Apua mustasukkaiselle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apua haluava
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

apua haluava

Vieras
kertokaa Ellit ja muut: onko teillä kokemusta terapiasta ja oliko siitä apua ?? Minulla on aivan ihana ihmissuhde ja kaikki toimii loistavasti PAITSI että rakkaani häsläsi suhteemme alkuaikoina toisen ihmisen kanssa ja jäi siitä kiinni. Olen kovasti tehnyt töitä asian kanssa ja aika hyvin on mennytkin mutta silti sillointällöin tämä asia putkahtaa mieleeni ja silloin minulla "kilahtaa". En ole kovin paha suustani silloin, enkä huuda, tuon kuitenkin epäilykseni julki ja tiedänhän minä että loukkaan sillä rakastani, kun en kerran pysty luottamaan vaikka hän kuinka vannoo ja vakuuttaa että mitään muuta ei ole. Rehellisesti täytyy kyllä myös myöntää että mitään vihjettä ei edes ole että mitään muuta olisi menossa. Mutta kun tuo mielikuvitus laukkaa... ja välillä tosi lujaa.
Asiaa ei helpota se että rakkaani on aika kiinni harrastuksessaan ja hänellä on puhelin kädessä "koko ajan" ja sitten hän myös harrastuksensa kautta pääsee tapaamaan uusia ihmisiä aika paljon.
Nyt olen harkinnut meneväni terapiaan, varmaan pääsee nopeammin yksityistä kautta... Mutta en silti haluaisi heittää satasia hukkaan jos siitä ei ole apua.
 
Jep taas yksi. Mies pettää--------> Nainen terapiaan.

Hellurei ja onnea.

Taidat olla sellainen kiltti tyttö. Sinua loukattiin. Pettäminen jäi kunnolla puimatta, nyt siitä maksetaan hintaa. Koet että sinun pitää muuttua, mutta miehen ei pidä "joutua kärsimään" ja ahdistumaan sinun epäluulostasi.

Olet valmis menemään terapiaan "paikattavaksi", mutta onko mies valmis ottamaan vastuun teostaan? Oletko varma ettei tapaus toistu? Sinun on turha terapoida itseäsi pois epäluuloista, jos miehesi kuitenkin antaa niihin aihetta koko ajan, kanniskelemalla puhelintaan.

JOku voi sanoa, että kaikki kanniskelevat puhelintaan. Mutta kyllä naisen vaisto jotain tietää, mikä ero on kanniskelulla ja kanniskelulla.

Oletko varma että suhteenne on yleensäkään terveellä pohjalla, kun kuvioon on jo tullut pettäminen ja sinulle ihan selvä pelko puhua tunteistasi miehellesi.
Koska pettäjä on se joka petti, turha pettäjän on mustasukkaisuutta sitten ihmetellä. Vaikka se sattumalta juuri nyt olisikin "aiheetonta" koska mies ei juuri nyt pettäisikään.
 
Jos minä lyön itseäni kirveellä jalkaan, ja se sattuu, niin lakkaan lyömästä itseäni kirveellä jalkaan. En mene terapiaan hypnotisoitavaksi jotta lakkaisin tuntemasta kipua.
 
Niin, ymmärrän kyllä näkökantasi ja toisaalta ajatukseni ovat kyllä vihan voimassa kulkeneet täysin samoilla poluilla monen monta kertaa. Kuitenkin asiassa on paljon sellaista jota en tuonut ilmi, koska asiani ei ollut lähteä ruotimaan sitä mennyttä asiaa vaan että kuinka tästä eteenpäin - minun mielestäni suhteemme on kuitenkin sen arvoinen :)
 
No, jos olet sitä mieltä että tarvitset terapiaa niin sitten tarvitset.
Sitäpä ei kukaan voi tietää, meneekö rahat hukkaan vai ei,
koska varmasti sitten taustalla on muitakin asioita joista mustasukkaisuus on vain oire.
eli sellaista täsmäterapiaa, jossa "poistetaan" mustasukkaisuus ei varmaankaan ole.
Toisaalta, olen alkanut pitää aikamoisena pelleilynä kaikkea ihmismielen tonkimista, yleensä kenelläkään ei ole varaa niin tehokkaaseen terapiaan että se auttaisi kuin hetkeksi kerrallaan.

Käy jossain arviokäynnillä, ja ehkä sinua neuvotaan miten jatkaa. Joillekinhan riittää muutama terapiakäynti, jonka jälkeen osaavat itse ajatella ja mieltää asioitaan, hankkia self help kirjoja sun muita avuksi.
 
Täytyy sanoa että aika kategorisesti tyrmäät kaiken terapian hyödyllisyyden. Pidän sitä aika arveluttavana, sillä vaikka terapia ei ehkä ole sinua auttanut, siitä voi olla apua muille.
 
Oli mies sitten pettänyt menneessä tai ei, mustasukkaisuutesi kannattaa saada "kuriin". Menneiden kaivelu ja miehen syyttely eivät johda mihinkään, se on aivan varma. Avainasemassa minun mielestäni on se, että sinun tulee ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, että toista ei voi omistaa. Jos miehesi sanoo rakastavansa sinua ja olevansa sinulle uskollinen ja jos sinä koet suhteenne hyväksi, sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin luottaa mieheesi. Mustasukkaisuuttasi toki varmasti ruokkii muisto menneestä petoksesta, mutta loppujenlopuksi siinä on kyse omasta epävarmuudestasi ja siitä, että pelkäät, ettet ehkä riitä miehellesi. Toisen ihmisen menettäminen pelottaa varmasti myös ja silloin tietysti mahdolliset toiset naiset ovat sinulle uhka, tai niin ainakin koet.

Minusta se on hyvä idea, että menet terapiaan. Miestä ei kannata enää syyllistää, vaikka hän virheen tekikin ja on toki teoistaan vastuussa. Pointti on kuitenkin siinä, että olet päättänyt antaa miehellesi anteeksi ja olette päättäneet yhdessä saada suhteenne toimimaan ja silloin vanhojen asioiden kaivelu ja jatkuva toisen syyllistäminen on unohdettava. Pettämistähän ei ole pakko antaa anteeksi ja unohtaa, mutta jos on päättänyt jatkaa toisen kanssa petoksen jälkeenkin, silloin anteeksiantaminen ja menneiden jättäminen menneeseen ovat ainut vaihtoehto.

Ja vaikka miehesi pettäisikin sinua tietämättäsi, niin terapia olisi hyväksi jokatapauksessa. Sinulle ei tee hyvää jatkuvasti epäillä ja pelätä pahinta. Ehkä voit parhaimmillaan löytää asiaan sellaisen rauhan, että luotat mieheesi ja tiedät, että jos hän sinua pettää, se ei sinua hajoita ja silloin voit jatkaa ilman häntä. Ei ole hyväksi kenellekään olla niin riippuvainen toisesta, että ajatus hänen menettämisestään saa ihmisen ihan sekaisin, vaikka mitään merkkejä menettämisestä ei olisikaan.

Yritä suhtautua asiaan rauhallisesti: Olette yhdessä, suhteenne on hyvä, nauti siitä ja luota rohkeasti! Jos joskus käy ilmi, että hän on sinua pettänyt, se on sitten sen ajan murhe. Nyt ei ole mitään syytä hätäillä, älä siis hätäile, vaan nauti yhteisestä ajastanne!:)
 
Kiitos asiallisista vastauksista :)
Mustikselle: kirjoitit tosi hyvin ja asiaa ymmärtäen.
Soitin tänään kysyäkseni aikaa jonkinmoiselle psykologille, mutta aikoja oli vasta ensi kuussa vapaana, joten hannasin ja peräännyin vielä toistaiseksi. Mutta ajatus terapiaan menosta jäi itämään.
Tiedostan kyllä että kyse on omasta epävarmuudestani ja toisaalta myös huomionkipeydestäni: haluan olla se number one rakkaalleni, ja haluan myös että hän näyttää sen koko ajan. Siinäpä vasta ongelma ja työmaa minulle työstettäväksi.
Täytyy varmaan mennä kirjastoon etsimään lukemista aiheesta ?!
Mutta kaikkea hyvää teille muille, olkaa onnellisia jos/kun teillä ei ole tällaisia ongelmia päässä pyörimässä ;)
Minä yritän porskuttaa eteenpäin viisaasti.
 
Hei Apua haluava,

ihan saman ongelman kanssa täällä painitaan. AIVAN SAMAT TUNTEET JA ajatuksen kuin Sinulla.
Olen todella mustasukkainen ja varmaan ei ole mitään todellista syytä. En ole kyllä ajatellut vielä tässä vaiheessa mennä terapiaan, koitan ensin yksin selvitä tästä...


Alkuperäinen kirjoittaja apua haluava:
Kiitos asiallisista vastauksista :)
Mustikselle: kirjoitit tosi hyvin ja asiaa ymmärtäen.
Soitin tänään kysyäkseni aikaa jonkinmoiselle psykologille, mutta aikoja oli vasta ensi kuussa vapaana, joten hannasin ja peräännyin vielä toistaiseksi. Mutta ajatus terapiaan menosta jäi itämään.
Tiedostan kyllä että kyse on omasta epävarmuudestani ja toisaalta myös huomionkipeydestäni: haluan olla se number one rakkaalleni, ja haluan myös että hän näyttää sen koko ajan. Siinäpä vasta ongelma ja työmaa minulle työstettäväksi.
Täytyy varmaan mennä kirjastoon etsimään lukemista aiheesta ?!
Mutta kaikkea hyvää teille muille, olkaa onnellisia jos/kun teillä ei ole tällaisia ongelmia päässä pyörimässä ;)
Minä yritän porskuttaa eteenpäin viisaasti.

 
Kiva kuulla etten ole yksin hölmö. Olisipa joku "taikakeino" millä ajaisi pahat fiilikset ja epäilyt pois silloin kun se suuttumus ja epäluulo iskee. Yritin jossain vaiheessa kirjoittaa päiväkirjaakin, mutta siinähän minä vaan kertailin niitä "miten minua kohtaan on tehty väärin" -juttuja. Säälittävää. Mikä piru tähän auttaisi ??? Mielialalääkkeet ? Vai alkaako tää olla 40-v akan hormoonijuttuja ?!
 
En kyllä tiedä, että liittyykö tämä 40 v hormonimuutoksiin, joita todella on alkanut näkyä. Tällä hetkellä myös minun mustasukkaisuuden tunteet on niin kovia, että tekisi mieli itkeä koko ajan, enkä oikein pysty keskittymään työssä. Saattaa olla, että ammattilaisen apu on tarpeen. Koitan koko ajan ajatella, että tämä on vain minun alhainen itsetunto ja en luota itseeni, siksi nämä tunteet. Teidän, että miehelläni on ympärillään koko päivän todella kauniita naisia.... oi, mitenköhän tästä pääsisi. Oisko jotain ryhmää, jonne voisi mennä keskustelemaan aiheesta.


Alkuperäinen kirjoittaja apua haluava:
Kiva kuulla etten ole yksin hölmö. Olisipa joku "taikakeino" millä ajaisi pahat fiilikset ja epäilyt pois silloin kun se suuttumus ja epäluulo iskee. Yritin jossain vaiheessa kirjoittaa päiväkirjaakin, mutta siinähän minä vaan kertailin niitä "miten minua kohtaan on tehty väärin" -juttuja. Säälittävää. Mikä piru tähän auttaisi ??? Mielialalääkkeet ? Vai alkaako tää olla 40-v akan hormoonijuttuja ?!

 
Alkuperäinen kirjoittaja Apu olis tarpeen:
Olen todella mustasukkainen ja varmaan ei ole mitään todellista syytä. En ole kyllä ajatellut vielä tässä vaiheessa mennä terapiaan, koitan ensin yksin selvitä tästä...

