Arka pian 3-vuotias lapsi. Onko tämä käytös teistä poikkeuksellisen ujoa/arkaa?

[vieras]

Meidän 2,5v on niin ujo, että ei edes suostu menemään leikkipuistoon, jossa muita lapsia leikkimässä. Kiva, kiva... On ollut vauvasta asti tosi kova vierastamaan ja suhtautunut varauksella kaikkeen uuteen. Meiltä on jäänyt muskarit, vauvauinnit, vauvajumpat jne. käymättä, koska lapsi on aina huutanut niin kovasti niissä. Perhekahvilassa ja kerhossa tykkää nykyään käydä, koska on jo niihin tottunut. Siellä ihan rohkeasti leikkii muiden kanssa ja ottaa kontaktia niin aikuisiin kuin lapsiinkin.

Itsekin olen lapsena ollut ujo ja arka, mutta olen päässyt ujoudesta eroon aikuisiällä. Hieman harmittaa, että lapsella sama "ongelma", koska tykkäisin lapsen kanssa harrastaa, kyläillä, osallistua kaikenmaailman kissanristiäisiin, mutta kun toinen on aivan paniikin vallassa kaikissa tilanteissa. Täytyy tunnustaa, että lapsen ujous välillä jopa ärsyttää, vaikka eihän hän sille mitään voi. On pitänyt opetella menemään uusiin tilanteisiin ajan kanssa, rauhallisesti ja tunnustellen. Meillä ujous on vain yksi ulottuvuus tuota hitaastilämpiävyyttä. Kaikki uusi on lapselle pelottavaa. Esim. jos ostan hänelle uuden paidan, saattaa sitäkin "pelätä" laittaa päälleen ja menee viikkoja totutella siihenkin.

Meillä oli kanssa tällainen lapsi.

Nyt neljä vuotta myöhemmin on melkeinpä yltiösosiaalinen

 

[piina]

Meillä kaikki lapset samanlaisia. Tytöllä oli juuri 4v neuvola ja ei puhettakaan, että olisi yksin huoneeseen jäänyt tekemään tehtäviä. Kaikkia tehtäviä ei suostunut tekemään ollenkaan ja alkuun puhuikin vain mulle ja mun piti näin saada houkuteltua, että ylipäätään jotain teki.

Pojista myös kaksi ei vielä 5 vuotiainakaan tehneet kaikkia tehtäviä neuvolassa, mutta molemmat olivat reippaita jo 6 vuotistarkastuksissa. Aika paljon on riippunut myös terkasta tai lääkäristäkin, miten saavat ujommatkin lapset osallistumaan.

No noi meidän lapset eivät ehkä ihan keskiverto normaaleja ole, mutta ihan siihen normaalin kirjoon kuuluvat. Meillä myös molemmat vanehmmat ollaan lapsina ujoja olleet ja kun meillä tempperamenttiä ja vilkkauttakin riittää, niin yhdistelmä ei ole aina kovin maaritteleva.

 

[piina]

Meidän tyttö ei 3-vuotis neuvolassa tehnyt yhtään mitään. Koko testi meni ihan pipariksi. On melko ujo, vieläkin, joten saa nähdä miten 4-vuotis neuvola menee syksyllä. On toki jonkin verran reipastunut.

Ette saaneet uutta aikaa sen 3v tarkastuksen jälkeen? Meillä myös tyttö ei 3v tarkastuksessa tehnyt muuta kuin pari tehtävää odotustilassa, joten sai 3,5v uuden ajan, joka sujui jo vähän paremmin ja 4v tarkastuksesta kerroinkin jo.

 

[piina]

Onko teillä lapsi ainoa lapsi? Meillä on ja pelkään että niin tulee olemaan. Itse jotenkin ajattelen että jos olisi sisaruksia, saattaisi olla rohkeampi, mutta eihän sekään tietysti aina niin mene.

Se on kyllä totta, että sisaren perässä ujompikin saattaa uskaltautua helpommin osallistumaan, mutta ei se sitä ujoutta itsessään poista. JOssain vaiheessa varmaan voitte kulkea tapahtumiin lapsen paras kaveri mukana, jolloin kaverin kanssa yhdessä meneminen on helpompaa.

 

[juuh]

Nyt jo jännitän lapsen 3-v neuvolaa, että mitäs jos ei suostu siellä tekemään mitään...

Mitä sitä turhaan jännität. Jos lapsi ei tee mitään, sitten ei tee mitään. Ei neuvola ole mikään katsastus, josta täytyy päästä läpi.
Eikö myös ole ihan luonnollista, että lapsi omaksuu käyttäytymismalleja teiltä vanhemmilta sekä perii vanhempiensa luonteenpiirteitä. Jos vanhemmat ovat ujoja, miten lapsen sitten yhtäkkiä pitäisi olla joku ultrasosiaalinen.

