apua?

[lopussa]

oon aiemminkin tänne kirjoittanut... saattaa tulla vähän sekavaa tekstiä, ku ei jaksa ees ajatella... eli kolmas lapsi tulossa ja kai osittain hormoonit saa herkemmäksi, mutta on tässä muutakin... mies on vältellyt inttiä, sai vapautuksen ja sai vältettyä sivarinkin pariksi vuodeksi. töitä ei kai saa, mihinkään kouluun ei mene ja työharjoittelusta lintsaa/hakee saikkua jatkuvasti... nyt ollut 3 viikkoa taas saikulla. nukkuu, pelaa ja käy jossain kavereiden kanssa. mä oon viimeset vuodet vaan hoitanut lapsia... siinä ei oo mitään vikaa, mutta miehen kanssa ei olla koskaan kahdestaan... ja kotihommat on kaikki mun harteilla... ja illalla kun ollaan kahdestaan, joko sänkyhommia tai mies pelaa ja mä luen jos en muuta keksi... eilenkin olisin halunnut puhua, ei kuulema keskellä yötä. sanoin että kyllä vaan usein hommat kelpaa keskellä yötä. käski monta kertaa pitää turpani kiinni. kaikki menee miehen pillin mukaan, päivän ruoasta lähtien. olen yrittänyt jättää asiat hoitamatta, kerran lähdin anopille yksin yöksi. lapsille ei ollut tehnyt ruokaa, koiran kakat oli sisällä ja tutut tiskivuori ja pyykit odotti mua...
jostain syystä en halua erota, mies osaa olla kilttikin kun vaan viitsii... viitsii vaan niin harvoin, helpompaa hänelle on laittaa kuulokkeet päähän ja pelata.
pitkään olen vain itkenyt, ollut pahalla tuulella vaikka en haluaisi... kaikki tuntuu ylivoimaiselta ja tuntuu että olen umpikujassa ja pahasti... rahaakaan ei ole paljoa ja mies ilmoitti olevansa koko juhannuksen kavereiden kanssa. tänään tuli mitta täyteen, sain kai jonkunlaisen paniikkikohtauksen, kun ei jalat pitäneet ja happi tuntui loppuvan... anoppi vie mut illalla äitiyspolille. en keksi muutakaan... voiko ne auttaa siellä mua jotenkin??

 

[Äiti-Kengu]

:hug: siis miks sinä siedät tuollaista :/
Enpä teidä äitipolin auttamiset kohdistuu raskauteen,muutoin sun tarvinnee kyllä miettiä mitä elämältäs haluat.

 

[aloittaja]

eikö kukaan tiedä...

 

[aloittaja]

:hug: siis miks sinä siedät tuollaista :/
Enpä teidä äitipolin auttamiset kohdistuu raskauteen,muutoin sun tarvinnee kyllä miettiä mitä elämältäs haluat.

oon yrittänyt kyllä puhua, en ihan purematta niele kaikkea paskaa... mutta sitä sataa silti niskaan... en tiedä miks, mut en mä halua erota... haluisin vaan että elämä ja kaikki hommat ois vähän tasapuolisempaa... onkohan turha toivo...

 

[Näkymätön Ninni]

Piti vähän muuttaa tekstiä niin poistin vahingossa kokonaan...

No siis ohjaavat sinut varmasti äitiyspolilta jonnekin mistä apua saat, rohkeesti otat kaiken avun vaan vastaan ja harkitse oikeasti eroa jos miehesi ei tee kunnollista remppaa elämälleen ja asenteelleen, uskon että helpompi on yksin (vaikka viiden lapsen kanssa) kuin noin huonossa suhteessa ja varsinkin kun mies ei mitään tee eikä kuuntele jne..

Jaksamisia sinulle!

 

[aloittaja]

joku poisti kirjoituksensa..?

 

[aloittaja]

Piti vähän muuttaa tekstiä niin poistin vahingossa kokonaan...

No siis ohjaavat sinut varmasti äitiyspolilta jonnekin mistä apua saat, rohkeesti otat kaiken avun vaan vastaan ja harkitse oikeasti eroa jos miehesi ei tee kunnollista remppaa elämälleen ja asenteelleen, uskon että helpompi on yksin (vaikka viiden lapsen kanssa) kuin noin huonossa suhteessa ja varsinkin kun mies ei mitään tee eikä kuuntele jne..

