Asumiskustannukset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja avoliitossa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minua aina huvittaa suuresti persaukiset työttömät tai osa-aikatyöntekijät, jotka puhuvat suuresta rakkaudesta, luottamuksesta ja ikuisesta onnesta. Totta kai puhuvat, kun elävät toisen siivellä. Harvoin se köyhempi osapuoli on kiinnostunut avioehdosta.

Mies vain harvemmin kehtaa valittaa tilanteestaan maksumiehenä. Ajatelkaas asiaa toisin päin: Onko kukaan kuullut ensimmäisestäkään pariskunnasta, jossa nainen tuo pyyteettömästi rahat talouteen ja mies käyttäisi työttömyyskorvauksensa, puhumattakaan osapäivätyönsä palkasta, omiin menoihinsa.

Aivan, kyllähän sitä tapahtuu, mutta naisten itku ja parku on kova.
 
Sellainen nainen ei taitaisi kuitenkaan suurta parkua pitää; taitaisi pitää suunsa supussa: Gigolo? Minunko mieheni? Enkö minä muuten enää kelpaa kuin rahasta? Pitääkö minun mies jo ostaa?
 
teitä muiden elämää halveksuvia on riittämiin. Ei taida oma elämä olla kovin kunnossa kun niin paljon on katkeruutta ja halveksuntaa toisin tavoin eläviä kohtaan...

Sairasteluni takia olen osa-aikatyöntekijä. Miehelleni tässä ei ole mitään ongelmaa, suurin ongelma tuntuu olevan ihmisillä jotka arvostelevat meidän kaltaisia. Vai kateuden piikkikö tässäkin pistää kun kyseessä on mies jolla on maksukykyä ja joka pystyy naista elättämään?

En elä toisen siivellä. Olen tähänkin asti tullut toimeen elämässäni näin, jo ennen miestäni. Ei ole ikinä tarvinnut elää muiden siivellä.

Ehkäpä mieheni näkee minussa naisen jonka eteen tekee mitä vain, vaikka sitten pitää koko taloutta yllä. Harmi teille joillekin jos ette niin arvokasta naista ole löytäneet jonka eteen tekisitte kaiken mahdollisen. Tosi rakkaus nimittäin voittaa kaikki taloudelliset seikat. Siinä ei rahalla ole mitään tekemistä.



 
halveksuntaa vaan se on realistinen ajattelutapa. Miksi kenelläkään olisi velvollisuus elättää muita kuin omia lapsiaan. Harva mies jaksaa katella köyhää ja sairastelevaa naista. Seksikäs pitää olla ja käydä töissä. Ehkä olet vaan osunut kultasuoneen?
 
Miten mulla on sellainen muistikuva, että sinäkin inhorealisti olisit jossain ketjussa kertonut vaimosi käyvän osapäivätöissä ja sinun vastaavan suurelta osin perheen taloudesta?

Mutta yleisesti, en edellenkään tajua, miten jaksetaan aina ja iankaikkisesti arvostella muiden tapaa järjestää raha-asiansa. Olen naureskellut kotona miehen kanssa näitä ketjuja. Meillä on juuri sellainen tilanne, joka ärsyttää kovasti kaikkia muita, paitsi meitä itseämme. Meillä on kummallakin varallisuutta, minulla reilusti enmmän kuin miehelläni, mutta ei helposti realisoitavassa muodossa. Kuitenkin mies reilusti suurituloisempana maksaa esim asumiskustannukset kokonaan (n. 300e/kk) ja vastaa myös pääosin muista kustannuksista. Naimisissa emme ole, ja minun omaisuuteni on suojattu ilman avioehtoakin, jonka teemme jos mies mies haluaa, suojatakseen oman omaisuutensa.

Tilanne ei häiritse miestäni, hänellä on meidän menojen lisäksi varaa kuluttaa itseensä ja omiin harrastuksiinsa aivan tarpeeksi, eikä hänestä tunnu, että hän joutuu jostain tinkimään vaikka laittaakin huomattavasti enemmän rahaa yhteisiin menoihin.

Ikuisesta onnesta: toivottavasti olemme onnekkaita, ja meidän kohdallamme kysymys on juuri siitä.

Onhan se tietysti kummallista, että tälläinen, kroonisesti sairas, matalapalkka-alaa opiskeleva yhteiskunnan B-kansalainen on ylipäätään kelvannut jollekin, vai mitä?

Miehessäni on varmaan jotain pahasti vialla, eikä totta? Kaiken lisäksi hän vaikuttaa kovasti onnelliselta ja rakastuneelta.
 
Pit muistaa aivan oikein. Olenhan sanonut, että avioliitossa kaikki on yhteistä ja molemmilla on sama elintaso.

Tällaisessa järjestelyssä vain on omasta halustaan osapäivätyötä tekevän kannalta suuri riski. Eläkettä kertyy vähänlaisesti, omaisuutta avioehdosta johtuen ei lainkaan.

Tällä kaikellahan ei ole mitään merkitystä, jos liitto kestää toisen kuolemaan asti. Mutta entäs jos käy, kuten puolelle avioliitoista? Tulisi ero. Jos olisin se kotona tai osapäivätöissä oleva, olisin huolissani tulevaisuudestani.

Jätettynä tai petettynä ihminen ei välttämättä ajattele enää entisen puolisonsa taloudellista hyvinvointia.
 
kelpaisi joku joka elättäisi mua. Teen osapäivätyötä. Koti on kyllä oma mutta palkka on pieni. Olis kiva jos olis varaa ylellisyyteen, joku hyväpalkkainen mies vois sitä tarjota. Oma kaveri on kauhean pihi ja ajaa huonolla vanhalla autolla. Olis kiva astua uuteen isoon kalliiseen autoon. Olen vielä vähän nättikin, eli ruman kans ei tarvis olla.
 
minä seksikäs olen, ei ole siitä kyse :) Ja nuori nainen olen vielä.

Sairauteni ei ole mitään sellaista sorttia mikä tappaisi naisellisuuteni ja kauneuteni.

Päinvastoin, näin pystyn panostamaan enemmän itseeni, mieheeni, suhteeseen ja kotiin. On voimia pitää niistä huolta.

 
Joo. Näinkin mä muistan sinun kommentoineen. Mä otan nyt riskin ja toivon etten jätä tai tule jätetyksi ;-)

Omista lähtökohdistani olen opetellutkin elämään liikaa tulevaisuutta murehtimatta. Turha surra asioita etukäteen, murehditaan niitä sitten, kun niiden aika on.Kun emme (ehkä onneksi) tulevasta tiedä, niin mitä tuota turhaa miettiä.

Nyt elän tätä hetkeä, joka on hyvä.
 
Muuten kommettina. Olen siksi turhamainen, että olen tosi iloinen, että vaikka olenkin vakavasti sairas, se ei kyllä näy mitenkään päällepäin.

Onnekas olen tietenkin. Mieheni mielestä olen huippuseksikäs,.No ehkei nyt viimeksi kun jonkun tutkimuksen jälkeen oksentelin vuorokauden vessassa niin voimakkaasti, että pissailin huosuunikin kokoajan.

Piteli kuitenkin vallan mallikkaasti kädestä ja pussaili, vaikka sitten jälkeenpäin väitti minun haisseen todella kamalalta. Tosi yllättävää ;-)
 
Joku tuonnempana ketjussa väitti,että nainen maksaa asuntonsa kokonaan vuokratuloillaan. Ihan niin tuskin käy.
Kun vuokrasta on maksettu yhtiövastike,niin jäljelle jäävästä puhtaasta vuokratulosta maksetaan veroa 29%.
Asunnon vuokraamisella ei huimille pääomatuloille pääse,varsinkin kun asunnosta on velkaa jäljellä.
 
Pitille,
oletpa löytänyt oikean aarteen mieheksesi, olkaa onnelisia toisistanne.Myös sinussa on jotain uskomatonta, jota ei mitata rahassa tai muussa maallisessa.

Alkuperäiselle avolittolaiselle,
kerrohona ajatuksesi puolisollesi, sillä pikkuhiljaa näistä raha-asioista voi tulla liittonne kompastuskivi. Itse en hyväksy tämän kaltaista hyväksikäyttöä. Itse avoliitossa 13 vuotta ja kaikki ns. yhteiset menot puoliksi: asuminen, ruoka, sähkö yms. Molemmilla omat autot, niiden kulut hoitaa molemmat itse, vaatteet, harrasteet yms, joka on pelkästään omaa itseään varten hoidetaan omalta tililtä.
 
""Tosi rakkaus nimittäin voittaa kaikki taloudelliset seikat. Siinä ei rahalla ole mitään tekemistä""

Teidän rakkaudessannehan on nimenomaan kysymys rahasta. Jos tilanne olisi toisinpäin, miehesi persaukinen ja sinä raataisit töissä elättääksesi teidän molemmat, veikkaan että puheesi ikuisesta rakkaudesta loppuisivat hyvin lyhyeen.
 
Kettuseni: Jos minä olisin uraihminen minua tuskin haittaisi se että elättäisin miehen ja lapset. Ura olisi minulle sen verran tärkeä että voisin jopa vaatia että mies jäisi kotiin ja hoitaisi lapset. Elättäisin perheen mielelläni.

Meillä nyt vaan sattuu osat olemaan näin päin. Mies on täysin tyytyväinen tilanteeseen eikä tämä ole hänelle ongelma. Mikä ongelma teillä ulkopuolisilla siis on tämän meidän elämän suhteen?

 
Tuskinpa järjestelynne kenellekään ongelma on, enkä usko että yksikään mies ainakaan kadehtii tilannetta, jossa toinen on joutunut aikuisen ihmisen holhoojaksi.

Kirjoituksesi on hyvin tyypillinen siipeilijänaisille. Helppo sanoa, että kyllä minä elättäISIN perheeni, kun tietää ettei sellaista tilannetta ole eikä tule. Tottakai sinä olet tyytyväinen tilanteeseesi, kukapa ei olisi kun saa asua ja olla ilmaiseksi. Onneksi nykyään kaikki naiset eivät halua olla ns. ylläpidettyjä tapauksia.

Hyvä jos olet onnellinen, muista nyt kuitenkin että miehesi on sinut rahalla ostanut ja siihen sinun on tyytyminen.
 
Rahalla ostanut. Voihan nenä ;-)

Kommentoin sulle, kun veikkaan, että olet se, joka on minulle tästä samasta aiheesta pottuillut jossain muussa ketjussa. Itse muuten en mitenkään ymmärtänyt, että kirjoittaja asuu ja elää ilmaiseksi. Jännä tulkinta sulta.

Tietysti me ólemme tyytyväisiä. Pitäisikö olla tyytymätön? Musta ei kannata ylipäätään olla tyytymätön mihinkään, minkä on itse vapaaehtoisesti itselleen valinnut.

Olsi haukaa tietää VV:n parisuhdetilanne. Villi arvaukseni on, että olet ikisinkkumies, ja reilusti yli kolmankympin..koska et ole ikinä löytänyt rinnallesi ketään, jonka eteen olisit ollut valmis tekemään ylipäätään yhtään mitään. Korjaa jos olen väärässä.

Joskus vielä sullekin selviää, että tietyt asiat tässä elämässä eivät ole edes rahalla ostettavissa ja se kuka maksaa ja mitä, on elämässä hyvinkin toisarvoinen asia. Luultavasti tässäkin tilanteessa kirjoittajan mies on ihan vapaaehtoisesti valinnut juuri tämän naisen puolisokseen. Ja tietoisesti näillä ehdoilla. Luultavasti mies katsoo saavansa suhteesta enemmän kuin itse joutuu antamaan. Vaikkapa rakkautta ja kumppanuutta. Ja niitä ei väitteistäsi huolimatta pysty ostamaan edes rahalla.

Veikkaan, että suurinta osaa teistä ""ketuista"" vain yksinkertaisesti harmittaa, että omat tulonne eivät ikinä riittäisi sihen, että puolisonne pystyisi jäämään kotiin hoitamaan lapsia tai tekemään osapäiväisesti töitä.

Toivon myös, ettei VV tai kettu koskaan sairastu, joudu työtömäksi tai muuten kohtaa elämän realiteetteja, vaan saa jatka omaa kivaa elämäänsä pumpulimaailmassaa, jossa ihan kaikki asiat lasketaan ja jaetaan tasan viimeistä senttiä myöten.
 
