peliriippuvuudesta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuun hulluks
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tuun hulluks

Vieras
missä vaiheessa voi sanoa että mies on peliriippuvainen? mitä tälle asialle voi tehdä?
jäänyt koukkuun nettipokeriin. rahallisesti ei ihan hirveitä summia sinne laita mutta minusta silti ihan liikaa.

pelaa töistä tullessaan n 3 tuntia, käy syömässä ja pelaa taas, oikeastaan koko illan jos en valita siitä, välillä pelaa vaikka valitanki.. viikonloppuisin useita tunteja, tänäki viikonloppuna nousi keskellä yötä pelaamaan, huomaamattaan pelasi 6 tuntia kunnes heräsin ja sanoin asiasta, sit nousi... aina jollakin verukkeella pelaa "hetken"
vieraille puhuessa puheenaiheet on pokeri... jos käydään mun tai miehen kotona niin pelaa sielläkin..
monesti ei enää edes halua lähtee mihinkään kun jää sit rauhassa pelaamaan kotiin!

tää vituttaa mua niin paljon, puolustelee että se on sen harrastus!!

eihän tää voi olla normaalia?!
 
Pokeriin on helppo jäädä "koukkuun"..Mut ainakin omalla kohdalla meni niin, että alussa pelasin tosi paljon, koska peli on oikeesti kiinnostava! Sitten kun aikani pelasin, siihen pikkuhiljaa tavallaan kyllästyi ja pelaaminen itsestään väheni.

Eli jos on kyse suht tuoreesta asiasta, niin annappas aikaa..Luulisi että vähenee kun ei enää jaksa niin paljon pelata. Mun mies pelasi myös tossa vuosi sitten melko paljon, nyt hyvä kun kerran kuussa jos sitäkään.

:hug:
 
No ei ole normaalia jos noin paljon kuluttaa aikaa sinne.
Laita ittes nätiks, viekää lapsi mummolaan ja lähtekään ulos kahdestaan.
Ehkä miehesi huomaa, että hänellä on myös ihana vaimo, joka kaipaa hänen huomiotaan...
 
No ei ole normaalin rajoissa tuollainen pelaaminen. Mun mies pelaa myös, mutta tekee sitä ihan lisäansioiden vuoksi.Ollaan sovittu niin, että pelaaminen ei saa haitata perhe-elämää. Siksi ei pelaakaan oikeastaan koskaan lapsen ollessa hereillä. Mies herää usein tuntia ennen töihin lähtöä ja pelaa sen tunnin. Silloin me vielä nukutaan pojan kanssa. Illalla saattaa pelata toisen tunnin kun poika on mennyt nukkumaan. Jos on taipumusta peliriippuvuuteen, tällaiset sovitut aikataulut ei ehkä toimi.

Sun täytyy vaan jotenkin tehdä jo hyvissä ajoin selväksi, että tuollainen peli ei vetele. Perhe ei saa pelaamisesta kärsiä!
 
siinä vaiheessa on yleensä riippuvainen kun laimin lyö itseään tai ihan mitä muuta vaan pelaamisen takia.tai oli riippuvuus mikä tahansa.tai jos keksii verukkeita puolustelee pelaamistaan jne..
 
tää ei ole ihan alkuhuumaa, on pelannu reilun puolvuotta, oli vaihe ettei pelannu näin paljon mut nyt riistäytyny käsistä.. muuhun ei jää aikaa kun peliin, töihin ja nukkumiseen. ei siinä auta vaikka mä tällään itteni nätiks, ja kahdestaanki ollaan oltu niin eiköhän tää istu ennemmi koneella ku olis vaimonsa kanssa, vaikka oon hepeneet päällä ehdotellu seksiä! että voi ärsyttää.. monesti on luvannu vähentää mut lisääntyy vaan.. tuntuu että kaikki ajatuksetki liittyy vaan pokeriin
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
tää ei ole ihan alkuhuumaa, on pelannu reilun puolvuotta, oli vaihe ettei pelannu näin paljon mut nyt riistäytyny käsistä.. muuhun ei jää aikaa kun peliin, töihin ja nukkumiseen. ei siinä auta vaikka mä tällään itteni nätiks, ja kahdestaanki ollaan oltu niin eiköhän tää istu ennemmi koneella ku olis vaimonsa kanssa, vaikka oon hepeneet päällä ehdotellu seksiä! että voi ärsyttää.. monesti on luvannu vähentää mut lisääntyy vaan.. tuntuu että kaikki ajatuksetki liittyy vaan pokeriin

