Asiat sujuu lasten kanssa paljon paremmin kun mies ei ole kotona, mistä johtuu?

[ap.]

Ja niille, jotka ottivat asiakseen syyllistää äidin eli minut (tottakai sellaisia pitää aina löytyä joukosta) voin vakuuttaa että mies ei ole paljonkaan poissa kotoa. On saanut kyllä hoitaa lapsia omalla tavallaan, en ole ominut lapsia. Ehkä olisikin pitänyt enemmän. Että valitettavasti ei nyt teidän analysoinnit tilanteesta menneet ihan putkeen. Onko se niin vaikeaa käsittää, että on miehiä, isiä, jotka todellakaan eivät osaa lapsia hoitaa?! Vaikka kuinka haluaisin luottaa ja antaa välillä kaiken vastuun isälle, ei se onnistu. Siitä on valitettavan monta esimerkkiä, mm. että 2-vuotias karkaa pihasta ja kävelee autotiellä (!) vaikka miehen piti katsoa perään. Lapsi on laitettu märkään sänkyyn nukkumaan pissaisiin lakanoihin, tai on muuten märissä vaipoissaan liian kauan niin että äiti saa sitten taas hoitaa punoittavan pyllyn kuntoon. Onhan se hienoa, että on osallistuvia miehiä mutta kai siinäkin joku taso pitää olla!

Ja kyllä, olen todellakin valinnut väärän miehen lapsille isäksi. Eron otan, kun vain sopiva ajankohta tulee.

 

["www"]

Tämä on kuin omaa tekstiäni. En voi katsoa läpi sormien selkeää laiminlyöntiä, jota mies harrastaa jos hän on vastuussa lapsista. Loppujen lopuksi en voi koskaan ottaa rennosti koska miehen hoitovastuuseen ei voi luottaa.

Sinä se laimin lyöt lapsiasi ala-arvoistamalla miehesi täysin. Onko tuo malli minkä haluat lapsillesi opettaa läheisen kohtelusta? Mollaaminen, kritisointi ja vähättely?

Mene itseesi hieman.

 

[......]

mä en vois suoda edes pienintäkään vastuuta lapsista miehelle kun se ei osaa katsoa niin että perus asiat on lapsilla kunnossa.

 

[ap.]

[QUOTE="www";25970162]Sinä se laimin lyöt lapsiasi ala-arvoistamalla miehesi täysin. Onko tuo malli minkä haluat lapsillesi opettaa läheisen kohtelusta? Mollaaminen, kritisointi ja vähättely?

Mene itseesi hieman.[/QUOTE]

Ahaa, mielenkiintoinen näkökulma Minä siis laiminlyön lapsiani kun en anna miehen laiminlyödä lapsia?! Excuse moi?

 

[niin mutta]

[QUOTE="www";25970162]Sinä se laimin lyöt lapsiasi ala-arvoistamalla miehesi täysin. Onko tuo malli minkä haluat lapsillesi opettaa läheisen kohtelusta? Mollaaminen, kritisointi ja vähättely?

Mene itseesi hieman.[/QUOTE]

mitä jos mies myös harrastaa vaimonsa mollaamista, kritisointaia ja vähättelyä?

 

["Jenis"]

[QUOTE="Kaisa";25970128]Älä ulkoista miestä perheestäsi! Tarvitset häntä vielä. Yritä relata ja saa asia rullamaan![/QUOTE]

No meillä mies on ihan itse ulkoistanut itsensä. Tekee just tota samaa mitä muutkin sanoi - ei huomioi lapsia, ei vastaa kun kysytään, ei IKINÄ tee niiden kanssa yhtään mitään vapaaehtoisesti, ei huolehdi omaa osaansa kodin töistä (en ole enää kotiäiti) jne. Kaikesta tästä on puhuttupuhuttupuhuttu, mutta kun ei niin ei. Seuraus on se, että meillä on kivempaa kun ollaan kolmestaan lasten kanssa. Olen sen miljardi kertaa pyytänyt miestä ottamaan oman roolinsa tässä perheessä, tai edes sanomaan mikä se hänen roolinsa voisi olla, mutta häntä ei kiinnosta. Ei jaksa.

 

[ap.]

mitä jos mies myös harrastaa vaimonsa mollaamista, kritisointaia ja vähättelyä?

Niinpää... Ja eihän tämä mitään kunnon perhe-elämää olekaan. Mies on vaan sitä sorttia ettei häntä kiinnosta ottaa oppia mistään virheistään. Kasvatusasioista on turha keskustella. Lupauksiaan hän ei koskaan pidä. Toimii selkeästi väärin eikä ole millänsäkään.
Minä olen rento ja samalla tarpeeksi tiukka äiti tarvittaessa. Miehen tyyli on lähinnä, älkää nyt, lopettakaa. Hänellä ei ole minkäälaisia keinoja käsitellä esim. lapsen uhmaa tai kiukkua.
Toisaalta on hälläväliä mitä lapset touhuavat mutta toisaalta joka asia on suurinpiirtein kielletty. Huoh

 

["vieras"]

Välittääkö mies lapsista yhtään? Täytyy olla todella kylmä ja tunteeton ihminen, jos tahalteen antaa 2-vuotiaan kuljeksia miten sattuu. Sellaiset ihmiset ovat harvassa. Todennäköisemmin johtuu kokemattomuudesta.

