Apua tarvitsisin taas/ihmissuhdekriiseilyä

Ihmissuhde ollut aivan kauhea vuosikausia. Olen hakenut apua psykologilta, vertaistukiryhmistä, turvakodista. Olen vahvistunut, mutta mies kokee sen vain hyökkäävänä ja minun saaneen vääränlaista apua - minunhan piti opetella käyttäytymään paremmin hoidoissani.

Ongelman ydin on, että jostakin syystä aloin pelätä miestä. Minusta hän alkoi huutaa, olla äkkipikainen, kirota, solvata, uhkailla, vaatia seksiä jne. Lisäksi tulivat työttömyys ja rahaongelmat. Miehen mielestä pelkoni tuli ensin,että olen vain yliherkkä.Kiltti mies reagoi siihen panikoitumalla ja alkamalla huutaa yms. Minä olen siis pelollani ärsyttänyt, kuulema yleensä vielä laskelmoidusti ja tahallani, miestä ikävään käytökseen. Kaikki loppuisi, jos minä lopettaisin pelon.

Olemme nyt asumuserossa. Mies on saanut jotakin apua sanojensa mukaan ja haluaisi olla kanssani enemmän tekemisissä. Minäkin haluaisin, mutta haluaisin tietää, että jotakin olisi myös muuttunut, että mies voisi olla vaikka viikon ajan niin, ettei yhtenäkään päivänä soittaisi ja haukkuisi tai laittaisi solvaavia tekstareita. Nekin kuulema minä vain stimuloin esiin.

Tänään näin miestä. Kysyin heti ilmeestään, onko hän jostakin suuttunut. No, hän suuttui jo sitten siitä. Tästä alkoi tuntien rankka keskustelu, johon hän veti mukaan äitiyteni, haluni kotitöiden tekoon ennen kuin annan luontaisesti seksiä (pihdata en ole uskaltanut), suhteeni edesmenneisiin vanhempiini jne. Lopulta itkin, katsoin häntä silmiin ja kerroin pelkääväni häntä niin, että mikään, mitä teen ei tunnu häntä miellyttävän ja että jo vuosikaudet on tuntunut siltä, että haluaisin hänen seurassaan vain menehtyä, kadota pois koko maailmasta. Olen siis hakenut apua jo pitkään ja psykiatrin kanssakin olemme yrittäneet avata sitä, että kärsin masennuksen lisäksi nimenomaan tähän yhteen ihmiseen liittyvää "paniikkihäiriötä". En elämässäni ole tarvinnut lääkityksiä tms.mutta tämä mies saa minut todella pelokkaaksi, ahdistuneeksi ja masentuneeksi järkyttävän nopeasti ja reaktioni ovat vailla mittasuhteita. Onneksi tapaamisia on enää harvoin ja itsetuntoni on vahvistunut edes hieman, tosin romahtaakseen, kun olen miehen kanssa tekemisissä.

Mies suuttui hillittömästi, kun loukkasin häntä kertomalla tällaisen asian päin naamaa. Hän kirosi, huusi, haukkui, uhkaili. Hän uskoi,että teen tämän tahallani tuhotakseni hänet ja voidakseni jatkaa elämääni uuden miehen (ei ole) kanssa. Kerroin hänelle vain, jotta hän tietäisi, miltä minusta tuntuu ja kuinka umpisolmussa suhteemme on. Mutta hän ei ottanut sitä niin, vaan suuttui...taas.

 

Miehelläsi on voimakkaita narsistisia piirteitä. Sinusta on hyvää vauhtia tulossa läheisriippuvainen.

Jätä se sika on tällä kertaa oikeasti hyvä neuvo. Tulet olemaan paljon onnellisempi ilman häntä.

 

no kyllä varmasti tiedät itsekin, että sinun on parempi elää kokonaan ilman miestä. et ole vastuussa miehestä tai hänen reaktioistaan. hyvä, että olet päässyt jo omaan asuntoon. hoida ero loppuun. kukaan ihminen ei ole sen arvoinen että menetät itse mielenterveytesi. sinulla on oikeus onneen!

 

Kuulostaa että olet aikamoisessa solmussa itsesi kanssa. Lienee viisainta pitää etäisyyttä mieheesi ainakin siihen saakka että saat itsesi ja ajatuksesi kasaan. Rauhallista kesänjatkoa!