 

[kehnis]

Minusta erittäin normaalia käytöstä.
Välillä lapsella kuin lapsella tulee noita erilaisia vaiheita.Välillä katsellaan vähän harkiten tätä maailman menoa kun ymmärrys kasvaa.
Meillä on kaikille lapsilla ollut lähes umpiujo vaihe,mutta tosi reippaita rohkeita kaikki loppujen lopuksi.
Yhden tytöistä naapuri nimittikin "sosiaaliministeriksi" kun hoiteli 5vuotiaana kaikkien asioita =)
Varauksellisia ujonpuoleisia vaiheita hänelläkin ollut.

 

[up]

vieläkö tulisi kokemuksia/kommentteja.

 

[superhyper]

vieläkö tulisi kokemuksia/kommentteja.

Meillä super hyper hitaasti lämpiävä ja vähän arka lapsi (4 vee) ja vanhemmat aivan toisen sorttisia ihmisä. Alkuun oli vaikea ymmärtää ja hyväksyä oman lapsen arkuutta, mutta tuputtaminen teki tilanteista vielä vaikeampia, joten lapsen ehdoilla aina mennään. Ja reipastunut onkin kovasti. Enää ei tartte sitä ensimmäistä 1,5 tuntia uusien ihmisen kanssa alkuun pääsemisessä.

Taitava neuvolatäti on aina jaksanut rauhassa höpöttää ja leikkiä lapsen kanssa neuvolareissuilla ja kaikki hommat ja temput ollaan saatu hoidettua!

 

[ap]

vieläkö tulisi kokemuksia/kommentteja.

Meillä super hyper hitaasti lämpiävä ja vähän arka lapsi (4 vee) ja vanhemmat aivan toisen sorttisia ihmisä. Alkuun oli vaikea ymmärtää ja hyväksyä oman lapsen arkuutta, mutta tuputtaminen teki tilanteista vielä vaikeampia, joten lapsen ehdoilla aina mennään. Ja reipastunut onkin kovasti. Enää ei tartte sitä ensimmäistä 1,5 tuntia uusien ihmisen kanssa alkuun pääsemisessä.

Taitava neuvolatäti on aina jaksanut rauhassa höpöttää ja leikkiä lapsen kanssa neuvolareissuilla ja kaikki hommat ja temput ollaan saatu hoidettua!

Kiva kuulla. Saanko kysyä, että onko teillä lapsi ainokainen? Onko hän pph:ssa vai päiväkodissa hoidossa?

 

[up]

up

 

[ylös]

ylös

 

[vieras]

Täällä hitaasti lämpeävä, ujo ja arka 3v neiti, joka tekee äitinsä hulluksi.

 

[ap]

Täällä hitaasti lämpeävä, ujo ja arka 3v neiti, joka tekee äitinsä hulluksi.

Miksi tekee äidin hulluksi?

 

[up]

up

 

[g]

meillä 3v on ihan samanlainen, todella "hitaasti lämpiävää" sorttia. sitten kun ihmiset on tuttuja niin tekee muiden mukana mutta ei varmasti jos on vieraampia... ja varsinkin jos käsketään että pitäs tehdä joku tehtävä niin saa uskoa unelmiinsa että tekis

Vielä, onko teillä muilla tullut ongelmia esim. 3v neuvolassa? Mitäs jos lapsi ei suostu siellä mitään tekemään?

meillä 3v neuvola meni niin ettei suostunu tekemään yhtään mitään. istui vaan kädet puuskassa ja sanoi että en tee. neuvolan täti sanoi että on ihan normia, ei se kukkokaan käskien laula... hammaslääkäri meni myös samalla tavalla, ei suostunu näyttämään hampaita jne. nyt ois kk päästä 4v neuvola, vähän veikkaan että menee ihan samalla tavalla kun 3v neuvolakin, varsinkin kun on ihan vieras täti tällä kertaa...

 

[BitchAl]

Luin joskus tutkimuksesta, että varovaiset ja ujot lapset sietävät rämäpäitä huomattavasti paremmin stressiä aikuisena, jos heidän arkuuttaan on lapsena ymmärretty. Mielestäni ap toimii juuri oikein viemällä lastaan tapahtumiin, sillä ujous ei saisi estää menemästä kivoihin juttuihin. Anna kuitenkin lapsen osallistua omaan tahtiinsa ja ole vieressä ja kannusta.

