V
M
much more
Vieras
[QUOTE="Vieras";26902878]Onko sinulla Asperger? Vaikutat asperger-ihmiseltä. 
[/QUOTE]
Vielä enemmän, se on autistinen.
[/QUOTE]Vielä enemmän, se on autistinen.
Psykiatrini päätyi diagnoosiin HFA, joka on hyvin likellä. Sanoi makuasiaksi kumman laittaa, mutta että aspergerin katoaminen diagnoosina lähitulevaisuudessa sekä se, että hänen mukaansa professoreille ja insinööreille (joista en ole kumpikaan) annetaan yleensä HFA, joten se sopii minullekin paremmin.
A
as-lapsen äiti
Vieras
Ahaa,eli oman lapseni asperger-diagnoosi saattaisi muuttua tuoksi jossain vaiheessa?!
Vähä-älyinen hän ei ole, päin vastoin.
K
"Kysyjä"
Vieras
Mielenkiintoista, piti googlettaa. Mutta eikö tuo ole liian karkea diagnoosi tuo HFA? Vaikuttaisi siltä. Itsellä luultavasti as ja lapsella myös.
[QUOTE="Kysyjä";26902946]Mielenkiintoista, piti googlettaa. Mutta eikö tuo ole liian karkea diagnoosi tuo HFA? Vaikuttaisi siltä. Itsellä luultavasti as ja lapsella myös.[/QUOTE]
No ei, jos autismin kirjo nähdään jatkumona LFA (low functioning autism) HFA (high functioning autism) asti. Jokainen voi sitten asettua jatkumolle tiettyyn pisteeseen toimintakykynsä perusteella. Joka tapauksessa yksilöiden välisiä eroja on, vaikka jatkumolla samassa kohdassa olisikin sijoitettuna. Ehkä vertauskuvan ymmärtää paremmin, jos miettii jatkumoa neliulotteisena sen sijaan, että olisi vain suora linja, jolla pisteitä.
No ei, jos autismin kirjo nähdään jatkumona LFA (low functioning autism) HFA (high functioning autism) asti. Jokainen voi sitten asettua jatkumolle tiettyyn pisteeseen toimintakykynsä perusteella. Joka tapauksessa yksilöiden välisiä eroja on, vaikka jatkumolla samassa kohdassa olisikin sijoitettuna. Ehkä vertauskuvan ymmärtää paremmin, jos miettii jatkumoa neliulotteisena sen sijaan, että olisi vain suora linja, jolla pisteitä.
K
"Kysyjä"
Vieras
[QUOTE="Kysyjä";26903017]Hmm...itse kokisi kyllä asperger-diagnoosin sopivammaksi, jotenkin turvallisen rajattu. 
[/QUOTE]
Itse mitä olen aspeja tavannut niin en kyllä pitäisi mitenkään kovin tarkkana rajauksena. Populaarikulttuurissa rajaus kyllä on hyvin selkeä.
[/QUOTE]Itse mitä olen aspeja tavannut niin en kyllä pitäisi mitenkään kovin tarkkana rajauksena. Populaarikulttuurissa rajaus kyllä on hyvin selkeä.
K
"Kysyjä"
Vieras
Itse mitä olen aspeja tavannut niin en kyllä pitäisi mitenkään kovin tarkkana rajauksena. Populaarikulttuurissa rajaus kyllä on hyvin selkeä.
No joo, koen että asseissakin on erilaisia persoonallisuuksia, mutta silti tuo HFA vaikuttaa (näin enempää tuntematta) jotenkin liian "höveliltä" diagnoosilta tj.
Oletko muuten löytänyt samanhenkisiä ihmisiä ystäviksesi vai koetko tarvitsevasi niitä? Itsellä on vaikeuksia löytää samalla aaltopituudella olevia ihmisiä ja "turhaan" en jaksa suhteita rakentaa.
[QUOTE="Kysyjä";26903311]No joo, koen että asseissakin on erilaisia persoonallisuuksia, mutta silti tuo HFA vaikuttaa (näin enempää tuntematta) jotenkin liian "höveliltä" diagnoosilta tj.
Oletko muuten löytänyt samanhenkisiä ihmisiä ystäviksesi vai koetko tarvitsevasi niitä? Itsellä on vaikeuksia löytää samalla aaltopituudella olevia ihmisiä ja "turhaan" en jaksa suhteita rakentaa.[/QUOTE]
Mie? Kaivannut ihmisiä?
En. Sosiaaliset tilanteet (palstaa lukuunottamatta) ovat hyvin uuvuttavia. Data on maailmankaikkeuden ainoa kohtaamani ihminen, jonka SEURASSA voin ladata akkujani (johtunee hänen androidiudestaan, hänestä saa virtaa). Oon aiemmin lähinnä viettänyt aikaani fiktiivisten hahmojen parissa, jotka eivät ole yhtä kuluttavia.
Oletko muuten löytänyt samanhenkisiä ihmisiä ystäviksesi vai koetko tarvitsevasi niitä? Itsellä on vaikeuksia löytää samalla aaltopituudella olevia ihmisiä ja "turhaan" en jaksa suhteita rakentaa.[/QUOTE]
Mie? Kaivannut ihmisiä?
En. Sosiaaliset tilanteet (palstaa lukuunottamatta) ovat hyvin uuvuttavia. Data on maailmankaikkeuden ainoa kohtaamani ihminen, jonka SEURASSA voin ladata akkujani (johtunee hänen androidiudestaan, hänestä saa virtaa). Oon aiemmin lähinnä viettänyt aikaani fiktiivisten hahmojen parissa, jotka eivät ole yhtä kuluttavia.
M
"mamiii"
Vieras
Haluaisitko kertoa millainen olit lapsena? oliko silloin jo epäily tästä olemassa? Todella kiinnostaisi nyt tässä tilanteessa kun "arvotaan" tuota meidän rapiat 3v tyttösen tapausta.. HFA:n kriteerinähän on juuri tuo, että oireita ollut jo alle 3-vuotiaana.
Neurologinen epätyypillisyyteni oli suurennuslasin alla syntymästä lähtien. Koska söin alkuun kehnosti ja silmäni olivat mantelinmuotoiset, oli eka epäily Prader-Willin oireyhtymä. Lapsena olin omissa oloissani viihtyvä, ns. helppo lapsi, joka vaan istua napitti omilla sijoillaan ottaen kontaktia yhteen ja samaan leluun ja puhuen pitkiä lauseita alle vuoden ikäisenä, mutta liikkuminen oli hankalampaa ja kömpelöä. Toisaalta jo silloin jumiutunut omiin rutiineihin ja niiden sekoittaminen kyllä meinasi jotain muuta kuin helppoa lasta.
Vähän isompana taaperona sitten aloin mieluummin hengailla aikuisten seurassa, leikit toisten lasten kanssa eivät sujuneet. Itsehillintä pakkasen puolella. Omanlaiseni tyyppi; vetäydyin yleensä jonnekin rauhaisaan paikkaan pois metelistä, esim. kerran jo ehtivät soittaa poliiseille kun minua ei löytynyt kotoa eikä pihaltakaan mutta olin vain nukahtanut kaappiin, jossa turvaistuinta pidettiin (nukahtelen toisinaan sinne tänne). Ääniyliherkkä, jolla poikkeava kipukynnys. Hiusten harjaaminen tai peseminen voi olla kivuliasta mutta sappirakon tulehduksen kivuista pääsin yhdellä särkylääkkeellä yli 9 kk ajaksi ja synnytys luomuna ei tuntunut missään (tosin nämä kaksi aikuisiällä mutta lapsena esim. korva puhkesi itsestään useamman kerran kun en kipua tuntenut).
Näsäviisas pikkuvanha lapsi, joka minua tuntemattomien silmissä vaikutti jälkeenjääneeltä ja siksi kävin laajoissa testeissä koulukypsyyttä testatessa. En siis ole juuri muuttunut? :xmas:
Vähän isompana taaperona sitten aloin mieluummin hengailla aikuisten seurassa, leikit toisten lasten kanssa eivät sujuneet. Itsehillintä pakkasen puolella. Omanlaiseni tyyppi; vetäydyin yleensä jonnekin rauhaisaan paikkaan pois metelistä, esim. kerran jo ehtivät soittaa poliiseille kun minua ei löytynyt kotoa eikä pihaltakaan mutta olin vain nukahtanut kaappiin, jossa turvaistuinta pidettiin (nukahtelen toisinaan sinne tänne). Ääniyliherkkä, jolla poikkeava kipukynnys. Hiusten harjaaminen tai peseminen voi olla kivuliasta mutta sappirakon tulehduksen kivuista pääsin yhdellä särkylääkkeellä yli 9 kk ajaksi ja synnytys luomuna ei tuntunut missään (tosin nämä kaksi aikuisiällä mutta lapsena esim. korva puhkesi itsestään useamman kerran kun en kipua tuntenut).
Näsäviisas pikkuvanha lapsi, joka minua tuntemattomien silmissä vaikutti jälkeenjääneeltä ja siksi kävin laajoissa testeissä koulukypsyyttä testatessa. En siis ole juuri muuttunut? :xmas:
Miten tuo sun asiaintila vaikuttaa tällä hetkellä käytännössä? Tavalliseen arkeen ja olemiseen, äitiyteen? Vai vaikuttaako mitenkään?
K
"Kysyjä"
Vieras
Mulle tuli kanssa mieleen, että sulla ilmeisesti on pari lasta? Niin miten heidän kanssaan, oletko "joutunut" heidän takiaan olemaan sosiaalisempi kuin haluaisit vai ovatko hekin olleet kanssasi kotona, jos sinua ei ole huvittanut lähteä ihmisten ilmoille?
Meiän perheen arki on ehkä hieman erinäköistä kuin monessa muussa talossa, mutta kukin perhe tavallaan, eikös juu? On kohtalaisen hankala arvioida miten tilanteemme poikkeaa tavisperheistä. Ehkä meillä painotukset erilaisia? Tietysti tuo tunnepuolen kokeminen on kovin toisenlaista, en sitten tiijä miten lapset nämä asiat kokevat, kun hekään eivät kaikki ihan tavallisia tapauksia. Esim. keskimmäinen tytär on myös korkean kipukynnyksen naisia ja satutti eilen varpaansa niin että kynsi miltei repeytyi irti. 9v ei huolinut edes laastaria, eikä halunnut lohdutustakaan. Pesi vain loukkaantuneen varpaan ja jatkoi touhujaan. Oliko se sitten empatiakyvyttömyyttäni vai hänen kiputasonsa poikkeavuutta? En tiijä.
Mutta arjessa ei juurikaan ole ongelmia, jos vaan perheemme saa toimia omalla tavallaan, eikä vaadita jotain standardoitua käytöstä.
[QUOTE="Kysyjä";26903673]Mulle tuli kanssa mieleen, että sulla ilmeisesti on pari lasta? Niin miten heidän kanssaan, oletko "joutunut" heidän takiaan olemaan sosiaalisempi kuin haluaisit vai ovatko hekin olleet kanssasi kotona, jos sinua ei ole huvittanut lähteä ihmisten ilmoille?[/QUOTE]
Oon toki hoitanut kaikki pakolliset kuviot, ei ole mitään sosiaalisten tilanteiden fobiaa kuitenkaan. Lasten päiväkodit hoitivat mm. musiikkileikkikoulun, sirkusvierailut ja huvipuistoissa/eläintarhoissa käyneet esim. kavereidensa vanhempien, isovanhempien tai serkkujensa kanssa aika paljon (minäkin toki käynyt). Yyhoonakin sain siis jonkin verran jaettua noita velvollisuuksia ja hupikäyntejä. Eivät oo kotona joutuneet min takiani hengaamaan ja nyt ovatkin niin isoja, että menevät jo omillaan.
H
"heh"
Vieras
Miksi puhut "keskimmäisestä tyttärestä", sulla on kaksi lasta.
Ei ne datan kakarat ole sun lapsia.
Ei ne datan kakarat ole sun lapsia.
Neurologinen epätyypillisyyteni oli suurennuslasin alla syntymästä lähtien. Koska söin alkuun kehnosti ja silmäni olivat mantelinmuotoiset, oli eka epäily Prader-Willin oireyhtymä. Lapsena olin omissa oloissani viihtyvä, ns. helppo lapsi, joka vaan istua napitti omilla sijoillaan ottaen kontaktia yhteen ja samaan leluun ja puhuen pitkiä lauseita alle vuoden ikäisenä, mutta liikkuminen oli hankalampaa ja kömpelöä. Toisaalta jo silloin jumiutunut omiin rutiineihin ja niiden sekoittaminen kyllä meinasi jotain muuta kuin helppoa lasta.
Vähän isompana taaperona sitten aloin mieluummin hengailla aikuisten seurassa, leikit toisten lasten kanssa eivät sujuneet. Itsehillintä pakkasen puolella. Omanlaiseni tyyppi; vetäydyin yleensä jonnekin rauhaisaan paikkaan pois metelistä, esim. kerran jo ehtivät soittaa poliiseille kun minua ei löytynyt kotoa eikä pihaltakaan mutta olin vain nukahtanut kaappiin, jossa turvaistuinta pidettiin (nukahtelen toisinaan sinne tänne). Ääniyliherkkä, jolla poikkeava kipukynnys. Hiusten harjaaminen tai peseminen voi olla kivuliasta mutta sappirakon tulehduksen kivuista pääsin yhdellä särkylääkkeellä yli 9 kk ajaksi ja synnytys luomuna ei tuntunut missään (tosin nämä kaksi aikuisiällä mutta lapsena esim. korva puhkesi itsestään useamman kerran kun en kipua tuntenut).