 

Olen solmussa, se on totta. Voin kuitenkin paljon paremmin kuin vuosiin ja uskallan jo vähän ajatella tulevaisuuttakin. Pystyn näkemään hyviä asioita ja jopa itsessäni, mikä on hyvin merkillistä. Miehen läsnäollessa pelkään kuitenkin koko ajan arvostelua ja että milloin se suuttuu. Pelkään myös syyllistämistä seksittömyydestä. Pelkään olla oma itseni.

Mies on puhunut hakevansa uutta seksiseuraa. Olen rauhallisesti todennut toivovani, että hän löytäisi rauhan ja onnen. Siitäkin hän suuttuu, koska minun pitäisi arvostaa sitä, että hän on ollut uskollinen ja ruveta skarppaamaan naisena, ettei hän hakisi muita. Itsestä tuntuu, että olisi ihanaa, jos hän löytäisi onnen, niin ehkä huuto loppuisi tai hän alkaisi huutaa seuraavalle.

 

Mikset sä vaan yksinkertaisesti jätä sitä miestä, poista sitä täysin elämästäsi?

 

Onko sellaista noidankehää olemassa, että kun yliherkkä, valmiiksi kovia kokenut ihminen alkaa pelätä syyttä jotain ihmistä, niin tästä ihmisestä sitä kautta tulee pelottava, kun ahdistuu syyttömänä syytetyksi tulemisesta?

 

[QUOTE="eee";24017498]Mikset sä vaan yksinkertaisesti jätä sitä miestä, poista sitä täysin elämästäsi?[/QUOTE]

Minusta tuntuu aika ajoin kuitenkin, että miehen vakuuttelema olisi totta eli jos minä muutun, on hänkin se kiltti ja ihana, jolloin kaikki olisi hyvin. En vain tiedä, miten alkaa purkaa tätä tilannetta, kun pelkään häntä tosissani. Hänen mielestään vain fyysistä väkivaltaa voi pelätä, eikä sitä ole ollut muutamaa nyrkinheilutusta naaman edessä lukuunottamatta ja niitähän ei voi pelätä,koska silloin kaivoin sen tunteen hänestä että hän olisi halunnut antaa selkäsaunan. Hän ahdistuu niin kovasti, kun pelkään häntä syyttä tai puhun esim. raha-asioista, vaikka ne ovat hänelle kipeitä.

 

Jos tämä ks. mies ei ole narsisti, niin ei kukaan. Tiedät varmaan itsekin mtä se tarkoittaa sinun kannaltasi. Ja huomauttaisin vielä, että minä olen henkilö joka vihaa narsistiksi jokaisesta heppoisesta syystä leimaamista. Minun neuvoni on, pakene vielä kun sulla on resursseja siihen. Vaikka se tuntuu pahalta, pääset hänestä kyllä yli, ja tulet vielä joskus tajuamaan millaista on kun joku oikeasti vilpittömästi rakastaa sinua sellaisena kuin oikeasti olet.

 

Pelkään sitäkin, että olen lukenut liiaksi narsismista ja "nappaan" miehestä nyt vain sellaisia piirteitä ja mustamaalaan häntä tahallani. Tietoisesti en näitä tee ollenkaan, enkä haluaisi miehen olevan persoonallisuushäiriöisen, sillä paranemisennuste on heikko. Jos itse olen syyllinen tai joku muu selite löytyy, voisi kaikki vielä muuttuakin hyväksi.

Teinkö väärin kertoessani miehelle rehellisesti kuinka ahdistava olo minulla on hänen kanssaan?

 

Kuvailemasi perusteella ajattelisin ettei suhde miehesi kanssa voisi rakentua terveelle pohajlle.

 

[QUOTE="aapee";24017673]Pelkään sitäkin, että olen lukenut liiaksi narsismista ja "nappaan" miehestä nyt vain sellaisia piirteitä ja mustamaalaan häntä tahallani. Tietoisesti en näitä tee ollenkaan, enkä haluaisi miehen olevan persoonallisuushäiriöisen, sillä paranemisennuste on heikko. Jos itse olen syyllinen tai joku muu selite löytyy, voisi kaikki vielä muuttuakin hyväksi.

Teinkö väärin kertoessani miehelle rehellisesti kuinka ahdistava olo minulla on hänen kanssaan?[/QUOTE]

Koita oppia tajuamaan, että miehesi salakavalasti syöttää nämä ajatukset sun päähäsi. Tottakai miehesi kääntää kaiken (siis ihan kaiken) sinun syyksesi. Vaikka hän itse pettäisi sua, pelaisi omaisuutensa tai vaikkapa tappaisi koiransa, hän saisi nekin käännettyä sinun syyksesi. Narsisti pysty puhumaan uhrilleen mustan valkoiseksi, ja kun hän on tarpeeksi saanut nujerrettua uhriaan, ei hänen enää edes tarvitse manipuloida, vaan uhri alkaa itsekin ajattelemaan itsestään kuin hän.

