Aurinkovauvat *39*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja varttuneet
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Noppeesti toivotan kaikille emännille mukavaa sunnuntaipäivää. Mies on vielä täällä (yrittää irrottaa itteesä sängystä, laitoin sen käsirautoihin) ja kävin lukaseen sähköpostini.
Nimiä olitte miettineet, noh mun poika on Antti Oskari ja tyttön nimeä pitää vielä tuumata.... oman nimimerkkini täällä ketjussa muutan plussattuani Tiineksi ;)
Haleja ja iloenkeleitä kaikille! Palaan asiaan myöhemmin!
 
Vihdoin ja viimein minustakin kuuluu jotain.
Lykkäsi tiedättekö armottoman rintatulehduksen, voi jestas. Olihan tuo oikea rinta aristava jo alkuviikosta, mutta eihän alan ihminen herkästi lääkäriin mene, hm, ja niinhän siinä sitten kävi että kun eilen aamulla menin lääkäriin niin sanoipa että oisit voinut vähän aikaisemmin tulla.
Kuumetta eilen illallakin pikkasta vaille 40. Oikea rinta niin kipee, mutta sisulla olen imettänyt ja itkenyt. Rintapumpulla välillä tyhjentänyt, paitsi eihän se niin tyhjennä kuin vauveli.
Nyt on sitten antibioottihoito, kyllä se siitä.

Vaan ette osaa ajatella miten on ihanaa kun on noi tytöt nyt lomalla. Kyllä ne on hyvin kasvatettuja (hih, hii...) tekevät paljon kotitöitä, ihanaa. Nyt tuolla neiti 12 vee silittää pikkusiskon vaatteita, niin itseasiassa hän mahdollisti minun pääsyn tänne koneelle. Isompi ""lyyli"" pyyhki pölyjä ja virittänyt pyykkiä kuivumaan. Mies ajaa nurmikkoa ja tekee näitä isompia juttuja. PIeni Onneli köllöttelee.
Kyllä elämä on ihanaa!!

Inkku jossain kohtaa kyseli arjen kulusta, no tuossa tuota jo vähän tulikin. Ei vaan hyvin on arki alkanut rullata. Imetän vauvantahtisesti, enkä liioin kelloa katsele, aina vaan tissiä suuhun kun siltä tuntuu. Yöllä hän syö kaksi kertaa ja sillä aamusyötöllä otan sitten Onnelin keskellemme nukkumaan. Mikä on ihanampaa kun herätä pieni tuhisija vieressä. Tänä aamunakin klo. 8 alkoi peukun lutkutus, iiiiihanaaaa

Tähän väliin toivotan tervetulleeksi uusia ketjulaisia, ettei unohdu.

Nimiasiaan en ota nyt mitään kantaa, mutta Onnelille on nimi valmiina. Se on kolme nimeä käsittävä, joista minä sanoin kutsumanimen ja mies toisen ja kolmannen nimen. Mutta se jääköön siihen, kyllä sen sitten kuulette.

Nyt alkoi kuulua tuttua kitinää, joten minua kutsutaan.
Nyt on kuitenkin mieleni hyvä, että pääsin edes muutaman rivin tänne kirjoittamaan.
 
Yhyy, nyt mä jäin taas ""leskeksi"".
Äippäseni, tuo on kippee juttu, mutta mulle ainakin aikoinaan sanottiin, että parasta lääkettä on se, että vauva imee rintaa tyhjäksi. Ja kipeetä se imettäminen teki. Tosi keljua, harmien harmi!
Mukavaa, että muistit meitä kirjeelläsi! On niin kiva, kun on raskaana olevia, jo synnyttäneitä ja haaveilijoita tässä ketjussa. Ollaan kuin kangaspalaset elämän suuressa tilkkutäkissä, jokainen erilainen.

Kiva olisi myös kuulla Dooriksen ja Krissen kuulumiset. Mitähän teille ja vauvoille kuuluu. Mukana ollaan oltu haaveilemassa ja jännittelemässä, käykäähän joku rivinen laittamassa ohi kulkiessanne :) vanhoille ystävillenne.
Ja Anukille myös kaikkea hyvää ja mukavaa kesää!

Ja tietty kaikille muillekin tässä ketjussa aiemmin kirjoitelleille lämpimät kesän toivotukseni! Tiedän siellä muutamien käyvän kurkkimassa :)

Nyt ruoan laittoon ja sitten happi-hyppely-pyöräily-kyläily-lenkille.
 
Heipati!

