asioista niin paljon, ettei niistä halua enää puhua... siis tarkoitan lähinnä sitä, mitä psykologi minulle sanoi, että asioista pitää puhua niin kauan kun se tuntuu siltä, ja aina se helpottaa kun saa sydäntänsä purkaa, nyt olen jo niin sinut tämän asian kanssa, että en enää itke joka kerta, kun aiheesta puhutaan, siis aika auttaa, ja te rakkaat nettiystävät, minulle ainakin on ollut tämä kirjoittelu erittäin tärkeää, niin juuri tämä on korvannut minulle monia kalliita terapeuttikäyntejä. Tämänkin tiedän kokemuksen kautta, kun me kävimme miehen kanssa yhdessä ja minä vielä erikseen klinikalla epäonnistuneiden hoitojen jälkeen juttelemassa asioista, syistä ja seurauksista, ja silloin tuli vuodatettua pienen järven verran kyyneleitä. Lisäksi ollessani kuntoutuksessa, kävin psykologin juttusilla, joten pohjamutia myöden olen minäkin tämän asian käynyt läpi, joten ihan oikeasti tiedän mitä se on, ja kannustan Sinuakin kääntämään jokaisen kiven tieltäsi, että saat asioihin selvyyden, ja itsellesi sisäisen rauhan asian tiimoilta, vaikka loppujenlopuksi joutuisitkin hyväksymään tilanteesi, niin se on kuitenkin helpomapaa, kun mitään ei ole "hampaankolossa". Jotain hyvääkin näistä murheistakin seuraa, eli olen saanut ihania ystäviä, useimmat ihan näin kohtalontoveruuden merkeissä nettiystävinä, mutta lisäksi muutaman uuden ihanan ihmisen olen tavannutkin, ja eihän sitä tiedä mitä elämällä on vielä takataskussaan, ihmisiä jotaka ymmärtävät tämän tuskan ei kasva joka oksalla, joten ottakaamme hyöty irti tästäkin mahdollisuudesta. Joten mieti, kirjoita ja pohdi asioita ihan niin kauan kuin se tuntuu sinusta itsestäsi tarpeelliselta, vasta sitten saat ajatuksillesi rauhan, kun olet sinut itsesi ja tunteidesi kanssa, minipäs filosofiseksi tämä minun juttu, mutta tosiaankaan ei Sinun tarvitse ollenkaan pahoitella kyselimistäsi, en koe sitä tosiaankaan ollenakan pahana vaan päinvastoin.

Mukavaa viikonloppua vielä kerran kaikille, jos täällä ei tule pyörähdeltyä!
 
Et sinä Kiiruska säikäyttänyt mua mihinkään. Mulla on ollut tänään ihan elämääkin irl ;)

Nyt lämmittelen saunaa ja odottelen miestä kotiin. Oltiin saman harrastuksen parissa erillään tänään, harvinaista. Me kun ollaan yleensä kuin paita ja peppu;)

Juu, sitä työstämistä kai se mullakin tämä on että kaikesta pitää puhua tai siis kirjoittaa. En minä näistä oikeassa elämässä puhu kenenkään kanssa tässä mittakaavassa. Siksi kai te olettekin niin tärkeitä, että teille ei tarvitse vääntää rautalangasta ja tiedätte mitä juuri koen.

Tuo kommenttini tuli siitä, etten jotenkin aina osaa ajatellakaan toisten tunteita, kun olen itse niin kietoutunut tähän juttuun, että saatan tahdomattani loukata jotakuta.

Mutta: hyvää lauantai-iltaa ja huomista lepopäivää kaikille rakkaat nettiystäväni.
 
Hrmaa a sunnuntai aamu on taas alkanut, mutta tärkeintä, että on lepopäivä...
Mitenkös mä eilen olen vanhaa ketjua tuota vahingossa nostellut, no tekälle sattuu... Hyvä inkku, kun olet palauttanut meidät taas maanpinnalle. Olin eilen varmaan sekaisin kun näin errään tutun kuukauden ikäisen vauvan, ja voi kun hän oli suloinen, tänään hän saa nimensä, herkkää on ihmiselämän alku.
Sunnuntai rauhaa kaikille!
 
Huomenia kaikille!

