1v4kk VAHVA oma tahto ja raivarit.. Neuvoja raivarin sattuessa! (holding vai huomioimattomuus, onko kokemusta?)

["äiti"]

Eli meillä on todella vilkas, hyvin sosiaalinen ja iloinen poika. Hän on jo pitkän aikaa ilmaissut omaa tahtoaan, mutta nyt nämä mielenilmaisut ovat menneet täysin uudelle tasolle. Kun yritämme rajoittaa tai kieltää kun poika tekee jotain joka on hänelle itselleen vaarallista (ottaa käteensä jotain vaarallista tai kiipeää esim syöttötuolin päälle seisomaan), tai esim nappaa kännykkäni ja alkaa leikkimään että se on vasara, poika saa totaalisen hermoromahduksen. Huutaa, kirkuu, raapii minua, hakkaa minua, hakkaa lattiaa ja eilen vielä lopuksi löi päätään lattiaan puolen tunnin kieltämisen jälkeen kun yritti kiivetä syöttötuolinsa päälle.

Eilinen tilanne siis oli se, että istuin hänen vieressään kun hän yritti toistuvasti nousta tuolin päälle. Sanoin noin 100 kertaa tiukasti "Ei", ja laskin hänen jalkaansa alas. Hän huusi ja raapi minua ja otin hänen käsistään kiinni kun raapi, sanoen joka kerta tähänkin "Ei raavita, nyt mennään tekemään jotain muuta". Lopulta kun nostin hänet pois syöttötuolin luota, hän alkoi huutaa ja vääntää itseään tikkusuoraksi. Laskin lattialle ja puhuin rauhottavasti. Poika heitti tavaroita ja raapi lattiaa ja mattoa, välillä yrittäen huitaista ja raapaista minua. Lopulta hän hakkasi päätään lattiaan. Näitä tilanteita tulee vähän väliä, tämä on vain yksi esimerkki eiliseltä.

Pitäisikö tässä tilanteessa tehdä ns. "hondingia" ja pitää poika väkisin sylissä kunnes rauhoittuu vai jättää kokonaan huomiotta? Olen kokeillut holdingia, mutta lapsi huutaa ja vääntää entistä enemmän todella pitkään naama ja huulet sinisenä... Aion kysyä kyllä neuvolastakin vinkkejä, mutta nyt ensin ajattelin kysyä kohtalontovereilta miten teillä on toimittu?

Kiitos vastauksista!

 

["aapee"]

Oho.. siis holding. Luki tuossa tekstissä honding

 

[eimuuta]

kuulostaa tutulta. Ei siinä mielestäni ole muuta keinoa kuin yrittää siirtää huomio kielletystä ei kiellettyyn. Yksi keino on alkaa pistää leikiksi; ilmaan "heitto" kukkuu jne.. mitä nyt tulee mieleen... Tuli tässä mieleeni että saako lapsi tarpeeksi huomiota silloin kun ei tee mitään kiellettyä? Lapsen ei saa koskaan antaa satuttaa itseään, eikä myöskään vanhempaa. Itse olen kokonut hyväksi tuon sylissä pitämisen. Vaikka eihän se lapsesta kivalta tunnu kun rajoitetaan.

 

["aapee"]

Lapsi saa Paljon huomiota kyllä kun leikimme yhdessä, piirrämme jne.. Paljon halaillaan ja pussaillaan, ei kyllä ole huomionpuutteesta kyse.

 

[erinys]

aivan kuin meillä..... just pari pv sitten aloitin ketjun aiheesta ja sain ihan hyviä vinkkejä...

 

["aapee"]

aivan kuin meillä..... just pari pv sitten aloitin ketjun aiheesta ja sain ihan hyviä vinkkejä...

Mahtaisko löytyä linkkiä siihe ketjuun?

 

[mimmio]

Itse olen kokenut tuon holdingin hyvänä vaihtoehtona. Joskus se voi myös olla ainoa vaihtoehto estää lasta satuttamasta itseään (jos tosiaan esim hakkaa päätään lattiaan jne).

Kyllä meilläkin alkuun lapsi suuttui siitä syliin ottamisesta entistä enemmän. Mutta kun itse vaan säilyy tilanteessa rauhallisena ja puhuu lapselle rauhalliseen sävyyn, niin tilanne laukesi kyllä aina ennemmin tai myöhemmin.

Ja myöhemmässäkin vaiheessa raivarin tullessa otin syliin ja kerroin todella rauhallisesti, että äiti päästää irti heti kun sinä rauhotut. Ja rauhottumisen jälkeen sitten halailtiin ja siliteltiin toisiamme.

 

["neenu"]

En ole noin pienessä koskaan nähnyt tuollaista raivonpurkausta ja enkä kyllä ensimmäisenä ajattelisi,että kyse on vahvasta luonteesta.

Töissä olen kyllä tuollaisia raivonpurkauksia nähnyt sitten sitäkin enemmän,mutta kyse on ollut jo kouluikäisistä. Mutta toisaalta jostainhan nekin ovat alkaneet.

Mutta toivottavasti saat hyviä vinkkejä ja sanoisin,että ehdottomasti kannattaa neuvolassa keskustella asiasta.

 

[erinys]

nostin sen äsken, mut putosi toiselle sivulle jo, hitto kun en osaa nyt just linkittää...

 

["MiMeira"]

Tuollaista se on, ei meilläkään tyttö mutta tämä poika..... Jaksaa siis yrittää ja yrittää uudelleen vaan vaikka kuin kieltäis. Topakasti ei, estämistä ja lopulta viedään pois tilanteesta, eri huoneeseen, sopivasti huomioimatta jättämistä ja holdingia, vähän tilanteesta riippuu. Mutta tyttö tosiaan uskoi os kerran kaks kokeilee, poika vaan yrittää. Sisukas tapaus. Ja onneks mummu tulee tänään pivällä tunniksi niin ehtiitehdä jotain....

 

["niin"]

Oma poika on pienempi vielä mutta ekana tuli vaan mieleen että voisiko sen tilanteen katkaista aiemmin? Siis ettei kiellä sataa kertaa vaan aiemmin jo siirtää pojan muihin puuhiin.

 

["aapee"]

[QUOTE="neenu";26189790]En ole noin pienessä koskaan nähnyt tuollaista raivonpurkausta ja enkä kyllä ensimmäisenä ajattelisi,että kyse on vahvasta luonteesta.

Töissä olen kyllä tuollaisia raivonpurkauksia nähnyt sitten sitäkin enemmän,mutta kyse on ollut jo kouluikäisistä. Mutta toisaalta jostainhan nekin ovat alkaneet.

Mutta toivottavasti saat hyviä vinkkejä ja sanoisin,että ehdottomasti kannattaa neuvolassa keskustella asiasta.[/QUOTE]

No voi hyvä jumala. Poika on varmaan jotenkin sairas tai kasvatus on mennyt pieleen! Olen ollut itse täysin samanlainen... Ja vahvasta luonteesta oli kysymys munkin kohdallani.

 

["neenu"]

Sanoinko,että lapsesi on sairas taikka sanoinko,että kasvatus on mennyt pieleen. Totuushan on se,että syynä voi olla myös muutakin.

 

["riitta"]

Todella vilkas? Onko omasta mielestäsi normaalia vilkkautta vai ylivilkkautta?

 

["aapee"]

[QUOTE="neenu";26189892]Sanoinko,että lapsesi on sairas taikka sanoinko,että kasvatus on mennyt pieleen. Totuushan on se,että syynä voi olla myös muutakin.[/QUOTE]

No mitäs se voisi esimerkiksi olla? Jännä sinänsä kun tämä sama ongelma on todella monilla muillakin. Mitä ajattelen sen olevan mahdollisesti? Nyt ei kellot soi

 

["aapee"]

[QUOTE="riitta";26189907]Todella vilkas? Onko omasta mielestäsi normaalia vilkkautta vai ylivilkkautta?[/QUOTE]

Eiiih! Tätä tämä diagnoosikeskeisyys on parhaimmillaan. Ihan on vain normaali vilkas lapsi. Ja oikeesti 1v4kk... Ei tässä vaiheessa edes voi puhua vielä ylivilkkaudesta. Ja tämä on faktatietoa. Olen kasvatusalalla. Ja joo olen kasvatusalalla mutta en ole varma miten näin pienen kanssa hoidetaan raivaritilanteita.

 

[kaffetauko]

[QUOTE="äiti";26189641]
Eilinen tilanne siis oli se, että istuin hänen vieressään kun hän yritti toistuvasti nousta tuolin päälle. Sanoin noin 100 kertaa tiukasti "Ei", ja laskin hänen jalkaansa alas. Hän huusi ja raapi minua ja otin hänen käsistään kiinni kun raapi, sanoen joka kerta tähänkin "Ei raavita, nyt mennään tekemään jotain muuta". Lopulta kun nostin hänet pois syöttötuolin luota, hän alkoi huutaa ja vääntää itseään tikkusuoraksi. Laskin lattialle ja puhuin rauhottavasti. Poika heitti tavaroita ja raapi lattiaa ja mattoa, välillä yrittäen huitaista ja raapaista minua. Lopulta hän hakkasi päätään lattiaan. Näitä tilanteita tulee vähän väliä, tämä on vain yksi esimerkki eiliseltä.
[/QUOTE]

Hmm, meillä on myös tosi vilkas saman ikäinen, mutta raivarit eivät ole ollenkaan noin pahoja. Tikuksi vetää ja huutaa, mutta hämäämällä menee yleensä nopeasti ohi. Väkivaltaiseksi ei ole vielä ruvennut. Mutta tälläinen tuli silti mieleen:

Meillä ainakin tuollainen ei & jalan pois otto on ihan loputon suo. Siinä menee hermo molemmilta. Samoin tuo rauhallisesti puhelu, kun kyse ei ole lapsen hädästä vaan siitä, että lasta kiukuttaa kun ei saa mitä tahtoo. Sanon ei, mutta vien tilanteesta pois ja yritän saada kiinnostuksen johonkin muuhun. ('hei, missäs se nalle onkaan' tai 'kato, auto menee bruumbruum' ) Usein sitten innostuukin hetkeksi tuosta uudesta hommasta ja se sama pahanteko unohtuu (joku uusi kielletty juttu toki kohta jo löytyy tilalle .

Jos rupeaisi minua lyömään, jättäisin yksin raivoamaan ainakin hetkeksi ja kokeilisin sitten uudestaan vähän hämäillä. Mielestäni on niin pieni, että mitään periaatteellista keskustelua on turha käydä, vaan hämäys toimii vielä ihan yhtälailla eikä uskoakseni mitenkään opeta että asia onkin ok tms.

Mutta tuohon nimenomaiseen esimerkkiisi vielä, meillä saa kiivetä syöttötuoliinsa, sitten vaan nostan seisomasta pojan sinne istumaan ja kun tuo ei vielä tripptrapistaan pääse omin avuin pois, niin alkaa kohta jo itseäänkin harmitaa koko kiipeämisidea

 

["vieras"]

Ton ikäselle toi päänhakkaaminen lattiaan on aika normaalia. Jossain supernannyssa se neuvoi jättämään täysin huomioimatta ja meillä toimi ehdottomasti se neuvo. Ihan kamalan näköstähän se on..

Mä en itse noin pienellä ole holdingia käyttänyt, kun tuntui että vielä liian pieni siihen ja ehdottomasti liian pieni jäähylle, joten eihän siinä oikein muu jää jäljelle, kuin jättää huomioimatta.

Vanhemmalla, eli n. 3-vuotiaalla olen holdingia käyttänyt, jos ei lopeta esim. mun lyömistä. On jaksanut huutaa puolikin tuntia, mutta sen jälkeen selvästi rauhoittunut. Mulla menee raja siinä, ettei saa satuttaa toisia.

 

["vieras"]

Kumpikaan keino ei ole hyvä.

Hyvä juttu tuon ikäiselle on harhautus. Eli menette jonnekkin muualle tekemään jotain kivaa samantien. Eli ei mitään 100 kertaa ein hokemista. Vaan lopetat sen kokonaan siirtymällä muualle ja tekemällä jotain kivaa, siirrät huomion johonkin ihan muuhun siis. Tuo toimii siksi, koska on niin pieni. Kaikille ei toimi kiinni pitäminen, se saattaa vain ärsyttää lasta enemmän.

 

["vieras"]

Meillä on samanikäinen lapsi, ja tutulta kuulostaa... Mies on ollut lapsena samanlainen, ja meidän lapsella tuli voimakas temperamentti jo vauvana esiin. Meillä toimii parhaiten lapsen harhauttaminen. Yleensä pitää myös poistua sen luvattoman jutun luota, esim. jos kiipeää jatkuvasti ruokapöydälle, pitää mennä pois keittiöstä että se unohtuu. Jatkuva ei:n toistaminen ja kiipeämisen estäminen ei toimi, sitä saisi jatkaa varmaan tuntikausia. Yleensä kiellän joitakin kertoja ja jos kielto ei mene perille ja lapsi vain raivostuu (ja innostuu yrittämään kiellettyä asiaa entistä enemmän), siirrytään tilanteesta pois.

Olen kotiäitinä ja lapsi saa paljon huomiota ilman kiukutteluakin. Lapsi auttaa mua kotitöissä ja tehdään paljon yhdessä kaikkea mistä lapsi pitää.

Joskus olen joutunut pakottamaan lapsen rauhoittumaan sylissä. Esimerkiksi illalla meno on joskus mennyt ihan mahdottoman viliksi, lapsi satuttaa muita ja itseään, juoksee ympäriinsa ja rimpuilee, puree ja potkii niin paljon, että vaipanvaihto tai yöpuvun laitto ei yksinkertaisesti onnistu. Silloin otan lapsen tiukasti syliin ja minuutin-pari se huutaa niin kovaa kuin lähtee ja rauhoittuu sitten, ja voidaan jatkaa iltatoimia.

Ihan joka kiellosta ei onneksi tule pahaa raivaria, vaan pelkästään vähän itkua, ja silloin olen ottanut olapsen syliin ja jutellut, että nyt tuli paha mieli mutta se menee kyllä ohi jne. Kehun aina kun lapsi tottelee ja muutenkin pyrin kehummaan ja kiittämään usein

 

["vieras"]

Joopa joo.. kappas kun mammasta tuli heti kasvatusalan ammattilainen kun alettiin lapsen kehitystä epäillä. Kasvatusalan ammattilaiset tuskin kotonakaan hokee 100 kertaa eitä kenellekään