Haidin NimiAreena oli oikein hyvä idea. Mulla on vaan toosi vähän annettava sinne, sillä pää on täysin tyhjä nimistä. Vinkkejä olen yrittänyt löytää Hesarin kuolin- ja syntyneet palstoilta, vaikka miehestäni kuolinilmoitusten lukeminen on karseaa. Tuntuu, että ne nimet joita olisin voinut käyttää, ovat jo käytössä sukulaisissa. Se täytyy kyllä päättää, ettei lapsestamme tule Toivoa, Annelia, Keijoa tai Annikkia. (Toivottavasti kukaan ei nyt suutu, mutta ne vaan eivät ole mun suosikkejani.)

Voihan nenä, vai iski äippään rintatulehdus. On kuulemma tosi kivulias tauti. Toivottavasti saamasi tropit auttaa nopeasti.

Olimme eilen ulkona syömässä ja miehelleni iski vatsatauti sen jälkeen. Onneksi söimme eri ruokia, sillä olisitosi pelottavaa tässä vaiheessa saada jokin pöpö ja sitten pelätä, miten se vaikuttaa vauvaan. Onhan jokin listeriariski tosi pieni, mutta silti se on hengenvaarallinen sikiölle.

Jatketaanpas työntekoa välillä. Oiken mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
 
Elämässä vaihtelevat
valot ja varjot
ja jokainen ratkaisu
luo pohjan huomiselle.
Pyri aina hyvään, valoa kohti
- ja tiedät ainakin
yrittäneesi parhaasi.

Mukavaa alkanutta viikkoa meille kaikille!
 
Huomenta ja hyvää alkanutta viikkoa! meillä ollaan siis kotosalla täydellisessä nettipimennossa yhä edelleen. Mutta kuten huomaatte, olen hengissä!
Töistä tässä kirjoittelen ihan vaan pikaisesti kun maakunta kutsuu, on nääs taas lähdettävä opastamaan asiakkaita tuossa hydrauliikapuolessa, on se vaan kumma kun aikuiset miehet eivät ymmärrä hydrauliikasta tuon taivaallista, ei ainakaan sähköisestä hydrauliikan hallinnasta!
Aurinko paistaa ja linnut laulaa, mikäs tässä on ollessa!
pallaillaan.......
 
Hellouuu

Mitäs täällä tänään?

Äipällä rintatulehdus...auuuts ,se ei oo kiva seuralainen nimimerkillä kokemusta on.
Yksi hyvä kipua lievittävä konsti on kaalinlehdet...juu juu tätä käytetään ainakin meidän sairaalan synnärillä kun maito alkaa nousta rintoihin ja niitä pakottaa. Kylmähän ei ole rinnoilla hyväksi ,mutta tässä tapauksessa ,että ne ovat tulehtuneet tämä auttaa. Jääkaappikylmä kaalinlehti rinnan päälle ja sillä haudotaan.

Inkulla mies vatsataudissa...onneksi itse siltä säästyit.
Mama koulaamassa ukkoja koneiden oikein käyttöön:)
Muistihan mama jätää piikkarit kotiin ja ottaa sadevarusteet mukaan?

Unohtuiko kukaan? Muista nyt ei mitä kaikkee piti kirjottaa.
Äitykän kanssa kuulumisia jo vaihdettiin mesessä...

Nimiareena taisi saada tuulta purjeisiin:) kiva kiva ,se palvelkoot nimiä miettiviä ja tarvitsioita...

Omanapa on kp23 ja odottaa tätiä saapuvaksi ,tulossa se pirulainen taas on siitä ei epäilystäkään ,sitä vaan ei tiedä tuleeko se kp26 vai 35???
 
Maanantaita arvon naiset!

Taas pärähti yksi viikko käyntiin ja se on hyvä se. Näin ollaan kaikki lähempänä lomia!

Äitykkä surkeena itkeskeli viikkoleskeyden ikävyyttä ja tiedän kyllä mistä puhut, se on niin raastavaa välillä elää etäsuhteessa! Mulla on aina kauhee puheripuli ja kiire selostaa kaikki enemmän ja vähemmän tärkeet tapahtumat ja jutut kun tavataan tai puhutaan puhelimessa. Oikein säälittää mieheni kun siitä kälättämisestä ei meinaa tulla loppua. Mutta eiköhän me äitykän kanssa uskota saavamme ukkokultamme sieltä maailmalta vielä takaisin ja pysyvästi! Kyllä se päivä koittaa, vaikka mulla se on vasta n. puolen vuoden päästä...toivottavasti sulla jo aiemmin!

