Arki yksin kahden pienen lapsen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Hei! Minulla on yhdeksän kuukautta vanha poika,
Ja olen raskaana. Tällä hetkellä viikkoja on kertynyt 26+3.
Laskettu aika on lokakuun puolessa välissä, ja esikoinen syntyi syyskuun lopussa 2017. Ikäeroa on siis lapsille tulossa vajaat 1v1kk.
Hirveästi jännittää ja ressaa tuleva arki. Miehen opiskelu jatkuu elokuussa, ja jään yksin hoitamaan esikoistani. Vauvan synnyttyä alkaa se vaihe jota jännitän, nimittäin jään arkipäivisin n. Klo 8-16 yksin kahden lapsen kanssa. Miten tulen selviämään 1-vuotiaan ja pienen vauvan kanssa....
Onko muilla kokemuksia vastaavasta ikäerosta? Onko teillä antaa jotain vinkkejä selviämiseen kahden pienen lapsen kanssa?
Kiitos kaikille vastaajille jo näin etukäteen!
 
Hei! Minulla on yhdeksän kuukautta vanha poika,
Ja olen raskaana. Tällä hetkellä viikkoja on kertynyt 26+3.
Laskettu aika on lokakuun puolessa välissä, ja esikoinen syntyi syyskuun lopussa 2017. Ikäeroa on siis lapsille tulossa vajaat 1v1kk.
Hirveästi jännittää ja ressaa tuleva arki. Miehen opiskelu jatkuu elokuussa, ja jään yksin hoitamaan esikoistani. Vauvan synnyttyä alkaa se vaihe jota jännitän, nimittäin jään arkipäivisin n. Klo 8-16 yksin kahden lapsen kanssa. Miten tulen selviämään 1-vuotiaan ja pienen vauvan kanssa....
Onko muilla kokemuksia vastaavasta ikäerosta? Onko teillä antaa jotain vinkkejä selviämiseen kahden pienen lapsen kanssa?
Kiitos kaikille vastaajille jo näin etukäteen!

Otsikon perusteella kuvittelin Sinun olevan yh
 
Alkuunhan mies voi olla isyyslomalla auttelemassa. Hyvin te pärjäätte!

Muutama vinkki, sovella omiin tarpeisiisi:
- osta kantoreppu tai -liina, jos ei jo ole. Pienempi kulkee siinä mukana ja kädet jäävät vapaammaksi tarvittaessa ison kanssa touhutessa.
- tee (tai tehkää) ruokaa pakkaseen, sinulle lounaita kerta-annoksina ja isommalle omansa, tai miten teillä syödäänkään.
- hoida suihkukäynnit, ym. silloin kun mies on kotona
- hoitakaa kauppareissut viikonloppuisin, hanki etukäteen se mitä viikolla tarvii
- älä suotta stressaa, kaikki lutviutuu kyllä
- älä epäröi ottaa vastaan apua jos sitä tarjotaan
 
Meillä lapsilla ikäeroa vajaa vuosi.

Arki oli kyllä käsityötä. Mutta lapsilla tavallaan kovin samanlaiset tarpeet joka helpottaa. Reilu vuotias ei ole vielä vaatimassa jatkuvaa leikkiä kuten reilu 2v on (se yleisin ikäeroväli)

Mua ainakin helpotti rytmitys. Pienet nukkui yhdet päikyt yhtäaikaa ja silloin nukuin minäkin, molemmat pienet kainalossa. Aamuisin kävin kärryttelemässä jne. Rutiinit auttoi.

Vaipanvaihtoja hoidettiin samaan syssyyn molemmilla. Imettäessä pidin isompaa yleensä toisessa kainalossa. Sen verran pieni että viihtyi siinä. Kotona rajattiin isomman pääsyä joka huoneeseen, siten että oli hyvin näkökentässä ja raivattiin kaikka ns. Vaarallinen pois. Paljon helpompi kun ei tartte olla silmiä selässä.

Hyvin se menee. Muista huilata aina kun siihen mahis (jos siltä tuntuu). Homma helpottaa nopeaan ja pari vuoden päästä huomaat miten helpoa on kun lapsista on toisilleen paljon seuraa pienen ikäeron vuoksi.

Ja unohda muiden höpöhöpö kommentit että isomman olisi muka kasvettava liian nopeaan isoksi kun toinen tulee heti perään. Se on ennakkoluuloisten p:n jauhantaa. Ei meillä isomman tarvinnut yhtään sen nopeammin kasvaa "isoksi". Ei ollut mitään kiirettä pois vaipoista tms. Ja huomioo saivat molemmat. Kun on kuitenkin melko samat perustarpeet.

Äläkä aseta ylimääräisten juttujen osalta liian suuria vaateita itsellesi. Kodin ei tartte olla tiptop. Ehdit kyllä loppuelämäsi siivota. Tai laihduttaa. Tai juosta lasten harrasteissa (ei, muskarit tms ole noin pienille pakollisia - vain jos sinä kaipaat aikuista seuraa niin sitten)
 
Kiitos paljon hyvistä vinkeistä!
Kantoliina meillä on valmiina. Toivon kovasti, että Tämä uusi vauva viihtyisi siinä paremmin kuin isoveljensä. Esikoinen viihtyi kantoliinassa vain viiden minuutin verran, kun oli ihan pieni.
Tuo lounaiden tekeminen etukäteen on hyvä idea. Meillä yleensä minä teen ruuat, joten ne on varmaan sitten tehtävä viikonloppuisin. Esikoinen syö tällä hetkellä eri ruokaa kuin minä ja mies kun on alle vuoden ikäinen, mutta uskon että vauvan syntymän aikaan syö jo samaa ruokaa meidän kanssa. Päästään helpommalla, kunnes kakkonen aloittaa kiinteät.
Ollaan lepäämisestä miehen kanssa sovittu, että että mikäli mahdollista, kun mies pääsee kotiin, saan minä lepotauon, ja mies on sen aikaa pikkuisten kanssa. Viime syksystä viime kevääseen mies kärsi väsymyksestä, ja otin lähes täyden vastuun lapsestamme, toivottavasti nyt hän olisi pirteämpi kun opiskelut alkaa...
Eiköhän me tästä selvitä. Ja suurin syy meidän lasten pienelle ikäerolle on juuri tuo, että heillä on sitten mahdollisesti seuraa toisistaan myöhemmin.
Ap
 

Yhteistyössä