No sitten ei enää hyvältä kuulosta :/ jaksamista sulle, toivottavasti tilanne saadaan kuntoon ja mies herää tilanteeseen. Peliriippuvaista ei voi auttaa jos ei hän itse myönnä ongelman olemassaoloa. Kukaan ulkopuolinen ei tasan saa pelaamista loppumaan, se on lähdettävä riippuvaisesta itsestään.

:hug:
 
joo, ei siihen mitään muutosta tuu mun sanomisella.. tuntuu vaan että tuolla miehellä on aina joku riippuvuus joka vie aikaa perheeltä, ensin se oli viina, sitte se oli kaikki omat bisnekset ja nyt toi pokeri.. aina jotain mikä vie kaiken ajan... kauanko mun pitää vielä kestää...
 
Meillä meni niin, että mies pelaili noin 1 - 1 1/2 vuotta. Pelaaminen lisääntyi hiljakseen. Välillä vähän väheni, mutta taas lisääntyi. Rahaa meni alussa muutamia kymppejä/kk, lopussa muutamia satasia/kk. Oli välillä pelaamatta kokonaan, koska huomasi itsekin asian ongelmaksi. Sitten alkoi taas pelata, kun luuli pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta. Ja kun pelaaminen oli kuulemma mukavaa ja rentouttavaa. Sitten kun tosiaan alkoi visalaskut (maksoi pelaamisen siis visalla, jota emme muuten käytä ollenkaan) olla 300-500 eur/kk, mies huomasi itse, että pelaaminen on ongelma ja ei koskaan oikeasti voita, vaan aina lopulta on itse maksumiehenä. Silloin hän itse ehdotti niin, että tietokoneeseen laitetaan lapsilukko, jolla estetään pelisivuille pääseminen ja vain mulla on tiedossa lapsilukon salasana. Lisäksi luopui visasta ja vielä varmuudeksi antoi mulle pankkikorttinsa avainlukulistan (jota tarvitaan, kun siirtää rahaa pelitilille). Nyt on sitten joskus saattanut käydä hetken aikaa pelaamassa ilmaispelejä netissä, mutta ei ne kiinnosta pidempää aikaa. Eli siis hänestä itsestään meillä lähti tämä tilanteen paraneminen. Asiasta oli ollut monesti puhetta, olin ilmaissut selvästi mielipiteeni, että pelaaminen vie liikaa rahaa ja hänen aikaa perheeltä, mutta meilläkin mies piti pelaamista vain harrastuksena ("hän ei notku baareissa, vaan on kotona ja käyttää aikaa ja rahaa tähän harrastukseen"). Onneksi lopulta huomasi ongelman itsekin!
 
Oletko sanonut suoraan, että h'nellä on peliriippuvuus? Kirjaa ylös kellonajat, milloin mies pelaa, ja annan hänen huomata, paljonko menee vuorokaudessa aikaa pelaamiseen. Tulostaisin netistä tekstiä peliriippuvuudesta, jotta mies tajuaa, että tässä ollaan tosissaan. Jos riippuvuutta ei vielä ole, niin hyvää vauhtia se on kehittymässä. Aiheeseen liittyvää kirjaa kirjastosta luettavaksi miehelle voisi kokeilla myös.
 
mies sanoo että se on hänen keinonsa rentoutua, ja perustelee että hän ei käy baareissa, on kuitenkin täällä kotona, niinkuin joku yllämyös mainitsi! mutta mun mielestä harrastus on sellainen joka alkaa ja loppuu, siitä tulee hyvä mieli eikä pakkomielle...
mies olis koneella kokoajan jos en "nalkuttais" vierellä.. tuntuu että tuolla on aina joku hyvä "harrastus" joka vie kaiken mun ja lapsen ajan!
 

Yhteistyössä