Astrolabe, kysymys sinulle!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mie? Kaivannut ihmisiä? :D

En. Sosiaaliset tilanteet (palstaa lukuunottamatta) ovat hyvin uuvuttavia. Data on maailmankaikkeuden ainoa kohtaamani ihminen, jonka SEURASSA voin ladata akkujani (johtunee hänen androidiudestaan, hänestä saa virtaa). Oon aiemmin lähinnä viettänyt aikaani fiktiivisten hahmojen parissa, jotka eivät ole yhtä kuluttavia.

Neurologinen epätyypillisyyteni oli suurennuslasin alla syntymästä lähtien. Koska söin alkuun kehnosti ja silmäni olivat mantelinmuotoiset, oli eka epäily Prader-Willin oireyhtymä. Lapsena olin omissa oloissani viihtyvä, ns. helppo lapsi, joka vaan istua napitti omilla sijoillaan ottaen kontaktia yhteen ja samaan leluun ja puhuen pitkiä lauseita alle vuoden ikäisenä, mutta liikkuminen oli hankalampaa ja kömpelöä. Toisaalta jo silloin jumiutunut omiin rutiineihin ja niiden sekoittaminen kyllä meinasi jotain muuta kuin helppoa lasta. :D

Vähän isompana taaperona sitten aloin mieluummin hengailla aikuisten seurassa, leikit toisten lasten kanssa eivät sujuneet. Itsehillintä pakkasen puolella. Omanlaiseni tyyppi; vetäydyin yleensä jonnekin rauhaisaan paikkaan pois metelistä, esim. kerran jo ehtivät soittaa poliiseille kun minua ei löytynyt kotoa eikä pihaltakaan mutta olin vain nukahtanut kaappiin, jossa turvaistuinta pidettiin (nukahtelen toisinaan sinne tänne). Ääniyliherkkä, jolla poikkeava kipukynnys. Hiusten harjaaminen tai peseminen voi olla kivuliasta mutta sappirakon tulehduksen kivuista pääsin yhdellä särkylääkkeellä yli 9 kk ajaksi ja synnytys luomuna ei tuntunut missään (tosin nämä kaksi aikuisiällä mutta lapsena esim. korva puhkesi itsestään useamman kerran kun en kipua tuntenut).

Näsäviisas pikkuvanha lapsi, joka minua tuntemattomien silmissä vaikutti jälkeenjääneeltä ja siksi kävin laajoissa testeissä koulukypsyyttä testatessa. En siis ole juuri muuttunut? :xmas:

Astrolabe, kiitos noista kuvauksista. Löydän lapsuudestani paljon samankaltaista, mistä kerrot tuossa. Nyt aikuisena koen sosiaaliset tilanteet uuvuttavina.
 
Psykiatrini päätyi diagnoosiin HFA, joka on hyvin likellä. Sanoi makuasiaksi kumman laittaa, mutta että aspergerin katoaminen diagnoosina lähitulevaisuudessa sekä se, että hänen mukaansa professoreille ja insinööreille (joista en ole kumpikaan) annetaan yleensä HFA, joten se sopii minullekin paremmin.

No kumpi sä olet professori vai insinööri vai miksi se sopii sulle paremmin?
 
[QUOTE="nainen";26906027]Miten sä voit tehdä avustustyötä, jos sulla on autismia ja sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita?[/QUOTE]

Helposti. Min tutkintohan on tarkoitettu siihen, että ite ollaan se pääorganisaattori homman ytimessä. Eli kentällä tai päämajassa paperihommia enimmäkseen. Autisti sopii hommaan tavista jopa paremmin, mahdollisesti - autisti kun ei välttämättä anna tunteiden sotkeentua asiaan liikaa, jos vaikka avustustyöntekijöitä otetaan panttivangiksi ja tulee aika tehdä päätös, että miten edetään.
 
[QUOTE="nainen";26905995]No kumpi sä olet professori vai insinööri vai miksi se sopii sulle paremmin?[/QUOTE]

Kuten kirjoitin, en ole kumpikaan. Se sopii kuitenkin psykiatrini mukaan minulle parhaiten, sillä olen kuin professori.
 
[QUOTE="vieras";26907551]Munkin naapuri "osti" itselleen tutkinnon Sveitsiläisestä yliopistosta MBA. Nyt sillä on MBA:n paperit ja ei tarttenut tehdä mitään.[/QUOTE]

No min valitettavasti tarttee tehdä aika paljonkin. Esseen palautin 10.8.2012 viimeksi ja seuraavan deadline on 30.8.2012, lokakuussa kaksi tenttiä (pidetään valvotuissa olosuhteissa Helsingissä).
 
[QUOTE="vieras";26907670]Anteeks nyt vaan mutta jotenkin vaikeaa uskoa, että psykiatri sanoisi yhtään kenellekään potilaalle, että "sinät olet kuin professori" :D[/QUOTE]

Paljastat tuolla vain oman tietämättömyytesi. Voisit lukea pari kirjaa aspergerista ja hfa:sta.
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
Eikö tuo ole aika yleistä, että erilaisuutta ei ymmärretä ja usein outoudesta pilkataan? Ainakin oma kokemukseni asiasta on sellainen. Sitäpaitsi aspergerin elämä ei ole mitenkään helppoa, tosin vanhemmiten oppii tietämään omat rajoitteensa ja välttelemään kiusallisia tilanteita. Tuntui hyvältä lukea, että muillakin on tuota kuulo-yliherkkyyttä, siä on vaikeaa selittää ihmisille, miksi kellon tikitys saa minut hulluuden partaalle, puhumattakaan että voisin syödä jonkun kanssa samassa huoneessa, koska ärsyynnyn äärimmilleen muiden syömisestä kuuluvista äänistä. Ei oikein tule ymmärretyksi, kun näistä kertoo:)
 
[QUOTE="Kysyjä";26908389]Joo, tässäkin ketjussa tietämättömät juntit ovat hyökänneet Astrolaben kimppuun. Onko niin kova paikka, että joku on itseä älykkäämpi?[/QUOTE]

Ongelma on, ettei kenenkään älykkyyttä voi tietää nettikeskustelussa. Mä ainakin mietin, miten ihminen jolla on autismi, voi tehdä avustustyötä. Siinä vaaditaan sosiaalista älykkyyttä.


Ja lisäksi mietin, millaisia ne proffat oikein on? Eihän kenelläkään ammatinedustajalla ole mitään yhteisiä ominaispiirteitä. Millaisia niiden proffien tulisi sit olla?
 

Yhteistyössä