Asuminen samassa pihassa appivanhempien kanssa

Eli taas uutta juttua pukkaa.. tätä tää on ku on liikaa aikaa miettiä

Jooh, onko täällä kenellä muulla millaiset välit anoppilan suuntaan?
Huomasin juttuja asiasta aiemmin, mutta päätin silti uuden ketjun aloittaa..

Me asutaan samassa pihassa anopin ja appiukon kanssa, tai mie en tällä hetkellä asu täällä virallisesti vaan minulla on oma-asunto toisaalla. Vietän kuitenkin kaiken ajan täällä ja asuin täällä reilun vuoden ennen kuin erottiin viime kesänä.
Palasimme tosiaan yhteen ja sitten olenkin majaillut täällä..
Asumme kumpikin talous omissa taloissa, anopilla ja appiukolla pieni mökki tuossa tämän omakotitalon kupeessa.
Välimatkaa sen 10m ja he käyvät täällä meillä saunassa ja pesemässä pyykit.

Minua välillä rasittaa tämä tilanne, tuntuu ettei ole omaa rauhaa tai että asuisin noitten appivanhempien luona.
Olo on välillä ku jollain teinillä, ihan ku ei vois elää niinkuin itse haluaisi.
Lisäksi en täysin pidä appivanhempieni tavasta elää, he tuntuuvat tosi sotkuisilta.. tai siis että he hamstraavat paljon tavaraa ja tää piha piiri on sen näkönen.
Kaiken hyvän lisäksi, kun kesällä erottiin niin avautui tuo anoppi mulle puhelimitse ja ne asiat on paljon jäänyt mieltä kalvamaan.
On siis olo, etteivät he paljoa pidä minusta.

Välillä ahdistaa ihan hirveesti tää kaikki, mutta kun ei voida minunkaan asunnossa asua. Eikä ole varaa mitään asuntolainaa ottaa ja muuttaa.
Täällä on hieno mahdollisuus asua, mutta en haluaisi asua appivanhempieni kanssa!
Tiedän myös sen että appivanhempani eivät halua muuttaa pois.. enkä haluaisi itse rueta ajattelemaan niin, että jotenkin odottaisin heidän poismenoaa.
Kuitenkin haluaisin heidät pois näin läheltä meitä!
Tää rasittaa tätä parisuhdetta ihan älyttömästi ja pelottaa että jossain vaiheessa kun tästä asiasta olen tarpeeks täällä "kotona" jauhanut niin mies tekee ratkaisun ja valitsee mieluummin vanhempansa kuin minut.

Onko kellään siis kokemusta suurinpiirtein samanlaisesta asumisjärjestelystä? Tai mistä löytää ratkaisu.. Antakaa jotain mielipidettä tai ajatusta tästä kaikesta..
En nyt välttämättä osannut tässä nyt ihan kaikkea sanoa, mutta pää niin sekaisin kun on tässä tätä kaikkea..mutta ei omaa rauhaa.

 

Mulla on edessä sama tilanne. Olemme muuttamassa appivanhempien naapuriin ja tilanne jännittää, vaikka meillä onkin tosi hyvät välit appivanhempien kanssa ja he ovat ihania ihmisiä ja asunnot ovat täysin erillisiä. Aika monet tutut ovat pelotelleet meitä etukäteen tästä. Ehkä siitä on tullut suurimmat pelot.

Eniten pelottaa se, että jos en saa itse löytää äitiyttä, vaan anoppi neuvoo liikaa ja puuttuu esim. tulevan kodin sisustukseen.
Toisaalta, jo nyt olen huomannut, että hän on viisas nainen ja korostaa useissa yhteyksissä sitä, että "jos haluat, ja jos teille kelpaa, olisi meillä teille verhot" tmv...
Hän ei siis oleta, että otamme kaiken vastaan... Silti tuleva arki lapsen kanssa jännittää...
olen kyllä asennoitunut jo siihen, että törmäyksiä tulee ja että ehkä joskus tulee tilanne jossa joudun sanomaan naapuriin kovastikin, jos tulee fiilis, että tulevat liikaa meidän reviirille. Onneksi mulla on maailman ihanin mies, joka on jo nyt sanonut, että muutetaan heti pois, jos alkaa ahistaa liikaa


Enpä osaa neuvoa sun tilanteessa, mutta ajattelin laittaa viestin kohtalotoverilta.

