Toggle sidebar

Aurinkovauvat *39*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja varttuneet
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Syvät pahoitteluni Ryynille. Tuo oli todella surullinen uutinen. Minuakin elämä on tässä kohtaa kohdellut silkkihansikkain eli voin vain arvailla, miltä tuo tuntuu. Lohdutuksia.
 
Olen lähdössä maalle siskot ja niinpä toivotan teille rauhaisaa viikonloppua jo nyt torstaina ja kaikkea hyvää elämäänne, pitäkää huolta itsestänne ja läheisistä!

Luin tuossa yhden runon (tuntematon kirj.), jossa sain muistutuksen, että vaikeiden hetkien jälkeen kuitenkin joskus helpottaa, pimeän jälkeen tulee valo, kylmän talven jälkeen kesän lämpö. Lohdutusenkeleitä suruissaan oleville! Voimia meille kaikille ja iloenkeleitä! *iso hali*

Auringon nousu

kun katson horisonttiin,
näen auringon nousevan.
näen kuinka auringon valo herättää kukat unestaan,
saa hallan katoamaan,
tuo kauniin kevään ja kesän,
ilmat lämpimät.
kun näen auringon nousevan,
näen kuinka auringon valo hipoo maata,
ja antaa lämpöä.
kun näen auringon nousevan,
näen kuinka kaikki taas elää.
 
Voi Ryyni, mitä voisinkaan sanoa. Kyyneleet valuu pitkin poskia, enkä voi lukea niitä ihania runoja joita sinä ja muut ketjulaiset ovat laittaneet viesteihinne. Ne menee niin ytimeen yhdessä sen tiedon kanssa, että yksi vauvan alku on taas poistunut. Sellaisen kokeminen on järkyttävää ja niin epäoikeudenmukaista. En voi muuta todeta kuin, että olette lämpimissä ajatuksissani ja toivon teille nyt voimaa ja rohkeutta. Vauva ei koskaan unohdu, mutta haavat alkavat paranemaan. Hoida nyt itsesi kuntoon kunnolla ja anna itsellesi oikeus suruun, sillä itsensä turruttaminen ei auta.
 
Hyvää huomenta!
Aurinko on noussut tänäkin aamuna. Surullisen viestin jälkeen on vaikea jatkaa viestiketjua. Kyllä sitä niin elää mukana jokaisen *siskon* elämässä. Toivoo, pelkää, rukoilee.....
Mutta eteenpäin on jokaisen mentävä. Mummoni sanoi että, *ilo pintaan, vaik syvän märkänis* Ja niinhän sitä meistä monikin joutuu välillä aina tekemään......
Aurinkoista päivää ja viikonloppua kaikille. Tarvittava määrä erilaisia halauksia ja voimia jokaisen päiviin....
ja niitä enkeleitä....
 
Kiitos rakkaat ystävät osanotosta ja kauniista sanoistanne ja runoista, niistä on ollut minulle suuri lohtu!
Eilen sitten tein tuon lääkkeellisen keskeytyksen kotona, olosuhteiden pakosta yksin. Olipa kivulias kokemus, särkylääkkeetkään eivät juuri auttaneet koska kivuissani oksensin ulos kaiken ja vähän ylikin. Mutta yli siitäkin päästiin ja mies hemmotteli sitten illalla kaikin mahdollisin tavoin. Tällä hetkellä tuntuu, että tapahtuma on vain lujittanut meidän parisuhdettamme.
Muuten on sitten aika tyhjä olo tällä hetkellä. Suunnitelmat ja ajatukset menevät jälleen kerran uusiksi. Monta kovaa päivää on vielä edessä, erityisesti nyt pelottaa se sukujuhla jossa tarkoitus oli ilmoittaa sukulaisille uudesta pienokaisesta. Muutama viikko siihen on vielä aikaa valmistautua.
Mies sanoi heti keskiviikkona jatkotoimia odotellessamme että mehän ei luovuteta vaan jatketaan yritystä. Juuri tällä hetkellä en osaa sanoa haluanko, pelottaa niin suunnattomasti tähän samaan tilanteeseen joutuminen. Aika näyttää, kunhan haavat ovat parantuneet niin ehkä sitten.