Jaksamisia sinulle!

kiitos... kun tietääkseni en ole masentunut, niin en haluaisi mitään hullun leimaa ja lääkkeitä... eihän masennukseen yleensä tarvita mitään syytä, se sairaus vaan tulee..? musta tuntuu että mulla on vaan tosi paha stressi ja oon ihan lopussa... anoppi on samaa mieltä... saas nähdä kuinka töykeä lääkäri on vastassa :/

 

[Äiti-Kengu]

No sun tarvii pyrkiä siihen,että lastes ja sun elämä on mukavaa.Käytät ystävien apua ja sukulaisten apuja.
Niin ja miehes tarvis herätyksen,mutta siihen en voi tuntemati asiaa paremmin auttaa.
Hanki itselles tukiverkko millä selviät arjesta.
Keskity lapsiin ja itseesi sekä tulevan hyvinvointiin :hug:

 

[aloittaja]

No sun tarvii pyrkiä siihen,että lastes ja sun elämä on mukavaa.Käytät ystävien apua ja sukulaisten apuja.
Niin ja miehes tarvis herätyksen,mutta siihen en voi tuntemati asiaa paremmin auttaa.
Hanki itselles tukiverkko millä selviät arjesta.
Keskity lapsiin ja itseesi sekä tulevan hyvinvointiin :hug:

mulla ei oikeastaan ole ystäviä... muutama asuu eri paikkakunnilla, heillä hoitolapsia ja muuta kiirettä... ainoa keneltä voin apua pyytää, on anoppi...
sekin toivoo että mies sais herätyksen, vaikka sillä että ottaisivat mut yöks sairaalaan tai jotain... on yrittänyt puhua pojalleen/mun miehelle, mutta turhaan...

 

[aloittaja]

nostan, ois kiva kuulla jos jollain ois jotain ideaa mitä en ois vielä kokeillut... tai jos joku tietäis kokemuksesta mitä tässä voi tehdä, tai siis onko lääkäri oikea paikka...

 

[pahkuratäti]

Meidän ystäväpariskunnalla oli sama tilanne. Mies laistanut kaikesta mistä voi.. istua nyhvötti kotona ja loppuajasta käytti alkoholiakin melko runsaasti.. Noh. Ystävien tukemana nainen otti lapset (3v ja 1,5v.) mukaansa ja lähti. Ei oo miehestä senkoommin kuullut. Nyt on onnellisessa parisuhteessa uuden miehen kanssa.. ja heille on tulossa jopa yhteinen lapsi! Tämä nyt vaan tietysti heidän kohdallaan.. mutta ennenkaikkea sun pitää ajatella lasten ja sun omaa parasta. Mies kyllä pärjää jos haluaa. Pakkohan sen on ainakin ryhdistäytyä!

 

[aloittaja]

Meidän ystäväpariskunnalla oli sama tilanne. Mies laistanut kaikesta mistä voi.. istua nyhvötti kotona ja loppuajasta käytti alkoholiakin melko runsaasti.. Noh. Ystävien tukemana nainen otti lapset (3v ja 1,5v.) mukaansa ja lähti. Ei oo miehestä senkoommin kuullut. Nyt on onnellisessa parisuhteessa uuden miehen kanssa.. ja heille on tulossa jopa yhteinen lapsi! Tämä nyt vaan tietysti heidän kohdallaan.. mutta ennenkaikkea sun pitää ajatella lasten ja sun omaa parasta. Mies kyllä pärjää jos haluaa. Pakkohan sen on ainakin ryhdistäytyä!

niin aina eri ratkaisu... en vaan näe erossakaan mitään hyvää... haluisin vaan meidän asiat kuntoon, en vaan tiedä miten saan miehenkin yrittämään yhdessä... luulis sen jotain tekevän, jos mä sairaalaan menen... jotenkin sekin pelottaa... :/

 

[aloittaja]

anoppia odotellessa nostan vielä...

 

[aloittaja]

nyt en ees enää tiiä mitä sanon siellä lääkärissä... nehän nauraa mut pihalle sieltä... mut en mä tiiä mistä muualtakaan apua hakisin... vai onko tähän edes apua olemassa...?

 

[pikasesti]

Kerrot taustoja ja toivottavasti saat tarvitsemaas apua.