Harmaa arki sitten taas alkoi. Kylmää ja sateista on, täytyy lämmittää uunia tänään.
Menossa "kp" 8 ja tänään pitäisi alkaa tikuttelu. Kyllä kävi aamulla mielessä että mitä järkeä ja kuinka kauan jaksaa. Joskus aiemmin kun joku sanoi ettei jaksa tikuttaa, ajattelin, että eihän tuo iso asia ole. Nyt kyllä tuntuu, että jaksaako tosiaan... lisäksi tuli sellainen ajatus, että mitäs sitten jos se ihme tapahtuisikin, oisko meistä edes vanhemmiksi, miten mä vanhus jaksaisin... eli ei tämä mitään selvää ole koskaan...
No, ainakin siellä lääkärillä toivottavasti taas selviää jotain, vaikka aamulla tuntui että onko sinne menossakaan järkeä. Odotan kyllä ainakin innolla sitä ultrausta... ja kyllä mä jonkinlaisen lääkityksen tarvitsen, jottei ne kuumat aallot ja erityisesti kuivuus enää iskisi.
Just nyt tilanne on taas hyvä, ei kuumia aaltoja eikä kuivuutta. Lieneekö sen keltarauhashormonin ansiota, vai Menohopin. Olen nimittäin syönyt sitä nyt sen tuhrun alusta lähtien. Tuohan on vain luontaislääke (pitäisi olla luonnonestrogeenia), jonka tehosta ei ole oikeasti mitään todisteita... voi olla ettei ole mitään hyötyä.

Tällaiset pohdinnat meikäläisellä näin maanantaiaamuna...
 
Mitäs tänne naäin harmaana maanataina kuuluu?
Rosannalla kovat pohdinnat, hauskaa että täällä kuitenkin pohditaan asioita ihan rennolla ilmapiirillä ;=)
Seurailin ja vähän hämmensinkin tuolla tahkoojien juttua, kun siihen ketjuun yhdistyi jossain vaiheessa yli vuoden yrittänneiden hännät, mitä niistä olikaan jäljellä enää, itseni olin heittänyt taustalle jo hoitojen aikaan, kun silloin siellä ei sellaiset jutut olleet ajankohtaisia, ja tuntui että olen "eri maailmasta" ja yli-ikäinenkin siihen muuhun joukkoon nähden, mutta sieltä minä olen tämän elleilyn aloittanut, kunnes löysin tämän "koti-ketjun"... Niin asian viereen tämä meni, mutta siellä on tänään ollut aika "kuumat keskustelut" aiheesta jos toisestakin, mutta se siitä...
Rosannalla taas tuttuja ajatuksia pyörinyt mielessä, niin olen minäkin monesti pohtinut, ja miehellekin ääneen sanonut, että jos kaikella on tarkoitus, että me ei enää jaksettaisi pientä vauvaa kaikkine koliikkivaivoineen ja korvatulehduksineen, juu toki tiedän ettei ne kaikkia vaivaa, olenhan äiti itsekin :=) mutta tuttuakin tutumpia nuo pohdinnat, ja kun minullakin on vielä itseänikin vanhempi mies, eikä tämä omakaan ikä ole enää nuoren tytön, ja vuosi vuodelta tulee vuosirenkaita lisää, hui kertyyköhän ne kaikki myös vyötärönympärille, toivottavasti ei kuitenkaan :=))) ???
 
Minäkin käväisin lukemassa sitä tahkoojien ketjua...
Siellä taisi joillakin/ jollakin olevan sisällä niin paljon patoutunutta pettymystä ja epävarmuutta, että se purkautui vähän huonolla tavalla.
Sinällään ymmärrettävää, mutta eihän se kirjoittajaa auta pätkääkään että sitten vielä saa siitä riidan aikaiseksi. Entistä pahempi mielihän sellaisesta vain luulisi tulevan. Mutta täällä ollaan niin suurten asioiden ja tunteiden kanssa liikkeellä, että tuollaistakin syntyy. Ja vielä kun naisista on kysymys;)
Miehet tuskin tuollaiseen sanasotaan ryhtyisi:))

No joo, nuo mun pohdinnat on tätä vuoristorataa taas vaihteeksi... mä aika lailla kirjoitan tänne mitä ajattelenkin. Sitä kun ei oikeassa elämässä voi tehdä. Miehen lisäksi en ole puhunut tästä muille, enkä viitsi rasittaa miestäkään jatkuvilla pohdinnoillani.
Joten rasitan sitten teitä jatkuvilla pohdinnoillani;) :))
 
Minun mielestäni tänne saakin kirjoittaa ihan niitä oikeita tuntemuksia ja mielen syvimpiä pohdintoja, eihän näitä juttuja läheiselle jaksa jauhaa... Eikä ainakaan minua kenekään pohdinnat rasita, päinvastoin on ihan kiva ottaa asioihin kantaa ja kommentoida, ja voihan sitä sitten olla vaikka konetta avaamatta, jos nämä meitiin jutut alkavat kovasti rasittamaan ;=) Vertaistuki on sitä parasta terapiaa, näinhän se on monesti todettu ja hyväksi havaittu, joten eiköhän vaan jatkella analysointia tästä eteenkinpäin.
Täällä taas notkun ja rasitan hartioitani, vaikka olisi paljon viisaampaa tehdä vaikka vähän MP-venytysohjelman harjoituksia, että näin...
 
