vierailija
Psyykenlääkkeistä pitäisi luopua tykkänään, koska niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Näin tykittää Suomessa vieraillut professori Peter Gøtzsche Kööpenhaminan yliopistosta.
Psykiatrit elävät hänen mielestään fantasiamaailmassa: uskovat asioihin, jotka ovat tieteellisesti epätotta. Harha ei koske vain lääkkeiden hyötyjä vaan myös diagnooseja.
”Psykiatrien mukaan diagnoosijärjestelmä toimii hyvin ja on luotettava. Mutta tutkimukset siitä, miten psykiatrit tekevät diagnooseja, ovat osoittaneet, että systeemi on täysin epätieteellinen. Kun useampi psykiatri näkee saman potilaan, he ovat täysin eri mieltä siitä, mikä diagnoosin pitäisi olla”, Gøtzsche sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa.
Gøtzsche toimii pohjoismaisen Cochrane-keskuksen johtajana. Arvostettu Cochrane-verkosto edistää näyttöön perustuvaa lääketiedettä tuottamalla katsauksia, joissa käydään systemaattisesti läpi erilaisia hoitokeinoja koskevaa tutkimusta.
Viime vuonna Gøtzscheltä ilmestyi suomeksi teos Tappava psykiatria ja lääkinnän harha (Sitruunakustannus). Siinä hän todistelee, että voisimme vähentää psyykenlääkkeiden käyttöä 98 prosentilla, vähentää mielenterveyden häiriöitä ja säästää ihmishenkiä.
Gøtzsche näkee lääketutkimuksissa suuria puutteita. Yksi on se, että ne eivät todellisuudessa ole yleensä sokkotutkimuksia niin kuin pitäisi pitäisi.
Sokkoudella tarkoitetaan sitä, että kukaan lääkekokeeseen osallistuneista – sen paremmin potilas kuin hoitava lääkäri – ei tiedä, annetaanko potilaalle lääkettä vai plaseboa.
”Tutkimukset eivät ole sokkoja, koska psyykenlääkkeistä tulee sivuvaikutuksia. Useimmissa tapauksissa lääkärit ovat arvanneet, onko potilas saanut lääkettä vai plaseboa.”
Gøtzsche viittaa myös masennuslääkkeistä tehtyihin tutkimuksiin, joissa psykiatrit ovat todenneet, että lääkkeet tehoavat, mutta potilaiden mielestä ne eivät ole tehonneet.
Siinäkin tapauksessa, että luottaisi tutkimusasetelmaan, lääkkeiden teho on osoittautunut heikoksi.
”Vaikka päätät uskoa näihin kokeisiin ja siihen, mitä psykiatrit sanovat, teho on silti niin pieni, että sillä ei ole merkitystä potilaalle.”
Tässä Gøtzsche saa tukea uunituoreesta meta-analyysistä, jonka Kööpenhaminan yliopistosairaalan tutkijat julkaisivat ssri-tyyppisistä masennuslääkkeistä BMC Psychiatry -lehdessä. Tutkijoiden mukaan näiden serotoniinin takaisin oton estäjien hyödyt ovat vähäisiä ja niillä on haitallisia sivuvaikutuksia, jotka ylittävät hyödyt.
Viime kesänä lääketieteen The Lancet -lehdessä julkaistu meta-analyysi päätyi tulokseen, että vakavaa masennusta potevat lapset ja nuoret eivät todennäköisesti saa apua masennuslääkkeistä. Tutkijat kävivät läpi 14:n eri masennuslääkkeen tehoa koskevia tutkimuksia ja totesivat, että vain yhdestä oli jotain hyötyä.
Gøtzsche itse on työtovereineen todennut hiljattain, että masennuslääkkeet kaksinkertaistavat itsemurhaa ennustavat riskitekijät.
”Tutkimuksemme on osoittanut, että masennuslääkkeet eivät lisää itsemurhariskiä vain lapsilla vaan myös aikuisilla. Jos lääkkeet aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä, ne pitäisi minun mielestäni poistaa markkinoilta.”
Hän myöntää, että myös masennus on riski, mutta masennuslääkkeet pahentavat tilannetta.
Jos potilaat tuntevat saavansa hyötyä masennuslääkkeistä, se voi johtua Gøtzschen mukaan väärinkäsityksestä.
”Masennuksesta itsestään paraneminen on hyvin yleistä. Kun antaa lääkkeen, potilaat ajattelevat, että paraneminen johtuu lääkkeestä. He eivät tiedä, että he olisivat parantuneet samalla tavalla ilmankin.”
Gøtzschen mielestä ihmisiä pitäisi hoitaa psykoterapialla eikä lääkkeillä.
Psykiatrit eivät ole aina pitäneet Gøtzschen huomioista. Hänen väitteitään on kyseenalaistettu esimerkiksi sillä perusteella, että hän ei ole psykiatri vaan sisätautilääkäri.
”Kun joku huomauttaa, etten ole psykiatri, vastaan, että sehän on vain etu. En ole ole aivopesty psykiatriaan. Psykiatrit ovat luoneet alastaan paljon myyttejä, jotka eivät ole totta ja joihin he ovat päättäneet uskoa, koska se on heille hyödyllistä. Potilaille nämä väärät uskomukset ovat haitallisia.”
Gøtzsche on joutunut napit vastakkain myös Suomen Lääkärilehden kanssa. Hänen lääkkeiden haittoja käsittelevä artikkelinsa oli jo hyväksytty julkaistavaksi, mutta sitten se peruttiin.
Suomessa myös ainakin tutkimusprofessori Hannu Lauerma on arvostellut Gøtzschen johtopäätöksiä masennuslääkkeiden ja itsemurhien yhteydestä.
Gøtzschen mukaan lääkärit eivät välttämättä osaa auttaa vieroittamaan psyykenlääkkeiden käyttäjiä riittävän hitaasti lääkkeistä. Siksi hän on perustanut kollegoidensa, muun muassa Jyväskylän yliopiston professorin Jaakko Seikkulan kanssa instituutin opettamaan lääkäreitä siinä, miten lääkkeistä pitäisi luopua.
Psykiatrit elävät hänen mielestään fantasiamaailmassa: uskovat asioihin, jotka ovat tieteellisesti epätotta. Harha ei koske vain lääkkeiden hyötyjä vaan myös diagnooseja.
”Psykiatrien mukaan diagnoosijärjestelmä toimii hyvin ja on luotettava. Mutta tutkimukset siitä, miten psykiatrit tekevät diagnooseja, ovat osoittaneet, että systeemi on täysin epätieteellinen. Kun useampi psykiatri näkee saman potilaan, he ovat täysin eri mieltä siitä, mikä diagnoosin pitäisi olla”, Gøtzsche sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa.
Gøtzsche toimii pohjoismaisen Cochrane-keskuksen johtajana. Arvostettu Cochrane-verkosto edistää näyttöön perustuvaa lääketiedettä tuottamalla katsauksia, joissa käydään systemaattisesti läpi erilaisia hoitokeinoja koskevaa tutkimusta.
Viime vuonna Gøtzscheltä ilmestyi suomeksi teos Tappava psykiatria ja lääkinnän harha (Sitruunakustannus). Siinä hän todistelee, että voisimme vähentää psyykenlääkkeiden käyttöä 98 prosentilla, vähentää mielenterveyden häiriöitä ja säästää ihmishenkiä.
Gøtzsche näkee lääketutkimuksissa suuria puutteita. Yksi on se, että ne eivät todellisuudessa ole yleensä sokkotutkimuksia niin kuin pitäisi pitäisi.
Sokkoudella tarkoitetaan sitä, että kukaan lääkekokeeseen osallistuneista – sen paremmin potilas kuin hoitava lääkäri – ei tiedä, annetaanko potilaalle lääkettä vai plaseboa.
”Tutkimukset eivät ole sokkoja, koska psyykenlääkkeistä tulee sivuvaikutuksia. Useimmissa tapauksissa lääkärit ovat arvanneet, onko potilas saanut lääkettä vai plaseboa.”
Gøtzsche viittaa myös masennuslääkkeistä tehtyihin tutkimuksiin, joissa psykiatrit ovat todenneet, että lääkkeet tehoavat, mutta potilaiden mielestä ne eivät ole tehonneet.
Siinäkin tapauksessa, että luottaisi tutkimusasetelmaan, lääkkeiden teho on osoittautunut heikoksi.
”Vaikka päätät uskoa näihin kokeisiin ja siihen, mitä psykiatrit sanovat, teho on silti niin pieni, että sillä ei ole merkitystä potilaalle.”
Tässä Gøtzsche saa tukea uunituoreesta meta-analyysistä, jonka Kööpenhaminan yliopistosairaalan tutkijat julkaisivat ssri-tyyppisistä masennuslääkkeistä BMC Psychiatry -lehdessä. Tutkijoiden mukaan näiden serotoniinin takaisin oton estäjien hyödyt ovat vähäisiä ja niillä on haitallisia sivuvaikutuksia, jotka ylittävät hyödyt.
Viime kesänä lääketieteen The Lancet -lehdessä julkaistu meta-analyysi päätyi tulokseen, että vakavaa masennusta potevat lapset ja nuoret eivät todennäköisesti saa apua masennuslääkkeistä. Tutkijat kävivät läpi 14:n eri masennuslääkkeen tehoa koskevia tutkimuksia ja totesivat, että vain yhdestä oli jotain hyötyä.
Gøtzsche itse on työtovereineen todennut hiljattain, että masennuslääkkeet kaksinkertaistavat itsemurhaa ennustavat riskitekijät.
”Tutkimuksemme on osoittanut, että masennuslääkkeet eivät lisää itsemurhariskiä vain lapsilla vaan myös aikuisilla. Jos lääkkeet aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä, ne pitäisi minun mielestäni poistaa markkinoilta.”
Hän myöntää, että myös masennus on riski, mutta masennuslääkkeet pahentavat tilannetta.
Jos potilaat tuntevat saavansa hyötyä masennuslääkkeistä, se voi johtua Gøtzschen mukaan väärinkäsityksestä.
”Masennuksesta itsestään paraneminen on hyvin yleistä. Kun antaa lääkkeen, potilaat ajattelevat, että paraneminen johtuu lääkkeestä. He eivät tiedä, että he olisivat parantuneet samalla tavalla ilmankin.”
Gøtzschen mielestä ihmisiä pitäisi hoitaa psykoterapialla eikä lääkkeillä.
Psykiatrit eivät ole aina pitäneet Gøtzschen huomioista. Hänen väitteitään on kyseenalaistettu esimerkiksi sillä perusteella, että hän ei ole psykiatri vaan sisätautilääkäri.
”Kun joku huomauttaa, etten ole psykiatri, vastaan, että sehän on vain etu. En ole ole aivopesty psykiatriaan. Psykiatrit ovat luoneet alastaan paljon myyttejä, jotka eivät ole totta ja joihin he ovat päättäneet uskoa, koska se on heille hyödyllistä. Potilaille nämä väärät uskomukset ovat haitallisia.”
Gøtzsche on joutunut napit vastakkain myös Suomen Lääkärilehden kanssa. Hänen lääkkeiden haittoja käsittelevä artikkelinsa oli jo hyväksytty julkaistavaksi, mutta sitten se peruttiin.
Suomessa myös ainakin tutkimusprofessori Hannu Lauerma on arvostellut Gøtzschen johtopäätöksiä masennuslääkkeiden ja itsemurhien yhteydestä.
Gøtzschen mukaan lääkärit eivät välttämättä osaa auttaa vieroittamaan psyykenlääkkeiden käyttäjiä riittävän hitaasti lääkkeistä. Siksi hän on perustanut kollegoidensa, muun muassa Jyväskylän yliopiston professorin Jaakko Seikkulan kanssa instituutin opettamaan lääkäreitä siinä, miten lääkkeistä pitäisi luopua.