Näsäviisas pikkuvanha lapsi, joka minua tuntemattomien silmissä vaikutti jälkeenjääneeltä ja siksi kävin laajoissa testeissä koulukypsyyttä testatessa. En siis ole juuri muuttunut? :xmas:
Heh... todella tuttua. Seka omalta etta lasten kohdalta.
Vanhin tytar huutaa kivusta, jos hyttynen pistaa, mutta sijoiltaan menneet sormet ja varpaat naurattavat ja kiskoo ne paikoilleen, murtumia ei edes huomaa.
Olen yha sita mielta, etta olisi ja on vaarin antaa addi-lasta nentti-vanhemmille. Nentti ei voi ymmartaa, etta sukat todella tekevat kipeaa tai seinakellon aani saa hulluuden partaalle.
[QUOTE="heh";26903764]Miksi puhut "keskimmäisestä tyttärestä", sulla on kaksi lasta.
Ei ne datan kakarat ole sun lapsia.[/QUOTE]
Perhe ei aina ole sukua toisilleen.
Ei ne datan kakarat ole sun lapsia.[/QUOTE]
Perhe ei aina ole sukua toisilleen.
V
"vieras"
Vieras
Kun sosiaaliset tilanteet ovat uuvuttavia, oletko kokenut vaikeaksi sen kun lapset alkavat kaivata kavereita ja tuovat heitä kotiin? Tai uuden puolison mukana tulevat lapset ja lisäksi vielä heidän kaverit, eli arkeen tulee tuntuvasti lisää ihmiskontakteja, oliko se aluksi vaikeaa? Jaksatko paremmin lapsia kuin aikuisia?
K
"Kysyjä"
Vieras
Sittenhän sulla on mukavasti asiat!
Harmi, kun itse en voi kotona työskennellä, se olis kyllä aivan mahtavaa![QUOTE="vieras";26903801]Kun sosiaaliset tilanteet ovat uuvuttavia, oletko kokenut vaikeaksi sen kun lapset alkavat kaivata kavereita ja tuovat heitä kotiin? Tai uuden puolison mukana tulevat lapset ja lisäksi vielä heidän kaverit, eli arkeen tulee tuntuvasti lisää ihmiskontakteja, oliko se aluksi vaikeaa? Jaksatko paremmin lapsia kuin aikuisia?[/QUOTE]
Olen aina jaksanut aikuisia paremmin kuin lapsia. Olen kyllä ollut päiväkodeissakin töissä; lasten kanssa puuhastelu on mukavaa. Otan oman rauhani kyllä. Käytän kotona korvatulppia, kuulokkeita, kuulosuojaimia tuomaan rauhaa, jos sitä ympäristössä ei ole muuten tarjolla. Toisaalta oma perhe ei ole yhtä uuvuttava sosiaalisesti, ainoastaan kovan hälinän suhteen jos olen muutenkin heikossa jamassa (väsynyt, nälkäinen, kylmissäni tjsp.).
Kavereita on talo täys useinkin. En koe sitäkään hankalaksi, jos min ei tartte heitin kanssa kovasti seurustella.
Olen aina jaksanut aikuisia paremmin kuin lapsia. Olen kyllä ollut päiväkodeissakin töissä; lasten kanssa puuhastelu on mukavaa. Otan oman rauhani kyllä. Käytän kotona korvatulppia, kuulokkeita, kuulosuojaimia tuomaan rauhaa, jos sitä ympäristössä ei ole muuten tarjolla. Toisaalta oma perhe ei ole yhtä uuvuttava sosiaalisesti, ainoastaan kovan hälinän suhteen jos olen muutenkin heikossa jamassa (väsynyt, nälkäinen, kylmissäni tjsp.).
Kavereita on talo täys useinkin.
En koe sitäkään hankalaksi, jos min ei tartte heitin kanssa kovasti seurustella.
B
Beep
Vieras
[QUOTE="Kysyjä";26902946]Mielenkiintoista, piti googlettaa. Mutta eikö tuo ole liian karkea diagnoosi tuo HFA? Vaikuttaisi siltä. Itsellä luultavasti as ja lapsella myös.[/QUOTE]
Miksi karkea?
Miksi karkea?