 

[ap]

meillä 3v on ihan samanlainen, todella "hitaasti lämpiävää" sorttia. sitten kun ihmiset on tuttuja niin tekee muiden mukana mutta ei varmasti jos on vieraampia... ja varsinkin jos käsketään että pitäs tehdä joku tehtävä niin saa uskoa unelmiinsa että tekis

Vielä, onko teillä muilla tullut ongelmia esim. 3v neuvolassa? Mitäs jos lapsi ei suostu siellä mitään tekemään?

meillä 3v neuvola meni niin ettei suostunu tekemään yhtään mitään. istui vaan kädet puuskassa ja sanoi että en tee. neuvolan täti sanoi että on ihan normia, ei se kukkokaan käskien laula... hammaslääkäri meni myös samalla tavalla, ei suostunu näyttämään hampaita jne. nyt ois kk päästä 4v neuvola, vähän veikkaan että menee ihan samalla tavalla kun 3v neuvolakin, varsinkin kun on ihan vieras täti tällä kertaa...

"häiritseekö" sua koskaan lapsesi ujous tai stressaatko asialla? Kuuletko vieraiden ihmettelyä asiasta tms.

Musta tuntuu välillä että mulle on tullut tästä jotekin asiaa suurempi kauhistus ja stressin aihe ( ei vissiin sitten ole elämässä asiat kovin huonosti kun tätä täytyy stressata... =0)...

Mutta kiva kuulla että neuvolan täti sanonut, että on ihan normaalia, ettei lapsi välttämättä tee testejä tms.

 

[ap]

Luin joskus tutkimuksesta, että varovaiset ja ujot lapset sietävät rämäpäitä huomattavasti paremmin stressiä aikuisena, jos heidän arkuuttaan on lapsena ymmärretty. Mielestäni ap toimii juuri oikein viemällä lastaan tapahtumiin, sillä ujous ei saisi estää menemästä kivoihin juttuihin. Anna kuitenkin lapsen osallistua omaan tahtiinsa ja ole vieressä ja kannusta.

Tämähän on ihan kiva kuulla =)

Täytyy vaan itse suhtautua asioihin vielä rennommin, ettei lapsi aistisi minun kireyttä. Minä olen jo alkanut stressata lapsen tulevaa eskaria, koulua, tai esim. sitä jos "joutuu" vaihtamaan joskus päiväkotiin varahoitoon tai muuten... olenkohan "vähän" asioiden edellä, tyttö täyttää vasta kohta 3 vuotta....

 

[Kasvatustieteen maisteri]

Täysin normaalia käytöstä

 

[ap]

Täysin normaalia käytöstä

Onko sinusta siis "tavallisesti käyttäytyvän" lapsen käytöstä, vai aran lapsen kätyöstä? =)

 

[km]

En usko, että tuossa on mitään huolestuttavaa. Toiset on ujompia kuin toiset eikä sille voi mitään ja se pitää hyväksyä. Voi olla, että lapsi reipastuu kasvaessaan, kun saa rauhassa tutustua elämään ja sen ihmeellisyyksiin. Älä ainakaan painosta tai anna lapsen ymmärtää ettet hyväksy tämän ujoutta.

Oletko itse ollut ujo, tai lapsen isä? Temperamentti on usein periytyvää.

 

[ap]

En usko, että tuossa on mitään huolestuttavaa. Toiset on ujompia kuin toiset eikä sille voi mitään ja se pitää hyväksyä. Voi olla, että lapsi reipastuu kasvaessaan, kun saa rauhassa tutustua elämään ja sen ihmeellisyyksiin. Älä ainakaan painosta tai anna lapsen ymmärtää ettet hyväksy tämän ujoutta.

Oletko itse ollut ujo, tai lapsen isä? Temperamentti on usein periytyvää.

Lapsen isä on ollut ujo pienenä ja on osin vieläkin. Itse en kuulema lapsena ollut ujo, rauhallinen kuitenkin. Ja nyttemmin ehkä ujokin... taitaa tosiaan olla meillä periytyvää. Tuntuu että ympäristöltä tulee vähän paineita siitä minkälainen lapsen pitäisi olla.. ja ihmetellään kun hän ei tuntemattomille puhu mitään jne..

 

[Kasvatustieteen maisteri]

Täysin normaalia käytöstä

Onko sinusta siis "tavallisesti käyttäytyvän" lapsen käytöstä, vai aran lapsen kätyöstä? =)

Ihan tavalliselta kuulostaa mielestäni. Toki löytyy ns. reippaampiakin lapsia, mutta onko se nyt sitten sen tavallisempaa kuin muutkaan. En pitäisi lapsesi käytöstä todellakaan erityisen arkana.