Ai että, mahtaa äipällä olla kipeä tisu tällä hetkellä, mutta toivottavasti kuuri auttaa ja jos ei auta niin Haidin kaalinlehdet käyttöön vaan! Mulla oli kans aikoinaan lievä rintatulehdus, mutta onneks meni pian ohi.

Meikä täällä laskeskelee viikkoja siihen, koska Erkki voisi selvitä kohdun ulkopuolella. Eikös mama ja ekku molemmat ole saaneet poikansa ennen rv 30 täyttymistä vai muistanko väärin? Mulla alkais sitten torstaina rv 26, joten lähellä ""väljiä vesiä"" tässä kait aletaan jo pian olemaan ja Inkku tulee kovaa kyytiä perässä! T-A on siis antanut jo käsinkosketeltavia merkkejä olemassaolostaan ja siitä se vaan yltyy viikko viikolta. Se jos mikä helpottaa taas epävarmuutta.

Missäs ekku luurailee kun ei oo pitkään aikaan kuulunut mitään??

Onko kukaan muuten lukenut Anna-Leena Härkösen ""Heikosti positiivinen"" -kirjaa? Aika hurjaa ja pelottavaa tekstiä lähinnä synnytyksestä ja sen jälkeisestä elämästä...näin ihan painajaisia siitä kirjasta viime yönä enkä suosittele ihan herkimmille, varsinkaan Inkulle, joka saattaa mennä synnyttämään Naistenklinikalle. Mutta eihän me olla Anna-Leenoja onneks vaan uskotaan kaiken sujuvan lopulta hyvin vaikka alkukankeutta oliskin!

Hyvät muanantai-illan jatkot! Meinaan yrittää leikata ruohoa kotiin päästyäni, mutta mitään en lupaa. ;-)



 
Mannalla pyörii samat aatokset kuin minulla. Minäkin odotan kuumeisesti kolmosella alkavia raskausviikkoja, vaikka aika hyvät mahdollisuudet ovat jos jostain viikosta 26 alkaen.

Ja Anna-Leenan kirjaa en tosiaankaan aio lukea. Ehkä sitten joskus myöhemmin...

Mulla on muuten maha pienentynyt :-) Johtuu siitä, että se karmea turvotus, jota on ollut koko alkuraskauden ajan, alkaa poistumaan. Käytin viime viikon äitiyshousuja ihan sujuvasti, mutta sitten ne alkoivatkin olemaan suuria. Mielenkiintoinen käänne tässä vaiheessa. Olo on kuitenkin paljon parempi ja T-A potkii päivittäin, joten hänellä ei varmaankaan ole hätää.
 
Nopsasti puuron (pohjaan)keiton lomassa: aivan varmasti Manna saamme miehemme takaisin! Tää ei oo kivaa, ei ole, ei ole ja vielä kerran ei ole. Mutta me kestetään ku naiset ;)
 
Ehtoota ihan pikaisesti.
Onneli tuolla isänsä sylissä, niin mulla kädet vapaat ja alkaa olokin sen verran tasaantumaan, että jaksaa ajatella jotain...
Viime yö kyllä vaati veronsa, minä ja Onneli ei juuri nukuttu, kun tissuteltiin oikeastaan koko ajan. Tuolta puoli viidestä nukuttiin sitten yhdeksään. Tuo rintatulehdus sen verran vei maidon tulemista, että oli jatkuva herutus päällä. Tänään on tyttö sitten nukkunut eilisenkin edestä, hyvä niin. Tuli tuossa itsekin vähän nukuttua äsken.

Voi että Manna ja Inkku, nauttikaa nyt siitä masusta, ottakaa kaikki ilo irti, kääntäkää kaikki ne ikävätkin tuntemukset iloksi vaikka millä. Mulla on jo nyt ikävä masua, siis sellainen tietty tunne vaan, että sitä vauvamasua ei enää mulla tule olemaan. Eräänlaista surutyötä sekin. Ja vauvasta kaikki ilo irti myös. Tuo kasvunihme on niin valtavaa ja muutos huikaisevaa, juu, ja tähän kaikkeen kun sotketaan hormonimyrsky niin tiedätte mikä on lopputulos.....itkua. Hm, ne tunteet, ne tunteet!!!!

Tänään kävin oikein ekaa kertaa ruokaostoksilla, hitto kun ei meinannut päästä kaupassa eteenpäin. Koko ajan oli joku olan yli onnittelemassa ja kyselemässä. No ihan oli mukava reissu silti. Sain ostettua kaikkea sellaista ei niin tavallista, minkä kirjoittaminen miehen kauppalappuun olisi liki mahdoton tehtävä---niin siis että tulisi kotiin sitten juuri tarkoittamaani tuotetta.

Vitsi minä luulin että Mama liikkuisi täälläpäin, oisinhan kahvit keittänyt, niinkus silloin puhetta oli. Kurvaa tänne hydrauliikkaa opettamaan seuraavaksi, niin päästään törmäämään.

Vaan yhtä en ymmärrä. Miten ihmeellä Äitykkä voit tykätä pohjaan palaneesta puurosta??????

No nyt alkaa vähän olemaan sellainen fiilis, että jos aion käydä saunassa, niin nyt täytyy mennä.
Hiphei kaikille!
 
Hyvää iltaa arvon rouvat!!!
Mie se ihan pikasesti. En perskule millään muista kaikkea mitä piti kirjottaa.... Miten te muistatta??? Onko teillä lunttilappu ja siitä sitte katotta mitä seuraavaksi piti kirjottaa??? Mun muisti on ko kanan lento!!!! Anteeks, en tahallani oo epäkohtelias mutta ko mulla ei ole luettavana ko tuo edellinen viesti.
Oon muutenki semmonen epäjärjestyksen, kaaoksen ihminen että monia hirvittää.... Siihenkö vielä tämä muisti niin karsea soppa on valmis. Kateeks käy ihmiset joilla asiat ja järjestys pysyy! Ihan oikeesti!!!

Äippä kuulostaa niin ihanan seesteiseltä ja onnelliselta!!! Se antaa toivoa ja voimaa tähän hommaan. Rintatulehus on pirullinen juttu. Onneksi sen saa lääkkeillä kuriin. Toivottavasti tokenet pian!!!!!

Mie voisin vähäksi aikaa vaikka leskeksi alkaa.... Haluaisin olla jonku aikaa IHAN yksin. Ei ukkoa eikä lapsia!!!! Haluaako kukaan muu koskaan ihan omaa aikaa ja kotona nimenomaan! Mie haluan!!!
Aina on ihmisiä ympärillä niin tulee semmonen olo että jos edes hetken...

Joo, nimi on mietitty ainaki melkeen. Tytöstä toivosin Sannia ja pojasta Niiloa. Sanni on kummitätini nimi ( minun mummoni sisko) ja Niilo edesmenneen isäni nimi. Nimestä kuulema viä neuvotellaan... Kunhan valmista tulee.
Sukunimi onki eri juttu. Tyttönimi tulee mulla pysymään papin aamenesta huolimatta. Niinpä jos eka lapsi on poika saa hän mun sukunimen ja tyttö miehen ja seuraava sitte toisin päin. Eihän tämä ihan tavallista ole mutta ei kai tartte ollakkaan. Jokainen tamplaa tyylillään.

Nyt tämä tätskä hyppää suihkuun ja punkkaan. Väsyttää niin vietävästi.

Kauniita unia omien kultien kuvia :)
 
Ja taas täällä ohikiitää äitykkä *viuh* ja halaa mennessään rakasta äippää, kyllä ne hormoonit siitä tasaantuvat ajan kanssa, itku on itkettävä kun siltä tuntuu *halaus* ja hei pirskatti vie, en todellakaan mä palaneesta puurosta yhtään tykkää, mutta kaikki konstit peliin jos meinaa raskautua, hih!

Lähtee tästä nyt höpöttämästä (ettei vaan saa pöljän mainetta) ja toivottaa meille kaikille kauniita unia ja niitä huolenpitoenkeleitä! Nukutaan hyvin siellä suuren suuren tilkkutäkki-turvapeiton alla!
 
Nimet on tosi vaikea juttu. Saapas nähdä onko meidän lapsella nimeä tiedossa ennen syntymää. Nyt on ainakin pää tyhjä.

Sen verran siitä lapsen sukunimestä, että tietääkseni saman perheen täyssisaruksilla tulee olla sama sukunimi. Eli niin hauskaa kuin se olisikin, eka lapsista ei voi saada äidin sukunimeä ja toiselle annettaisiin sitten vuorostaan isän sukunimi. Meille tulee lapselle mieheni sukunimi, sillä itse en vaihtanut omaani mennessämme naimisiin. Joskus tulee kyllä mieleen, että pitäisikö tässä omakin nimi muuttaa, jotta olisimme samannimisiä kaikki, mutta miten tällainen vanha ämmä mitään uusia nimiä oppisi. Vai miten menee Manna ja Kiiruska? Nyt en enää muista vaihdoitteko te nimiä.
 
Huomenta!
Yhä nettipimennossa kotona, pirulaisen ukkonen on ilmeisesti räjäyttänyt meidän modeemin! Eilen selvis senverran ja tänä iltana yritän ratkoa aihetta lisää.....
Kuopus työnti dvd.laitteisiin eilen autonrenkaita joten nekin tarvvitsee maman vielä korjata tänä iltana. Hyvin nuo keskoset tuntuu selviävän.....
Meidän keskonen syntyi rv 30+2. ja oli niille viikoille suht iso 1900g. Ja oltiin 5viikkoa sairaalassa, raskasta aikaa, mutta kyllä se sitten palkittiin korkojen kanssa kun päästiin kotiin. Ne tunteet!! kävelin varmaan päivätolkulla vauva sylissä ympäri huushollia ja se onnen määrä on sanoinkuvaamaton. Vieläkin muistan kaiken kuin eilisen päivän vaikka siitä onkin jo kolme vuotta! Kaikki velat olivat saatavia. ja mikään ei maailmassa hetkauttanut mihinkään suuntaan kun vain se pikkuinen oli sylissä. poski poskea vasten, ihana vauvan tuoksu ja tuhina. Ja mahtava pikkuihminen se on nytkin, aina jotain uutta oppimassa, pieniä konnankoukkuja ja töllöntöitä päivästä toiseen ja niin suloisen märkiä suukkoja, parasta on tietysti se kun kuuluu: *Äiti, mä rakastan sua!*
Hups, minähän nyt hempeeksi rupesin.... mut sellaisia ne äiti-hormoonit on vaikka vuodet vierii äiti on aina äiti.
Joku ihmetteli miten muistaa kommentoida kaikkia juttuja, minä en mitenkään. Luen kyllä kaikki ja ajattelen että tuohon pitää kirjoittaa sitä ja tätä ja tuota. ja kun saan auki tämän kirjoituskohdan olen jo unohtanut mitä piti mun sanoa. Tiimarin-vihko olis varmaan hyvä konsti muistaa kaikki....
Ai niin äipälle, kyllä se minun maakuntamatkailu vielä sinne suunnalle jokupäivä suuntautuu...
Mut nyt tuli mieleen että yksi koneen kurimus on halvaantuneena tuolla tienposkessa ja sille pitäis jotain tehdä.... seonmoro taas!
 
Vapaapäivän huoment täältä sameasta etelä-suomesta, tuuli tuolla ulkona viuhtoo taas niin tosissaan... Niin kai se minunkin pääni sisältö humisee mennessään, mutta täytyy tässä koittaa jaksaa rauhallisesti vaan elellä päivä kerrallaan. Poikaa hoputan tässä samalla lähtemään rippikouluun, se kun on aina niin huono noissa lähdöissään...
Mukava kuulla taas äipästä ja Onnelista, toivottavasti se kurja rintatulehdus siitä tokenee, ja muutenkin taas toivut omaksi energiseksi itseksesi, pianhan teillä alkaa tohinat on häitä ja ristiäisiä tiedossa, teillä näitä juhlia riittää, sehän on kivaa...
Ja tosiaan iltarusko, hiljattain naimisiin menneenä tiedän ja vielä muistankin noita nimi pykäliä, Inkku on ihan oikeassa, lakipykälien mukaan samassa perheessä ei lapsilla voi olla eri nimiä, jos heillä on samat vanhemmat, eriasia on sitten nämä nykyaikaiset uusioperheet, joissa voi olla vaikka kuinka monen eri nimisiä ihmisiä samassa ruokakunnassa... minä en meille tätäkään kahden/kolmen nimen tilanetta halunnut, vaihtoehtoja meille aikuisille on aika monia, Inkku varmaan nämäkin tietää, kun on niihin tutustunut, ja vastauksena kysymykseen, kuinka uuteen nimeen tottuu? Niin minä ainakin aika nopsasti sopeuduin ja totuin, ja aloin pitää omanani silloin vähän yli parikymppisenä uuteen avioliiton myötä tulleeseen nimeen, ja hiljattain uuden avioliiton tullessa ajankohtaiseksi sen vaihtaminen tuntuikin yllätäen vaikealta, nykyinen mieheni ja poikani halusivat pitää nimensä, että kaikkien nimien vaihtaminen johonkin suvussa kulkevaan vanhaan nimeen oli näin pois laskuista, eikä nykyinen mies pitänyt ajatuksesta, että säilyttäisin ex-miehen nimen, mikä minulla on jo melkein parikymmentävuotta ollut, ja minä taas halusin pitää sen koska poikani on sillä nimellä, ja oli jo aikoinaan erottuamme sanonut minuelle, että ethän äiti vaihda xxxx-nimeä pois, kun oli jostain kavereilta kuullut , että näin voi tehdä, ja olin itsekin tottunut tuohon nimeen, ja oikeasti pidänkin siitä, tyttönimeäni en enää halua ottaa takaisin, kun en koe enää olevani se sama tytyönhupakko, mikä olin silloin nuorena, no tämä on vain minun oma omituinen ajatuskanta tähän asiaan , joten pitkällisen pohdinnan ja veivaamisen jälkeen otin yhdysnimen, siis nykyisin minulla on yhteinen nimi sekä pojan -että miehen kanssa, nykyisellä lailla sekin on mahdollista, jos on säilyttänyt eron yhteydessä miehen nimen, takaisisin sitä ei voi olttaa, jos siitä on joskus luopunut, tämä nykyinen nimeni on kyllä aika pitkä, mutta ei mikään nimihirviö, ne on miellestäni sellaisia missä on kaksi nen-loppuista nimeä peräkkäin tms.
Muistaakseni Mannakin otti yhdysnimen, jos en väärin muista, mutta haluan vielä korostaa, että jokainen tekee itse nämä ratkaisunsa, eikä kukaan voi toisia niistä neuvoa tai tuomita, mikä sopii yhdelle, ei vättämättä sovi toiselle, vaikeita henkilökohtaisia asioita, on tätä minunkin nimiyhdistelmää jotkut ihmetelleet, mutta tämä sopii meille...
 
