Ei se mitään Rosanna, minua ei enää voi kyselyillä satuttaa, ja hyvä näin, mielellänihän kokemuksistani ja tunteistani kerron, jos joku vain jaksaa vielä kuunella, tuntuu vaan itsestäni jo, että olen näitä vuodattanut kaikkien suut ja korvat täyteen... Nykyisin pystyn jo ihan itkemättä näitä menneitä juttuja kelamaan, ja sehän onkin terapeuttista, että saa puhua tai kirjoittaa asioista niin paljon, ettei niistä halua enää puhua... siis tarkoitan lähinnä sitä, mitä psykologi minulle sanoi, että asioista pitää puhua niin kauan kun se tuntuu siltä, ja aina se helpottaa kun saa sydäntänsä purkaa, nyt olen jo niin sinut tämän asian kanssa, että en enää itke joka kerta, kun aiheesta puhutaan, siis aika auttaa, ja te rakkaat nettiystävät, minulle ainakin on ollut tämä kirjoittelu erittäin tärkeää, niin juuri tämä on korvannut minulle monia kalliita terapeuttikäyntejä. Tämänkin tiedän kokemuksen kautta, kun me kävimme miehen kanssa yhdessä ja minä vielä erikseen klinikalla epäonnistuneiden hoitojen jälkeen juttelemassa asioista, syistä ja seurauksista, ja silloin tuli vuodatettua pienen järven verran kyyneleitä. Lisäksi ollessani kuntoutuksessa, kävin psykologin juttusilla, joten pohjamutia myöden olen minäkin tämän asian käynyt läpi, joten ihan oikeasti tiedän mitä se on, ja kannustan Sinuakin kääntämään jokaisen kiven tieltäsi, että saat asioihin selvyyden, ja itsellesi sisäisen rauhan asian tiimoilta, vaikka loppujenlopuksi joutuisitkin hyväksymään tilanteesi, niin se on kuitenkin helpomapaa, kun mitään ei ole "hampaankolossa". Jotain hyvääkin näistä murheistakin seuraa, eli olen saanut ihania ystäviä, useimmat ihan näin kohtalontoveruuden merkeissä nettiystävinä, mutta lisäksi muutaman uuden ihanan ihmisen olen tavannutkin, ja eihän sitä tiedä mitä elämällä on vielä takataskussaan, ihmisiä jotaka ymmärtävät tämän tuskan ei kasva joka oksalla, joten ottakaamme hyöty irti tästäkin mahdollisuudesta. Joten mieti, kirjoita ja pohdi asioita ihan niin kauan kuin se tuntuu sinusta itsestäsi tarpeelliselta, vasta sitten saat ajatuksillesi rauhan, kun olet sinut itsesi ja tunteidesi kanssa, minipäs filosofiseksi tämä minun juttu, mutta tosiaankaan ei Sinun tarvitse ollenkaan pahoitella kyselimistäsi, en koe sitä tosiaankaan ollenakan pahana vaan päinvastoin.
Mukavaa viikonloppua vielä kerran kaikille, jos täällä ei tule pyörähdeltyä!
)