Apuja tarvittaisiin

Taustat: itse olen mies 32 vuotta, avoliitto kestänyt hieman yli 6 vuotta, seurustelua 7 vuotta takana, suhde alkanut kuin sormia napsauttamalla baarissa tapaamisen jälkeen. Meillä on 3 vuotias tyttö ja 6 vuotta vanhat poika, joista vanhempi vaatii runsaasti huomiota ja vahtimista, koska hänellä on kehityshäiriö. Sukulaiset ovat omalta puolelta kaikonneet jo monia vuosia sitten, samoin kaikki kaverit. Omat päivät menevät siinä, että käyn töissä ja hoidan lapset aina aamuisin päiväkotiin ja päiväkodista pois. Itselläni viimeisetkin kaverit kaikkosivat, kun lapset syntyivät, kun puolisolleni oli rakasta lasten syntymän jälkeen heidän hoito kotona, jollion kaikki päivät täyttyivät sillä, että töiden jälkeen kiireellä kotiin auttamaan häntä. Puoliso on aloittanut hoitovapaan jälkeen vuorotöissä, ja kun työt alkoivat sovimme, että teemme vuoroviikkoisin toisena viikkona hän vie lapset aamulla ja toisena viikkona hakee pois. Kun pari viikkoa oli töitä kulunut tuli hirvittävä huuto kuinka hänen työ on raskasta ja hän ei jaksa herätä näinä aamuina kun hän on iltavuorossa, viemään lapsiamme päiväkotiin. Samoin kävi hakupäivistäkin puhuttaessa, koska hänellä on raskas työ ja hän ei jaksa lähteä heitä hakemaan. Ruoat hän onneksi tekee vielä toistaiseksi, joten siitä kiitos. hänelle. Kaupassa käynnit ja muut kotihommat ovat työn alkamisen jäkeen jääneet minulle 90 prosenttisesti. Itse olen joutunut lyhentämään työpäiviä, ja teen tekemättä jäneet työt iltaisin kotona, kun lapset olen saanut nukkumaan.

Meillä on keväästä asti ollut hyvin paljon riitoja. Keväällä selvisi vahingossa sellainen asia, että hän on netissä kirjoitellut runsaasti melkein vuoden ajan viestejä miehelle, joissa hän on runsaasti haukkunut minua rankalla kädellä. Näin pari lausetta viesteistä, joista kysyin, mitä nämä on ja hän sammutti näytöt edestäni ja alkoi huutamaan asiasta kun kysyin. Itse sanoo ettei ole pettänyt minua, mutta muutamat näkemäni viestit satuttivat helvetisti. Tätä ennen hän oli kysellyt miten saisi sähköpostin toimimaan puhelimeen, ja tietokoneen sähköpostiohjelman toimimaan siten ettei hänen viestejään pääse näkemään, jolloin tietysti aloin epäilemään pettämistä, ja kysyin häneltä onko hänellä joku suhde, kun kyselee tälläisiä, jonka hän kielti heti. Nyt sama viestittely alkanut toiselle miespuoleiselle kännykällä, jos tämä tapahtuu, viestin lähetys-poisto-tekstiviestin luku-poisto-vastaus-poisto. Ja ne mitkä kännykkään jäivät on jälkellä vain puhelinnumero ei henkilön nimeä. Tätä tapahtunut useammallakkekin miespuoleiselle henkilölle.

Nyt oli parin viikon hyvä jakso, jonka jälkeen hän alkoi huutamaan ettei jaksa enää, ja on pidätellyt asioita taas paljon sisällä. Itse olin yrittänyt runsaasti toimia yhteistyökykyisesti ja hakenut läheisyyttä häneen, enkä tiedä mitä olen tehnyt tänä aikana pieleen, mutta hän ei myöskään halua sitä kertoa, joten olen vähän pihallä tästä asiasta.

Meillä on pari vuotta ollut seksin määrän suhteen vaikeuksia, joista hän on myös minulle huutanut, hän vertaa seksin määrä suhteemme alkuaikaan, jolloin harrastimme runsaasti seksiä, ja nyt lasten syntymän jälkeen se on vähentynyt n. 1 kerta /kk, joskus ollut myös puolen vuoden paussi.

Aina kun tappelemme hän huutaa minulle, haista v ja haista p, vedä käteen, mulkku jne. Lapsemme kuulevat nämä, ja käyttäytyvät tämän mukaisesti. Hän ei ole enää kevään jälkeen keskustellut minulle normaalisti. Hän on jättänyt useana viikonloppuna minut yksin hoitamaan lapsia, kun hän tarvitsee vapaa-aikaa, jolloin hän lähtee kavereiden kanssa baariin joko ryyppäämään tai selvin päin. Ennen seurusteluamme hän kävi joka viikonloppu juhlimassa kavereiden kanssa ja melkein joka viikonloppu harrasti yhden illan suhteen. Itsellä kun ei ole kavereita, on yleensä nämä illat hyvin yksinäisiä. Ja tästäkin hän huutaa minulle, ettei ole hänen vika ettei minulla ole kavereita, mikä on totta, mutta kuukauden viikonlopuista yhden viikonlopun hän on kuusta kotona.

Nyt hän on alkanut näiden kiinnijäämisten vuoksi huutamaan minulle, ettei välitä minusta ja haluaa erota. Tiedän etten ole helppo ihminen, jonka kanssa elää, mutta hän perustelee eroamistaan sillä, että hän rakastaa minua, eikä halua että kärsin hänen kanssaan elämistä. Ja tappeluista kärsivät lapsemmekin, tämän vuoksi meidän olisi paras erota. Ja että eroamisen jälkeen hän haluaisi ehkä palata yhteen.

En tiedä, mutta jotenkin vaan tuntuu, että hän haluaa lähteä vain jatkamaan samaa elämää, jota vietti ennen seurusteluamme ja lapsia. Tänä päivänä vieläkin hän saa runsaasti huomiota baarissa miehiltä, joka mahdollistaisi helposti siihen elämään paluun.

En oikein tiedä mitä tehdä, koska en haluaisi menettää häntä, koska arvaten hänen on esim. pienen eron aikana helppo löytää uusi mies. En myöskään haluaisi että lapsemme kärsivät. Itse olisin valmis tekemään melkein mitä vain, mutta en vain pärjää ilman häntä, mutta kun en tiedä miten pitää muuttua, kun hän ei sitä kerro. Tarvitsisin apua mitä tehdä. Kiitos jo etukäteen.

 

mun on hirveen vaikea kuvitella, että tuosta sopasta selviäisitte kuiville ihan yksin. petäämisillä sun muilla on kuinkin sovinnosta huolimatta rasittaa suhdetta vielä vuosia.

entäs jos menisitte jonnekin perheneuvolaan tai parisuhdeterapiaan?

sen verran on pakko todeta kyllä, että avovaimosi ei kohtele sinua lainkaan normaaliin suhteeseen kuuluvalla toisen kunnioittamisella. pettämistä, huutamista jne. onko hänellä joku ikäkriisi vai kyllästyminen perhe-elämään? ja se purkautuu sekoiluna?

mitä sinä haluat? pystyisitkö antamaan anteeksi pettämisen ja valehtelun? miksi ajattelet, että ensisijaisesti sinun pitäisi muuttua, kun suurin ongelma kuitenkin tuntuu olevan avokkisi paha olo ja hänen käytöksensä? mua ihmetyttää miten oudosti ja alistuvasti suhtaudut tilanteeseen- minustatavallinen reaktio olisi noihin pettämisjuttuihin suuttuminen jne, mutta sinä kysyt miten sinun tulisi muuttua.

pystyttekö puhumaan ollenkaan rauhassa? pyydä häntä tekemään lista mitä haluaa muuttaa elämässään ja tee itse samoin. yrittäkää pariskuntana löytää ratkaisuja listan kohtiin (esim vastuut lapsista, kotitöistä jne) Ne isommat kysymykset, kuten luottamus, pettämiset on sitten vaikeampia..

älä kuitenkaan ryhdy kynnysmatoksi ja yritä muuttaa itseäsi vain häntä miellyttääksesi. sillä tiellä kadotat vain oman minuutesi ja voit lopulta itse huonosti.

 

Perheneuvolassa minut haukuttiin, että kun puolisoni pyörittää arkea, kun hän on hoitovapaalla, ja minä en tee mitään. Enkä ota huomioon puolisoani riittävästi. Eli terapeutti siellä löysi vikoja vain minun toiminnassa.

Itse voisin antaa anteeksi pettämisen, jos tietäisin totuuden. Tottakai vaatii aikaa luottamuksen takaisin saaminen. Mutta sehän on vain elämää ja tapahtuneita asioita. Virheistä tulee oppia, mutta niitä ei saa tehdä jatkuvasti uudelleen. Ongelma on että hän ei vastaa kysymyksiin, muuta kuin ettei hänen tarvitse vastata minulle, että ne on hänen elämäänsä, eikä ne asiat kuulu minulle. En tiedä, kun hän noin vastaa onko niissä jotain, että hän on oikeasti pettänyt kun ei suostu vastaamaan, vai onko se oikeasti ollut vain minun haukkumista vieraille miehille.

Ehkä parisuhdettamme myös hiertää, kun puolisoni vanhemmat ovat alkoholisteja, ja hän on saanut kuulla heiltä kunniansa useasti. Aikaisemmissa suhteissa häntä on myös pahoinpidelty.

Meillä ei ole mahdollisuutta keskustella missään rauhassa, se on myös asia joka hiertää, koska saamme 1-2 kertaa vuodessa mahdollisuuden olla kahdestaan, ja hän haluaisi useammin, mutta kun siihen ei ole mahdollisuuksia.

Hän on juuri täyttänyt 30 vuotta ja hänellä on hoitovapaan jälkeen alkanut uusi työpaikka, sekä lapsemme ovat aloittaneet päiväkodin. Itse hoidin tuon vieroituksen äidistään, hoitamalla silloin heti alusta asti päiväkotiin viemiset ja hakemiset, jonka jälkeen oli tarkoitus että hän ottaa osaa toimintaan, mutta sen jälkeen kun oli 3 päivää hoitanut iltavuoroviikollaan päiväkotiin alkoi taas huuto.

Itse haluaisin jatkaa ehdottomasti, mutta en tiedä miten saisin hänet avautumaan ja suostumaan mihinkään. Viime yökin meni asiaa miettiessä, vähän alkaa jo omat työt kärsimään liikaa.

 

Olette siis perheneuvolassa käyneet. Siitä ei ilmeisesti apua ollut. Olisiko tuossa tilanteessa sitten parempi tosiaan muuttaa hetkeksi erilleen, jos vaimosi sitä niin haluaa. Silloin hänellä olisi mahdollisuus huomata, mitä on menettämässä ja olisi kenties halukas itsekkin tekemään jotain avioliittonne pelastamiseksi. Pelkäät hänen löytävän uuden miehen eronne aikana. Mutta eihän teidän yhdessäolonnekaan ole estänyt yhteydenpitoa muihin miehiin. Mikä siis oikeasti muuttuisi? Ei nuo viestittelyt ihan viattomalla pohjalla taida olla, kun ei voi niistä sinulle kertoa. Ja varsinkin, jos on sanonut, ettei hänen asiansa sinulle kuulu. Kyllä minun mielestä avioliitossa kuuluu. Itsellänikin kokemusta vähän vastaavanlaisista jutuista. Toivottavasti saatte solmunne selvitettyä, ihan jo lastenkin takia. Voimia sinulle!