Apuuuua!

[niina]

Löytyykö muita kiukkuisia 1-vuotiaita? Meillä poika pikkuista vaille 1v ja nyt viimepäivät ollut kiukkuinen kuin ampiainen...Välillä laitan "uhman" siis oman tahdon piikkiin, välillä väsymyksen, välillä mietin olisiko hampaita tulossa (nyt vasta alhaalla ja ylhäällä kaksi) ja välillä huolettaa että oisko jotain ns. oikeasta vialla...mutta toisaalta välillä on kyllä tyytyväisiäkin hetkiä jolloin ei kiukkua. Välillä taas itsellä voimat lopussa kun esim. ruokailussa hakkaa vain käsillä pöytää ja "raivoaa" (muutenki aina hyörii ja pyörii, ei vielä syö itse), ja ympäri taloa kävellään käsikädessä tai sitten useimmiten alkaa huuto ja kiukku. Ja lisäksi sitten tietysti asiat, joissa ei saa tahtoaan läpi raivostuttaa. Kaikki hyvin, kun mukavaa tekemistä (esim. kiipeillään portaita tms.) mutta muuten ei juurikaan viihdy, vaan kiukku alkaa nopeasti (ja äidin mentävä viereen tai kävelytettävä...) Onko tuossa vuoden iässä jokin ns. uhma vaihe, voisiko hampaat tehdä meidän ennen niin säyseästä pojasta tuollaisen...?

 

[äippä]

Meillä oikeestaan oli tuollanen kiukku vaihe siinä 1v. paikkeilla. Nyt poika kohta 1v. 2kk ja ei ole enää niin kuikkunen Pojalla kyllä tuli siinä vaiheilla hampaitakin, et se saatto olla osa syy. Mutta kyl mäkin välillä ajattelin et voiko tää olla totta! Tsemppiä, kyllä se helpottaa !

 

[taustalla]

Voi kyllä! Meillä oli juuri 1-vuoden korvilla eka kausi ja nyt 1,5-vuotta toinen. Mutta tämä sitä jotain vasta onkin!! Maltti on valttia.. kun ei vastaa vihalla vihaan vaan aikuismaisella käytöksellä, joka pirun vaikeaa välillä.. \|O Minä rauhotteln sylissä, jonkun verran annan raivota yksin, yritän välillä kysellä "mikä on??".. Tuntuisi, että toimii ihan hyvin. Neiti saattaa kesken kauppareissunkin alkaa vaan kirkumaan keuhkojen täydeltä, kun ei haluaisi istua rattaissa. En IKINÄ anna periksi! Välillä purskahdan nauramaan, koska nään itseni. Minunkin tekisi mieli useinkin kirkua kaupassa.. Selkeät ohjeet, tietyt tilanteet, jotka vaadin miten tehdään ja että ei koko ajan negatiivinen ilmapiiri. Siinä asiat joita itse olen miettinyt..

Voimia! Uskon että tempperamenttinen ja avoin luonne voi olla helpompi kuin sulkeutunut ja kaiken sisälleen kätkevä.. Näillä tän tyylisillä lauseilla lohduttelen itseäni! Hih,,

Olisi kiva vaihtaa enemmänkin ajatuksia ja ideoita.. vinkkejä vaikka tän ketjun kautta! Itse olen ainakin vertaistukea vailla..

 

[niina]

Joo, kyllä kaikki vinkit ja kokemukset olisivat tarpeeseen Itse koitan olla johdonmukainen ja suhtautua viileän rauhallisesti noihin kiukkupurkauksiin, mutta turhan helposti sitä myös lipsuu antamaan periksi. Välillä on sellainen turhautunut olo, että pakko saada poika hyvälle tuulelle ja tyytyväiseksi, vaikka sitten antaisi periksi. Sitten taas toisaalta tiedän, ettei tuo periksi antaminen ole mikään "oikotie onneen", eikös nuo säännöt ja kiellot (rajojen pitäminen) osaltaan kuitenkin tuo turvallisuussta lapsen elämään. Niin tai näin, musta tuntuu välillä, että mies osaa paremmin meillä asettaa rajoja ja kieltää pojalta juttuja, mä olen jotenkin niiiiiiin tunteelle mukana... :snotty:

 

[Miili]

Mulle aikoinaan sanottiin neuvolassa että voi tulla 1 v uhma, no onneks meillä ei sitä tullu. Ulkoiletteko paljon? Auttaisko ulkonaolo, jos sais möyriä sydämensä kyllyydestä vaikka pihalla tai puistossa? Kuluis vähän ylimäärästä energiaa pois. Nyt siellä on kyllä kurasta, mutta onhan pesukoneet keksitty =) . Jaksamista sulle!

 

[äiti 74]

Voi ei kuulostaa niin tutulta. Meillä aivan sama tilanne. Välillä on hyviä hetkiä, mutta tosi paljon tyytymättömyyttä ja lahkeessa roikkumista. Mitään ei saa tehtyä. Meillä ei auta muu kuin ympäristön vaihdos. On pakko lähteä ulos tai jonnekin kyläilemään, muuten hajoaa pää molemmilta. Ihana kuulla, että ehkä ohimenevää, kun välillä on ihan poikki. Itsekin olen miettinyt syytä, onko väsymys, hampaat, mitä. Poika ei vielä kävele ilman tukea, joten olisiko tähän kehitysharppaukseen kannustavaa tyttymättömyyttä kuorrutettuna oman tahdon ilmaantumisella, en tiedä.