Asiallisesti: erityislapsen omaehtoisuus ja jatkuva "uhma"

[paha mieli]

Nyt en kaipaa neuvoja siitä kuinka pitäisi asettaa rajoja tai antaa muksun katsoa vähemmän telkkaria, perusasiat on kunnossa. Tahtoisin keskustella aiheesta tietävien vanhempien kanssa, mielellään sellaisten joilla on erityislapsi lähipiirissään. Pidetäänhän keskustelu asiallisena? Kiitos.

Ongelmana on siis kohta 5 vuotta täyttävän pojan käytös, jatkuva pyrkimys määrätä kaikesta. On ollut aina haastava lapsi, lähti aikaisin liikkeelle ja jo taaperoiässä nähtiin tietynlaista levottomuutta. Leikki-iässä sai diagnoosin hyperaktiivisuus, on myös aistisäätelyssä ongelmia (tuntoaisti alireagoi, kuulo on yliherkkä mutta lapsi puhuu melkein huutaen..kuulo on kuitenkin muuten ok testin mukaan) ja lieviä as-piirteitä (jumittuminen, rutiinihakuisuus, poikkeava ajatustapa).
Lapsi käy nyt puolipäiväisesti päiväkodin erityisryhmää, jossa haastavia tilanteita riittää päivittäin, mutta on niitä kotonakin. Pahin ongelma on jatkuva aikuisen kyseenalaistaminen ja jo sovituista säännöistä "nalkuttaminen". Pojalla ei ole koskaan ollut päätäntävaltaa isoihin asioihin (saa toki päättää pienemmistä jutuista: vaatteistaan, sään mukaan tietty, ja kysyn mielipidettä viikottain toiveruokien ja tekemisten suhteen, leikit päättää kotona itse jne.) ja silti niistä yrittää edelleenkin vääntää: jos hänelle kertoo että "huomenna mennään puistoon", ensimmäinen reaktio on kieltäytyminen ("minähän en lähde minnekään"). Moni lapsi tekee näin, ok...mutta kuinka moni tuo julki mielipidettään vielä senkin jälkeen, kun on annettu aikaa sulatella tietoa? "Minähän en KOSKAAN lähde mihinkään puistoon!", oli kiukkuinen vastaus kun aamulla muistutin että nyt mennään. Tappeli vastaan, kieltäytyi kertomasta miksi ei tahtonut ulos, tiuski ja äksyili koko matkan. Puistossa viihtyi jotenkin, paluumatkalla nalkutti pikkuvanhaan sävyyn minulle ("minähän SANOIN, etten tahdo mennä puistoon, minulla oli ihan tylsää!").

Tämmöinen käytös on TODELLA uuvuttavaa! Ihan sama, mitä kivaa tekemistä keksin meille (metsäretki/uintireissu/puistoreissu/osallistuminen kyläjuhlaan...), lapsi kieltäytyy osallistumasta ja kun hänet sitten ottaa puuhaan mukaan, jaksaa myöhemminkin muistutella miten ei viihtynyt ("minähän EN KOSKAAN.."). Perheneuvolasta en ole saanut mitään apua tähän uhmaamiseen (enkä ole enää varma, onko se pelkästään sitä...), sanoivat vaan että tähän ikään mennessä pahimmat uhmat pitäisi alkaa olla jo ohitse. Niih. Omaehtoisuus kaikessa, vastaanhangoittelu, auktoriteetin kyseenalaistaminen...huokaus. Ammattilaiset ovat tsekanneet mm. ongelmanratkaisukyvyn, rutiinit jne. meiltä vanhemmilta eikä niissä nähty korjattavaa. Eli miten eteenpäin? "Jatkakaa samaan malliin" ei oikein riitä minulle, kun en joskus saa lapsesta mitään irti. Hän harvoin kertoo minulle päivästään, mielialat heittelevät minuuteissa, on outoja pelkoja joista kertoo vasta jälkikäteen jne.

Miten voisin auttaa lastani?

 

["vieras"]

Onko teillä kuvasysteemiä päivän tapahtumista, mitä tehdään ja milloin tehdään?

Onko noista menoista välttämättä kerrottava edellisenä iltana, sujuisiko paremmin, jos niistä kerrottaisiin vasta aamulla käydessä päivän ohjelmaa läpi?

 

[paha mieli]

[QUOTE="vieras";26018519]Onko teillä kuvasysteemiä päivän tapahtumista, mitä tehdään ja milloin tehdään?

Onko noista menoista välttämättä kerrottava edellisenä iltana, sujuisiko paremmin, jos niistä kerrottaisiin vasta aamulla käydessä päivän ohjelmaa läpi?[/QUOTE]

Kyllä on käytössä, ollut jo jonkin aikaa. Ensin se auttoi selvästi, mutta nykyään lapsi menee äksyillessään helposti vaihtelemaan kuvien paikkaa ym. johon tietysti puutun heti.

Menoista on kerrottava aiemmin kuin samana päivänä, muuten seuraa ahdistunut, lähes itkuinen "MIKSI MUKA TÄNÄÄN TEHDÄÄN X?? KOSKAAN EI TEHDÄ ASIAA X!" ja lasta on lähes mahdoton saada rauhoittumaan.

ap

 

[erityisen äiti]

Voimia! Itselläni on myös poika, jolla paljon tuota samaa, mitä kuvasit. Omaa as-piirteitä, juuttumistaipumusta, aistihakuisuutta ja on hirveän omaehtoinen jne. jne.

Asioita, jotka auttavat meillä: ajan hallinta esim. munakellolla "sinulla on nyt 5min aikaa leikkiä, sit kun kello soi lähdemme kauppaan"
Tilanteiden ennakointi ja läpikäyminen kuvin, sarjakuvittamalla, puhumalla. Jankutukseen ei kannata lähteä mukaan.
Meillä lapsi suhtautuu lähes kaikkeen ensin negatiivisesti, siis jos pitää lähteä johonkin tms. se on tavallaan reagointitapa, koska omaa tiettyä jäykkyyttä ajattelussaan. Joustavuutta on saatu lisää, kun on vaan menty ja tehty, vaikka aika tappelua välillä on ollut..

Välillä tuntuu, et mikään ei toimi ja jatkuvaa takkuamista on, mutta kyllä niitä valoisampiakin päiviä on

 

["vieras"]

Kuinka paljon tuossa on erityisyyttä, kuinka paljon temperamenttia? Meillä kaikin puolin kai normaali lapsi, ja samantapaista aina toisinaan. Tosin sillä erotuksella, että ei ole ihan noin pessimistinen perusluonteeltaan ja pystyy muuttamaan käsitystään tilanteesta (olikin ihan kivaa). Mutta perusluonne on ehkä vähemmän innostuva ja omapäinen.

 

[paha mieli]

Voimia! Itselläni on myös poika, jolla paljon tuota samaa, mitä kuvasit. Omaa as-piirteitä, juuttumistaipumusta, aistihakuisuutta ja on hirveän omaehtoinen jne. jne.

Asioita, jotka auttavat meillä: ajan hallinta esim. munakellolla "sinulla on nyt 5min aikaa leikkiä, sit kun kello soi lähdemme kauppaan"
Tilanteiden ennakointi ja läpikäyminen kuvin, sarjakuvittamalla, puhumalla. Jankutukseen ei kannata lähteä mukaan.
Meillä lapsi suhtautuu lähes kaikkeen ensin negatiivisesti, siis jos pitää lähteä johonkin tms. se on tavallaan reagointitapa, koska omaa tiettyä jäykkyyttä ajattelussaan. Joustavuutta on saatu lisää, kun on vaan menty ja tehty, vaikka aika tappelua välillä on ollut..

Välillä tuntuu, et mikään ei toimi ja jatkuvaa takkuamista on, mutta kyllä niitä valoisampiakin päiviä on

Kiitos! Munakello on ollut myös käytössä, tuntuu vaan ettei siitäkään ole apua. Joka ikinen päivä kerrotaan juuri noin että "sinulla on sen ja sen verran aikaa leikkiä, sitten lähdetään päiväkotiin/kauppaan/puistoon" ja lapsi sanoo "juujuu". Kun kello herättää, lapsi joko leikkii ettei huomannutkaan koko asiaa tai kieltäytyy lähtemästä. Tai menee piiloon. Joka ikinen aamu.

Samoista jutuista saa muistuttaa vähintään kerran päivässä, tuntuu ettei mikään ns. mene päähän.

