Asioita/sääntöjä, jotka olet lastenhoidossa todennut "turhiksi"

[turhis]

Oletko huomannut toisen, kolmannen, neljännen, jne. lapsen kohdalla, että asiat olisi voinut tehdä paaaaljon helpomminkin mitä tuli ensimmäisen/toisen lapsen kohdalla tehtyä? Itse kolmen lapsen äitinä olen omalla kohdallani todennut "turhiksi" mm. seuraavat asiat:

- Potattaminen. Meillä ei ole ollut mitään eroa kuivaksi oppimisen kanssa alkoiko pottailu sitten 6kk iässä, vaiko vasta kaksi vuotiaana. Kaikki oppivat kuiviksi lähes tulkoon kerrasta, kun vaipat ja housut otettiin pois 2 - 2,5 vuotiaana. Olennaista oli, että piti pitää viikon verran vallan ilman housuja ja sitä kannatti kokeilla vasta, kun päiväunien jälkeen vaippa oli parin viikon ajan ollut kuiva.

- Päikkärit ulkona/ulkoilu päivittäin alle kaksi vuotiaana. Meillä kukaan lapsista ei viihtynyt ulkona alle kaksi vuotiaana muuta kuin kesällä. Muina aikoina homma oli vain lapsen/äidin kiusaamista. Nyt vanhempina, kaikki lapset rakastavat ulkona oloa oli vuodenaika sitten mikä tahansa.

- Vauva ei tarvitse erillisiä yövaatteita. Ja jatkuva vaatteiden vaihtaminen on turhaa, vaikka paidalle vähän sosetta/puklua menisikin. Kerran päivässä puhtaat vaatteet riittää ihan hyvin, jos ei nyt ihan märkiä ole.

Sitten pieleen menneitä juttuja, jossa olisi kannattanut noudattaa sääntöjä...

- Tutti tosiaan kannattaa ottaa pois tarpeeksi ajoissa, sillä hampaat voivat kasvaa vinksin vonksin, vaikka tutti olisi vain yökäytössä.

- Rakeisempaan ruokaan kannattaa totuttaa ajoissa, eikä soseuttaa ruokaa liikaa, ettei joudu soseuttelemaan sitä vielä kaksi vuotiaanakin.

- Päivän rytmittäminen on väsyneen vanhemman paras apu. Ilman rytmiä kaikki itkee, rytmin kera elämä helpottuu rutkasti. Meillä riitti onneksi kaikki jo lapset sietivät sellaisen puolen tunnin - tunnin liukuman rytmeihin, eli ei ollut minuutin päälle tarkkaa.

Tämä lista on sitten omakohtainen, eli ei kannata vetää hernettä nenuun...

 

[määä]

- Päikkärit ulkona/ulkoilu päivittäin alle kaksi vuotiaana. Meillä kukaan lapsista ei viihtynyt ulkona alle kaksi vuotiaana muuta kuin kesällä. Muina aikoina homma oli vain lapsen/äidin kiusaamista. Nyt vanhempina, kaikki lapset rakastavat ulkona oloa oli vuodenaika sitten mikä tahansa.

- Vauva ei tarvitse erillisiä yövaatteita. Ja jatkuva vaatteiden vaihtaminen on turhaa, vaikka paidalle vähän sosetta/puklua menisikin. Kerran päivässä puhtaat vaatteet riittää ihan hyvin, jos ei nyt ihan märkiä ole.

Ekasta on päinvastainen kokemus, meidän poika on 1-vuotiaasta rakastanut ulkoilua talvellakin. Touhuaa itsensä aivan puhki ja sitten on helppo laittaa päikkäreille.

Tokasta olen täysin samaa mieltä. Meillä jäi pian syntymän jälkeen yökkärit käyttämättä, aivan turhaa! Ja meillä on monesti sama vaate montakin päivää käytössä. Kun on kunnon ruokalappu, vaatteisiin ei yleensä tule likaa.


Muita:

Tuttipullo on käytössä vieläkin yli 1,5-vuotiaalla 2 kertaa päivässä. Sen ansiosta poika juo hyvin maitoa, ja maidonsaanti on tuon ikäiselle vielä tärkeää. Mukista ei suostu juomaan maitoa paljon.

Kestovaippoja ei tarvitse pestä erikseen. Sinne vaan muiden vauvanvaatteiden sekaan 60 asteeseen.

 

[juuup]

Tuntien tissimaraton. Ekan aikaan imeti, imetin ja imetin. Toisten aikaan olen antanut välillä korviketta ja ollaan kaikki paljon tyytyväisempiä, nukkuneet paremmin ja joskus pystyy tekemäänkin jotain ja sai levättyäkin.
Tutista vierottaminen. Tutti ollut unikäytössä ja antaneet ne itse 2v iässä pois.

Tärkeintä mulle itselle selkeä päivärytmi jo vauvan kanssa. Avain omaan jaksamiseen!

 

["vieras"]

-Liesisuojat ja muut lapsilukot, eivät pidättele lapsia mutta itse ei saa kaappeja auki
-Potattaminen 1-vuotiaana, suurin osa ei ole silloin kuivia vaan vaativat vanhemman jatkuvaa panostusta
-Unikoulu on hyvä juttu, uni on tärkeää koko perheelle

 

["Laura"]

Pottailusta aivan samaa mieltä, ihan turhaa hyppyyttää 1-v joka välissä potalla. N. 2-v meilläkin on melkein kerrasta otettu vaipat pois ja parissa viikossa ovat kuivaksi oppineet. Esikoista tuli käytettyä potalla unien jälkeen, syönnin jälkeen jne.

Alle 2-v ei kaipaa jatkuvasti aktiviteetteja ja viihdykkeitä, mukaan vaan normaali arkeen. Imuri ja luutu käteen ja mukaan siivouksiin. Esikoiselle tuli leluja heiluteltua nenän edessä ihan liikaa ja ei muka ehtinyt kotitöitä tekemään. Nyt useamman lapsen kanssa ei onneksi tarvi enää sitä harrastaa.

2-v ja ehkä vielä 3-v on ihan turhaa joka välissä selittää syy-seuraussuhteita, logiikka kun ei vaan vielä riitä. Turha joka kerta selittää, että palloa ei saa potkia sisällä, ettei mene ikkunat rikki. Riittää kun kieltää että palloa ei potkita. Ja jos ei mene sana perille, otetaan pallo pois.

Uhmaikäinen ei huutamalla rikki mene. Ainakin meidän taloon ääntä mahtuu, antaa huutaa vaan. Jos jokin asia on kiellettyä niin se on kiellettyä, vaikka kuinka metelöi. Aikuisten tekemiä päätöksiä ei tarvitse olla selittelemässä uhmaikäiselle, eikä tarvitse neuvotella vaihtoehdoista.