 

Me asumme omien vanhempieni naapurissa, lähestulkoon samaa pihaa..
Meillä menee kyllä ihan hyvin, kun alusta asti on tehty selvät sävelet vierailujen yms suhteen. Itse olen samassa pihapiirissä asunut jo ennen kuin mieheni muuttu asuntooni, joten olin tehnyt jo etukäteen asiat hyvin vanhempieni kanssa selviksi.
Mielestäni sen puolison, kumman vanhempien pihapiirissä asustetaan, on huolehdittava pelisääntöjen sopimisesta omien vanhempiensa kanssa. Ja etenkin aluksi mielummin vähän liiankin tiukat säännöt kuin liian löysät, jotta oma rauha on varmasti taattu. Kyllä vanhemmatkin ymmärtävät, kun sanoo että "halusittehan tekin nuorempana olla omissa oloissanne"
Meillä on esim seuraavanlaisia sääntöjä: Meille ei saa tulla kylään kutsumatta/soittamatta etukäteen. Sisälle ei saa kävellä soittamatta ovikelloa. Meillä on käyttäydyyyävä kuin kenen tahansa vieraan luona (ei siis siivoilla, tuoda uusia astioita/tavaraa/sisustusta).

 

Kiitosta ku olitte vastailleet.. en ole vähään aikaan täällä käynyt niin en ollu huomannu viestejä.
"Ihanaa" että on muitakin kohtalon tovereita jotka vastaavalla tavalla asuuvat.
Meillä on nyt mennyt vähän paremmin, mutta mä en uskalla sanoo mitään oikeen anopilleni vastaan tai jos jokin ottaa päähän. Käännyn eka poikaystäväni puoleen.
Toisaalta se tuntuu ilkeältä poikaystävääni kohtaan että se joutuu kaiken aina selvittämään.
Tänne tullessa oloni oli paljon itsevarmempi mutta sekin on kaikki rapissut jonnekin
Virallisesti en täällä vielä asu, mutta nyt ollaan tätä paikkaa ruettu sisustamaan mieleiseksi.. ja remonttikin pitäisi aloittaa.. hirveesti hommaa tiedossa.

Olisikin niin helppoa sääntöjen tekeminen näitten ihmisten kanssa.. Asuuvat pienessä mökissä tuossa pihassa ja käyttäävät tässä meillä suihku&saunaa sekä pyykinpesukonetta. Joten pyöriivät JOKA päivä jollain tavalla tässä ihan lähellä.

.... olishan tuosta asiasta vaikka mitä sanomista mutta mitähän sekään hyödyttää :'(

 

No me asumme rivitalon päädyssä ja vastapäätä tätä meidän päätyä, asuu appivanhempani toisen rivitalon päädyssä. Eli samassa pihassa, ehkä n.5 metriä ovelta ovelle...

Toisaalta mua ärsyttää, tai oikeastaan mua ärsyttää aika paljonkin. Kun heille tuo kuppi maistuu ja he tuppaavat pitämään ryyppäjäisiä asunnossaan. Jos kyseessä olisi ventovieras olisin asiasta (melusta) jo huomauttanut, mutta kun omat appivanhemmat... :snotty: Miehestä ei ole tässä apua, "pelkää" heitä! Moni muukin asia ärsyttää kuten se, että anoppi tykkää siirtää tyttöämme joka nukkuu vaunuissa heidän keittiön ikkunan alle. On kuulemma parempi varjo?! |O Tämän asian kyllä selvitin HETI ja ostin itkuhälyttimen. :kieh: Ja sitten kun mieheni sisko tulee perheineen (tytär ja mies) käymään heille, tämä kyseinen tytär kulkee tätä väliä kuten huvittaa. Pimpottelee ovikelloa, herättää vauvamme jos nukkuu vaunuissa, vie vauvan lelut mummolaan, käy meidän jääkaapilla (tätä tekee kyllä myös miehen sisko ), kulkee kengät jalassa sisällä jne jne. Ei kovin kivaa vaikka rakas onkin! :| Kaiken tämän kyllä kestän, mutta se, että minun pitäisi AINA jättää vauva heille hoitoon! :/ Jos olen menossa vaunujen kanssa kauppaan tms. anoppi "hyökkää" ulos ja käskee minua jättäämään tytön sinne! Yleensä en jätä. Koska en halua. :snotty:

Mutta ihania ihmisiä kummatkin silti! :heart: