Vastaan nyt tähän vanhaan ketjuun, koska moni varmaan googlailee tämmöisiä asioita.
Meillä toimii parhaiten se, että ennakoin tilanteet paremmin kuin selvännäkijä ja heti ensi merkeistä käskytän tosi tiukasti omaan huoneeseen tai muuhun paikkaan jossa on yksin. Se kuulostaa julmalta, ja näyttää vielä julmemmalta kun lapsihan ei ole vielä tehnyt oikeastaan mitään, mutta estää tilannetta pääsemästä siihen pisteeseen josta ei enää ole paluuta. Usein lapsi on omissa oloissaan noin 15 minuuttia, ja tulee silminnähden rentoutuneena takaisin toisten seuraan. Kyseessä siis ei ole rangaistus, vaan pakkohengähdystauko koska lapsi ei itse osaa havaita kuormitustilaansa tai lievittää stressiään mitenkään rakentavasti.
Lapsella on yhtä sun toista vaivaa päässä, mutta tässä kohtaa mielestäni nimenomaan aistiyliherkkyydet ovat jutun avain meillä. Kuormitus kasvaa päivän mittaan liian suureksi, ja kaikki ärsykkeet (puhuminen, toisten läsnäolo, valot, vaatteiden hankaus jne) vain pahentavat asiaa. Joten kaikki aistiärsykkeet minimiin ja lepohetki.
Kannattaa etsiä raivareista jotain säännönmukaisuutta,usein sitä on vaikka se voikin olla lapsen oman sekavan logiikan mukaista. Kun oppii vähän ennustamaan, voi tilanteita yrittää ehkäistä ennalta. Ei mikään systeemi tietenkään aukoton ole, ja lapsikin muuttuu jatkuvasti, mutta jo pienikin helpotus tuntuu kummasti
Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville :flower:
Meillä toimii parhaiten se, että ennakoin tilanteet paremmin kuin selvännäkijä ja heti ensi merkeistä käskytän tosi tiukasti omaan huoneeseen tai muuhun paikkaan jossa on yksin. Se kuulostaa julmalta, ja näyttää vielä julmemmalta kun lapsihan ei ole vielä tehnyt oikeastaan mitään, mutta estää tilannetta pääsemästä siihen pisteeseen josta ei enää ole paluuta. Usein lapsi on omissa oloissaan noin 15 minuuttia, ja tulee silminnähden rentoutuneena takaisin toisten seuraan. Kyseessä siis ei ole rangaistus, vaan pakkohengähdystauko koska lapsi ei itse osaa havaita kuormitustilaansa tai lievittää stressiään mitenkään rakentavasti.
Lapsella on yhtä sun toista vaivaa päässä, mutta tässä kohtaa mielestäni nimenomaan aistiyliherkkyydet ovat jutun avain meillä. Kuormitus kasvaa päivän mittaan liian suureksi, ja kaikki ärsykkeet (puhuminen, toisten läsnäolo, valot, vaatteiden hankaus jne) vain pahentavat asiaa. Joten kaikki aistiärsykkeet minimiin ja lepohetki.
Kannattaa etsiä raivareista jotain säännönmukaisuutta,usein sitä on vaikka se voikin olla lapsen oman sekavan logiikan mukaista. Kun oppii vähän ennustamaan, voi tilanteita yrittää ehkäistä ennalta. Ei mikään systeemi tietenkään aukoton ole, ja lapsikin muuttuu jatkuvasti, mutta jo pienikin helpotus tuntuu kummasti
Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville :flower: