En ilkeile, mutta jotain suhteistasi ja kyvystäsi suhteisiin saati kumppanisi tuntemiskyvystäsi tiedän viestiesi perusteella.
Ja olen syvästi pahoillani puolestasi.
Ja olen syvästi pahoillani puolestasi.
"akka"
Samat sulle, miksi sun pitää alkaa ilkeilemään ja kyseenalaistamaan sitä mitä mummeliisan mies mahdollisesti ajatteli seuraavasta 19 vuodesta.
Jos on ollut hyvä avioliitto 19 vuotta, mä ajattelen asian niin että se todennäköisemmin olis ollut sitä myöskin seuraavan 19 vuotta.Se että toinen menettää puolisonsa kuoleman kautta on minusta tosi törkeetä tulla aukomaan päätä toisen kuolleesta aviopuolisosta ja sen mahdollisista ajatuksista.
Kepsis
Oi, mummeliisa?! Kuinka te menittä samana iltana naimisiin ku tapasitta?? Etkö tuntenu miestäs aikasemmin tai nähnyt sitä?? Oih.. I :heart: lovestory (ei oo pakko sanoa jos et halua)
(ei oo pakko sanoa jos et halua) Ei naimisiin.Oi, mummeliisa?! Kuinka te menittä samana iltana naimisiin ku tapasitta?? Etkö tuntenu miestäs aikasemmin tai nähnyt sitä?? Oih.. I :heart: lovestory
Kihloihin.
Naimisiin vasta reilua vuotta myöhemmin.
iik
Älä yritä, tarkoituksesi on vain ilkeillä. Kuten sanoin, et tiedä suhteestani mitään ja selkeästi yrität vain keksiä jonkin nokkelan ja nolaavan kommentin, jolla pahoittaa toisen mieli. En ymmärrä, mikä tarve sinulla siihen on.En ilkeile, mutta jotain suhteistasi ja kyvystäsi suhteisiin saati kumppanisi tuntemiskyvystäsi tiedän viestiesi perusteella.
Ja olen syvästi pahoillani puolestasi.
Olen pahoillani, jos loukkasit mielesti siitä, että sanoin lausettasi naiviksi, mutta sitä se on. Jos joku väittää, että pystyy varmasti tietämään, että mitä joku toinen ihminen haluaa 20:n vuoden päästä, on hän naivi.
Ja mitä suhteisiini tulee, niin ikävä tuotta ilkeälle mielellesi pettymys; suhteeni on aivan kunnossa. On ollut viimeiset 10 vuotta ja TOIVON MUKAAN tulee olmaan jatkossakin, mutta sitähän ei voi koskaan tietää, vai kuinka?
En halunnut ilkeillä ja olen aidosti pahoillani siitä, ettet suhteessasi voi luottaa sen kummemmin itseesi, suhteeseen kuin kumppaniisikaan. Itse en ole koskaan ole moista tilannetta kokenut, mutta voin kuvitella miten raastaavaa se pohjimmiltaan on.
:hug:
Luottaminenhan on toki state of mind, mutta miten sitä voi luottaa elämään???? Eihän sitä koskaan voi tietää mitä se eteen nakkaa vaikka luotto ympärillä oleviin ihmisiin olisikin 100 prosenttista.
Täysin varmasti ei voi edes tietää onko maapalloa olemassa. Itseasiassa emme voi täysin varmasti edes tietää että luonnonlait ovat huomenna samanlaiset kuin tänään, mutta se menee jo filosofian puolelle.
Joka tapauksessa, minusta tietynlaisessa naiviudessa ei ole mitään pahaa ja olen mielelläni siinä suhteessa viaton. Jotkuthan toivovat että lapsi säilyttäisi viattomuutensa mahdollisimman pitkään, osa taas on tässäkin asiassa eri mieltä.
Minua voi täydellä syyllä sanoa naiviksi ja sinisilmäiseksi. Eikä minulla ole syytä muuttua sen suhteen.
"hmmm"
Ai ihan voit sanoa hyvällä omallatunnolla ettei tämä ollut piilov*ttuilua??En ilkeile, mutta jotain suhteistasi ja kyvystäsi suhteisiin saati kumppanisi tuntemiskyvystäsi tiedän viestiesi perusteella.
Ja olen syvästi pahoillani puolestasi.
Miten muuten nöppönen voi, sähän olit kuullut siitä silloin joskus että voi hyvin (mitä nyt mies kuolemassa syöpään..).
Elämään/kohtaloon ei voikaan saati pidäkään luottaa.
Ihmisiin sen sijaan (osaan heistä) voi.
Se jotenkin lohduttavakin ajatus?
Ihmiset välillä Elämää luotettavampia... tai ainakin osa heistä.
iik
Heh heh, hyvä yritys...
Tuo on aina yhtä hyvä keino yrittää leikkiä herttaista ja ymmärtävää isoäiti-tyyppiä kun tarkoituksena on yrittää vain vittuilla.
Mutta aiheeseen, niin vaikka luotan itseeni 100 prosenttisesti ja kummpaaniini 100 prosenttisesti, en ole niin typerä, että en pystyisi kuvittelemaan, etteikö tilanne voi muuttua.
Mutta ilmeisesti pahoitin nyt mielesi niin pahasti, että et voi kirjoittaa asiasta asiallisesti, vaan pyrit vain vittuilemaan, joten annetaan olla.
Hyvät yöt joka tapauksessa sen oman kullan kainaloon itse kullekin.
En tiedä, mutta minä olen aina luottanut elämään ja tulevaisuuteen. Se tarkoittaa sitä että vaikka tietää huonoja kausia tulevan, niin luottaa niiden olevan väliaikaisia. Sekä siihen että luottaa itseensä ja kykyihinsä selvitä ja olla onnellinen.
On elämä antanut minullekin sitruunoita, mutta niistä on tainnut tulla leivoksia pitemmän päälle
[QUOTE="hmmm";26623786]Ai ihan voit sanoa hyvällä omallatunnolla ettei tämä ollut piilov*ttuilua??
Miten muuten nöppönen voi, sähän olit kuullut siitä silloin joskus että voi hyvin (mitä nyt mies kuolemassa syöpään..).[/QUOTE]
En tiedä nykyistä tilannettaan.
Tiedätkö sinä?
Ja kyllä, viestini ei ollut vittuilua, ei edes piilossa.
Toivon vilpittömästi sinulle parempaa tulevaisuutta.
Miten muuten nöppönen voi, sähän olit kuullut siitä silloin joskus että voi hyvin (mitä nyt mies kuolemassa syöpään..).[/QUOTE]
En tiedä nykyistä tilannettaan.
Tiedätkö sinä?
Ja kyllä, viestini ei ollut vittuilua, ei edes piilossa.
Toivon vilpittömästi sinulle parempaa tulevaisuutta.
"hmmm"
Mitä parempaa tulevaisuutta?? Tää oli mun eka viesti tähän ketjuun..En tiedä nykyistä tilannettaan.
Tiedätkö sinä?
Ja kyllä, viestini ei ollut vittuilua, ei edes piilossa.
Toivon vilpittömästi sinulle parempaa tulevaisuutta.
Mie oon niin utelias, että mie lähen tutkimaan mistä ne sitruunat tuli, kuka ne kasvatti ja saisko ne vaihdettua persikoihin. Liian utelias ollakseni pessimistinen, alakulokaan ei kovin hyvää maaperää minusta löydä kasvulle.En tiedä, mutta minä olen aina luottanut elämään ja tulevaisuuteen. Se tarkoittaa sitä että vaikka tietää huonoja kausia tulevan, niin luottaa niiden olevan väliaikaisia. Sekä siihen että luottaa itseensä ja kykyihinsä selvitä ja olla onnellinen.