Mielestäni nykyään liikaa korostetaan sitä, että lapsi ei saisi olla ujo/hitaammin lämpenevä. Kaikkien pitäisi mukamas olla puheliaita/heti toimeenryhtyviä/vilkkaita yms. Ja pyh! Aivan yhtä hyvin (ellei joskus jopa paremmin) elämässään pärjäävät ne, jotka eivät aina ole suinpäin ryntäämässä asioiden kimppuun. Onneksi meitä on kaikenlaisia

 

[km]

En usko, että tuossa on mitään huolestuttavaa. Toiset on ujompia kuin toiset eikä sille voi mitään ja se pitää hyväksyä. Voi olla, että lapsi reipastuu kasvaessaan, kun saa rauhassa tutustua elämään ja sen ihmeellisyyksiin. Älä ainakaan painosta tai anna lapsen ymmärtää ettet hyväksy tämän ujoutta.

Oletko itse ollut ujo, tai lapsen isä? Temperamentti on usein periytyvää.

Lapsen isä on ollut ujo pienenä ja on osin vieläkin. Itse en kuulema lapsena ollut ujo, rauhallinen kuitenkin. Ja nyttemmin ehkä ujokin... taitaa tosiaan olla meillä periytyvää. Tuntuu että ympäristöltä tulee vähän paineita siitä minkälainen lapsen pitäisi olla.. ja ihmetellään kun hän ei tuntemattomille puhu mitään jne..

No sittenhän lapsi on vaan tullut isäänsä. Sano se niille ihmettelijöille, että lapsen isäkin oli samanlainen ja ihan hyvä aikuinen siitä varmasti on silti tullut Ei kaikkien tarvi olla samasta puusta veistettyjä. Toiset on ujoja ja toiset ei. Ja asia voi muuttua ajan myötä. Itse olin lapsena tosi ujo, mutta silti nykyään työskentelen sosiaalialalla työssä, jossa ei todellakaan ujo pärjää. Ujouteni karisi iän ja kokemuksen karttuessa, samoin voi tapahtua sinun lapsellesi kun annatte hänen rauhassa olla sitä mitä on. Jos hänen annetaan ymmärtää että hän on jotenkin viallinen ujoutensa takia, niin se ei ainakaan asiaa paranna.

 

[mietteitä]

En usko, että tuossa on mitään huolestuttavaa. Toiset on ujompia kuin toiset eikä sille voi mitään ja se pitää hyväksyä. Voi olla, että lapsi reipastuu kasvaessaan, kun saa rauhassa tutustua elämään ja sen ihmeellisyyksiin. Älä ainakaan painosta tai anna lapsen ymmärtää ettet hyväksy tämän ujoutta.

Oletko itse ollut ujo, tai lapsen isä? Temperamentti on usein periytyvää.

Lapsen isä on ollut ujo pienenä ja on osin vieläkin. Itse en kuulema lapsena ollut ujo, rauhallinen kuitenkin. Ja nyttemmin ehkä ujokin... taitaa tosiaan olla meillä periytyvää. Tuntuu että ympäristöltä tulee vähän paineita siitä minkälainen lapsen pitäisi olla.. ja ihmetellään kun hän ei tuntemattomille puhu mitään jne..

No sittenhän lapsi on vaan tullut isäänsä. Sano se niille ihmettelijöille, että lapsen isäkin oli samanlainen ja ihan hyvä aikuinen siitä varmasti on silti tullut Ei kaikkien tarvi olla samasta puusta veistettyjä. Toiset on ujoja ja toiset ei. Ja asia voi muuttua ajan myötä. Itse olin lapsena tosi ujo, mutta silti nykyään työskentelen sosiaalialalla työssä, jossa ei todellakaan ujo pärjää. Ujouteni karisi iän ja kokemuksen karttuessa, samoin voi tapahtua sinun lapsellesi kun annatte hänen rauhassa olla sitä mitä on. Jos hänen annetaan ymmärtää että hän on jotenkin viallinen ujoutensa takia, niin se ei ainakaan asiaa paranna.

Sano niille ihmettelijöille myös, että "minna" on kyllä tosi reipas tyttö, aamullakin teki sitä-ja-tätä ja osasi sitä-sun-tuota. Jos se muksu meinaan on vieressä.

Tuon ikäisen identiteetti ja minäkuva on vasta muotoutumassa, ja se muodostuu nimenomaan ympäristöä peilaten. Jos se muksu kuulee 50 kertaa että onpa ujo lapsi, niin hän alkaa käyttäytyä vain enemmän sen mukaan ja kierre on valmis.
Jos hän kuulee että onpa reipas ja rohkea lapsi, niin hän alkaa uskoa enemmän siihen. Kaikkein tärkeimmän eli äidin ja isän kannustusta ei voi liikaa painottaa.

Ei sillä että ujous olisi pahasta, mutta kyllähän se elämässä auttaa jos ei aivan hirmuisen ujo enää isompana olisi.

Ujous on paitsi perinnöllistä niin myös hyvin paljon opittua.