 

[paha mieli]

[QUOTE="vieras";26018679]Kuinka paljon tuossa on erityisyyttä, kuinka paljon temperamenttia? Meillä kaikin puolin kai normaali lapsi, ja samantapaista aina toisinaan. Tosin sillä erotuksella, että ei ole ihan noin pessimistinen perusluonteeltaan ja pystyy muuttamaan käsitystään tilanteesta (olikin ihan kivaa). Mutta perusluonne on ehkä vähemmän innostuva ja omapäinen.[/QUOTE]

Mielestäni lapsi on, silloin joskus kun on sopivassa vireystilassa, aurinkoinen ja innostuva vajaa 5-vuotias joka pitää mm. vanhempien auttamisesta kotiaskareissa, yhdessä tekemisestä ja hihkuu riemusta jos jotain pientäkin kivaa tapahtuu. Tätä on noin 20% ajasta. Sitten taas se 80% on enemmän tai vähemmän äksyilyä, jumittamista jne. ja häntä pitää muistutella/patistella/rauhoitella. Lapsi näyttää normaalilta ulospäin, muiden on vaikea uskoa että sama tapaus on testien mukaan jossain 3-vuotiaan tasolla sosiaalisissa taidoissa.

 

[DGF]

Ihan heitto, että auttaisiko painopeitto rauhoittumiseen tai paksu matto. Eli menisi sänkyyn rauhoittumaan ja paksu matto (tai jos kunnalta olisi mahdollista saada painopeittoa lainaksi kokeilluun) niin auttaisiko tämä.

Itsellä on erityislapsi kotona ja tuo peitto auttaa jonkin verran. Meillä on sellanen lapsi kotona joka ei halua lähteä mihinkään ja sittne viihtyy ja kun lähdetään pois niin ei halua taas lähteä. Tavarat lentää, välillä hakataan lattiaa, heittäydytään. Mitä kaikkea niitä nyt olikaan. Ja 5v.

Tiedän että tuo on raskasta ja välillä ainakin itsellä tekisi mieli itse mennä piiloon ja antaa olla. Ei niin tietysti oikeasti voi tehdä enkä tee mutta mieli tekisi.

 

["..."]

Apua musta ei ole, mutta jaksamisia toivotan. Itselläni kesällä 6 vuotta täyttävä lievällä kehitysvammalla ja autistisilla piirteillä varustettu poika, joka aloittaa nyt syksyllä vielä koulun. Meillä myös samanlaisia ongelmia ja suoraan sanottuna alan olla todella väsynyt tähän. Ratkaisua minulla ei valitettavasti ole. On yritetty kuvastruktuuria, minuutintarkkoja päivärutiineja, toimintaterapiaa jne... Poika on kyllä positiivisempi, mutta alkaa herkästi joko riehumaan tai raivoamaan eri paikoissa, joten en pysty edes kauppaan menemään molempien lasteni kanssa yksin. Iso tekijä toi voi olla myös temperamentti, mutta niin se vaan on, että erityispiirteet ja vahva temperamentti ovat huono yhdistelmä...

 

[erityislapsen äiti myös]

Oletteko harkinneet päiväkodissa koko päivä paikkaa? Meillä juuri 5-vuotta täyttänyt poika joka ollut myös jo kolmatta vuotta kuntouttavassa päivähoidossa ja kuvauksesi kuullosti niin kovin tutulta. Me aloitettiin ensin puolipäiväisenä, mutta siirryttiin koko päivähoitoon puheterapeutin suosituksesta. Tällä hetkellä lapsella on oma henkilökohtainen avustaja myös.
Me olemme yrittäneet pysyä jämptisti hoitoaikatauluissa ja vasta nyt on alkanut pikkaisen paremmin elämä luistaa kun hoitoon viedään klo 7.30, ja haetaan 15.00. Jos hoitoajasta hiemankin luistaa, alkaa tuo negatiivisuus voimistua heti.

Lisäksi meillä on käytössä Ilokalenteri, eli joka päivä lapsen kanssa mietitään käytöstä, onko ollut surullinen (negatiivista) vai iloinen, ja piirretään kalenteriin sen päivän kohdalle. meillä lapsi osaa ainakin itse miettiä hienosti kumpaa on ollut. Jokaisesta kymmenestä iloisesta naamasta seuraa palkinto, jotain todella kivaa tekemistä mistä lapsi tykkää tms. Ja palkintohan siis sovitaan etukäteen. Tämä kalenteri on toiminut meillä loistavasti ja lapsen ainainen negatiivisuus on vähentynyt huomattavasti.

 

[AS- ADHD äiti]

Minulla jo 11-vuotias AS/ADHD-poika. Tuttua tarinaa. Diagnoosi saatin vasta kun oli 8v. Siitä alkoi lääkitys ja toimintaterapia. Ne auttoivat, ja ennenkaikkea iän karttuminen. Tuonne 9 vuotiaaksi asti oli hankalaa... Nyt jo helpompaa.
Eli odottele, käy välillä itse lomalla että jaksat arkea (jos ei omat tukijoukot riitä, niin tukiperhe kehiin). Tässä "odotellessa", AS-piirteisille lapselle ei kannata jäädä perustelemaan, saat keskustella loputtomasti. Napakka komento, että nyt loppuu kiukuttelu, aikuinen on näissä(kin) asioissa pomo. Itse sorruin ainaiseen selittämiseen, hyvittelemisiin, ennakoimisiin- joo, täytyy antaa aika siirtymäävaiheeseen mutta huonosti ei saa käyttäytyä kukaan loputtomiin. Eli kiellät yksiselitteisesti kiukuttelun ja narinan, kun se on aiheetonta.

Voimia päiviisi, kyllä se sieltä kirkastuu! Nyt mullakin on hyvin käyttäytyvä, hyvin koulussa pärjäävä esiteini (murrosikää ootellessa) vaikka tuossa iässä en olisi halunnut edes kotoa lähteä jatkuvan uhman takia.

 

[Luonteita]

Meillä lapsi suhtautuu lähes kaikkeen ensin negatiivisesti, siis jos pitää lähteä johonkin tms. se on tavallaan reagointitapa, koska omaa tiettyä jäykkyyttä ajattelussaan. Joustavuutta on saatu lisää, kun on vaan menty ja tehty, vaikka aika tappelua välillä on ollut..

Tämä "jäykkyys" ja negatiivinen suhtautumistapa on enempi sääntö kuin poikkeus aikuisten keskuudessa.

Onko siis valtaosa aikuisista erityisiä vai olisikohan tämä vain suomalaista luonnetta?

 

[Uhmaa meilläkin]

Meillä on myös 5v poika. Todella mustavalkoinen maailma. Esimerkki: kysyi, mitä on ruokana ja kerroin mitä laitetaan. Sen jälkeen huomasinkin, että jääkaapissa oli herkkukinkkua vielä ja poika pitää tästä. Laitoin sitä myös lautaselle. Tuli hirveä huuto, että tuosta ei ollut puhetta ja hän ei syö sitä, vaikka se onkin lempiruokaa, koska siitä ei sovittu. Nykyään en enää kerro tarkkaan päivittäistä ruokaa, vaan laitan aina "herkkulautasen". Samoin on vaikkapa elokuviin lähtö, vaikka se olisikin kauan odotettu tapahtuma.

Nyt olemme käyneet puheterapiassa opettelemassa ärrää.
Poika päätti, ettei harjoittele ja istui 45min silmät kiinni sanomatta sanaakaan. Näin meni kaksi kertaa ja nyt otettiin avuksi toinen kokenut terapeutti, jonka mielestä tässä on mukana myös oppimisvaikeus ja erittäin voimakas tempperamentti. Todella paha yhdistelmä ajatellen koulua.

Ymmärrä aloittajan tuskan oikein hyvin. Siis meilläkin on käytetty kaikki SuperNannyn-temput ja rajojen asettelut hyväksi. Päivähoidossa menee jo hieman paremmin, mutta sielläkin on jouduttu monesti käymään läpi kieltäytymistilanteita. Minulle sanottiin puheterapiassa, että poika olisi liikaa kiinni äidissään ja se aiheuttaisi nuo tuskaiset ja uhmakkaat kieltäytymistilanteet. Neuvoja sain, mutta valitettavasti ne on jo moneen kertaa käytetty ilman mainittavia vaikutuksia.

Myös minä olen etsimässä sitä kaiken kirkastavaa ohjetta tähän.

 

[Uhmaa meilläkin]

Meillä oli ilokalenteri, johon poika piirti joka päivälle iloisen naaman. Minusta tuntui joskus, ettei hän itse edes muistanut huutaneensa kahta tuntia lattialla, kun ei saanut haluamaansa.

Meillä ei sovi ennakkoon ilmoittaminen. Leikki pistetään kerrasta poikki. Syöminen alkoitetaan NYT.
Meillä ei sovi kiinnipitäminen. Poika menee paniikkiin ja alkaa täristä.
Meillä ei toimi jäähypenkki. Se potkittiin hajalle. Sitoa ei saa, laki kieltää.
Meillä ei toimi omaan huoneeseen jäähylle. Ikkunat hajotetaan, ovesta lähti kahva.
Meillä ei toimi lelujen poisotto, poika ei ole kiintynyt kuin unileluun. Ei hetkauta, vaikka ne kaikki oli säkissä vintillä.

Ainostaan se toimii, että antaa huutaa tunnista toiseen, ei reagoi mihinkään. Kun huuto loppuu, poika tulees syliin pyytämään anteeksi. Aina vain ei ole käytössä 2-4 tuntia pelkälle raivolle.

 

[erityisen äiti]

siis vaikeetahan on se, kun se mikä toimii toiselle ei toimi välttis toiselle yhtään. Täytys löytää ne jutut, jotka tehoo. Meillä tehoo lelujen poisotto, koska kiintyy leluihin ihan liikaa. Toisaalta taas siinä on vaarana,et arjesta tulee pelkkää uhkailua lelujen poisotolla. Yritetäänkin aina positiivisen kautta, mut no, joo..

 

[paha mieli]

Kiitos kaikille vastaajille!

Painopeitosta en ole kuullutkaan, täytyykin tutustua. Olen huomannut että poika menee herkästi pöydän alle, peiton alle jne. piiloon/rauhoittumaan eli voisi olla toimivakin juttu meillä...hoidossa on ns. tasapainotyyny, mistä ei ole juuri ollut apua.

Kokopäiväpaikasta on ollut puhetta, mutta luulen että päivät venyisivät liian pitkiksi. Nyt on 6h/pvä ja yhden perjantain kuussa vapaalla. Väsyy selkeästi päivähoidosta, vaikkei kuormitusta olisikaan kamalasti (harvoin kaikki lapset paikalla). Poika ei nuku päiväunia koska häntä ei saada rauhoittumaan, yöllä onneksi nukkuu suht hyvin (melatoniini käytössä huonoina kausina nukahtamisvaikeuksiin). Päivähoidossa on lepohetken erillisessä tilassa, koska häiritsee hyräilyllään ym. muiden lepäämistä.

Pojalla on lievää vaikeutta puhumisessa, toisaalta puhuu todella pikkuvanhasti ja tuntee kouluikäisten tasolla olevia käsitteitä, mutta esim. S-kirjain tulee sössöttäen enkä ole onnistunut harjoittelemaan sitä hänen kanssaan vaikka sain hyvät ohjeet siihen puheterapeutilta. Poika suuttuu ja alkaa äksyilemään, sulkee suunsa ja kieltäytyy harjoittelemasta.

Siirtymistilanteet ovat vähän helpottaneet ajan myötä, mutta vaikeuksia niissä on edelleenkin. Usein lapsi koheltaa, naureskelee eufoorisen oloisena jollekin mitä muut eivät tajua ja vaikuttaa yliväsyneeltä, karkailee jne. kunnes satuttaa itsensä esim. lyömällä päänsä ja sitten "havahtuu", on taas vakava. Aamuisin en voi hauskuuttaa häntä yhtään, muuten siitä oudosta höhöttämisestä (kamalasti sanottu..) ei tule loppua ja vireystila muuttuu ihan ihmeelliseksi...

En usko että "suomalainen luonne" selittäisi asioita, varsinkin kun pojalla on sukujuuria etelä-Euroopassa. Kovasti voimia jokaiselle, joka samojen ongelmien kanssa painii!

 

["Jenni"]

Kuulostaa ihan meidän 10 vuotiaalta tytöltä, jolla on asperger ja ADD. ADDhen kuuluu negatiivisuus ja just toi "ei koskaan". Lisäksi meillä nyt että hänestä ei kukaan tykkää, kaikkii inhoo ja kaikki hänen syytä (vaikka ei olisi ollut edes paikalla tapahtuman aikaan!!) Uuvuttavaa todella!
Onko pojaltasi tutkittu ADD mahdollisuus?

 

[paha mieli]

[QUOTE="Jenni";26018990]Kuulostaa ihan meidän 10 vuotiaalta tytöltä, jolla on asperger ja ADD. ADDhen kuuluu negatiivisuus ja just toi "ei koskaan". Lisäksi meillä nyt että hänestä ei kukaan tykkää, kaikkii inhoo ja kaikki hänen syytä (vaikka ei olisi ollut edes paikalla tapahtuman aikaan!!) Uuvuttavaa todella!
Onko pojaltasi tutkittu ADD mahdollisuus?[/QUOTE]

Ei ole, ADHD-ominaisuus tuo hyperaktiivisuus (joka oli siis diagnoosi jo, tarkentuu syksyllä). Tuo "ei koskaan" ihmetyttää minuakin, koska harva lapsi sitä niin aktiivisesti kuitenkaan käyttää eikä meillä vanhemmatkaan puhu tuohon tyyliin.

 

["Jenni"]

Ei ole, ADHD-ominaisuus tuo hyperaktiivisuus (joka oli siis diagnoosi jo, tarkentuu syksyllä). Tuo "ei koskaan" ihmetyttää minuakin, koska harva lapsi sitä niin aktiivisesti kuitenkaan käyttää eikä meillä vanhemmatkaan puhu tuohon tyyliin.

Ei meilläkään aikuiset puhu tuota ei koskaan tyyliä ja että ei tykkää eikä välitä ja mitä kaikkea sitä kuuleekin päivittäin. Sanoo myös että kukaan ei koskaan ole hänen kanssa, vaikka näen omin silmin että kavereita kyllä käy ja koulussakin niitä on. Se kuuluu tuohon diagnoosiin sanottiin meille. Onhan se uuvuttavaa, mutta meille sanottiin että paras on vaan aina kertoa että kylläpä tykätään ja onhan sulla kavereita ja ollaanhan me oltu ja mitä sitten sanookin. Jos ei tavallaan koskaan vastaa niin lapselle tulee tunne että se mitä hän sanoo on todella niin. Ihan kuin olisi meiläl hiukan auttanut tuo idea. =)

 

[paha mieli]

Aloittaja taas tässä. Lapsi on äksyillyt koko aamun, syytä en tiedä. Kun harmittelimme ettei ollut koristeluun pääsiäistipuja, alkoi taas tämä "ei koskaan"-nalkutus (eli "minulle se ei sovi KOSKAAN että ostetaan ensi vuonna tipuja ajoissa" ym. älyttömyydet) ja minulta paloi pinna. Jos jotain inhoan, niin näsäviisastelevaa ja komentelevaa pikkulasta, joka ei aina edes tajua mistä puhutaan, mutta kuvittelee että HÄNELTÄ kysyttiin jotain!! Tuo ominaisuus on niin raivostuttava...murrrrr.

 

[erkan äiti]

Aloittaja taas tässä. Lapsi on äksyillyt koko aamun, syytä en tiedä. Kun harmittelimme ettei ollut koristeluun pääsiäistipuja, alkoi taas tämä "ei koskaan"-nalkutus (eli "minulle se ei sovi KOSKAAN että ostetaan ensi vuonna tipuja ajoissa" ym. älyttömyydet) ja minulta paloi pinna. Jos jotain inhoan, niin näsäviisastelevaa ja komentelevaa pikkulasta, joka ei aina edes tajua mistä puhutaan, mutta kuvittelee että HÄNELTÄ kysyttiin jotain!! Tuo ominaisuus on niin raivostuttava...murrrrr.

Sullakin siis opettelemista. Minulla on hieman kuvailemasi kaltainen erityislapsi myös (as/add) eikä kyllä käy mielessäkään käydä häntä haukkumaan.

Oletko muuten ihan varma etteivät piirteet ole sinulta tai mieheltäsi periytyviä? Yleensä sitä ärsyttää omat piirteet toisessa eniten.

Nämähän ovat periytyviä nämä neuropuolen asiat.

 

[paha mieli]

Sullakin siis opettelemista. Minulla on hieman kuvailemasi kaltainen erityislapsi myös (as/add) eikä kyllä käy mielessäkään käydä häntä haukkumaan.

Oletko muuten ihan varma etteivät piirteet ole sinulta tai mieheltäsi periytyviä? Yleensä sitä ärsyttää omat piirteet toisessa eniten.

Nämähän ovat periytyviä nämä neuropuolen asiat.

Olen tosi rauhallinen yleensä, mutta jotenkin tämä viime aikojen äksyily, jatkuva pahantuulisuus jne. sai minut nyt napsahtamaan pitkästä aikaa. Toki rauhotuin tuon jälkeen mutta lapsi äsken kulki isänsä perässä äksyilemässä jostain asiasta, mitä ei olisi kukaan voinut tajuta lukematta lapsen ajatuksia...huoh.

Kyllä varmasti osa ominaisuuksista on periytyviäkin, mutta tuo huonotuulisuus ei ainakaan ole. On se aika raskas ominaisuus ja sitten kun siihen lisää tuon nalkuttamisen, viisastelun jne. niin en tiedä onko se sitten kohtuutonta että välillä kokee tarvitsevansa etäisyyttä lapseen.

 

[se äskeinen]

Olen tosi rauhallinen yleensä, mutta jotenkin tämä viime aikojen äksyily, jatkuva pahantuulisuus jne. sai minut nyt napsahtamaan pitkästä aikaa. Toki rauhotuin tuon jälkeen mutta lapsi äsken kulki isänsä perässä äksyilemässä jostain asiasta, mitä ei olisi kukaan voinut tajuta lukematta lapsen ajatuksia...huoh.

Kyllä varmasti osa ominaisuuksista on periytyviäkin, mutta tuo huonotuulisuus ei ainakaan ole. On se aika raskas ominaisuus ja sitten kun siihen lisää tuon nalkuttamisen, viisastelun jne. niin en tiedä onko se sitten kohtuutonta että välillä kokee tarvitsevansa etäisyyttä lapseen.

Ei ole kohtuutonta todellakaan. Mutta eikö lapsi ollut hoidossa, joten ei niin hirveästi ole sinun kanssasi, käsitin?



Ja anteeksi jos kuulostan inhottavalta, sitä ei kyllä ollut tarkoitus, sillä minä jos kuka tiedän kuinka erityisten vanhemmat tarvitsevat henkistä tukea. Tämä on rankkaa.

 

["jiu"]

Itselläni myös poika, jolla vaikeuksia siirtymätilanteissa, on erittäin pedantti ja ei-sosiaalisissa asioissa varhaiskypsä, sosiaalisissa taas ei. Ongelmia oli todella paljon aina siihen saakka, että lapsi aloitti koulun (myöhemmin olen ajatellut, että päiväkoti ei ehkä tarjonnut lapselle mitään uutta opittavaa). Nyt junttaaminen on jäänyt vähemmälle, toki edelleen kaikki täytyy tehdä tarkalleen ja ennakoidusti. Usko, että teilläkin tulee asiat vielä helpottumaan, vaikkei se tänään siltä tunnukaan

Toisekseen, muista, että tällaiset erikoispäivät ovat aina vaikeita - nehän eivät noudata mitään kaavaa. Onko lapsella jotain erityistä mielenkiinnon kohdetta, jonka avulla voisitte saada häntä "ihmisten ilmoille"?

 

["vilperin äiti"]

Kuulostaa hyvin tutulta. Meillä kanssa lapsella mielialat sahaavat edestakaisin, milloin hän jaksaa hetken ja tovin olla nätisti. Kunnes sitten alkaa (minusta) tahallaan tehdä kaikkia kepposia saadakseen lisää huomiota, vaikka on sitä jo hyvälläkin saanut. Samoiten usein hänen päivänsä menee ihan jees, mutta toisinaan hän on hirveän levoton ja meneväinen täällä kotona koulun jälkeen. Koulussakin he ovat huomanneet lapsessa, että yhdellä kertaa on tietyllä tuulella ja toisella taas toisenlainen. Välillä mietin kyllä näistä vaihteluista, että eivät kai nämä voi merkkejä siitä, että lapselle puhkeaisi murrosiässä tai aikuisena mielenterveysongelmia.

Toisinaan minulla ja lapsella on vääntöpäivä. Eli lapsi jauhaa ja jankuttaa jostain tyhjänpäiväsestä, kunnes itsen hermostun moiseen menoon, ärähdän lasta olemaan edes hetken hiljaa. Mutta eihän lapsi osaa, hänen on oltava jatkuvasti äänessä.

Tsemppiä ja jaksamista sinullekin "paha mieli"!!!