Mä seurustelin vuosia narsistin kanssa. Kaikki alkoi hyvin, meillä oli ihanaa ja olin onnellinen, kunnes miehen todellinen luonne pääsi esiin. Hän oikeasti puhui mustan valkeaksi, syytti mua ihan kaikesta ja aina yksinjäämisen uhkaa kokiessaan lirkutteli ja lupasi muuttua jne. Loppuvaiheiname jos hän sanoi että ulkona on kaunis ilma, minun piti ensin itse tarkistaa sää ikkunasta ennen kuin pystyin uskomaan häntä. Tämä oli siis juuri ennen kuin lopullisesti riuhtaisin itseni irti, ja olin tuolloin jo tavallaantajunnut mitä peliä hän pelaa, mutten siltikään halunnut siihen uskoa.

Sun ajatusmaailmasi, pelkosi ja miehesi käyttäytyminen kuulostaa prikuulleen samalta kuin mun tilanteeni oli 5 vuotta sitten.

Mutta mä voin luvata, että kun tuosta pääset eroon, saat itsesi kuntoon ja haavasi parannettua, oikea rakkaus saapuu sun elämääsi. Se on uskomaton tunne, kun tuollaisen kokemuksen jälkeen saatkin kokea oikeaa, vilpitöntä rakkautta uuden ihmisen taholta. Silloin vasta oikeasti lopulta tajuaa kuinka hullusti asiat ovat joskus olleet, vaikka se aito rakkaus saapuisi vasta vuosia eron jälkeen.

 

Saako nostaa vielä?

 

[QUOTE="aapee";24017981]Saako nostaa vielä?[/QUOTE]

saat, toivottavasti saat täältä myös vastauksia. Tai oikestaan luulen, että tiedät vastaukset jo, mutta haet vahvistusta niille. Rohkeutta tehdä viisaita valintoja. Älä jää suhteeseen, joka sairastuttaa sinutkin.

 

[QUOTE="aapee";24017598]Minusta tuntuu aika ajoin kuitenkin, että miehen vakuuttelema olisi totta eli jos minä muutun, on hänkin se kiltti ja ihana, jolloin kaikki olisi hyvin. En vain tiedä, miten alkaa purkaa tätä tilannetta, kun pelkään häntä tosissani. Hänen mielestään vain fyysistä väkivaltaa voi pelätä, eikä sitä ole ollut muutamaa nyrkinheilutusta naaman edessä lukuunottamatta ja niitähän ei voi pelätä,koska silloin kaivoin sen tunteen hänestä että hän olisi halunnut antaa selkäsaunan. Hän ahdistuu niin kovasti, kun pelkään häntä syyttä tai puhun esim. raha-asioista, vaikka ne ovat hänelle kipeitä.[/QUOTE]

Toihan on ihan naurettavaa. Lue nyt nuo omat tekstisi ihan ajatuksella. Mieti, kuulostaako tuo mies sellaiselta, että se siitä ihanaksi muuttuisi.

Jos oma tyttäresi seurustelisi tuollaisen miehen kanssa ja kirjoittaisi tällaisia tekstejä suhteestaan, miten neuvoisit häntä?

 

ja teillä on arvatenkin yheishuoltajuus, niin et pääse pakoonkaan.

meinaan tuo ukko on umpihullu ja vittumainen kusipää ja sun pitää päästä siitä vähintään 500 km:n päähän ja ÄKKIÄ.

Tee kaikkesi että saat yksinhuoltajuuden ja lähde, lähde kauas!

 

[QUOTE="aapee";24017511]Onko sellaista noidankehää olemassa, että kun yliherkkä, valmiiksi kovia kokenut ihminen alkaa pelätä syyttä jotain ihmistä, niin tästä ihmisestä sitä kautta tulee pelottava, kun ahdistuu syyttömänä syytetyksi tulemisesta?[/QUOTE]

No minä voisin sanoa kokeneeni vähän jotain tällaista. Puolisoni exä on narsisti ja olen saanut tuntea sen myös omissa nahoissani. Se on kyllä todella kuluttavaa, kun toinen epäilee milloin mistäkin ja syyttä.

 

[QUOTE="aapee";24017511]Onko sellaista noidankehää olemassa, että kun yliherkkä, valmiiksi kovia kokenut ihminen alkaa pelätä syyttä jotain ihmistä, niin tästä ihmisestä sitä kautta tulee pelottava, kun ahdistuu syyttömänä syytetyksi tulemisesta?[/QUOTE]

toki uskon, että syytöntä jatkuvasti syyttelemällä voi joissain asioissa olla provokatiivinen vaikutus. Mutta tässä kohtaa kuulostaa siltä, ettei miehesi olisi syytön. Noidankehässä tunnut silti olevan. Koita vapauttaa itsesi siitä.

 

Mies ilmoitti viestillä eilen menevänsä juhannusyöhön Armanin tuoksuisena,hyvällä ja avoimella mielellä.

Olen väsynyt,mutta en saanut unta.Otin puolikkaan nukahtamislääkkeen ja nukahdin puolenyön jälkeen. Puoli kuudelta tuli viesti:Olen tavannut kauniin,ihanan naisen. Saattelin hänet kotiin. Pysyin kuitenkin uskollisena. Soita, jos olen yhä ukkosi.

No,minähän soitin,vaikka ei olisi pitänyt. Olin väsynyt ja olisin tarvinnut unta.

Mies kertoi,että nainen oli kaunis, juuri petetty ja jätetty ja nainen arvosti hänessä sitä,kun hän kertoi,että ero on vielä sen verran kesken,ettei halua seksiä toisen kanssa. Nainen oli ihmetellyt onko tuollaisia miehiä olemassakaan. Mies oli saatellut naisen makuuhuoneeseen saakka, nainen oli riisunut kaiken ja jäänyt viekoitellen sänkyyn kuulema toinen jalka peiton alta ulkona. Puhelinnumeron oli antanut.

Mies kertoi olevansa ylpeä,mutta koska minä en ilmaissut onneani uskollisesta, huutavasta, vastuuttomasta miehestä, hänellä meni tunnelma pilalle. Aikoo päivällä soittaa naiselle. Puhuimme pitkään kuitenkin, mutta mies vain kertoi, kuinka hän katuu, ettei pannut kunnolla, kun siihen viimein oli mahdollisuus ja nainen antoi hänelle positiivista palautetta. Mies oli minuun pettynyt kaikesta, mitä yritin sanoa. Olin pahoillani, että jos hänellä on rauhaa ja kiltteyttä antaa jollekin, niin miksei hän sitä ole vuosiin minulle antanut. Miksei hän halua hurmata minua, vaan jonkun toisen...No toisilta hän saa arvostusta ja seksiäkin, jos vain haluaa. Minulta hän saa vain pelkäävän ilmeen.

Yritin kysyä, miltä miehestä tuntuisi, jos minä kertoisin hänelle olleeni miehen kanssa juhannusyönä. Hän suuttui siitä ja sanoi,ettei olisi pitänyt kertoa, koska nyt sitten kostan. Tällaista en tietenkään suunnittele.

Miksi musta tuntuu pahalta? Miksi mies tekee näin? Miksi mies ylipäätään on minuun yhteydessä aamuyöstä ja vaatii tuntien puhelua, kun tietää, että olen väsynyt ja aikaisin alkavat myös aamutouhut lasten kanssa? Miksi minä kuvittelen, että hän joskus olisi kiltti ja ihana minullekin ja siitä kiltteydestä olen varmaan jotenkin mustasukkainen/katkerakin?

Jaksaisiko/osaisiko kukaan auttaa?

 

Miksi suostut tuohon peliin? Luuletko, että mikään ikinä muuttuu? Te voitte jatkaa vaikka kuolemaanne asti tuota soittelua ja vastailua ja ihmettelyä, miksi toinen tekee mitä tekee ja miksei se ymmärrä ja niin edelleen.

Ei se lopu, ennen kuin ymmärrät lähteä kävelemään ja lakata pohtimasta, mitä mies tarkoittaa. Koska tarkoitti mitä tahansa, sinä olet luhistumassa. Ja tulet luhistumaan, ellet ymmärrä lopettaa ja katkaista kaikkia siteitä tuohon mieheen.

