Olen avoliitossa ja minulla on tämän miehen kanssa 10kk ikäinen lapsi.
Olemme olleet yhdessä 4v.
Nyt en jaksa enää. Olen monta kertaa ollut viittä vaille eroamassa miehestä ja nyt taisin lopullisesti saada tarpeekseni.
Kaipaisin nyt vähän käytännön neuvoja...
Tilanne on sellainen että mies ei osallistu mihinkään kodin tai lapsen hoitoon pyytämättä/käskemättä. En ole nalkuttavaa sorttia joten jos ei kertapyyntö ole mennyt perille niin olen kiukuspäissäni tehnyt itse jotta tulee tehtyä.
Mies käy töissä, illat ja viikonloput tuijottaa sohvalla telkkaria ja surffaa netissä. Ei ulkoile ellei ole jotain ihan erityistä tekemistä.
Ei arvosta minua ja tekemääni työtä pätkääkään.
Minä olen alusta alkaen yrittänyt kannustaa lapsen hoitoon mutta aika turhaan. Mies leikkii hetken vauvan kanssa jos häntä sattuu kiinnostamaan mutta käytännössä minä teen ihan kaiken. Jos miestä pyytää niin mistään ei tule mitään, syöttäessä esim pitäisi suoriutua rakettivauhdilla ja kun lapsi on syönyt 3-4 lusikallista niin mies toteaa ettei se haluu enää... jolloin minä sitten joudun syöttämään loput jne.
Mies on äkkipikainen ja en uskalla jättää lasta hänen yksin hoidettavaksi. Siitä on pelkkiä huonoja kokemuksia, kun mies ei muutenkaan osallistu lapsen hoitoon niin vauva ei kerta kaikkiaan tunne oloaan turvalliseksi isänsä kanssa vaan huutaa kuin tapettaisi. Olen n. 5 kertaa ollut illalla muutaman (2-3) tunnin poissa kotoa mutta joka kerta on ollut hysteerisenä huutava lapsi kun olen tullut kotiin. Kerran näin kun mies huusi lapselle OLE HILJAA! ja ryskytti rattaita kovakouraisesti.
Olen käytännössä nyt jo kuin yh - raivostun ja kiukustun oikeastaan pelkästään silloin kun mies on kotona, siksi että teen silloin kaiken ja hän ei mitään. Hän makaa viikonlopun ja lomansa aamut - minä herään lasta hoitamaan. Kaksi kertaa olen saanut hänet nousemaan (tunniksi) lapsen kanssa että sain itse nukuttua vähän pidempään.
Hän ei tunnu arvostavan minua pätkääkään vaikka sanallisesti sanoo niin tekevänsä. Minä siivoan, hoidan ostokset, teen ruokaa, hoidan lapsen.. kaikki kulut menee puoliksi vaikka mies tienaa töissä ja minä olen ollut vanhempainrahalla. Mies ei välitä muusta kuin omista tarpeistaan. Palaan pian takaisin töihin ja lapsi menee päiväkotiin.
Kun eroan miehestä - saanko yksinhuoltajuuden? Miten uskallan tai voin luovuttaa lasta isänsä hoitoon kun hän raivostuu lapselle ja lapsi ei viihdy hänen hoidossa? Miten varmistaa että kaikki sujuu jos mies saa oikeuden tavata lasta? En tietenkään haluaisi lapselta isää riistää ja olisin tapaamisen kannalla jos se vaan sujuisi mutta kun se ei suju tälläkään hetkellä n. tuntia pidempään.......??
Lapsella on nyt miehen sukunimi. Saanko vaihdettua lapselle takaisin oma sukunimeni?
Olemme olleet yhdessä 4v.
Nyt en jaksa enää. Olen monta kertaa ollut viittä vaille eroamassa miehestä ja nyt taisin lopullisesti saada tarpeekseni.
Kaipaisin nyt vähän käytännön neuvoja...
Tilanne on sellainen että mies ei osallistu mihinkään kodin tai lapsen hoitoon pyytämättä/käskemättä. En ole nalkuttavaa sorttia joten jos ei kertapyyntö ole mennyt perille niin olen kiukuspäissäni tehnyt itse jotta tulee tehtyä.
Mies käy töissä, illat ja viikonloput tuijottaa sohvalla telkkaria ja surffaa netissä. Ei ulkoile ellei ole jotain ihan erityistä tekemistä.
Ei arvosta minua ja tekemääni työtä pätkääkään.
Minä olen alusta alkaen yrittänyt kannustaa lapsen hoitoon mutta aika turhaan. Mies leikkii hetken vauvan kanssa jos häntä sattuu kiinnostamaan mutta käytännössä minä teen ihan kaiken. Jos miestä pyytää niin mistään ei tule mitään, syöttäessä esim pitäisi suoriutua rakettivauhdilla ja kun lapsi on syönyt 3-4 lusikallista niin mies toteaa ettei se haluu enää... jolloin minä sitten joudun syöttämään loput jne.
Mies on äkkipikainen ja en uskalla jättää lasta hänen yksin hoidettavaksi. Siitä on pelkkiä huonoja kokemuksia, kun mies ei muutenkaan osallistu lapsen hoitoon niin vauva ei kerta kaikkiaan tunne oloaan turvalliseksi isänsä kanssa vaan huutaa kuin tapettaisi. Olen n. 5 kertaa ollut illalla muutaman (2-3) tunnin poissa kotoa mutta joka kerta on ollut hysteerisenä huutava lapsi kun olen tullut kotiin. Kerran näin kun mies huusi lapselle OLE HILJAA! ja ryskytti rattaita kovakouraisesti.
Olen käytännössä nyt jo kuin yh - raivostun ja kiukustun oikeastaan pelkästään silloin kun mies on kotona, siksi että teen silloin kaiken ja hän ei mitään. Hän makaa viikonlopun ja lomansa aamut - minä herään lasta hoitamaan. Kaksi kertaa olen saanut hänet nousemaan (tunniksi) lapsen kanssa että sain itse nukuttua vähän pidempään.
Hän ei tunnu arvostavan minua pätkääkään vaikka sanallisesti sanoo niin tekevänsä. Minä siivoan, hoidan ostokset, teen ruokaa, hoidan lapsen.. kaikki kulut menee puoliksi vaikka mies tienaa töissä ja minä olen ollut vanhempainrahalla. Mies ei välitä muusta kuin omista tarpeistaan. Palaan pian takaisin töihin ja lapsi menee päiväkotiin.
Kun eroan miehestä - saanko yksinhuoltajuuden? Miten uskallan tai voin luovuttaa lasta isänsä hoitoon kun hän raivostuu lapselle ja lapsi ei viihdy hänen hoidossa? Miten varmistaa että kaikki sujuu jos mies saa oikeuden tavata lasta? En tietenkään haluaisi lapselta isää riistää ja olisin tapaamisen kannalla jos se vaan sujuisi mutta kun se ei suju tälläkään hetkellä n. tuntia pidempään.......??
Lapsella on nyt miehen sukunimi. Saanko vaihdettua lapselle takaisin oma sukunimeni?