APUA toinen mielessä

Moi!


Mitäs teen kun mielessä on lähes koko ajan toinen mies?Omaa parisuhdetta en jaksaisi hoitaa enää yhtään. Tytär on 8kk ja puoli vuotta sitten otettiin yhteinen asuntolaina ja ostettiin omakotitalo. Seksiä ei ole ollut kuin viimeksi 3 kk sitten. Tosi harvoin. Naimisiin mentiin reilu vuosi sitten ja yhdessä on oltu 2,5 vuotta ja koko ajan olen tuntenut vetoa meidän bestmaniin, jolla kolme lasta ja vaimo.

Koko elämä tuntuu suorittamiselta vain.

 

toi txt oli kun mun kirjoitus-sama täällä varsinaista pakko pullaa tää meijän yhteiselämä.Sexiä tosi harvoin ja mulla ei oikein enää sytytäkkään niin kuin ennen en tunne vetoa puolisooni ja plääh.plääh,ketään ei ole kiikarissa.Ja en haluais erota mut en voi kahtakaan miestä pitää :snotty:mut tää tylsyys kuolettaa kaipaa äksöniii!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

Kiva huomata et on muitakin samassa tilanteessa kuin itse oon...
Meillä yhteiseloa ollu jo 10,5 vuotta ja naimisissa ollaan oltu 6,5 vuotta. Esikoinen nyt reilu 7kk ikäinen. Viime aikoina on ollu mielessä/ajatuksissa eräs toinen mies, mutta en oo uskaltanu asialle tehdä mitään...Vaikka tiedänkin et asialle tapahtuu jotain jos suinkin uskallan häntä lähestyä...
Meillä tuo seksielämä on kaikin puolin kuivunutta minun osaltani, en vaan enää yksinkertasesti nauti koko hommasta, saati sitten halua sitä edes. Asiaa ei tosiaankaan paranna se, että isäntä on kiinnotunu ainoastaan t**seistä ja aina on niitä puristelemassa. Tai sitte kysyy etukäteen et mites ois siihen ja siihen aikaan, jos tehtäs temput...Tai et aamulla kysyy et rakastellaanko tänään? Hiton romanttista!! Oon yrittäny sanoa et ei oo kivaa kun sitä etukäteen pitää suunnitella millon touhutaan, ois paljon mukavampaa jos se tapahtus hetken mielijohteesta tms.
Yhä enempi itseä ajaa toisen miehen "käsittelyyn" se, että isäntä kävi vieraissa pari kertaa. En kyllä hae mitään kostoa, mutta ehkä sekin että mies petti, pahensi entisestään ongelmaksi kokemaani tympiintymistä...

 

on meitä useampiakin...tosin, ilmeisesti teillä se toinen on vaan mielessä, mulla se on mennyt jo ihan konkreettiselle osastolle...
omassa parisuhteessa periaatteessa ei mitään vikaa, naimsiin ollaan päädytty mutta silti mielestäni meidän maailmat ei jotenkin kohtaa..tuntuu kuin en saisi elää kunnolla, kuin olisin pieni lintu pienessä häkissä eikä pääse ulos...

saan siis käydä yksikseni kyllä joka paikass ajos haluan, mutta tykkäisin myös käydä lomalla reissussa oman mieheni kanssa mutta hän ei halua....
arki meillä siis sujuu ja hän muistaa kehua minua päivittäin ja kertoo kuinka rakastaa mutta on esim sanonut ettei tule matkustamaan mun kanssani kuin kork kerran vuodessa..hän haluaa lomailla täällä kotosalla...
itselläni olisi tarvekäydä muuallakin kuin vain pienessä kotikylässä..

olen nyt rinnakkaissuhteessa meiehn kanssa joka olisi sisäisesti kaikke amitä uskallan toivoa .....
en vain tiedä vielä, vapautanko linnun vai en....

 

Tämä tuntuu olevan yleisempää kuin uskoisi. Monikaan ei varmaan puhu omasta tilanteestaan juuri kenellekään, koska välillä tuntuu et muiden parisuhteet toimii ja ainoastaan omassa on jotain vikaa?

Meillä on kaikki päällisin puolin hyvin. Molemmat töissä, terveitä ollaan, yksi ihana lapsi ja elämä on tasaisen turvallista, yllätyksiä ei ole, ei hyviä eikä pahoja. Tullaan miehen kanssa hyvin juttuun, kun kyse on arjen pyörittämisestä ja huumorintaju on samanlaista. Kun olisi halua läheisyydelle, seksille tai yhteiselle lomalle, ei miestä kiinnosta pätkän vertaa. Syyksi hän sanoo työt, stressin tai sen että on niin paljon muuta ajateltavaa! En vain ymmärrä mikä olisi sen tärkeämpää kuin meidän suhtemme hoitaminen?!

Muutaman kerran vuodessa hän sanoo, että tiedänhän hänen rakastavan minua. En sitä epäilekään, tiedän hänen yrittävänsä meidän eteen paljon, mutta kaikella muulla tavalla kuin yhteisellä ajalla tai rakastelemalla.

Olo on surkea ja tuntuu kuin aika valuisi hukkaan, mieli tekisi vain irrottautua, tosin epäilen että koskaan sitä tekisin. Nyt vain elämme kuin olisimme kämppikset..

Olisi ollut mahdollisuuksia ulkopuolisiin suhteisiin, mutta sille tielle en aio lähteä..itselläni pitäisi olla ero valmis ennen uuteen suhteeseen ryhtymistä.

 

Itse elelin exäni kanssa monta vuotta suhteessa ilman intohimoa...sit yhteisymmärryksessä erottiin ilman että kummallakaan oli uutta suhdetta. Se kannatti. Nyt molemmat olemme tahoillamme uusissa suhteissa itse kihloissa ja exäni naimisissa. Nykyiseen suhteeseen kuuluu hellyyttä, rakkautta ja sitä IHANAA intohimoa.

 

Täällä "kohtalotoveri"... tosin, aidan toiselle puolelle olen jo kurkannut... :ashamed:

 

tyytyväinen: kauan olitte exäsi kanssa ja miten hän otti eronne?

 

Ihana ja kamala lukea ajatuksianne. Jokainen suhde väljähtyy ja olen itsekin siinä tilanteessa 15v yhdessäolon jälkeen - tai olen ollut jo pitkään. Meilläkin arki sujuu ihan hyvin ja seksikin jotenkuten. Rahasta ja matkoista tulee kinaa kyllä. Mutta juuri nyt suurin ongelma on toinen mies, joka on mielessäni. Ongelma ei ehkä niinkään ole kyseinen mies, koska sillä jutulla ei ole tulevaisuutta, mutta ne tunteet jotka muistuvat mieleen intohimosta ja perhosista vatsassa. Se on aika pelottavaa ja lamaannuttavaa ja ajaa järjen jonnekkin kauas. Mikä neuvoksi? Miten päästä eroon moisista tunteista? Miten saan hillittyä itseni?

 

Kirpunäiti, tunteeko bestman muuten vetoa sinuun? Nää on hirveitä nämä järki vastaan tunteet -jutut. Millä ne tunteet sais tapettua!!?? Onneksi aika yleensä hoitaa, mutta odottavan aika on pitkä.

 

\

tyytyväinen: kauan olitte exäsi kanssa ja miten hän otti eronne?

Oltiin aika tarkkaan 7 vuotta. Exä auttoi minua muutossa ja tulipa vielä pesukoneenkin kiinni laittamaan + muuta pientä. Eli ei mitään valittamista, mutta tosiaan kun ei ollut kolmansia osapuolia (eikä myöskään lapsia!) ja erottiin yhteisestä päätöksestä se oli "helppoa".
Oli se kyl silti henkisesti aika raskasta mut onnex on ihania ystäviä! =)

 

Joo. Kyllä mä oon melko varma, että myös tää bestman ois kiinnostunut minusta. Ennen asuimme samalla paikkakunnalla, mutta nyt naapurikunnissa.

Tuntuu, että ei haluisi loukata ketään, mutta sitten vaan joutuu elämään tätä kulissielämää, jossa ei ole intohimoa omaa puolisoaan kohtaan. Ei me hirveesti riidellä, mutta seksiä ei ole ja vaikka olisikin, niin mun puolelta se olisi vain ns. sääliseksiä tai jotain.

Olemme puhuneet erosta, mutta mieheni haluaisi aina vain yrittää. Minä en näe oikein todellisia syitä yrittää. Tosin lapsemme on kiintynyt myös isäänsä ja olisihan se surullista kun hän oppii juuri sanomaan isi ja sitten isiä ei enää näykään kuin ehkä viikonloppuisin. Tämmöset tilanteet pistää palan kurkkuun ja itku meinaa tulla. Miten sitä onkin sotkenut elämänsä näin? Sitä syyttää itseään hirveesti.

Oikeastaan mä olen varman, että mulla ja tällä toisella miehellä on ollut vetovoimaan toisiinsa jo 2,5 vuotta eli se aika mikä ollaan nykyisen kaa oltu yhdessä.

Toisaalta meinaa masentua kun elämä ei oikein täysillä maistu ja toisaalta ei uskalla tehdä mitään suuria ratkaisujakaan. Mikähän olisi lapsenkin kannalta parasta? Missä iässä ero paras vaihtoehto? ei tietysti missään, mutta en halua sitäkään, että hän saa rakkaudettoma parisuhteen mallin meiltä ja kyllä me välillä huudetaankin toisillemme ja tilanne varmaan kiristyy koko ajan entisestään kun sitä seksiäkäänn ei ole ollut todellakaan kuukausiin.

 

Hyvä kirpunäiti, mietipä vielä.Oman perheesi lisäksi rikkoisitte myös tämän bestmanin perheen.TOSI MONI KÄRSISI, JA 4 LASTA EI VÄHITEN!! Ihan omasta kokemuksesta puhun!! Mikään suhde ei kestä kauan ns. intohimoisena, voi kumpa näkisit/näkisitte arjen ihanuuden ja kumppanuuden, ennen kuin on myöhäistä katua..IHAN TOTTA!!!!!! :flower:

 

\

Ihana ja kamala lukea ajatuksianne. Jokainen suhde väljähtyy ja olen itsekin siinä tilanteessa 15v yhdessäolon jälkeen - tai olen ollut jo pitkään. Meilläkin arki sujuu ihan hyvin ja seksikin jotenkuten. Rahasta ja matkoista tulee kinaa kyllä. Mutta juuri nyt suurin ongelma on toinen mies, joka on mielessäni. Ongelma ei ehkä niinkään ole kyseinen mies, koska sillä jutulla ei ole tulevaisuutta, mutta ne tunteet jotka muistuvat mieleen intohimosta ja perhosista vatsassa. Se on aika pelottavaa ja lamaannuttavaa ja ajaa järjen jonnekkin kauas. Mikä neuvoksi? Miten päästä eroon moisista tunteista? Miten saan hillittyä itseni?

Aika lähellä on meidän tilanne tällä hetkellä... Ja eihän näistä tosiaan puhuta. Itse olen yhdelle ystävälleni kertonut vähän sieltä täältä, mutta hänkin varmaan kuvittelee, että tuo toinen mies ei enää mieltäni vaivaa. Mutta vaivaahan se. Olen yrittänyt vaikka mitä päästäkseni tunteista eroon, mutta kun ei niin ei. Olen luovuttanut. Nautin ja kärsin tunteesta ja toivon, että se menee joskus ohi. Mitään konkreettista en siis ole tunteitteni takia miehen suhteen tehnyt, enkä tule koskaan tekemäänkään. Kaksi perhettä, seitsemän lasta, painavat vaakakupissa huomattavasti paljon enemmän kuin omat epävarmat tunteeni.

 

No hei,kellekään ei ole varmasti yllätys se , että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Olen sitä mieltä teidän asiasta, ,että on vaan tapahtunut hirveän tavallinen kyllästyminen puolisoonsa, joka ei missäänn nimesä ole sinun vikasi, vaan miehesi on löytänyt uuden. Ja vaikka teillä on nuori vauva , niin se ei vaikutaa asiaan. En tiedä miksi ette ole aikaisemmin saanut vauvaa, mutta ehkä vauvan saaminen aikaisemmin olisi vaikuttanut asiaan. Mutta kuitenkiin uskon että te olisitte eronneet joka tapauksessa, niin iävää kun se onkin. [ quote title="23.03.2006 klo 10:08 harmaana kirjoitti"]
Kiva huomata et on muitakin samassa tilanteessa kuin itse oon...
Meillä yhteiseloa ollu jo 10,5 vuotta ja naimisissa ollaan oltu 6,5 vuotta. Esikoinen nyt reilu 7kk ikäinen. Viime aikoina on ollu mielessä/ajatuksissa eräs toinen mies, mutta en oo uskaltanu asialle tehdä mitään...Vaikka tiedänkin et asialle tapahtuu jotain jos suinkin uskallan häntä lähestyä...
Meillä tuo seksielämä on kaikin puolin kuivunutta minun osaltani, en vaan enää yksinkertasesti nauti koko hommasta, saati sitten halua sitä edes. Asiaa ei tosiaankaan paranna se, että isäntä on kiinnotunu ainoastaan t**seistä ja aina on niitä puristelemassa. Tai sitte kysyy etukäteen et mites ois siihen ja siihen aikaan, jos tehtäs temput...Tai et aamulla kysyy et rakastellaanko tänään? Hiton romanttista!! Oon yrittäny sanoa et ei oo kivaa kun sitä etukäteen pitää suunnitella millon touhutaan, ois paljon mukavampaa jos se tapahtus hetken mielijohteesta tms.
Yhä enempi itseä ajaa toisen miehen "käsittelyyn" se, että isäntä kävi vieraissa pari kertaa. En kyllä hae mitään kostoa, mutta ehkä sekin että mies petti, pahensi entisestään ongelmaksi kokemaani tympiintymistä...
[/quote]

 

Niinmpä niin, meillä yhteiseloa jo 15v ja nyt rupee maistumaan puulta koko juttu..
Ja aidan tuolle puolen olen myös minäkin kurkottanut.. :ashamed:

 

mullekin kävi niin. elämä tappavan tylsää ja tapasin miehen joka kosketti minua sydänjuuria myöten eli oli todella kohtelias ja huomaavainen minua kohtaan. eipä olisi kahta kertaa tarvinnut kysyä tältä mieheltä otatko minut. jokin asia minut vaan piti täällä kotona. onneksi piti nyt kaikki on toisin. kiitos ehkä ystäväni joka koko ajan sanoi että katso peiliin kun valittelin miehessäni olevia vikoja. näin mun piti ottaa peili kauniiseen käteen ja miettiä sitä elämää

 

\

Moi!


Mitäs teen kun mielessä on lähes koko ajan toinen mies?Omaa parisuhdetta en jaksaisi hoitaa enää yhtään. Tytär on 8kk ja puoli vuotta sitten otettiin yhteinen asuntolaina ja ostettiin omakotitalo. Seksiä ei ole ollut kuin viimeksi 3 kk sitten. Tosi harvoin. Naimisiin mentiin reilu vuosi sitten ja yhdessä on oltu 2,5 vuotta ja koko ajan olen tuntenut vetoa meidän bestmaniin, jolla kolme lasta ja vaimo.

Koko elämä tuntuu suorittamiselta vain.

No kannatti mennä naimisiin, tehdä lapsi ja ottaa asuntolaina. Olisit miettinyt vähän enemmän. Oletko ihan tyhmä???!! \|O

 

Teidänlaisia tätejä talutan juuri baareista ja muualta kotiin ja pistän tuulemaan. Pöydällä, lattialla, vessassa, puistossa ja vaikka missä...

"Nakutan" naisia niin paljon varastoon, että osaan asettua aloilleni sitten joskus, tai sitten en :saint:

 

\

Teidänlaisia tätejä talutan juuri baareista ja muualta kotiin ja pistän tuulemaan. Pöydällä, lattialla, vessassa, puistossa ja vaikka missä...

"Nakutan" naisia niin paljon varastoon, että osaan asettua aloilleni sitten joskus, tai sitten en :saint:

Ihan hyvä juttu. Anna palaa, jos kerran nekin antaa.

 

Rinnakkaissuhde on ollut minulla jo kolmen vuoden ajan. Rakastajaltani saan kaikkea sitä, mitä kotona ei saa, eikä enää haluakaan. On sanomattakin selvää, ettei läheisyys kotona enä kiinnosta, hoitelemme perhettä ja taloa, ja siinä se. Kaipaan aina helliä hetkiä kultani lähellä.

 

Hei nimimerkki mom!

En ole tyhmä. Päinvastoin ehkä älykkäämpi kuin keskivertoihmiset: akateeminen ura jne... Mutta kävi vain niin, että kun pikku hiljaa tunteet omaa kultaa kohtaan, niin samalla tunteet toista kohtaan voimistui. Raskaus ja lapsen syntyminen perheeseen eivät liene niitä parisuhdetta lujittavimpia asioita muutenkaan. Tutkimukset kertovat, että se on kriisi 2/3 osasta suhteita.

Onko oma elämäsikään niin ihanaa, kun toisia alat solvaamaan? Mitä ylipäätänsä teet täällä palstalla, jossa juuri keskustellaan "toinen mielessä" aiheesta??? Hahhah...Ettei vain sattuisi olemaan itselläsikin sama ongelma.

Hyvää kevättä!

 

\

Hei nimimerkki mom!

