ärsyttäiskö teitä jos miehen työmatkoihin menis aina tunti, ylikin?

["vieras"]

Ei ärsytä tietenkään, vaikka miehen työmatka kestääkin puolitoista tuntia suuntaansa. Mitä ihmettä siitä ärsyyntymään? Valintakysymys. Ei kyllä käy kateeksikaan, onneksi hän voi tehdä parina päivänä viikossa etätöitä.

Miten se on työmatkan kestämistä, jos tyyppi lähtee kahville jonnekin?

No meillä mies ei voi tehdä etätöitä.

Miehen työmatkat on ongelma koska ne a. jo itsessään kestää kauan b. niihin palaa kivasti bensarahaa. Siihen työmatkan päälle vielä muut menot, niin eipä sitä paljon kotona näy.

Mutta ilmeisesti kaikille muille kotiäideille on täysin ok että mies on keskimäärin 12 h kotoa poissa päivässä. Ja missään nimessä ei saa toivoa että saisi itse hetkeksi hengähtää ILMAN VAUVAA, edes kerran päivässä. Anteeksi.

 

["vieras"]

On hyvä, kun tämmöisinä aikoina on miehellä töitä. Lamaa pukkaa pahasti päälle. Monella on vielä pidempi työmatka ja sille ei voi aina mitään. Ei sitä toista työpaikkaa tuosta vain taiota taikatempulla.

 

["vieras"]

Sähän voisitkin mennä töihin ja miehesi jäisi hoitamaan lasta, niin loppuisi joutava kitinä.

Joo, selvä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26508816]On hyvä, kun tämmöisinä aikoina on miehellä töitä. Lamaa pukkaa pahasti päälle. Monella on vielä pidempi työmatka ja sille ei voi aina mitään. Ei sitä toista työpaikkaa tuosta vain taiota taikatempulla.[/QUOTE]

Niinkuin sanoin, miehellä se hoituisi ihan helposti sisäisellä siirrolla.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";26508719]Kaippa se ajattelee että mä olen täällä aina odottamassa kumminkin, joten ainahan sitä voi työkaverin kanssa kaffelle jäädä. Ei se vaan taida ajatella että oikeasti odotan sitä kotiin monesti. Onhan se surullista.[/QUOTE]
Miksi teillä on tällainen tilanne? Oletko päivisin kovinkin yksin lasten kanssa? Minäkin olin kauan sitten, mutta lopulta tajusin, että mun on keksittävä elämääni muitakin aikuiskontakteja.

Mä tunnen miehiä, joita suorastaan ahdistaa töistä kotiin meneminen. Rankan työpäivän jälkeen heidän pitäisi olla täydellisiä isejä ja täydellisiä puolisoita. Kuitenkin he ovat ihan tavallisia kuolevaisia omine huolineen ja väsymyksineen.

 

[dah]

[QUOTE="vieras";26508829]Joo, selvä.[/QUOTE]

Ei se ihan näin mene. Sinä aivopieru kitiset siitä, että elättäjälläsi kuluu aikaa työmatkoihin ja ketale vielä kehtaa jokusen tovin viihtyäkin töissä ylimääräistä.

Minä viihtyisin hänen asemassaan töissä todella hyvin.

 

["vieras"]

Eiköhän sullakin se muksu nuku joka päivä päiväunet? sillonhan sulla on aikaa hengähtää, ja kannattaakin, on varmasti rankkaa olla hengittämättä vauvan ollessa hereillä
Ja "hengähdysloma" omasta lapsesta jota niin kaipaat-mene töihin.

 

["vieras"]

Miksi teillä on tällainen tilanne? Oletko päivisin kovinkin yksin lasten kanssa? Minäkin olin kauan sitten, mutta lopulta tajusin, että mun on keksittävä elämääni muitakin aikuiskontakteja.

Mä tunnen miehiä, joita suorastaan ahdistaa töistä kotiin meneminen. Rankan työpäivän jälkeen heidän pitäisi olla täydellisiä isejä ja täydellisiä puolisoita. Kuitenkin he ovat ihan tavallisia kuolevaisia omine huolineen ja väsymyksineen.

Ymmärrän että voi ahdistaa, mutta ilmeisesti sitä kotona olevaa naista ei saisi ahdistaa.... eihän meillä ole omia huolia eikä väsymyksiä koskaan tosiasia kun on vaan sekin että vaikka mulla olisi päivisin niitä menoja, niin se lapsi on koko ajan mukana mulla kaikessa. Kyllä mulla on muita aikuiskontakteja, vaikkakaan ei yhtä paljon kuin työelämässä ollessani, eipä siinä mitään. Mutta onhan sekin vähän outoa jos omaa kumppania ei kotona näy kuin pari tuntia aamulla ja öisin se röhnöttää vieressä. Mieheni tosiaan tekee paljon töitä, se ei ehkä käynyt aloituksesta selville.

 

[kkkkkkkk]

en jaksanu lukee konaan mut mun ukon työmatka kestää n.5h suuntaansa ja työreissut neljä-viispäivää päälle. ÄLÄ VALITA

 

["vieras"]

Ei se ihan näin mene. Sinä aivopieru kitiset siitä, että elättäjälläsi kuluu aikaa työmatkoihin ja ketale vielä kehtaa jokusen tovin viihtyäkin töissä ylimääräistä.

Minä viihtyisin hänen asemassaan töissä todella hyvin.

Mies ei kyllä elätä minua, sen enempää kuin minä sitäkään. Sulla taitaa itselläs olla mojovia ongelmia, joten jätänpä kommenttisi omaan arvoonsa.

 

[Madicken04]

Eihän se tietenkään kivaa ole jos työmatkoihin menee tuhottomasti aikaa (mitä 40min ei vielä mielestäni ole). Tosin meillä se työssäkäyvä osapuoli on aina ollut se joka enemmän on noista kärsinyt kuin kotona lapsia hoitava. Ei ole kivaa lähteä töihin liki 1,5h ennen työajan alkua, varsinkaan jos työpäivä alkaa kl 7.

 

[MolliMelooni]

Mä ihmettelen sitä, että ensin kysyt ärsyttäisikö, ja kun joku vastaa, ettei ärsyttäisi, alat vänkkäämään siitä kuinka kotiäidillä ei saisi olla omia murheita mukamas.

 

[moekoe]

Mun miehen työmatka saattaa parhaimmassa/pahimassa tapauksessa venähtää vuorokaudella, kerran, toissajouluna, puolellatoista. Se kiristi, varsinkin kun ei tiedetty alkuun että onko joulupäivänäkään kotona.
Mutta jos ja kun käy kahvilla tai vaik bissellä töiden jälkeen, niin se nyt on vaan normielämää. Mun mielestä.

Tunnun hokevan tätä täällä kauhean usein, mutta elämä on just niin hankalaa ja vaikeaa kuin sen itselleen tekee. Pätee mun mielestä tähän.

 

["vieras"]

Mä ihmettelen sitä, että ensin kysyt ärsyttäisikö, ja kun joku vastaa, ettei ärsyttäisi, alat vänkkäämään siitä kuinka kotiäidillä ei saisi olla omia murheita mukamas.

No ei nyt noinkaan. Totesin jo että ymmärrän ettei ärsytä, etenkin jos tilanne on ihan toinen kuin meillä, ainakin muutama työssäkäyvä vastasi. Samaten joidenkin vastauksista kävi ilmi että mies tekee etätöitä tms, jotka varmasti tasoittaa tilannetta.

 

[dah]

[QUOTE="vieras";26508898]Mies ei kyllä elätä minua, sen enempää kuin minä sitäkään. Sulla taitaa itselläs olla mojovia ongelmia, joten jätänpä kommenttisi omaan arvoonsa.[/QUOTE]

Jollei miehesi jossain tukityöllisyyspajassa työskentele, niin varmasti elättää. Sinä olet tämän hetken mojovin ongelmani.

 

["jep"]

ymmärrän kyllä jollain tasolla, mutta ei mun mielestä miehen tarvitse alkaa työpaikkaansa sun pyynnöstä vaihtamaan vaan sen takia että sua ärsyttää 40min työmatka. eikös pääasia ole kuitenkin että mies käy töissä tienaamassa teille rahaa millä voitte elättää jälkikasvunne.

 

[MolliMelooni]

[QUOTE="vieras";26508950]No ei nyt noinkaan. Totesin jo että ymmärrän ettei ärsytä, etenkin jos tilanne on ihan toinen kuin meillä, ainakin muutama työssäkäyvä vastasi. Samaten joidenkin vastauksista kävi ilmi että mies tekee etätöitä tms, jotka varmasti tasoittaa tilannetta.[/QUOTE]

Ah. No mä sitten kai tulkitsin tuon vastauksesi (johon lainasit viestiäni) jotenkin väärin.

[QUOTE="vieras";26508814]No meillä mies ei voi tehdä etätöitä.

Miehen työmatkat on ongelma koska ne a. jo itsessään kestää kauan b. niihin palaa kivasti bensarahaa. Siihen työmatkan päälle vielä muut menot, niin eipä sitä paljon kotona näy.

Mutta ilmeisesti kaikille muille kotiäideille on täysin ok että mies on keskimäärin 12 h kotoa poissa päivässä. Ja missään nimessä ei saa toivoa että saisi itse hetkeksi hengähtää ILMAN VAUVAA, edes kerran päivässä. Anteeksi.[/QUOTE]

 

["vieras"]

[QUOTE="jep";26508968]ymmärrän kyllä jollain tasolla, mutta ei mun mielestä miehen tarvitse alkaa työpaikkaansa sun pyynnöstä vaihtamaan vaan sen takia että sua ärsyttää 40min työmatka. eikös pääasia ole kuitenkin että mies käy töissä tienaamassa teille rahaa millä voitte elättää jälkikasvunne. [/QUOTE]

Ei mies hoida yksin meidän perheen elatusta, todellakaan. Tietysti ymmärrän etten voi vaatia toista vaihtamaan työpaikkaa, siksi puhuinkin että olen "pyytänyt".

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";26508884]Ymmärrän että voi ahdistaa, mutta ilmeisesti sitä kotona olevaa naista ei saisi ahdistaa.... eihän meillä ole omia huolia eikä väsymyksiä koskaan tosiasia kun on vaan sekin että vaikka mulla olisi päivisin niitä menoja, niin se lapsi on koko ajan mukana mulla kaikessa. Kyllä mulla on muita aikuiskontakteja, vaikkakaan ei yhtä paljon kuin työelämässä ollessani, eipä siinä mitään. Mutta onhan sekin vähän outoa jos omaa kumppania ei kotona näy kuin pari tuntia aamulla ja öisin se röhnöttää vieressä. Mieheni tosiaan tekee paljon töitä, se ei ehkä käynyt aloituksesta selville.[/QUOTE]
Oletko aivan varma, että haluat olla lasten kanssa kotona? Joskus nimittäin koko perheen kannalta on parempi, että äiti palaa takaisin työelämään. Itse olen vannoutunut kotihoidon kannattaja, mutta ymmärrän kyllä tilanteet, joissa lasten kotihoito ei ole perheen kannalta paras ratkaisu.

 

[Ent]

[QUOTE="vieras";26508661]Ehkä mä olen sitten mielisairas, mutta kun olen ollut kotona yksin koko päivän itkevän vauvan kanssa, niin saatan todellakin laskea minuutteja että toinen tulee kotiin ja saisin vauvan sylistäni.[/QUOTE]

Olisko sellainen mahdollista, että mies jää töihin pienelle hengähdystauolle, koska tietää joutuvansa heti kotiin tullessaan "isän töihin"? Siis jos lykkäät lapsen hänelle heti, kun toinen pääsee ovesta sisään.

 

["vieras"]

Oletko aivan varma, että haluat olla lasten kanssa kotona? Joskus nimittäin koko perheen kannalta on parempi, että äiti palaa takaisin työelämään. Itse olen vannoutunut kotihoidon kannattaja, mutta ymmärrän kyllä tilanteet, joissa lasten kotihoito ei ole perheen kannalta paras ratkaisu.

En tiedä vielä koska palaan työelämään, mutta se ei mitenkään ole ajankohtaista nyt kun vauva on aivan liian pieni hoitoon.

Vaikka joku nyt ajatteleekin että olen joku kotiloinen, niin kyllä koen ennemmänkin tekeväni uhrauksen kun olen kotona enkä töissä. Toki mulla on myös halu hoitaa vauva itse, en voisi viedä hoitoon noin pientä. Koen vaan että mies voisi tulla asiassa vastaan ja tehdä pieniä järjestelyjä että voisi olla enemmän kotona. Mutta ehkä jossain vaiheessa mies sitten saa jäädä kotiin ja minä menen töihin, jos ei asiat yhtään muutu. Kumpikaan meistä ei kumminkaan halua pientä lasta laittaa hoitoon.

 

[dah]

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";26509012]En tiedä vielä koska palaan työelämään, mutta se ei mitenkään ole ajankohtaista nyt kun vauva on aivan liian pieni hoitoon.

Vaikka joku nyt ajatteleekin että olen joku kotiloinen, niin kyllä koen ennemmänkin tekeväni uhrauksen kun olen kotona enkä töissä. Toki mulla on myös halu hoitaa vauva itse, en voisi viedä hoitoon noin pientä. Koen vaan että mies voisi tulla asiassa vastaan ja tehdä pieniä järjestelyjä että voisi olla enemmän kotona. Mutta ehkä jossain vaiheessa mies sitten saa jäädä kotiin ja minä menen töihin, jos ei asiat yhtään muutu. Kumpikaan meistä ei kumminkaan halua pientä lasta laittaa hoitoon.[/QUOTE]
Nyt sanon wanhalla wäkäleuwallani, että uhrautua ei kannata. Sitä ei kukaan nyt eikä tulevaisuudessakaan arvosta. Vaikka imetystä nykyisin hehkutetaan lähestulkoon kouluikään asti, niin oikeasti imetys ei saisi mennä perheen hyvinvoinnin edelle. Kasvaa ne lapset korvikkeillakin tai lypsetyllä äidinmaidolla.

Ymmärrän sen, että sulla on ikävä puolisoasi, kun olet päivät vain lapsen kanssa. Mutta voisiko mies kuitenkin jäädä vanhempainlomalle, jos sulla alkaa ottaa kotona oleminen kuupasta? Vaikka edes muutamaksi kuukaudeksi? Saatko sä yleensä mitään nk omaa aikaa? Jos et, niin miksi et?

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";26509012]En tiedä vielä koska palaan työelämään, mutta se ei mitenkään ole ajankohtaista nyt kun vauva on aivan liian pieni hoitoon.

Vaikka joku nyt ajatteleekin että olen joku kotiloinen, niin kyllä koen ennemmänkin tekeväni uhrauksen kun olen kotona enkä töissä. Toki mulla on myös halu hoitaa vauva itse, en voisi viedä hoitoon noin pientä. Koen vaan että mies voisi tulla asiassa vastaan ja tehdä pieniä järjestelyjä että voisi olla enemmän kotona. Mutta ehkä jossain vaiheessa mies sitten saa jäädä kotiin ja minä menen töihin, jos ei asiat yhtään muutu. Kumpikaan meistä ei kumminkaan halua pientä lasta laittaa hoitoon.[/QUOTE]

Koskaan ei kannata uhrautua, ei kannata ruveta martyyriäidiksi. Se tekee vaan hallaa lapselle. Mä ymmärrän hyvin sun tuntemukset silti. Vauvan kanssa voi ollamtosi hankalaa, varsinkin jos einvielä ymmärrä puhetta eikä puhu itse mitään. Se on imeellistä miten se puheen ymmärtäminen avaa aivan uusia ulottovuuksia sun ja vauvan suhteeseen. Kunnes se hetki koittaa, sun on tehtävä töisä sen suhteen eteen, laulele, loruttele, lukekaa, leikkkikää. Ymmärrän kyllä että se on vaikeaa ja päivän jälkeen kaipaa akuisya seuraa, kaikille se vauvam viihdytya ei tule luonnostaan. Muista silti ettäkyse on muutamasta kuukaudesta, kohta se on aivan eri ihminen jo.

 

["vieras"]

Nyt sanon wanhalla wäkäleuwallani, että uhrautua ei kannata. Sitä ei kukaan nyt eikä tulevaisuudessakaan arvosta. Vaikka imetystä nykyisin hehkutetaan lähestulkoon kouluikään asti, niin oikeasti imetys ei saisi mennä perheen hyvinvoinnin edelle. Kasvaa ne lapset korvikkeillakin tai lypsetyllä äidinmaidolla.

Ymmärrän sen, että sulla on ikävä puolisoasi, kun olet päivät vain lapsen kanssa. Mutta voisiko mies kuitenkin jäädä vanhempainlomalle, jos sulla alkaa ottaa kotona oleminen kuupasta? Vaikka edes muutamaksi kuukaudeksi? Saatko sä yleensä mitään nk omaa aikaa? Jos et, niin miksi et?

uhrautumisella tarkoitin sitä että en koe olevani millään lepolomalla ja miehen elätettävänä, vaan kyllä tämä tilanne on minultakin "uhrauksia vaatinut". Siksi minusta myös mies voisi tehdä omalla panoksellaan jotain, nyt hän lähinnä elää niinkuin ennen lastakin. Kyllä haluan lapseni hoitaa, mutta toinen voisi omalta osaltaan tilannetta helpottaa. Ja vauva tosiaan on itkuinen, ei mikään ns. Helppo vauva ole ollut koskaan. Mua helpottais niin suuresti, jos mies olis sen parikin tuntia päivässä enemmän läsnä.