Jos ei ole mitään syytä olla mustasukkainen, mustasukkaisuus voi tuhota suhteen. Siksi sitä olisi hyvä opetella kontrolloimaan, tai yrittää alusta alkaen pitää sen kurissa. Omalla kohdallani ongelma on se, että en ollut suhteen alussa mustasukkainen, mutta nyt olen. Mitään sen kummempaa ei kai ole tapahtunut, mutta kun suhde on vaan muuttunut arkipäiväksi, seksiä on harvemmin ja mies viihtyy taas enemmän kavereidensa kanssa (suhteen alussa olimme aika tiiviisti yhdessä), alkoi vain tuntua että ehkä se mies ei enää niin välitäkään minusta. Sitten aloin ajatella että ehkä hän onkin jonkun naisen luona kun sanoo olevansa kaverin luona, kun ei seksiäkään ole harrastettu viikkoon, sitten pitikin jo tarkastaa miehen tekstiviestit ja sähköpostit (mitä toivon nyt etten koskaan olisi tehnyt, koska kun sen aloittaa niin tekee mieli tarkastella jatkossakin).

Harmittaa, kun itsevarmasta ja luottavaisesta naisesta olen muuttunut tällaiseksi. Yritän kontrolloida tätä nyt, mutta toisinaan tulee mieheltä tivattua pettääkö hän yms. ja se ei tietysti auta suhdetta.
 
Vielä lisään "opettavaisen" tarinan. Valitettavasti tämä ei tosin minua auttanut siinä että muutuin mustasukkaiseksi, mutta ehkä antaa ajattelemisen aihetta. Minä ainakin yritän pysyä järkevissä rajoissa enkä mene niin pitkälle kuin seuraavan tarinan nainen.

Mieheni paras ystävä meni naimisiin ja sai lapsen erittäin mustasukkaisen naisen kanssa. Nainen alusta alkaen luki miehen tekstiviestit, vastasi miehen puhelimeen jos vain ehti, pyrki aina vastaamaan kotipuhelimeen jne. Jos ei ehtinyt vastaamaan puhelimeen istui vieressä jotta kuuli mitä mies puhui ja kenen kanssa.

Kun mies lähti ulos, ihan vaikka vaan kaupasta pikaisesti hakemaan jotain, vaimo epäili että mies on jonkun naisen kanssa. Vaimo soitti miehelle viiden minuutin välein. Tietysti jos mies kävi baarissa ilman vaimoaan hän oli VARMASTI pettänyt. Vaimo tosin väitti, että luottaa kyllä mieheensä mutta ei muihin naisiin. Eli jos joku päättää miehen ottaa, niin mies vaan tahdottomasti lähtee. Häntä piti siis jatkuvasti vahtia.

Totuus oli se, että mies ei koskaan pettänyt vaimoaan. Minun mieheni olisi parhaana ystävänä asiasta tiennyt, ja sitä kautta minäkin. En ole itse tuon naisen ystävä tai edes pidä hänestä joten mieheni aina kertoi minulle kaikki heidän kuulumisensa. Nyt tilanne onkin mennyt siihen, että mies väsyi naisen vahtaamiseen ja epäilyyn kun hän on syytön, ja ovat eron partaalla. Mies etsii toista naista, päätti että koska kerran kuitenkaan ei luoteta niin sama kai sitten tehdä jotain. Jos syytetään pettämisestä, niin petetään sitten...

Toistaiseksi ei ole uutta naista löytynyt mutta se ja avioero on vain ajan kysymys. Ihan vain turhan mustasukkaisuuden vuoksi.
 
Udelkaa mieheltä mitä siellä baarissa tehtiin ja puhuttiin. Jos hän ei kerro tai kertoo vaivutuneesti, niin siellä on tapahtunut jotain salattavaa. Jos suorastaan puhuu muunneltua totuutta, niin ennenpitkää hän puhuu itsensä pussiin.
 

Yhteistyössä