Minäkin luin uteliaisuuttani Tahkoojia, jotta tiedän missä mennään. Ja mieleeni pongahti se, miten vaikeaa on löytää omaa kategoriaansa elleissä. Ketjuista saattaa tulla todella kiinteitä jutturinkejä ja sitten elämä riepottaakin jäseniä eri tahtiin. Joku tulee heti raskaaksi ja hänen "pitäisi" siirtyä sitten Odotusaikaan jne. Mutta on vaikea jättää tuttuja kavereita. Sama on, jos joutuu odottamaan odotusta pitkään, niin missä vaiheessa "pitäisi" siirtyä lapsettomiin? Mielestäni vauvahaaveita on niin kauan kuin ei ole vauvaa. No minä olen kirjoittanut koko ajan vauvahaaveissa, vaikka vauvakin on siunaantunut. Ehkä siksi se moderaattori meinasi eräänä päivänä poistaa viestinikin :-D

Siitä olen kiitollinen, että niin Aurinkovauvat kuin Aurinkoiset vanhemmatkin ovat säilyttäneet positiivisen ja kannustavan vireensä. Ja näin varmasti säilyy jatkossakin.
 
Tuosta jaksamisesta piti sanoa jo eilen, että kyllä sitä vauvaa ja vauvan "vaivoja" jaksaa, kun on pakko. Eli moneen asiaan sitä ihminen venyy, sitten kun ei ole muuta mahdollisuutta. Mutta totta kai helpommalla pääsee siinä mielessä ilman vauvaa.

Ja tänne saa ja ehdottomasti kuuluukin kirjoittaa kaikki ne asiat, jotka päässä pyörii, mutta ei voi kertoa livenä muualla. Ainakaan mun vauvahaaveiluitani ei olisi kukaan kaveri/mies koskaan jaksanut päivästä päivään. Siksi tämä netti onkin ihana tapa purkaa pääkoppaa.

Tulekaa jutustelemaan...
 
Huomenta!
Juu tuosta jaksamisesta, tiedän itsestäni, että minulla on vähintään sata rautaa tulessa koko ajan, ja uskoisin vauvanhoidonkin oikeesti jaksavani, jos sellaisen olisin saanut, mutta ehkä tämä on vähän tälläinen "suojautumismekanismi" tai selitys lähinnä itselleni, kun ei vauvaa ole tullut suurista toiveista huolimatta, että akikella on jokin tarkoitus... Touhukasta keskiviikkoa kaikille, ja tosiaan tulkaa juttelamaan, meidän omaan "rauhalliseen"ketjuun!
 
Huomenta!

Eipä täällä enää kirjoittele kuin me kolme, joista kukaan ei edes "tosissaan" vauvahaaveile.
Pitäisiköhän tämä nimetä uudelleen: "Toivottomat tapaukset". Paitsi että Inkku ei ole kylläkään Toivoton;)
Mulla on päällä edelleen tuo "miksi ihmeessä edes haluaisin lapsen" tämän kiireen keskelle -vaihe. Nyt on kaikenlaista yhtäaikaa, tunnen suurta riittämättömyyden tunnetta, joten mitäpä muuta juuri voisi ajatellakaan...
 
Juu Toivoton täällä ei ainakaan olla, sillä tuota vipeltäjää ei voi olla huomaamatta. Touhua ja vauhtia riittää ihan omiksi tarpeiksi :-D

Jotenkin ei millään raaskisi luopua Aurinkovauvoista, onhan se perinteikäs ketju. Näitä hiljaisia kausia tulee aina silloin tällöin, mutta toivotaan, että juttu lähtee taas lentämään.

Mulla on menossa alkukierto, joten se on se vaisuin vaihe aina. Milloin se Rosannan lekuri olikaan? Ensi maanantainako?
 
Joo, ensi maanantainahan se lääkäri. Saas nähdä tuleeko siitäkin joku ahdistus niin kuin kahdesta aiemmasta kerrasta;)
Vaikka eipä tässä enää mitään pahempaa kai voi enää tulla?

Jospa tänne eksyisi uutta porukkaa, jotain elämää...
 
Sellainen tyhmähkö kymysys, että erottaako ultrassa keltarauhasen munarakkulasta? Kun jos mun kroppa toimii oikein, maanantaina ehkä olisi keltarauhanen näkyvissä...
 