En ole tyhmä. Päinvastoin ehkä älykkäämpi kuin keskivertoihmiset: akateeminen ura jne... Mutta kävi vain niin, että kun pikku hiljaa tunteet omaa kultaa kohtaan, niin samalla tunteet toista kohtaan voimistui. Raskaus ja lapsen syntyminen perheeseen eivät liene niitä parisuhdetta lujittavimpia asioita muutenkaan. Tutkimukset kertovat, että se on kriisi 2/3 osasta suhteita.

Onko oma elämäsikään niin ihanaa, kun toisia alat solvaamaan? Mitä ylipäätänsä teet täällä palstalla, jossa juuri keskustellaan "toinen mielessä" aiheesta??? Hahhah...Ettei vain sattuisi olemaan itselläsikin sama ongelma.


Hyvää kevättä!

Aketeeminen ura ja keskivertoa älykkäämpi??

Eikös nyt sitten kannattaisi tehdä lisää lapsia - se voisi pelastaa akateemisen suhteenne ja toinen mies jäisi suosiolla varjoon?

Minä olen täällä lukemassa ihmisten ruikutuksia, koska kerään matskua artikkeliin. =)

 

Hei MOM!


Hahhahhahaahaa! Vai että oikein materiaalia artikkeliin? Millaiseen artikkeliin? Tuontyyppiseen artikkeliin pyyhkisin korkeintaan py...ni vessassa käydessäni, jos paperi loppuisi Suomesta.

Nimittäin, oletkos tietoinen sellaisesta kuin lähdekritiikki. Elikäs kirjoittaja harkitsee lähteensä (materiaalinsa) luotettavuuden ja aitoiden. Jos todella keräät aineistoasi KaksPlussan keskustelupalstalta, muistathan mainita sen aetikkelissasi.Ei ole ehkä kovin hyvä juttu, jos yhtään järkevää artikkelia haluat kirjoittaa. Sama kuin repisi aineistoa kokoon Seitsemän päivää- lehteä lukemalla.

Entäpäs jos Kirpunäidin tarina ei olekaan totta? Jos siitä on puolet totta ja puolet ei? Ihmiset kirjoittavat nimimerkeillään paljon provosoidakseen ja ärsyttääkseen, niin kuin tuo sinultakin kannustusta saanut naisten kaatajatyyppi.

Kaikkea painetua ei kannata uskoa. Jos siis materiaalia keräät, etsi aineistoa jostain vähän korkeammantasoisesta lähteestä kuin täältä.

Tämä höpinäni lähdekritiikistä saattoi kyllä mennä yli hilseen sinulta, mom, sillä lähdekritiikkiä painotettiin juuri yliopistossa, jossa viitisen vuotta opiskelin ja magnan gradunkinkirjoitin käyttäen kymmeniä aitoja lähteitä.

Mitäpä jos keskittyisit omaan elämääsi etkä toisten ruikutuksiin???

P.S. Kirpunäidin tarina ei ole tosi kaikilta osin. asiat ovat järjestymässä.Yritämme mieheni kanssa nyt hoitaa parisuhdetta. Lapsia emme kumpikaan halua ainakaan neljän vuoteen ja asuntovelan pystyn hoitamaan yksinkin, jos sattuisi ero joskus tulemaan.

Päätän tämän keskustelun osaltani tähän.

 

\

Hei nimimerkki mom!

En ole tyhmä. Päinvastoin ehkä älykkäämpi kuin keskivertoihmiset: akateeminen ura jne... Mutta kävi vain niin, että kun pikku hiljaa tunteet omaa kultaa kohtaan, niin samalla tunteet toista kohtaan voimistui. Raskaus ja lapsen syntyminen perheeseen eivät liene niitä parisuhdetta lujittavimpia asioita muutenkaan. Tutkimukset kertovat, että se on kriisi 2/3 osasta suhteita.

Onko oma elämäsikään niin ihanaa, kun toisia alat solvaamaan? Mitä ylipäätänsä teet täällä palstalla, jossa juuri keskustellaan "toinen mielessä" aiheesta??? Hahhah...Ettei vain sattuisi olemaan itselläsikin sama ongelma.

Hyvää kevättä!

Pakko on puuttua peliin ja sanoa ihan itsekin akateemisena, että ei se älykkyys ole kyllä koulutuksesta kiinni. Asia ei ole niin mustavalkoinen siinä on kaikki harmaansävyt vivahteineen mukana.

Toisekseen älykäs voi olla vaikkei kouluttaudu, ketä koulu kiinnostaa ketä ei.