Arka pian 3-vuotias lapsi. Onko tämä käytös teistä poikkeuksellisen ujoa/arkaa?

[Hisu]

Meidän tyttö oli 3 v:nä juuri tuollainen. Varsinkin isossa lapsiryhmässä missä oli vähän isompia lapsia kuin hän. Ujo ja arka eikä uskaltanut mennä touhuun mukaan, vaikka kotona oli aivan päinvastainen. Kerhon aloitus oli hankalaa mutta kun se sitten alkoi sujua niin se on tosi paljon auttanut tytön sosiaalisuuteen ja "rohkeuteen", nykyisin 4,5 v:nä on kuin eri tyttö. Uskaltaa olla ja mennä ja osallistua, on kyllä edelleen ujonpuoleinen.

 

[ap]

En usko, että tuossa on mitään huolestuttavaa. Toiset on ujompia kuin toiset eikä sille voi mitään ja se pitää hyväksyä. Voi olla, että lapsi reipastuu kasvaessaan, kun saa rauhassa tutustua elämään ja sen ihmeellisyyksiin. Älä ainakaan painosta tai anna lapsen ymmärtää ettet hyväksy tämän ujoutta.

Oletko itse ollut ujo, tai lapsen isä? Temperamentti on usein periytyvää.

Lapsen isä on ollut ujo pienenä ja on osin vieläkin. Itse en kuulema lapsena ollut ujo, rauhallinen kuitenkin. Ja nyttemmin ehkä ujokin... taitaa tosiaan olla meillä periytyvää. Tuntuu että ympäristöltä tulee vähän paineita siitä minkälainen lapsen pitäisi olla.. ja ihmetellään kun hän ei tuntemattomille puhu mitään jne..

Joo, itse asiassa minä varsinkin kehun kovasti tyttöä, että olitpas reipas siellä ja siellä ja oletkin jo iso tyttö kun noin hienosti osasit tehdä sitä ja tätä. Tyttö onkin sitten alkanut toistella sitä, että mä olin reipas kun tein näin ja näin. =)

No sittenhän lapsi on vaan tullut isäänsä. Sano se niille ihmettelijöille, että lapsen isäkin oli samanlainen ja ihan hyvä aikuinen siitä varmasti on silti tullut Ei kaikkien tarvi olla samasta puusta veistettyjä. Toiset on ujoja ja toiset ei. Ja asia voi muuttua ajan myötä. Itse olin lapsena tosi ujo, mutta silti nykyään työskentelen sosiaalialalla työssä, jossa ei todellakaan ujo pärjää. Ujouteni karisi iän ja kokemuksen karttuessa, samoin voi tapahtua sinun lapsellesi kun annatte hänen rauhassa olla sitä mitä on. Jos hänen annetaan ymmärtää että hän on jotenkin viallinen ujoutensa takia, niin se ei ainakaan asiaa paranna.

Sano niille ihmettelijöille myös, että "minna" on kyllä tosi reipas tyttö, aamullakin teki sitä-ja-tätä ja osasi sitä-sun-tuota. Jos se muksu meinaan on vieressä.

Tuon ikäisen identiteetti ja minäkuva on vasta muotoutumassa, ja se muodostuu nimenomaan ympäristöä peilaten. Jos se muksu kuulee 50 kertaa että onpa ujo lapsi, niin hän alkaa käyttäytyä vain enemmän sen mukaan ja kierre on valmis.
Jos hän kuulee että onpa reipas ja rohkea lapsi, niin hän alkaa uskoa enemmän siihen. Kaikkein tärkeimmän eli äidin ja isän kannustusta ei voi liikaa painottaa.

Ei sillä että ujous olisi pahasta, mutta kyllähän se elämässä auttaa jos ei aivan hirmuisen ujo enää isompana olisi.

Ujous on paitsi perinnöllistä niin myös hyvin paljon opittua.

 

[ap]

Nyt meni kyllä lainaukset pyllylleen, sori.


Joo, itse asiassa minä varsinkin kehun kovasti tyttöä, että olitpas reipas siellä ja siellä ja oletkin jo iso tyttö kun noin hienosti osasit tehdä sitä ja tätä. Tyttö onkin sitten alkanut toistella sitä, että mä olin reipas kun tein näin ja näin.

 

[ap]

täytyy vielä sanoa, että kiitos että sain näin paljon fiksuja ja hyviä vastauksia. Kiitos! =)