Ateistin lapsi ja Taivaan Isä....

Musta on aika väärin tehty, että ei usko, ja kastaa kumminkin lapsen, valitsee oikein syvästi uskonnolliset kummit ja vaatii, etteivät he saa kertoa lapselle uskonnosta.

 

Musta on aika väärin tehty, että ei usko, ja kastaa kumminkin lapsen, valitsee oikein syvästi uskonnolliset kummit ja vaatii, etteivät he saa kertoa lapselle uskonnosta.

Meilläpä minä en usko mutta vaimo uskoo. Lapset on kastettu ja kaikilla on muutama kummi jotka uskovat (kait?) mutta myös kummit jotka eivät kuulu kirkkoon. Ollaan hoidettu tasapuolisesti tämä homma!

 

Varmaan silti yrittäisit sitä oman Jumalasi asiaa ajaa?

Oman jumalan?

Onko se suomalaiselle väinämöinen? Maailma on syntynyt sotkan munasta?

Taitaisi vallahallat olla parempi tarinaksi. Mitä olisikaan käynyt, jos ne olisikin olleet Norskit, jotka olisivat miekoillaan levittäneet ilosanomaa? Täällä ei pelättäisikään helvettiä, vaan kadulla kävellessä mielessä olisi se, että tunkeeko tor salamia perseeseen? No, potentiaalia maailmanvalloitukseen viikinkitarussa olisi ainakin ollut. Hyvät bileet tiedossa niille, jotka uskon sodassa kuolevat.

 

Varmaan silti yrittäisit sitä oman Jumalasi asiaa ajaa?

Oman jumalan?

Onko se suomalaiselle väinämöinen? Maailma on syntynyt sotkan munasta?

Taitaisi vallahallat olla parempi tarinaksi. Mitä olisikaan käynyt, jos ne olisikin olleet Norskit, jotka olisivat miekoillaan levittäneet ilosanomaa? Täällä ei pelättäisikään helvettiä, vaan kadulla kävellessä mielessä olisi se, että tunkeeko tor salamia perseeseen? No, potentiaalia maailmanvalloitukseen viikinkitarussa olisi ainakin ollut. Hyvät bileet tiedossa niille, jotka uskon sodassa kuolevat.

Mä kyllä uskoisin mielummin vaikka Torin salamoihin, huomaispahan heti, et tuliko niitä salamoita vai ei, eipä tarvis koko ikää pelätä helvettiin joutumista.

Oma jumala oli tarkoitettu rukoilijasirkalle, hän on palstalla kertonut omasta uskonnostaan laajalti.

 

Miksiköhän perheen ulkopuolisten edes tarvii puhua lapsille noista uskonasioista? Oikeastaan se kuuluis omille vanhemmille eikä muille, etenkään jos ollaan ihan eri linjoilla noissa.

Peesailen. Olis hyvä jutella lähipiirin kanssa miten lasta aikoo tuon aiheen osalta kasvattaa. Jos lapsi kiinnostuu ja alkaa uskoa, niin en torjuis, mut kertoisin oman kantani... Koittasin selittää sillai, että sen ikänen ymmärtää. Usko on henkilökohtanen asia, joten lapsi aikanaan tekee itse valintansa. Sitä ajatellen on mun mielestä ihan hyvä, että lapsi kuulee erilaisia näkemyksiä, mut aihetta on myös syytä selittää. Siis sitä, että asian voi kokea ja tulkita eri tavalla.

Toki jokainen tekee kuten omalla kohdallaan parhaaks näkee. Yhtä ainoota oikeeta tapaa ei liene. Ite en kasvata ateistia sen enempää ku pakanaa tai kristittyäkään... Poika kuulee joka tapauksessa noista jutuista jossain vaiheessa, joten kotonakin aihetta on hyvä käsitellä.

 

Mä tekisin selväksi kummisedälle, että tuollaisia asioita ei oteta keskusteluun pienen lapsen kanssa.

Kummisedän velvollisuus on neuvoa lasta kristillisessä mielessä.

 

Musta on aika väärin tehty, että ei usko, ja kastaa kumminkin lapsen, valitsee oikein syvästi uskonnolliset kummit ja vaatii, etteivät he saa kertoa lapselle uskonnosta.

Meilläpä minä en usko mutta vaimo uskoo. Lapset on kastettu ja kaikilla on muutama kummi jotka uskovat (kait?) mutta myös kummit jotka eivät kuulu kirkkoon. Ollaan hoidettu tasapuolisesti tämä homma!

Älähän narraa. Olisi lapsen voinut jättää kastamattakin, sun vakaumuksella.

 

Mitäs jos siinä Jumalassa onkin jotain sellaista, jonka vaan lapsi kässää? Mitäs jos se on totta? oliskos se pelottavaa?

Miltä sinusta tuntuisi, jos lapsesi olisi vahvasti sitä mieltä, että jumalaa ei ole. Jos joku hänelle olisi siitä hyvin vakuuttuneesti kertonut. Tai vaikka että Allah on ylin, tms. Varmaan silti yrittäisit sitä oman Jumalasi asiaa ajaa?

Toki. Ei vaan ole ikinä erityisemmin tarvinnut. Siksi meinaankin, että ehkä se todella on totta ja siinä on jotain, miksi lapsi sen uskoo.

Höpö höpö, älä sotke asioita: lapsenne uskovat ja te uskotte, kaikilla oma uskonsa. Totuuden kanssa sillä ei faktisesti kriittisessä mielessä ole mitään tekemistä, vaan se on vain spekulaatiota.

 

Meillä lasta ei ole koskaan liitetty mihinkään uskontokuntaan ja miehen kanssa ollaan kirkosta erottu, koska ei uskota. Meillä poika on vielä pieni, mutta luulen, että jos tulevaisuudessa hän tulee sanomaan, että uskoo jumalaan (luultavasti kristinuskon oppien mukaan kun suvussa on liuta tapauskovia ja jokunen uskovainenkin) en sitä ala häneltä kieltämään. Toki kerron, että jotkut uskoo ja jotkut ei (kuten minä), mutta hän saa uskoa mihin haluaa. Luulen myös, että siinä vaiheessa jos/kun poikaa alkaa kiinnostamaan uskonto ja uskominen, kerrotaan hänelle maailman muistakin uskonnoista.

 

Mä tekisin selväksi kummisedälle, että tuollaisia asioita ei oteta keskusteluun pienen lapsen kanssa.

Kummisedän velvollisuus on neuvoa lasta kristillisessä mielessä.

Eikö kummisedän tule myös ottaa huomioon kummilapsensa vanhempien näkemys asiasta eikä sekoittaa pikkusen päätä omilla näkemyksillään?

 

Musta on aika väärin tehty, että ei usko, ja kastaa kumminkin lapsen, valitsee oikein syvästi uskonnolliset kummit ja vaatii, etteivät he saa kertoa lapselle uskonnosta.

Meilläpä minä en usko mutta vaimo uskoo. Lapset on kastettu ja kaikilla on muutama kummi jotka uskovat (kait?) mutta myös kummit jotka eivät kuulu kirkkoon. Ollaan hoidettu tasapuolisesti tämä homma!

Älähän narraa. Olisi lapsen voinut jättää kastamattakin, sun vakaumuksella.

Mutta miksi pahoittaa vaimon mieli turhanpäiväisen asian takia?

 

Mä olen sanonut meidän 4 vuotiaalle että ihmiset uskovat eri asioihin. Joillekin satuhahmot kuten joulupukki on totta ja toisille taas ei. Samoin olen sanonut että Jeesus on hahmo joka on toisille todellinen ja toisille ei. Että ihmisillä on tarve uskoa johonkin. Jos uskoo että keijuja on olemassa niin silloin niitä on. Sama pätee KAIKKEEN, myös siihen taivaan isään.

 

Musta on aika väärin tehty, että ei usko, ja kastaa kumminkin lapsen, valitsee oikein syvästi uskonnolliset kummit ja vaatii, etteivät he saa kertoa lapselle uskonnosta.

Meilläpä minä en usko mutta vaimo uskoo. Lapset on kastettu ja kaikilla on muutama kummi jotka uskovat (kait?) mutta myös kummit jotka eivät kuulu kirkkoon. Ollaan hoidettu tasapuolisesti tämä homma!

Älähän narraa. Olisi lapsen voinut jättää kastamattakin, sun vakaumuksella.

Mutta miksi pahoittaa vaimon mieli turhanpäiväisen asian takia?

Sinulla on hieno asenne! Niinpä se kävi meilläkin, että kirkossa kastettiin ja kummit olivat hipihiljaa, vaikka oli virren numero etukäteen kerrottu. Mieheni, täysi ateisti, veisasi virttä papin ja minun kanssani.

 

Lapsi on kastettu, mutta myöhemmin erottu koko perhe kirkosta. Kummit ovat lestadiolaisia, joten todellakin vahvasti kertovat omasta uskostaan, ja ehkä yrittävät myös "pelastaa" lasta.

Minua ei sinänsä haittaa, että lapsi uskoo taivaan isään, uskoohan hän joulupukkiinkin. Pelkään vain tässä jatkossa, jos puhe kääntyy taivaaseen ja helvettiin ja syntiin jne... Itsellä traumoja lestadiolaisesta kasvatuksesta, kun sai yöllä valvoa ja pelätä että jos nyt kuolee niin joutuu helvettiin kun synnit ei ole anteeksi... Tätä en anna lapselleni tapahtua!!

oletko jo hakenut apua, esim netistä googlettamalla löytyy uskontojen uhrit tai jotain sinnepäin. Anna lapsesi uskoa hyvään taivaan isään

 

Itse en kuitenkaan ole ateisti