Mutta lämmintä on luvattu viikonlopuksi ja aurinko paistaa. Tuokoon se parantavia ja vahvistavia säteitä meille kaikille! Elämä jatkuu ja kuten äitykkäkin sanoi, pimeän jälkeen tulee valo. Ehkä nämä kokemukset auttavat ymmärtämään pientenkin ilojen suuren arvon. Halauksia kaikille!
 
Ryyni, tiedän, että sinua pelottaa valtavasti. Omalta kohdaltani voin kertoa, että silti karmean kokemuksen jälkeen halusin heti aloittaa uusintayrityksen, vaikken siihen sitten saanut lupaa kuin vasta kuuden kuukauden päästä. Mutta sinä teet juuri niin kuin teistä tuntuu parhaalta ja mahdollisuudet ainakin raskautumiseen on, niin kuin on todistettu. Sitten kun tulet raskaaksi, olet entistä varovaisempi iloitsemaan ja pelkäät jokaista WC:ssä käyntiä, ultraa jne., mutta uskon, että kaikki on pelonkin arvoista. Eihän sitä muuten voisi elää lainkaan.

Parempaa viikonloppua kaikille!
 
Ekku on ollut poissa paljon on ollut surua. Nyt kotona käymässä huomisen lääkärin takia.. Vatsahaavaan on ollut lääkkeet jo kaksi viikkoa mutta eivät auta.. No syyt siihen ovat tässä elämän tilanteessa. Poikiani mukaan ukki muuttui enkeliksi 29.5 ja sen jälkeen on ollut niin paljon sitä pakollista järjestelyä.

Voimia päiviin pilvisiin, surun ja kaipuun täyttämiin.
Ei kai mikään niin raskasta olla vois, kun hetket
jälkeen, kun rakkaimmat lähtee pois.
Vaan henkäys herkkä on elämän
uni jokaisen ja kun aika on täys tulee
lähtö taivainen.
Se lohtuna on, että vielä kohdata kerran saa,
siel mis on ikuinen rauhan maa..

Siellä isäni nyt saa hoitaa maaliskuussa lähtenyttä ""tyyppiäni"" ...

Surullinen olen myös puolestasi ryyni.. Ja äippä toivottavasti tulehdukset on hoideltu... Ne jotka töissä ovat niin helppoja duunipäiviä ja vauvasia odottaville toivon että kaikki menee hyvin;) ja masu kasvaa.. Ja kaikille terkkuja ekku lähtee loppu viikosta jälleen netti pimentoon.
 
Voimia ekulle, suuret on jäljelle jääneiden ihmisten surut, mutta isälläsi on nyt rauha... koita jaksaa pakollisten asioiden kanssa, aika auttaa, voimarutistus sinulle ... (((o)))
Haidille jaksamista tädin ja anopin kestitsemiseen, ja kaikille muillekin leppoisaa sunnuntai iltaa ja energiaa uuteen viikkoon!
**** Maanantaille erityisenergiaa sitä tarvitseville !!! ****
 
Tulin maalta pois taas jälleen kerran ja jätin sen ukkeli-poloisen sinne pihamaalle seisomaan ja vilkuttamaan. Niin se näyttää nyt menevän (vielä vähän) aikaa tää meidän juttu, että erillään asustellaan. Joo, joo hokenut oon joka välissä, että kaikella on tarkoituksensa, mutta eipä tuo ittellä näytä menevän jakeluun ;) eikä helpottavan olotilaa ja eron ikävää.

Mama kirjoitti tuossa, että on vaikeaa surullisten uutisten jälkeen kirjoitella... tiedän, niinhän se on, mutta toisaalta me voimme sillä omalla hauskalla höpöttelyllä ja kuulumisiemme kertomisella tehdä surulliseen mieleen pienen ilon hetken. Elämä menee eteenpäin, sen on jatkuttava. Se jatkuu myös sitten kun me emme enää ole. Siispä siskot, iloenkeleitä elämään ja jaksamista uuteen tulevaan viikkoon meille kaikille!! Ryynille ja Ekulle lohdutusenkeleitä vielä +*iisooo haaaliii*

 
Myös minulta osanottoni Ekulle!

Ainiaaks siirtyi hän kaukaisiin maihin
laineitten aavaa tietä.
Ei toki kuvansa muistoistain siirry,
ei tämän taivaan alla.
-Aleksis Kivi-

Oma olo jo hiukan helpottaa, muitakin asioita voi ajatella jo kuin menetystä. Monta kertaa päivässä tulee kuitenkin vielä itkunpurskahduksia tai vaikeita tilanteita. Välillä tuntui, ettei halua lähteä edes kauppaan ettei vaan törmäisi keneenkään tuttuun, vaikkei tästä kukaan tiedäkään (paitsi esimies kun olin sen loppuviikon poissa). Koitan nyt keskittyä työhön, että on välillä muutakin ajattelemista.
Aurinkoa kaikkien päivään, rakkautta ja voimaa.
 
Lämpimät myötäelämiset ekulle vaikeassa elämäntilanteessa. Kuolema ei koskaan ole luonnollista,vaikka kaikki sen eteen joudumme ja tunnemme oman voimattomuutemme. Eteenpäin on jatkettava pinnistellä ja päivä päivältä menetys on helpompi kestää ja yhteisiä muistoja kannattaa jakaa.
 
Maanantai aamupäivää

Ekulle halaus ,omaisen pois meno on kova paikka ,mutta jokainenhan meistä vuorollaan sen kokee ,kuka ennempään kuka myöhempään.
Kuka tietää mitä se tuo tullessaan...sanotaan ,että vanhat tekevät tilaa uusille.
Meidän lähisuvussa tämä on tapahtunut useamman kerran.

Anopin sain jo pois jaloista ,täti vielä on vieraana ,samoin mykkäkoulu isännän kanssa. näin se on joka jumalan kerta kun anoppi on kylässä ja lähtee pois. Miehellä on joku helvetin äitineuroosi...se haluaa äitinsä meille kylään ja sit ei haluu kuitenkaan. Eka ilta menee aina ihan ok ja sit seuraavana päivänä jo ahdistaa ,sit mie tekee katoamistempun ,töihin ,huoltamolle tai johonkin muualle ,moneksi tunniksi ja arvatkaapa kuka viihdyttää anoppia sillä aikaa ja kuuntelee sen äksyilyä kun mies ei ole kotona....grrrr!
No eilen sitten tuli mitta täyteen ja sanoin ,että tuo nainen ei tule enää meille yökylään jos minun pitää sitä yksinään viihdyttää kun ukko ei kerran kestä olla äitinsä kanssa samankaton alla pidempään. En mielestäni sanonut pahasti ,mutta niin vaan oli mökötys päällä koko illan ,mies käyttäytyi kun pienipoika paiskoen ovia jne.... jos tää näin alkaa mennä ,se on anopille porttikieto! Käydä saa ,mutta yöksi tai viikonlopuksi ei kyllä jää.

Hellepäivä taitaa tulla...lapset on rasvattu pihalle ,yksi vielä tuolla toppeja mallaa minkä päälleen laittais...voi noita tyttöjä...keneltäköhän ovat oppinsa saaneet:):):)

Aurinkoista päivää kaikille... kuka missäkin lienee?
Manna ,eiks sulla loma ole jo ihan ovella?
Entä äitykkä ,alkaako loma ,vai mikä????????

 
Hei!
Osanottohalaukset Ekulle!
Olipa taas ikäviä uutisia luettavaksi... Pistää miettimään, mikä tässä elämässä onkaan tärkeää...
Tuntuu vähän hölmöltä tulla kirjoittelemaan näitä omia pienen pieniä juttuja tänne, mutta äitykkää myötäillen: elämä jatkuu silti, vaikka välillä pysähtyykin

Viime viikolla kävin labrassa, ja nyt odotellaan tuloksia! ...ja tätiäkin käymään :( tuskin tässä kuitenkaan on voitu onnistua, vaikka onkin yritetty ;-) No, vielä ei luovuteta ennenkuin ferrari vilahtaa! Olo ei kyllä ole ollenkaan minkäänlainen, ei suuntaan eikä toiseen - toivottavasti se ei tarkoita kierron viivästymistä
Hätäilemään silti olen ehtinyt! Ennen labraa ehdin jo melkein itkemään sitä, että jos minussa onkin jotain isoa vikaa ja pieni hormoni-avusteinen hoito ei autakaan ja jos sitten pitää miettiä niitä isompia hoitoja, joihin en vielä olisi ihan valmis, jne... Onneksi on ihana ja rauhallinen mies! Hän saa minutkin rauhoittumaan ja etenemään askel kerrallaan ...ainakin hetkeksi aikaa ;-)

Ehkä pitäisikin pikkuhiljaa miettiä, että mitä sitten, jos avustettunakaan ei onnistu. Siis muita vaihtoehtoja: ei lasta, isompia hoitoja, yms... Tekisi itselleen selväksi sen, mihin on valmis, ettei sitten joskus joutuisi ehkä katumaan jotain, mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä
Kaikenlaisia asioita sitä pienessä päässä tuleekin pyöritettyä. Onneksi saan huoleti niitä täällä purkaa ettei kaikki kaadu miehen niskaan, on hänellä kestämistä välillä muutenkin ;-)

Tsemppihalit vielä Ryynille ja halit muillekin!
Aurinkoista viikkoa!
 
Kliivia tuossa pohti hoitoja... minäkin olen ollut ennen niitä vastaan, mutta niin tilanteet muuttuvat, ja mieli sen mukana, ainakin minulle kävi näin, minulla on nyt lapseton mies, eikä meistä kummastakaan ole syytä tähän meidän lapsihaaveen toteutumattomuuteen löytynyt, molemmat ollaan tutkittu ja hutkittu, no kuitenkin lääkäri ehdotti ivf-hoitoja, minulle päätös oli vaikea ja jouduin sitä vakavasti miettimään, ennenkuin niihin kuitenkin lähdettiin, mutta en kadu kuitenkaan, kun sen päätöksen sain tehtyä, mies antoi minulle viimeisen päätäntävallan, hän oli heti samantien valmis niihinkin, tiedän ainakin että olen kaikkeni asian eteen tehnyt, rahaahan hoitoihin palaa ilman mitään takeita onnistumisesta, mutta miehen sanoja lainatakseni, se raha olisi mennyt kuitenkin johonkin muualle, jos ei näihin hoitoihin... se että me ei olla silti vauvelia saaneet onkin jo korkeamman kädessä, mutta minun on helpompi hyväksyä asian lopullisuus, kun on ""kaikkemme yritetty"", siis minä en ainakaan jaksaisi käydä vuosia tuloksettomissa hoidoissa, etenkin kun tätä ikää on jo liikaakin, siis jokainen vetää henkilökohtaisen rajansa johonkin, ja ne rajat on yksilökohtaisia, enkä halua ketään neuvoa, enkä omia rajojani vielä perustella, tästä ehkä lisää myöhemmin... tiedän tapauksen, joka yritti 6 kertaa onnistumatta, nostan hattua hänelle, mutta minusta ei siihen niin montaa kertaa olisi, minulla ei kestäisi pää niin monia epäonnistuneita yrityksiä, mutta onhan se hyvä ettei kaikki helposti luovuta...
 
Olis niin paljon kommentoitavaa mutten taaskaan ehdi muuta kuin *omaa napaa* kirjoittamaan. Olen siis tylsä ihminen: Pieni iloinen uutinen: Pääsen hermoratatutkimuksiin jo tämän viikon keskiviikkona. Kyseessä ei siis ole raskautumista helpottava tutkimus vaan toivon että, sieltä löytyisi joku selvyys näihin työtapaturman runtelemiin jalkoihini! Olis yksi huoli/särky vähemmän jos löytyisi korjattavissa oleva vika!!!! Olen iltarukouksissa aina rukoillut että olis yksi päivä elämässä jolloin ei koskisi mihinkään.... voihan se olla yhtä tyhjä haave kuin kaikki muutkin haaveeni. mutta pitää yrittää. mutta olen tosi onnellinen että pääsen tuohon tutkimukseen näin nopeasti ja mahdolliseen leikkaukseen jo ennen syksyä!
Vauvahaaveethan jo heitinkin sinne romukoppaan joten uusia haaveen aiheita tässä jo etsin ja kas kyllä niitä aina löytyy....
Elän teidän vauvahaaveissa täysillä mukana! Eikö olis taas aika niitä plussatuulia heitellä kera auringonsäteiden kaikille niitä tarvitseville.....
trallallalllalllaaaaa....ihan laulattaa.....
 
Tulta iskee äitykän kannukset tänään. Monta rautaa on tulessa. Mutta aina sen verran aikaa, että auringonpaistetta kaikkien päivään ehdin lähetellä. Haidi: loma on heinäkuussa :)
 
Ilta ehtii, ja kaunista se on, mutta jotenkin mieli taas maassa, kyllä se taas tästä, jotain positiivista saamme kuitenkin lukea täällä, äitykkä taas vauhdissa, tulta ja tappuraa, pois alta risut ja männynkävyt... kyllä elämä taitaa taas voittaa...
 
Juu näin mä menin tänään*viuh* ja *viuuuh* ensteks oikeelle ja toisteks vasemmalle ;) Nyt olen hetken tässä ja sitten fillaroimaan niin että selluliitit lentää.

Työasioita on selvitetty ja sanon minä tytöt, että heikompi hermoisempi ois jo lataamossa tän urakan jälkeen. Vaan nyt on tällä erää asiat kunnossa, paljon se voimia vaati, mutta nyt on ""rauha maassa"". Jospa saisin nukutuksi ensi yönä koko yön pitkästä aikaa, ettei ajatus herättäisi valvottaan ja huolettaan. Ja sainpa tuossa muistutuksen taas sen ylämaailman läsnäolosta ja toimintatavasta. Paha saa ihan oikeesti palkkansa, ennen pitkää, tässä tapauksessa tosi nopeasti! Minun ei itse tarvinnut ""kostaa""minuun kohdistunutta ilkeyttä, olin vilpittömällä ja rehellisellä mielellä liikkeellä ja se oli se oikea tapa toimia, taas se on todistettu!

Kiiruska pieni...kyllä se siitä! Elämä voittaa ihan varmasti! Auringonpaistetta sinulle täältä, voi kun olisit lähempänä, nyt on äly hyvä ilma pyöräillä. Mutta jos pyöräilen sinulle asti, mussa ei oo mitään enää jäljellä, selluliitista puhumattakaan, hih! Siispä tyydyn vain näin virtuaalimatkailuun ko kunto on sen verran huono, ettei useita satoja kilometrejä ilman dopingia pysty polokasemaan! Halit sinulle!
 
Kiitos kaikille:)
Isä lähti saappaat jalassa vaille ennakko varoituksia... Siksi ikävä on valtava, tosin sellainen dramattinen mies jo eläessään joten en osaisi muunlaista lähtöä hänelle ajatellakkaan..
Huomenna olis tarkoitus lähteä mummolaan jälleen kun saan tän päivän labrat tai tulokset... Leukkarit oli koholla ei muuta löytynyt, niinhän se on siskot että elämä jatkuu meissä kaikissa..
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa