APUJA kaivataan, pattitilanne koskien perheen lapsilukua (pitkä vuodatus)!

["vieras"]

Unohtui vielä se, että minusta perheen uhraaminen työn vuoksi on surullista. Työ voi ja saa olla tärkeä osa identiteettiä, mutta se on kuitenkin vain ... työtä. Onko eläkeläisenä nojatuolissa istuessaan tyytyväisempi siihen, että tuli luotua uraa vai siihen, että on onnistunut jatkamaan sukuaan ja luomaan sisarusyhteisön, joka (toivottavasti) rakastaa toisiaan?

Riippuu varmaan eläkeläisestä.

 

["mä"]

Ap., riittäisikö sinulle kaksi lasta?

 

["kissankello"]

Annoitko ap miehesi jo lukea tämän ketjun? Olisi mielenkiintoista tietää mitä hän siitä tuumasi.

Pakko sanoa, että tilanteenne kuulostaa todella tulehtuneelta. Varmaan kaikkein tärkeintä olisi päästä uudestaan lähelle toista, ja pystyä puhumaan asioista riitelemättä. Et voi muuttaa miehesi suhtautumista, mutta omaasi voit. En tiedä minkälainen olet ihmisenä. Tämän ketjun perusteella vaikuttaa, että toisaalta olet todella rauhallinen, fiksu, ehkä jopa hiukan etäinen. Mahdollisesti sellainen tyyppi, joka ei korota ääntään, eikä lähde mukaan lapselliseen nimittelyyn, jne. Toisaalta olet kertonut sanoneesi pari valittua sanaa suutuksissasi. Minulle tulee mieleen, että jos olet todellakin hyvin rauhallinen ja "sivistynyt", niin ehkä miehesi ei oikeasti tiedä kuinka paljon asia sinulle merkitsee. En nyt suoraan kehoita aloittamaan mitään huutokilpailua, mutta entä jos omalta puoleltasi osottaisit miehelle kuinka haavoittuvainen olet ja kuinka hän sanoillaan sinua pystyy haavoittamaan. Ole aito, osoita tunteesi spontaanisti, mieluummin kuin että nielet kiukkusi ja lausut tarkkaan harkittuja mielipiteitä. Vaikka tuntuu ehkä että olet tehnyt jo enemmän kuin tarpeeksi, yritä ottaa vielä kerran se ensimmäinen askel, ja puhua tunteistasi syyllistämättä miestä.

Toivottavasti asiat selviää ajan kanssa.

 

[vaikea tilanne]

[QUOTE="aloittaja";24886200]
En tiedä teistä muista, mutta minusta sillä on aika iso ero tekeekö parisuhteessa vasektomian vastoin toisen toivetta (kun siis olen täysin valmis käyttämään sekä pillereitä että kondomia ehkäisynä), vai tekeekö abortin jos vahinko tuosta tuplaehkäisystä huolimatta kävisi. Siis mies rinnastaa nämä kaksi, on kuulemma sama jos hän tekee vasektomian vastoin minun toiveitani, kuin että minä sanoin että en tekisi aborttia jos vahinko kuitenkin kävisi. Minusta ne ovat aivan eri asioita ja en ymmärrä miksi mies ei voi suostua kondomin käyttöön.
[/QUOTE]

No ovat todellakin eri asioita. Vähän enemmän samaa olisi siinä, jos nainen painostaisi miestä vasektomiaan vastoin tämän tahtoa vs. mies painostaisi naista aborttiin vastoin naisen tahtoa. Verrattavissa eivät nämäkään täysin ole, sillä toisessa tapauksessa lopetetaan alkanut elämä, mikä ei kaikille ole todellakaan kevyt asia.

Oletettavasti miehesi on ollut lapsenhankinnan kannalla vielä vähän yli vuosi sitten, kun odotit esikoistanne? On kyllä harkitsematonta ja äkkipikaista, että mies olisi nyt yhden vuoden tietämyksellä valmis tekemään päätöksen, joka koskee loppuelämää, eli jopa 50:tä vuotta. Vuodessa ei kukaan opi lapsista ja vanhemmuudesta kuin pintaraapaisun, minkä varmasti jokainen kokeneempi vanhempi voi allekirjoittaa.

Voin vielä mainita, että itsekin olen sortunut tokaa lasta odottaessani riidan yhteydessä rähjäämään miehelle, että oli kyllä niin virhe tää toka lapsi sun kanssasi ja blabla. Mua tosin nolotti oma lapsellisuuteni sillä sekunnilla kun nuo sanat sanoin, mutta aloittajan mies ilmeisesti ei moista häpeää tunne. Noh, olemmehan me kaikki erilaisia...

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24886319]Älä nyt noin radikaaleja ehdottele! Sittenhän pitäisi hyväksyä, että mies on ihminen, jolla on oikeus omaan mielipiteeseen ja sen muuttamiseen.[/QUOTE]

Ilman muuta miehellä on oikeus mielipiteeseen ja sen muuttamiseen. Kyse onkin siitä, että voinko minä sitten elää (etenkään pysyen onnellisena) sen muuttuneen mielipiteen kanssa kun tässä on kyse minulle tärkeästä asiasta. Ja jos en voi, mitä se tarkoittaa.

Ja kyllä, minusta on vähän hätiköityä muuttaa mielipidettä pelkän vauvavuoden perusteella (joka on kaikkien tilastojen perusteella aina se kaikkein raskain vuosi) niin perusteellisesti, että on valmis loppuelämään vaikuttavaan ratkaisuun (vasektomia tuplaehkäisy). Se ja tämä typerä riiteleminen aiheesta joka ei ole millään tavalla ajankohtainen tekee minut hyvin surulliseksi.

 

[Lentokala]

En oikein osaa sanoa muuta, kuin että anna ajan kulua niin ehkä kuitenkin miehen mieli muuttuu.

Tietenkään pakottaa toista ei voi eikä "vahingossa" tulla raskaaksi.
Enkä kyllä oikein ymmärrä sitäkään että etukäteen sovitaan kuinka monta lasta hommataan. Kumman tahansa mieli voi muuttua ja jos siihen on hyvät perusteet se on vaan hyväksyttävä jos ei halua puolisoa panna vaihtoon.

Itse oon ainoa lapsi enkä ole tähän hetkeen mennessä
kaivannut sisaruksia ( oon 40v )
Mitään pahaa siitä ei seuraa vaikkei sisarusta tulisikaan, mutta jos toista vanhempaa jatkuvasti painostetaan niin siitä tuskin hyvä seuraa.

Meidän pojilla on ikäeroa melkein 4v juuri siksi, että luulimme ettei hankita kuin yksi lapsi.
Ensin muuttui mun mieli ja sitten miehenkin.
Tyyytyväisiä ollaan nyt että niin kävi

 

["aloittaja"]

[QUOTE="kissankello";24887121]Annoitko ap miehesi jo lukea tämän ketjun? Olisi mielenkiintoista tietää mitä hän siitä tuumasi.

Pakko sanoa, että tilanteenne kuulostaa todella tulehtuneelta. Varmaan kaikkein tärkeintä olisi päästä uudestaan lähelle toista, ja pystyä puhumaan asioista riitelemättä. Et voi muuttaa miehesi suhtautumista, mutta omaasi voit. En tiedä minkälainen olet ihmisenä. Tämän ketjun perusteella vaikuttaa, että toisaalta olet todella rauhallinen, fiksu, ehkä jopa hiukan etäinen. Mahdollisesti sellainen tyyppi, joka ei korota ääntään, eikä lähde mukaan lapselliseen nimittelyyn, jne. Toisaalta olet kertonut sanoneesi pari valittua sanaa suutuksissasi. Minulle tulee mieleen, että jos olet todellakin hyvin rauhallinen ja "sivistynyt", niin ehkä miehesi ei oikeasti tiedä kuinka paljon asia sinulle merkitsee. En nyt suoraan kehoita aloittamaan mitään huutokilpailua, mutta entä jos omalta puoleltasi osottaisit miehelle kuinka haavoittuvainen olet ja kuinka hän sanoillaan sinua pystyy haavoittamaan. Ole aito, osoita tunteesi spontaanisti, mieluummin kuin että nielet kiukkusi ja lausut tarkkaan harkittuja mielipiteitä. Vaikka tuntuu ehkä että olet tehnyt jo enemmän kuin tarpeeksi, yritä ottaa vielä kerran se ensimmäinen askel, ja puhua tunteistasi syyllistämättä miestä.

Toivottavasti asiat selviää ajan kanssa.[/QUOTE]

Annoin miehen lukea ketjun ja meillä on jonkinlainen välirauha. Asiasta täytyy vielä keskustella paljonkin, mutta kai tässä saatiin päätös yrittää selvitä tulevasta yhdessä, mitä se sitten tuokin. Sanoin miehelle, että tiedän hänen olevan pessimisti ja suhtautuvan joskus epäluuloisesti tulevaisuuteen. Ja jatkoin että nyt kun on kyse meidän parisuhteesta ja perheestä, niin toivon että hän antaakin mahdollisuuden sille ajatukselle että kaikkihan voi mennä myös ihan hyvin, tavalla tai toisella. Tähän me suunnilleen sitten päädyttiin, annan nyt pölyn laskeutua pari päivää ja sitten yritän vielä keskustella hänen kanssaan mm. siitä seksiasiasta.

Tämän viestin kirjoittajalle, olen varmaan joskus liiankin rauhallinen ja järkevä. Olen sosiaalialalla ja vuosien saatossa tasaantunut todella paljon. Mies sanoo, että muistutan kärpäsiä hännällään heiluttelevaa märehtivää lehmää, ja tiedän että joskus hän myös yrittää tahallaan provosoida minua riitatilanteissa. Hän on siis suoraan sanonut että mun iänikuinen rauhallisuuteni ärsyttää häntä riidellessä ja hän joskus siksi sanoo asiat mahdollisimman ilkeästi. En ole kuitenkaan mikään kynnysmatto, vaan minulla on todella hyvä itsetunto ja vahvoja mielipiteitä (en vaan näe syytä huutaa niitä tai ilkeillä). Sitä paitsi hänen perheessään on toimittu aina juuri näin kun mies nyt toimii, mikä on minun mielestäni todella ärsyttävää. Mutta, kun nyt vähän aikaa kuluu niin toivon että saamme asiasta keskusteltua vielä ihan rauhallisesti ja kunnolla.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="aloittaja";24888961]vasektomia tuplaehkäisy[/QUOTE]

Vasektomia tuplaehkäisyn sijasta piti kirjoittaa

 

["aloittaja"]

En oikein osaa sanoa muuta, kuin että anna ajan kulua niin ehkä kuitenkin miehen mieli muuttuu.

Tietenkään pakottaa toista ei voi eikä "vahingossa" tulla raskaaksi.
Enkä kyllä oikein ymmärrä sitäkään että etukäteen sovitaan kuinka monta lasta hommataan. Kumman tahansa mieli voi muuttua ja jos siihen on hyvät perusteet se on vaan hyväksyttävä jos ei halua puolisoa panna vaihtoon.

Itse oon ainoa lapsi enkä ole tähän hetkeen mennessä
kaivannut sisaruksia ( oon 40v )
Mitään pahaa siitä ei seuraa vaikkei sisarusta tulisikaan, mutta jos toista vanhempaa jatkuvasti painostetaan niin siitä tuskin hyvä seuraa.

Meidän pojilla on ikäeroa melkein 4v juuri siksi, että luulimme ettei hankita kuin yksi lapsi.
Ensin muuttui mun mieli ja sitten miehenkin.
Tyyytyväisiä ollaan nyt että niin kävi

En voisi ikipäivänä hankkiutua "vahingossa" raskaaksi, se on minusta pahempaa kuin pahinkaan pettäminen. Lapsella on sitä paitsi oikeus olla haluttu molempien vanhempien mielestä.

Kyse onkin meidän ristiriitaisista toiveista. Minä koen äitiyden aivan ihanaksi ja saattaisin haluta todella monta lasta. Minulla on suorastaan voimakas kaipuu
olla äiti vielä toisellekin lapselle. Lisäksi minulla on ainoan lapsen syndrooma, olen itse siis ainut lapsi ja aina kärsinyt siitä todella paljon. Asia ei ole siis pikkujuttu kummallekaan meistä.

En haluaisi laittaa puolisoa vaihtoon, mutta rehellisyyden nimissä en ole varma miten tässä asiassa kompromissin tekeminen vaikuttaisi minuun. Voi olla, että ajan myötä pystyn löytämään vain yhden lapsen perheestä paljon hyviäkin puolia ja niillä hyväksymään mahdollisen sopeutumisen miehen tahtoon. Tai sitten voi olla, että se alkaa kalvaa ja kasata vihaa ja kiukkua miestä kohtaan.

Asiaan vaikuttaa se, että minulla on kymmenen vuotta kestänyt huono avioliitto takana ennen nykyistä miestäni, ja siinä suhteessa alistuin miehen tahtoon ja ikäänkuin hukkasin itseni. Kun sain vihdoin voimia erota, päätin että kukaan ei minua polje eikä hukkaa enää ja päätin pitää itsestäni hyvää huolta. Jottei kukaan ymmärtäisi väärin, kykenen kyllä kompromisseihin ja olen kuulemma aika helppo ja mukava elämänkumppani -mutta nykyään punnitsen tarkkaan asiat, jotka ovat minulle todella tärkeitä.

 

[ajatuksia]

Kirjoitit, että miehelläsi on ollut kriisi työelämässä. Ehkä häntä pelottaa vastuu isommasta perheestä, ettei hän pystyisikään pitämään huolta kaikista? Ehkä tällä kriisillä ja äitisi kuolemalla on ollut teihin päinvastainen vaikutus. Miestäsi pelottaa mahdollisista vaikeuksista selviytyminen (erityislapsi), ja voihan olla, että toisen lapsen kaipuusi välittyy hänelle sinusta tällä hetkellä päällimmäisenä, vaikka et siitä puhuisikaan.

Miestäsi saattaa nyt ahdistaa, että ajatus toisesta lapsesta on sinulle tärkeämpi kuin teidän parisuhteenne, ja hän käyttäytyy sen takia noin tylysti. Jos ajattelet asiaa hänen kannaltaan, hän on tyytyväinen nykytilanteeseen eli elämään sinun ja yhden lapsenne kanssa, kun taas sinä haluat "enemmän". Kuten itse kirjoitit tuossa aiemmin, sinun pitää selvittää itsellesi, pystytkö elämään onnellisena ilman toista lasta. Eli kärjistäen: kumpi on sinulle tärkeämpi, tämä mies vai mahdollinen toinen lapsi? Entä jos miehellesi olisi tapahtunut jotain, minkä seurauksena hän ei voi saada enää lapsia? Jättäisitkö hänet sen takia? Vai onko kyse enemmän siitä, että miehen mielenmuutos tuntuu sinusta loukkaavalta ja pelkäät, että sinusta tulee taas alistuja?

 

["aloittaja"]

Kirjoitit, että miehelläsi on ollut kriisi työelämässä. Ehkä häntä pelottaa vastuu isommasta perheestä, ettei hän pystyisikään pitämään huolta kaikista? Ehkä tällä kriisillä ja äitisi kuolemalla on ollut teihin päinvastainen vaikutus. Miestäsi pelottaa mahdollisista vaikeuksista selviytyminen (erityislapsi), ja voihan olla, että toisen lapsen kaipuusi välittyy hänelle sinusta tällä hetkellä päällimmäisenä, vaikka et siitä puhuisikaan.

Miestäsi saattaa nyt ahdistaa, että ajatus toisesta lapsesta on sinulle tärkeämpi kuin teidän parisuhteenne, ja hän käyttäytyy sen takia noin tylysti. Jos ajattelet asiaa hänen kannaltaan, hän on tyytyväinen nykytilanteeseen eli elämään sinun ja yhden lapsenne kanssa, kun taas sinä haluat "enemmän". Kuten itse kirjoitit tuossa aiemmin, sinun pitää selvittää itsellesi, pystytkö elämään onnellisena ilman toista lasta. Eli kärjistäen: kumpi on sinulle tärkeämpi, tämä mies vai mahdollinen toinen lapsi? Entä jos miehellesi olisi tapahtunut jotain, minkä seurauksena hän ei voi saada enää lapsia? Jättäisitkö hänet sen takia? Vai onko kyse enemmän siitä, että miehen mielenmuutos tuntuu sinusta loukkaavalta ja pelkäät, että sinusta tulee taas alistuja?

Hyviä ajatuksia. Täytyy pohtia montaakin kohtaa viestissäsi, kiitos näistä.