Vapaapäivän huoment täältä sameasta etelä-suomesta, tuuli tuolla ulkona viuhtoo taas niin tosissaan... Niin kai se minunkin pääni sisältö humisee mennessään, mutta täytyy tässä koittaa jaksaa rauhallisesti vaan elellä päivä kerrallaan. Poikaa hoputan tässä samalla lähtemään rippikouluun, se kun on aina niin huono noissa lähdöissään...
Mukava kuulla taas äipästä ja Onnelista, toivottavasti se kurja rintatulehdus siitä tokenee, ja muutenkin taas toivut omaksi energiseksi itseksesi, pianhan teillä alkaa tohinat on häitä ja ristiäisiä tiedossa, teillä näitä juhlia riittää, sehän on kivaa...
Ja tosiaan iltarusko, hiljattain naimisiin menneenä tiedän ja vielä muistankin noita nimi pykäliä, Inkku on ihan oikeassa, lakipykälien mukaan samassa perheessä ei lapsilla voi olla eri nimiä, jos heillä on samat vanhemmat, eriasia on sitten nämä nykyaikaiset uusioperheet, joissa voi olla vaikka kuinka monen eri nimisiä ihmisiä samassa ruokakunnassa... minä en meille tätäkään kahden/kolmen nimen tilanetta halunnut, vaihtoehtoja meille aikuisille on aika monia, Inkku varmaan nämäkin tietää, kun on niihin tutustunut, ja vastauksena kysymykseen, kuinka uuteen nimeen tottuu? Niin minä ainakin aika nopsasti sopeuduin ja totuin, ja aloin pitää omanani silloin vähän yli parikymppisenä uuteen avioliiton myötä tulleeseen nimeen, ja hiljattain uuden avioliiton tullessa ajankohtaiseksi sen vaihtaminen tuntuikin yllätäen vaikealta, nykyinen mieheni ja poikani halusivat pitää nimensä, että kaikkien nimien vaihtaminen johonkin suvussa kulkevaan vanhaan nimeen oli näin pois laskuista, eikä nykyinen mies pitänyt ajatuksesta, että säilyttäisin ex-miehen nimen, mikä minulla on jo melkein parikymmentävuotta ollut, ja minä taas halusin pitää sen koska poikani on sillä nimellä, ja oli jo aikoinaan erottuamme sanonut minuelle, että ethän äiti vaihda xxxx-nimeä pois, kun oli jostain kavereilta kuullut , että näin voi tehdä, ja olin itsekin tottunut tuohon nimeen, ja oikeasti pidänkin siitä, tyttönimeäni en enää halua ottaa takaisin, kun en koe enää olevani se sama tytyönhupakko, mikä olin silloin nuorena, no tämä on vain minun oma omituinen ajatuskanta tähän asiaan , joten pitkällisen pohdinnan ja veivaamisen jälkeen otin yhdysnimen, siis nykyisin minulla on yhteinen nimi sekä pojan -että miehen kanssa, nykyisellä lailla sekin on mahdollista, jos on säilyttänyt eron yhteydessä miehen nimen, takaisisin sitä ei voi olttaa, jos siitä on joskus luopunut, tämä nykyinen nimeni on kyllä aika pitkä, mutta ei mikään nimihirviö, ne on miellestäni sellaisia missä on kaksi nen-loppuista nimeä peräkkäin tms.
Muistaakseni Mannakin otti yhdysnimen, jos en väärin muista, mutta haluan vielä korostaa, että jokainen tekee itse nämä ratkaisunsa, eikä kukaan voi toisia niistä neuvoa tai tuomita, mikä sopii yhdelle, ei vättämättä sovi toiselle, vaikeita henkilökohtaisia asioita, on tätä minunkin nimiyhdistelmää jotkut ihmetelleet, mutta tämä sopii meille...