Vahinkoja sattuu kaikille, valitettavasti. Se, että miehelle sattuu lasten kanssa tuollasia aika paljonkin? saa asian edelleen kuulostamaan siltä, että sitä kokemusta lasten kanssa on liian vähän ja harvoin. Ei lapsia opi hoitamaa sillä, että kerran viikossa katsoo tunnin perään tai kerran päivässä laittaa nukkumaan ja that's it. Kyllähän tilanne nyt kuulostaa pahasti sellaiselta, että ymmärrän eroa harkittavan. Ehkä te ette vain sovi yhteen, mikä on lastenkin kannalta ikävä asia.

 

["Jenis"]

Toisaalta on hälläväliä mitä lapset touhuavat mutta toisaalta joka asia on suurinpiirtein kielletty. Huoh

Ja edelleen, just ku meillä :-O

 

["vieras"]

Mulla on kyllä samat fiilikset, ja suurimmaksi osaksi se johtuu siitä että vaikka mies on kotona, se ei juuri osallistu perheen arkeen. Siis istuu tietokoneella ja käy vain syömässä meidän kanssa yms. Minä tietysti turhaudun siitä, että koen että joudun yksin pyörittämään arkea, vaikka toinen on kotona.

Sitten kun se on kokonaan pois kotoa, jotenkin on rennompaa koska en edes odota että saiisi mitään apuja, vaan saan tehdä kaiken kuten itse haluan.

Eli meillä se suurin turhautuminen tulee siitä että vaikka mies on kotona se ei ole meille läsnä.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";25970287]Välittääkö mies lapsista yhtään? Täytyy olla todella kylmä ja tunteeton ihminen, jos tahalteen antaa 2-vuotiaan kuljeksia miten sattuu. Sellaiset ihmiset ovat harvassa. Todennäköisemmin johtuu kokemattomuudesta.

Vahinkoja sattuu kaikille, valitettavasti. Se, että miehelle sattuu lasten kanssa tuollasia aika paljonkin? saa asian edelleen kuulostamaan siltä, että sitä kokemusta lasten kanssa on liian vähän ja harvoin. Ei lapsia opi hoitamaa sillä, että kerran viikossa katsoo tunnin perään tai kerran päivässä laittaa nukkumaan ja that's it. Kyllähän tilanne nyt kuulostaa pahasti sellaiselta, että ymmärrän eroa harkittavan. Ehkä te ette vain sovi yhteen, mikä on lastenkin kannalta ikävä asia.[/QUOTE]

Kyllä hän kai välittää lapsista, mutta selvästi tunneköyhä ihminen kun on niin kai tämä on ymmärrettävää. Ja on ihan varmaan näiden vuosien aikana ollut lasten kanssa enemmän kuin tarpeeksi. On todellakin hoitanut ja saanut olla vastuussa. Valitettavasti on jostain syystä niin hälläväliä-asenteella että kaikenlaista saattaa tapahtua kuten tuo pienen karkaaminen tielle. On kuulemma myös jättänyt pienet lapset autoon hakiessaan jotain kaupasta. Arvatenkaan en ollut mielisssäni kun asia paljastui. Jotkut vaan ovat sellaisia oman elämänsä herroja, etteivät välitä tuon taivaallista säännöistä tai siitä mitä voisi tapahtua. Ja en, en todellakaan ole hysteerinen äiti joka pelkää kaikkea. Varpaillani vain saan olla miehen takia, se ei ole kivaa kenellekään. Luulisi, että edes ottaisi opikseen virheistään, mutta kun ei niin ei.

 

["Vieras"]

[QUOTE="tiina";25970141]Tämä on jo tosi kipeää - onko tuo muka perhe-elämää? Kannattaisko nyt pistää asiat oikeaa järjestykseen. Lasten hyvinvoinnin pohja on vanhempien liitto ja suhde. Siitähän peilataan kaikki, myös se miten toisia ihmisiä tulee kohdella. Ja mitä vaikkapa rakkaan ihmisen kunnioitus ja arvostus tarkoittaa.[/QUOTE]

Tarkoitatko että minun pitäisi nyt pistää asiat oikeeseen järjestykseen? Onko se järjestys sitten niin että muut sotkee ja minä mukisematta siivoan kaiken. Enkä saisi ärsyyntyä? Enhän minä sitä lapsille pura. Ja mun pitäis kunnioittaa ja arvostaa ihmistä joka tulee kotiin, syö, jättää lautasen siivottavakseni, antaa lapsille askarteluvälineet ja jättää askarteluun minun valvottavaksi ja sotkut siivottavaksi jne.?

Lähinnä just se tekee mun olon tukalaksi kun jos esim. antaa ne askarteluvälineet ja jättää homman minun vahdittavaksi vaikka olisin silloin tiskaamassa ja parempi aika olisi ollut vartin päästä. Ei tarttis siinä kädet pesuaineessa sitten yrittää valvoa toisten liimankäyttöä yms.

Asioista on puhuttu. On puhuttu yhteisen linjan pitämisestä ja molemmat ovat samaa mieltä. Tämä sama mieli vaan unohtuu heti seuraavana päivänä. Ja mä olen todella kysynyt miten hän haluaisi eri tilanteissa toimia ja tehnyt sitten niin, mutta hän itse jostain syystä ei kai sitten jaksakkaan.

En usko että hän on minulle väärä ihminen. Me ollaan onneksi erilaisia. Pystytään puhumaan asioista hyvin. Hän vaan tykkää tehdä asioita hetken mielijohteesta ja minä ajattelen pidemmälle. En pistä itseäni hänen yläpuolelle. Olisi kuitenkin sairasta jos en koskaan ärsyyntyisi mistään???

 

[jill]

Justiinsa näin!! Kirjoitinko minä tämän? Aivan kuin meidän perheestä. Ajan myötä tuo tilanne ei parane, sen voin luvata. Meillä iskä reissannut työkseen yli 10 vuotta, ja on poissa viikkojakin putkeen.

 

["vieras"]

Lapsi on laitettu märkään sänkyyn nukkumaan pissaisiin lakanoihin, tai on muuten märissä vaipoissaan liian kauan niin että äiti saa sitten taas hoitaa punoittavan pyllyn kuntoon.

Jos se isä ei ole vaippaa vaihtanut ajoissa ja pylly punottaa, niin miksi se äiti hoitaa punottavan pyllyn kuntoon. Meillä vastaavassa tapauksessa isä sai alkaa vaihtamaan vaippaa useammin ja rasvaamaan pyllyä.

 

["jep"]

Olen huomannut saman. Meillä niin että kun molemmat kotona, kumpikaan ei oikein tee mitäään kun odottaa että toinen. Kun on yksin lasten kanssa, tietää että kenen homma on tehdä joten tulee tehtyä paljon enemmän ja ajoissa. Lisäksi ei tarvitse ärsyyntyä toisen laiskuudesta.

 

[Lentokala]

Välillä tuntuu kyllä samalta,
tai lähinnä tuntui kun lapset oli pienempiä.

Mä tykkäsin sopia menoja ja kuvioita, mies ei halua sopia mitään ennakkoon vaan mennään fiiliksellä.
Tää aiheutti välillä ristiriitaa suunnitelmissa ja menoissa lasten kaa.

 

[Ultramariini]

En sano että yksin sujuisi paremmin, mielelläni otan vastaan apujoukkoja arjen pylrittämiseen. Mutta silloin kun olen yksin minulla on omat rutiinini ja kun itse vastaan kaikesta tiedän paremmin missä mennään. Miehellä on omat tapansa jotka sotkevat sitä omaa toimintaani. Yksin ollessani olen tehokkaampi ja siinä ei tarvi ärsyyntyä siitä jos koen ettei toinen hoida omaa osuuttaan jne.

juuri näin. Jotekin se, että on itse vastuussa kaikesta selkeyttää toisaalta asioita, koska ei voi olettaa sitten toisen hoitavan jotakin. ( joskus kun molempien ollessa paikalla, molemmat kohdistavat toiselle niitä oletuksiaan.. ja ärtymystä syntyy, jos toinen tai kumpikaan ei toimikaan oletetusti/ toivotusti) ja toisaalta itselleen on myös helpompaa silloin sallia tietynlaista asioiden tekemättä jättämistä.

 

[Ultramariini]

Silti uskallan veikata, että mieheni voi hetkittäin tuntea samoin. Voi olla varsin vapauttavaa olla omassa rauhassaan lasten kanssa, jättää tavaroita levälleen, ilman, että joku tuhahtelee ja huomaamattaan huomauttelee asioista.

On se kumma, miten suuri ero on sillä, kuka tavaran jättää väärään paikaan? Miksei minua ärsytä se, että voin riisua sukat jalastani lattialle, josta ne sitten saan vielä kätevästi jalkaani, tai siirrettyä myöhemmin pyykkkoriin.. mutta jos mies tekee sen saman, voi yksittäinen sukkapari ollakin tosi ärsyttävä.

 

["juu"]

[QUOTE="Jenis";25970230]No meillä mies on ihan itse ulkoistanut itsensä. Tekee just tota samaa mitä muutkin sanoi - ei huomioi lapsia, ei vastaa kun kysytään, ei IKINÄ tee niiden kanssa yhtään mitään vapaaehtoisesti, ei huolehdi omaa osaansa kodin töistä (en ole enää kotiäiti) jne. Kaikesta tästä on puhuttupuhuttupuhuttu, mutta kun ei niin ei. Seuraus on se, että meillä on kivempaa kun ollaan kolmestaan lasten kanssa. Olen sen miljardi kertaa pyytänyt miestä ottamaan oman roolinsa tässä perheessä, tai edes sanomaan mikä se hänen roolinsa voisi olla, mutta häntä ei kiinnosta. Ei jaksa.[/QUOTE]

niin tuttua, niin tuttua...ikävä kyllä