Tiistaki huomen

Iltarusko arpoo sukunimiä:) niin se on niin kuin inkku tuossa kirjoitti ,että saman perheen sisaruksille tulee sama sukunimi ,ellei sitten lasten välissä mies ole vaihtunut. Eri nimiä ei voi antaa ,sen määrää laki.

Voi kökkö ,mulla olis nimiä mielessä pitkä lista ,puuttuu vaan se vauva jolle niitä nimiä voisi valkata:(
Eikä taida toivoa olla tässäkään kierrossa kp24 ja aamulla niin pahaolo ,että suoraan piti sängystä kävellä jääkaapille tai muuten olis pitäny mennä ja oksentaa. Tämä on tätä niin ihanaa pms:sää taas ,eli siitä tietää kuka tulee vierailulle parin päivän sisällä... tätin käppyrä:(

Lääkitsin itseäni viimeyönä äitykän ohjeiden mukaan ja täytyy myöntää heti on parempi olo. Siis tuo hiiva kun meinaa saada yliotteen...äitykän ohje oli nukkua ilman housuja ja niin tein ,vaikka epäilinkin sitä voiko miehen kanssa samassa sängyssä ""nukkua"" ilman housuja.
No nyt se on todistettu ,vaikka mies ensin saikin ihan vääriä singnaaleja...täytyi vaan ohjelmoida se uudestaan:)
Ikkuna auki nukuin ja liekkö ""läpiveto"" käynyt kun kurkku oli kipeä herätessä:)... ei tosissaan ,tää kurkkukipu on mulla näköjään tullut ovis/menkkaoireeksi...niin uskomattomalta kun se kuulostaakin...varmaan kilpirauhasen aikaansaannosta...jokohan sekin alkaa temppuilla?

Jaahas unisia ihmistaimia alkaa nousta tuolta sängyistä ,täytynee mennä laittamaan aamupalaa ,kun kerran tässä kotosalla oleilen.

 
Joo nimiasiat on joskus hankalia. Toisiin nimiin se yhdistelmä sopii, mutta minun nimeni kanssa se olisi ollut ihan kauhea sanahelinähirviö. No tuskin nimeäni kuitenkaan enää vaihdan, vaikka vauva sitten onkin eri nimellä kuin minä. Etunimetkin ovat vielä ihan hakusessa. Ootteko muuten olleet tyytyväisiä antamiinne lasten nimiin vielä jälkeenkin päin? Oma etunimeni on niin tavallinen, että parhaimmillaan/pahimmillaan luokallani oli 4 saman nimistä ja olihan se tosi ärsyttävää. Sen takia en haluaisi sortua samaan oman lapseni kohdalla, vaikkei mikään erityisen erikoinen nimi olekaan hakusessa.
 
Ollaan oltu tyytyväisiä lapsillemme antamiimme nimiin ja mikä parasta lapsetkin on ihan tyytyväisiä: vanhanaikaisia nimiä ovat eikä nyt niin soinnu keskenään oikein mitenkään.
Yleensä ovat olleet luokkansa ainoita sen nimisiä. Jokaiseen nimeen liittyy joku tarina tai *suuri ajatus* .
Kerran eräs sanoi minulle kun nimiasiaa käsiteltiin että, mene tuvan rappusille ja huuda kaksikymmentä kertaa sitä nimeä, jos vielä senkin jälkeen kuulostaa hyvälle niin laittakaa se lapselle nimeksi.
eväsleivät syöty, täytyy jatkaa.....
 
Tekemisen puutteessa täällä taas, tuttuja nuo Inkun aivoitukset, meilläkin oli poitsun nimen keksiminen hankalaa, mutta kyllä se sieltä sitten tuli, ja edelleen ollaan tyytyväisiä siihen, ja niin on tuo itsekin, ei ole liian tavallinen, mutta ei kuitenkaan utopisen erikoinenkaan, ihan on suomalainen, mutta kääntyy helposti vieraisiinkiin kieliin, jos joskus sellaiseen on tarvetta... Me lähdettiin ajattelemaan suvun nimiä, ja omia miletymyksiä, siitä se sitten lähti, jostain kumman syystä e ei silloin meinattu millään päästä tytön nimestä yhteisymmärrykseen, minulla oli ehdotuksia kasapäin ( niitä olisi vieläkin) mutta lapsen isälle ei niistä tuntunut mikään sopivan, sitten kuitenkin naistenklinikan paperiin loppujenlopuksi saatiin sellainen nimi, josta olimme yhtämiletä. Pojan nimi oli jo silloin tämä, mikä sitten ristiäisissä julkistettiin... jännä kun poikamme nimestä on tullut nyt vuosien päästä melkoisen suosittu, mutta tuossa ikäluokassa mukavan harvinainen. Itselläni on hieman erilainen nimi, ei erikoinen kuitenkaan, vaan hieman vanhanaikainnen tämän ikäisille, mutta yleinen äitini ikäluokassa, olen aina siihen kuitenkin itse tyytyväinen ollut, oli meidänkinluokalla parahaimillaan Sareja 5 ja Jareja 3, ja olihan silloin muitakin suosikkinimiä, mutta nämä on jääneet mieleen, ja mielestäni kannattaa miettiä vielä etu ja sukunimen yhteen sopivuutta, ettei tule ihan hassuja yhdistelmiä, kivahan niissäkin on olla jokin rytmi, tai idea, etenkin jos sukunimellä on merkitystä sanana muutenkin, kannattaa asiaan hieman paneutua...
 
Ahaa nimiasiaa täällä taas läpi käydään...
Meillä on jokaisella ihan tavalliset nimet ,mutta silti ei ole kaimoja kovinkaan montaa ,tai siis niin että saman nimisiä olisi samalla luokalla tai samassa koulussa.

Pojalle siis esikoiselle nimi oli valmiina ennen syntymää ,sitä ei oikeestaan tarvinnut edes miettiä se vaan tuli molemmilta ,että poika on... samaan aikaa oli nimi myös tytölle keksittynä ,joka sitten tulikin seuraavan lapsen ,tyttö kun oli nimeksi ,vain toinen nimi vaihtui. Tytölle ehdottelin kyllä muitakin nimiä ,mutta mies ei niille lämmennyt. Jännää ,että sitten seuraavalle tytölle kelpasi se nimi sitten mitä ekalle ehdotin. Kuopukselle oli kaksi hyvää nimeä joita pitkään vatkasimme ,että kumpi laitetaan ,enkä enää muista miten sitten saimme sen lopulta valittua.
Tyytyväisiä ovat kait nimiinsä olleet kun koskaan ei ole mitään sanoneet. Kaikilla on kaksi nimeä.

Keskenmenneillekin minulla on ollut nimet ns. mielessä ja tuntuu siltä ,etten niitä haluaisi enää käyttää jos tarvetta olisi ,vaan aika näyttää.

Täällä ei ole järin kesäinen ilma ,kamala tuuli viuhuu nurkissa ja on kylmää ,vettä ei kyllä sada. On siis aikaa istua koneella ja keksiä vaikka näitä ihania nimiä ,kuka niitä sit tarvitseekaan... täytyypä pistäytyä tuolla nimiareenalla kurkkaamassa ,eilen siellä nimiä kyseltiinkin ihan kivasti:)

 
Oletteko kukaan katsoneet tuota www.syntyneet.fi?
Onko kukaan ajatellut laittaa vauvastaan kuvan sinne?
Tuli tuossa mieleen ,että aika monen vauvan ketä täällä nettipalstoilla kirjoittaa kuvan olen nähnyt siellä.
Monellahan on noissa kirjoituksissaan vauvan tekonimi jota käyttävät sitten kun kuvan laittavat nettiin. Aika kivaa ,näkee muiden palstalaisten vauvat ,mutta varjopuoliakin tietysti on jos haluaa pysyä tuntemattomana ei sinne sovi ihan mitä vaan kirjottaa.
Siitä moni siirtyy sitten www.kastetut.fi kun se aika koittaa.
Me AV:t ei tuolla salassa kestettäisi kun tunnemme toisemme jo nimiltä jne. ja varmaan moni ellejä lukeva sielä arvaisi, että tuo on nyt sen ja sen vauva:)

 
Iltapäivää!

Kahvit on juotu ja taas puudutetaan persausta ja kipeytetään ristiselkää tässä työtuolilla. Äsken iski pieni siivouspuuska kun olen ajatellut pistää tän työkammarini putsvek-kuntoon 22.6. mennessä kun jään kesälomalle. Jospa ei vaikka enää tarttis tänne tullakaan, hih-hii?! Toivossa on hyvä elää.

Samaa mieltä Iltaruskon kanssa tuosta äipän seesteisyydestä ja onnesta, joka huokuu tänne asti! Voi kunpa siitä saisi syksyksi ripauksen itselleen niin ei ois mitään hätää. Ja tuo maman kuvaus kuopuksensa ihanuudesta ja rakkaudenosoituksista herautti vedet silmiin! Lapset ovat maailman ihanimpia otuksia ja heiltä meidän kaikkien tulisi oppia elämästä ja paljon! Ai että oon jo niin täynnä hellyyttä ja rakkautta tulevaa pikku-ukkoamme kohtaan, etten meinaa pysyä housuissani - tai tänään on mekko päällä kesän kunniaksi. Vähän väliä kurkkaan 4D-kuvaa äitiyskortin takaa, missä pieni on niin suloisen viaton, että ihan itkettää.

Meillä on jo hyvällä mallilla pojan nimet ja yksi nimi tulee miehen suvusta, mutta toista ei oo päätetty vaikka ehdotukset ovat jo mielessä. Minä haluaisin kolme nimeä, mutta miehen mielestä se on liikaa. Tytöllekin oli jo etunimi valmiina ja toinen nimi taas ois tullu isoäidiltäni. Ties vaikka niitä tarttettais vielä jos se sukupuolimääritys menikin mönkään! Meidän nimiehdotukset on aika kansainvälisiä, mutta myös ruotsinkielisiä, koska mies on isänsä puolelta suomenruotsalainen.

Joo, otin kaksoisnimen ja nimenomaan tyttäreni takia, sillä hänellä on minun sukunimeni. Exän kanssa ei oltu aikoinaan naimisissa. Tytär ois muuten jäänyt yksinään jos kaikilla muilla perheessä ois ollu nykyisen mieheni sukunimi. Pirun vaikeaa toi uus nimi on vaan kirjoittaa vaikka ei muuten ole mitenkään älyttömän pitkä eikä oo yhtään ääkköstä tai öökköstä!

Se ruoho jäi sit eilen leikkaamatta, mutta pölyt tulivat sen sijaan pyyhittyä ja koiran kanssa tehtiin 1 h 25 min lenkki - tosin melko rauhalliseen tahtiin se meni kun mua alkoi pistämään. Koirakin merkkaili n. 12 kertaa mun laskujen mukaan vaikka narttu onkin, mutta kun sillä alkoi juoksu niin merkkauksesta ei tuu loppua. Se aloittaa pissamerkkailun melkein päivälleen 1 kk ennen juoksun alkua ja siitä sitten on hyvä laskea milloin saadaan kaivaa pöksyt ja vaipat esiin! On se niin huvittavaa kun ei tällä hetkellä tartte ittelleen viritellä siteitä niin koiralle asettelen nätisti Vuokkoset pöksyihin... :)
 
Kiva kuulla, että en ole ainut joka ottaa yhdysnimen isompaa lastaan ajatellen, meilläkin jos joskus saamme yhteisen lapsen, hänelle tulee tämä isänsä nimi, niin se onkin suuri jos...... Kieltämättä tämä yhdysnimen kirjoittaminen on aika hankalaa, enkä sitä edes kaikissa yhteyksissä käytä, esim. töissä vastaan puhelimeen vanhalla nimellä, saas nähdä kai siihen joskus oppii, tosin olen ajatellut että saatan joskus tiputtaa tämän alun pois, ja siirtyä pelkkään loppuosaan, mutta se on sitten joskus tulevaisuudessa mahdollisesti...
 

Yhteistyössä