""Veikkaan, että suurinta osaa teistä ""ketuista"" vain yksinkertaisesti harmittaa, että omat tulonne eivät ikinä riittäisi sihen, että puolisonne pystyisi jäämään kotiin hoitamaan lapsia tai tekemään osapäiväisesti töitä. ""

Ja mistäköhän sinulle on tullut kuvitelma, että miehet ylipäätään haluavat - oli tulot sitten kuinka isot tahansa - naisensa jäävän elätiksi? Itse en ole tavannut ensimmäistäkään miestä, joka olisi mielissään vaimon/tyttöystävän jäädessä kotiäidiksi.

Mitä tuohon henk.koht. piikittelyyn tulee, omat tuloni riittäisivät kyllä perheen elatukseen. Onneksi oma naiseni on fiksu, on tehnyt hyvin selväksi että hän ei toisen siivellä rupea elämään.
 
""Joskus vielä sullekin selviää, että tietyt asiat tässä elämässä eivät ole edes rahalla ostettavissa ja se kuka maksaa ja mitä, on elämässä hyvinkin toisarvoinen asia.""

Niinpä. Minun ei tarvitse ostaa naiseni rakkautta. Hän on aikuinen ihminen ja haluaa tehdä työtä siinä missä minäkin. Jos hän vaatisi oikeutta jäädä kotiin makoilemaan vaan siksi että on nainen, silloinhan hänen rakkautensa olisi maksullista. Onneksi näin ei ole.

Saanko vielä kysyä, että miksi väität sinulle olevan aivan sama, kuka maksaa, jos sinua kuitenkin hirveästi kismittää se että jotkut miehet odottavat taloudellista panostusta myös naiseltaan?
 
Huoh. Meneekö elämä aina juuri niinkuin sinä haluat. Jos menee niin vilpittömästi kivat sulle.

Mulle on ihan sama mitä massakäsite ""miehet "" haluavat. Minua kiinnostaa, mitä minun mieheni haluaa. Muiden miesten haluille annan palttua. Kuten luulis sinunkin antavan. Mitä sää huolehdit muiden miehistä, ovat osansa valinneet ja jos ovat tyytymättömiä, niin muuttakoon asioitaan.

Jos sinulla on muuten asiat noin hyvin ja kivasti, kuten siis kuulostaa, niin miten ihmeessä sitten viitsit muita täällä halventaa ja piikitellä. Ensimmäinen viestisi oli hyvinkin ilkeä ja hakveksiva, eikä minusta ollut todellakaan elämäänsä tyytyväisen ihmisen kirjoittama. Ihmiset, jotka ovat itse onnellisia, eivät tunne tarvatta polkea ja halveksua muiden ratkaisua.
 
Vielä kerran lainaus kirjoituksestasi:

""Veikkaan, että suurinta osaa teistä ""ketuista"" vain yksinkertaisesti harmittaa, että omat tulonne eivät ikinä riittäisi sihen, että puolisonne pystyisi jäämään kotiin hoitamaan lapsia tai tekemään osapäiväisesti töitä. ""

Mitenkäs se menikään, elämäänsä tyytyväinen ihminen ei piikittele jne.?
 
Minua ei kismitä, että miehet odottavat taloudellista panostusta naisiltaan. Muistaakseni avioliittolaissakin todetaan, että puolisot osallistuvat perheen elatukseen kumpikin kykyjensä mukaan.

Minua kismittää sinun tapasi arvostella muiden ratkaisuja, joiden ei luulisi kuuluvan sinulle pätkääkään, jos siis olet itse tasapainossa omien ratkaisujesi kanssa.Lisäksi minua kismittää tapasi halveksi ja nimitellä toisenlasia elämänarvoja omaavia.

Toki asioista ja arvoista voimme täällä keskustella, mutta toivoakseni ilman, että lähdemme heti valitsemallesi nimittely ja haukkumislinjalle.

Onko sulle muuten raha ja taloudellinen panostus ainoa asia, jota suhteeseen tuodaan?

 

Yhteistyössä