On elämä antanut minullekin sitruunoita, mutta niistä on tainnut tulla leivoksia pitemmän päälle
Ihanaa, että osaa luottaa elämään. Valitettavasti mulla on hakusessa, haluaisin kyllä ja helpompaahan se niin olisi. Vaikka tolkutankin, että elämä kantaa. Siihen voi aina luottaa, että kuolema tulee. Se on kai kiistatta todistettu??? Vai onko sittenkään....hehheh..:saint:En tiedä, mutta minä olen aina luottanut elämään ja tulevaisuuteen. Se tarkoittaa sitä että vaikka tietää huonoja kausia tulevan, niin luottaa niiden olevan väliaikaisia. Sekä siihen että luottaa itseensä ja kykyihinsä selvitä ja olla onnellinen.
On elämä antanut minullekin sitruunoita, mutta niistä on tainnut tulla leivoksia pitemmän päälle
Niin, jotenkin siihen kohtaloon pitää lopulta vain alistua.. Eikö se ole se termi kohtalon yhteydessä? Mutta kai tää kaikki riippuu omasta elämänfilosofiasta? Ihmisiin, ihmiseen luottaminen...noh, enpä tiedä. Mutta kuten sanoin, minusta luottamus on mielentila ja joskus sen onnistuu saamaan päälle ja joskus joku jopa onnistuu olemaan luottamuksen arvoinen.Elämään/kohtaloon ei voikaan saati pidäkään luottaa.
Ihmisiin sen sijaan (osaan heistä) voi.
Se jotenkin lohduttavakin ajatus?
Ihmiset välillä Elämää luotettavampia... tai ainakin osa heistä.
"akka"
Näin minäkin asian näen.Huonoja kausia on ollut ihan riittämiin,silti en ole koskaan kadottanut luottamustani siihen että parempia aikoja on tulossa.Toivon että tässä nykyisessä suhteessa ne jatkuvat, alkuvaikeuksien jälkeen.Haastetta,sitähän se elämä on.En tiedä, mutta minä olen aina luottanut elämään ja tulevaisuuteen. Se tarkoittaa sitä että vaikka tietää huonoja kausia tulevan, niin luottaa niiden olevan väliaikaisia. Sekä siihen että luottaa itseensä ja kykyihinsä selvitä ja olla onnellinen.
On elämä antanut minullekin sitruunoita, mutta niistä on tainnut tulla leivoksia pitemmän päälle
Minä olen menettänyt niin monta läheistä Kuolemalle, etten todellakaan luota Elämään.
Ihmisiin (luotettaviin Ihmisiin) sen sijaan luottamukseni on vain kasvanut.
Meistä jokainen valitsee tiensä...
Ei sellaista kohtaloa ole johon tulisi alistua. Elämä on suuri seikkailu jonka hyvistä puolista kannattaa ottaa kaikki irti. Huonot asiat taas kannattaisi hyväksyä ja nähdä niidenkin hyvät puolet. Joskus asioiden pitää romahtaa jotta voi rakentaa uutta.
Loppujen lopuksi luottamuksen arvoisia ihmisiä on paljon enemmän. Voit odottaa että he todistavat sinulle olevansa luottamuksen arvoisia tai sitten luottaa kunnes he todistavat olevansa epäluotettavia. Normaali varovaisuus on silti paikallaan, varsinkin käytetyn auton ostamisessa
Mistä tunnistat luotettavan ihmisen? Eihän se nyt aina niin mene, että jos vain tarpeeksi luotat johonkuhun, hän ei koskaan petä sinua. Eihän se ole silloin minkään oman tien valitsemista, jos joutuu petetyksi.Minä olen menettänyt niin monta läheistä Kuolemalle, etten todellakaan luota Elämään.
Ihmisiin (luotettaviin Ihmisiin) sen sijaan luottamukseni on vain kasvanut.
Meistä jokainen valitsee tiensä...