Minä vastaan Rosannalle nyt ilan parempaa tietämystä, että uskon ammattitaitoisen gynen kyllä erottaavan nämä, mutta oikeesti ei ole tietoa, minulla kun vain on niin vankka luottamus omaan lääkäriini, eihän se ollut ainakaan hänen syy, etten vaan jaksanut hoitoja enää jatkaa, ja olisko se nnn:s kerakaan meille sitä plussaa tuonut, jäi sitten hämärän peittoon, mutta olkoon...
Minun puolestani voidaan tämä ketju hiljaa haudata, tai nimetä uudelleen, mutta toivottomien ketjuksi ei tosiaan voida ristiä, kun todistettavasti Toivo on olemassa mitä suuremmissa määrin ;=))) joten vilkutukset Inkulle ja terkkuja Toivolle!
 
Kyllä minulla ainakin on sellainen käsitys, että erottaa muniksen ja keltiksen. Jos mä siis mitään ymmärrän, niin oviksen jälkeen syntyy tuo keltis. ? Joka tapauksessa hyvä gyne osaa arvioida aika tarkalleen oviksen tapahtumispäivän, joten täytyy niissä olla eroja. Vai vastasinko ihan asian vierestä?
 
Ette vastanneet asian vierestä lainkaan. Ja tuollainen käsitys minullakin on että sen nimenomaan erottaa.

Tästä ketjusta sitten... minä en haluaisi kyllä luopua, vaikka mieluummin näkisin että täällä olisi elämää, eikä vain minun jahkaamistani. Ehkä pitäisi antaa erilainen nimi? Tuo aurinkovauvat kun ei oikein kuvaa sitä, että kyseessä on nimenomaan "vähän vanhempien" ketju. Onhan meitä vanhempia haaveilijoita kuitenkin enemmänkin, osa vaan menee johonkin toiseen ketjuun.
Siinäpä keksimistä, mikä nimi kuvaisi vanhempia haaveilijoita, ja nimenomaan niin, että ne uskonsa (ei Toivonsa) menettäneet voivat myös olla mukana?
 
Kyllä gynkelogi osaa erottaa munarakkulan keltiksesta. Hyvä sellainen. Kerran kävin sellaisella vanhalla tätillä, joka ei erottanut edes, että olin raskaana. Tosin oli hyvin alussa. Mutta lopputarkastuksessa kesken menneen raskauden jälkeen gynekologi kehotti touhuamaan parin päivän sisällä, koska munarakkula oli pian puhkeamassa mittojen mukaan. Ja kerran luki papereissa, että keltis vasemmalla puolella (olin jo raskaana). Eli hyvä lääkäri ja hyvä ultra, niin kyllä näkee.
On niin sääli, jos tämä ketju häviää... Minulle se toi paljon hyvää. Ja tuo. Mutta uusi nimi voisi olla osuvampi, ehkä. Aurinkovauva on kyllä kiva.
 
Huomenia! Oon varmasti moneen kertaan kertonut, että olen Toivon nähnyt jo munarakkulana aikanaan. Olin gynellä muistaakseni kp 15 ja silloin hän sanoi, että otolliset ajat ovat tn. seuraavana päivänä. Ja otollista oli, sillä aikanaan syntyi tuosta muniksesta ihana poikavauva. No ehkä tulevalla isälläkin oli jokin pieni osuus asiaan
:-D

Onkos siirizin paha olo yhtään helpottunut?






 
Sen verran vielä heitän tuohon ketjunuudelleen nimeämiseen, että en ota muuten kantaa, mutta Inkku ainoana alkuperäisenä aurinkovauvalaisena saakoon sanoa asiaan painavan sanan, minäkin olen mukaan tullut "vasta" noin kolmevuotta sitten :=)
Mukavaa torstaita kaikille!
 
Enhän minä ole mikään päättävä jäsen missään nimeämisessä. Jos joku keksii hyvän, niin siitä vaan. Mulle tää Aurinkovauvat on ollut jo vuosia niin tärkeä juttu, että "uusia" Aurinkovauvoja ei voi perustaa. Kokonaan uuden ketjun toki joku voi aloittaa. Uskon, että tätä ketjua seuraa myös vuosien takaiset jäsenet hiljalleen ja olisi kiva, jos joskus heidän kuulumisiaan täältä voisi lukea, vaikkei mitenkään vauvoihin liittyisikään. Sekavaa soperrusta, mutta tämä ketju on lähes pelastanut elämäni, jos nyt vähän liioitellaan.
 
Varovasti siirryn seuraanne ja kysäisen "pääsisinkö mukaan juttelemaan ?". Olen 41v ja lapsia on siunaantunut 3, vanhin 8 ja nuorin 1 eli olen tämmönen myöhäisherännäinen ;) Ikä kun alkaa painamaan niin tulee semmonen paniikinomainen tunne, että vielä pitäisi se yksi ihanus saada ennenkuin on liian myöhäistä tai ainakin kovasti yrittää.
Muutama kuukaisi ollaan yritetty ja nyt otinkin ovistikut käyttöön jos vaikka olisi jotain apua. Kaikki keinot käyttöön.
 

Yhteistyössä