Tiedän mistä puhun, enkä sano tätä pahalla. Mutta sairaassa tilanteessa sitä ei tajua, että kaikki tuo vellominen ja analysointi vain jatkaa ongelmaa ja pahentaa sitä. Ilman miestä voit parantua, mutta se edellyttää että otat ITSE vastuun elämästäsi ja hyvinvoinnistasi etkä hae sitä ihmiseltä, joka vain satuttaa sinua.

Valinta on siis sinun. En tule enempää tähän kommentoimaan koska olen jo oppinut sen, että on hyvä jatkaa matkaa eikä jäädä jankuttamaan.

Se on minun valintani jopa nettikeskusteluissa. Mikä on sinun?

 

kuule nyt ystävä hyvä.

lue tuo sun teksti, sun miehes on aivan sairas!! ymmärrän, että susta tuntuu pahalta mutta se on ainut mitä miehesi tahtoo, sekoittaa sun mielesi ihan täysin. tuliko sulle ees mieleen, että miehen koko juttu on luultavasti vain sen omassa päässä? en usko sekuntiakaan, että hän olisi tavannut ketään naista. etkö todella itse tajua, että tuo satu on ihan sua varten keksitty? ja miten sairas on ihminen joka kuvailee puolisolleen satutustarkoituksessa tuollaisia yksityiskohtia.

onneksi asut lasten kanssa jo erillään. sussa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että narsistimiehesi on valitettavasti päässyt sut pahasti alistamaan ja uskot sen hulluja juttuja edelleen.

nyt nainen voimia ja tsemppiä, sun pitää lapsetkin pelastaa tuollaisen henkilön vaikutuspiiriltä, älä kuvittele, etteivät lapset vahingoitu jos tuollainen "isä" on niiden arkielämässä. arvaa miltä lapsista tuntuu kun mies alistaa ja vähättelee sua, viha leiskuu sen olemuksesta sua kohtaan vähän väliä jne.

usko nyt, vie ero loppuun ja lopeta tällä sekunnilla uskomasta noita sairaita juttuja!

 

Peesaan edellisiä vastaajia. Sun täytyy päästä eroon siitä miehestä tai se kiusaa sut hengiltä. Ei se tule ikinä muuttumaan muuta kuin pahemmaksi. Se saa nautintoa siitä, kun sä matelet sen edessä ja alat muuttua täysin tahdottomaksi kynnysmatoksi. Mies jatkaa niin kaua kuin sä annat sen jatkaa. Ja hyvin luultavasti vielä senkin jälkeen, kun olet katkaissut välisi siihen.

Luitko edelliset viestisi? Lue ne niin kuin ne olis jonkun muun kirjoittamia ja ajattele, mitä neuvoisit sitten siinä tilanteessa olevaa. Mies ei halua sulle mitään hyvää, vain satuttaa sua. Oikeasti, pelasta itsesi! Älä vastaa sen puheluihin, älä soita sille, älä tapaa. Onko sulla joku ystävä, joka vois tukea sua tässä? Soittaisit ystävälles aina, kun haluaisit soittaa miehelle. Ystäväsi sitten tukisi sua ja auttaisi pääsemään yli pahimman vaiheen.

 

Uskon,että tarina voi olla tosikin. Varmasti hän osaa olla mukava ja on hienoa petetyn naisen kuulla jonkun miehen olevan vielä eron jälkeenkin uskollinen. Nainen on voinut hyvinkin nähdä miehessä sen kaiken hyvän, mitä minäkin vuosia sitten näin. Ne vain katosivat kaikki ja vain siksi,että mä aloin pelätä.

Haluan näistä kauheista oloista pois. Haluan päästää irti kuvitelmista, että mies joskus olisi vielä kiltti ja rauhallinen minulle. Ehkä hän on sitä toiselle, mutta mulle ei.

Miksi mun pitää olla kiitollinen, että mies on uskollinen? Olisin niin kovin toivonut, että hän olisi luotettava perheen isä ja kumppani. Siinä asiassa hän ei ole ollut "uskollinen" vaan pettänyt vuosia luottamukseni. Tähän hän puolustautuu, että minä olen epäluotettavuuden huippu.

Kiitos,että jaksatte kommentoida!

 

Ystäviä ei ole - tai muutama on, mutta he ovat määrätietoisia,eivätkä ymmärrä miksi hyväksyn tätä käytöstä.

Miksi,miksi mulle tulee näitä "syöksyjä" syyllistymisen alhoon, että uskon, että mies on ihana,kunhan minä en pelkää ja olen miehen ihanuuden arvoinen?

 

Kai narsismi on jo muodikkaasti mainittu?