Apua ja vinkkejä kaivataan! Mitä tehdä, kun 4-vuotias ei tottele mitään, tekee oman pään mukaan ja uhkailee?

[toivotonta]

Meillä on 4- ja 1-vuotiaat lapset. Isompi kiukuttelee lähes koko ajan, tekee hölmöyksiä, ei tee mitä pyydetään ja tekee kiellosta huolimatta sellaista mikä on kiellettyä tai vaarallista. En tiedä missä vika, mutta jotenkin olen saanut sellaisen kuvan, ettei ymmärrä miksi pitää totella ja että äitiä ja isää on toteltava. Jos pikkusisar tekee jotain hölmöä/kiellettyä niin esikoinenkin luulee, että hän voi tehdä samoin tai jopa mitä vain.

Tuhmuus on päivittäistä. On sanottu "lopeta, ei saa", on sanottu "ei noin saa tehdä, koska..." ja yritetty puhua ja selittää asiaa. On laitettu jäähylle. On myös palkittu, kehuttu jne. kun tekee oikein ja on kiltti. Ei siis vain kielletä. Kumpikin lapsista on samanarvoisia ja kumpaakin kielletään ja kehutaan, tilanteen mukaan. Toki pienempi on tällä hetkellä väkisinkin hieman enemmän huomion keskipisteenä.

Tänään lapsi on taas ollut lähes koko illan (ja päivälläkin satunnaisesti) tuhma. Kiukasi pikkusisartansa, leikki portaissa (kiellettyä, kun pikkusisar alkaa matkia), yritti saada pikkusisartaan tekemään tuhmuuksia viakka miten monin keinoin... ja kun minulta ja mieheltä lopulta meni lopullisesti hermot, päätimme laittaa hänet ilman iltapalaa ja hampaanpesua yöunille (näin koska tuntui ettei mikään enää sujunut vaan lapsi yritti väittää kaikessa vastaan ja teki päinvastoin kuin sanottiin ym.) niin siitähän se vasta show lähti käyntiin. Lapsi käskettiin yläkertaan omaan huoneeseensa, hän jumiutui portaisiin, uhkasi hyppäävänsä alas sieltä. Sitten isänsä kantoi hänet omaan huoneeseensa, no ei isä ehtinyt alas niin jo oli portaissa keikkumassa ja uhkasi että hän tulee hyppäämällä alas ja jo toista jalkaansa asetteli kaiteen yli. Isänsä piti puhuttelun, ettei niin voi tehdä ja joutuu sairaalaan ym. Osoitteena oli oma huone, mutta taas tuli sieltä pois ja huusi kovaan ääneen hyppäävänsä ikkunasta ja kaiteen yli alas, ei selvästi ymmärtänyt mitä siitä aiheutuu. Huusi, itki, "en jaksa olla täällä", "miksi piti mennä tänne" ym. eli ihan kuin olisi uhunut kuuroille korville, ei ymmärtäny mitään tekemisiänsä...

Mutta kyllä vaan alkaa ottaa meidän vanhempien hermoille, mielenterveydellekin jopa, kun lapsi ei tottele ja uhkailee jopa. Tekee ihan niinkuin itse haluaa ja kokee, ettei vanhempia tarvitse uskoa, vaan hänellä on omat lait. Sanoi, että "minua ei rakasteta, minusta ei tykätä" ja minähän siihen, että tietysti rakastetaan ja tykätään, mutta tuhma ei saa olla vaan täytyy totella vanhempia.

Pitkä selostus, osaisiko kukaan auttaa miten tuota lasta voisi auttaa ja saisi hänet tottelemaan ja uskomaan miten homma menee...?!

 

["voi"]

Onpa tutun kuuloista. Meillä 4 v esikoinen, joka aina ollut tosi kiltti. Nyt ihan mahdoton. Jokaisesta kiellosta menee mököttämään, sanoo että oli taas väärässä ja tuhma yms. Toivottavasti kuuluis ikään.

 

["vieras"]

Onko siis aina ollut hankala? vai nytkö sitten viimeaikoina alkanut? voi olla joku kausikin.

Pidätte nyt vaan tiukasti kiinni säännöistä,jäähylle heti huonosta käytöksestä 1min./ikävuosi.

 

["hmmmmm"]

Ekana: lapsi ei ole tuhma, vaan oireilee johonkin asiaan, jota ei vielä pysty käsittelemään. Tokana: Äkkiseltään kuulostaa siltä että lapsen "minusta ei tykätä"-kommentti antaisi vihjeen lapsen sisällä käynnissä olevasta myllerryksestä pikkusisaren kasvaessa ja alkaessa vaatia enemmän ja enemmän tilaa teidän perheessänne. En sano että ette tykkää tästä nelivuotiaastanne, mutta hän jossain syvällä sisimmässään ehkä pelkää sitä. Kolmantena: Se nelivuotias tarvitsee rakkautta, huomiota ilman pikkusiskoaan sekä selkeitä, johdonmukaisia rajoja.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";27290288]Onko siis aina ollut hankala? vai nytkö sitten viimeaikoina alkanut? voi olla joku kausikin.

Pidätte nyt vaan tiukasti kiinni säännöistä,jäähylle heti huonosta käytöksestä 1min./ikävuosi.[/QUOTE]

On aikaisemmin ollut tosi kiltti, ihan vauvasta 3-vuotiaaksi asti. Pikkusisaruksen synnyttyä alkoi uhmakausi, liittynee kai ikäkauteen kun oli silloin 3-vuotias, ja siitä on välillä ollut kiltimpiä kausia ja nyt taas uhmakausi. Mutta on tosiaan pahentunut pikkusisaruksen syntymän jälkeen. On varmaan jotain mustasukkaisuutta osittain, mutta myös ihan ikään kuuluvaa uhmaakin.

 

[ap.]

[QUOTE="hmmmmm";27290302]Ekana: lapsi ei ole tuhma, vaan oireilee johonkin asiaan, jota ei vielä pysty käsittelemään. Tokana: Äkkiseltään kuulostaa siltä että lapsen "minusta ei tykätä"-kommentti antaisi vihjeen lapsen sisällä käynnissä olevasta myllerryksestä pikkusisaren kasvaessa ja alkaessa vaatia enemmän ja enemmän tilaa teidän perheessänne. En sano että ette tykkää tästä nelivuotiaastanne, mutta hän jossain syvällä sisimmässään ehkä pelkää sitä. Kolmantena: Se nelivuotias tarvitsee rakkautta, huomiota ilman pikkusiskoaan sekä selkeitä, johdonmukaisia rajoja.[/QUOTE]

No, kyllä hän on tuhma mutta ehkä se on sitä, että käyttäytyy tuhmasti kun oireilee johonkin asiaan.

Äitini eli lasten mumma kuoli puolisen vuotta sitten, mumma oli todella tärkeä esikoiselle. En tiedä pahensiko tämä uhmaa, mutta ei kai se voi enää uhman pääsyy olla.

Varmasti voi olla totta kaikki mitä kirjoitit, mutta ongelma onkin se, että MITÄ IHMETTÄ VOIDAAN TEHDÄ? Ei kohta enää jaksa tätä... apua.

 

[Arwen Undomiel]

Huom! Lapselle ei koskaan saa sanoa että lapsi on tuhma, vaan lapsi on käyttäytynyt tuhmasti!

Oletteko yrittäneet antaa isommalle erikoishuomiota ja ison lapsen juttuja tehtäväksi kotona joihin vain hän saa osallistua?

 

[ap.]

Huom! Lapselle ei koskaan saa sanoa että lapsi on tuhma, vaan lapsi on käyttäytynyt tuhmasti!

Oletteko yrittäneet antaa isommalle erikoishuomiota ja ison lapsen juttuja tehtäväksi kotona joihin vain hän saa osallistua?

En muista miten on sanottu, mutta yritetty saada viestiä perille, että ei saa niin käyttäytyä eikä tehdä kiellettyjä juttuja jne. Varmaan on joskus sanottu, että on tuhma. On itsekin sanonut, että "äiti olein tuhma" ja hoidosta tullessaankin on joskus sanonut, että "pojat oli tuhmia" tai "minä olin tuhma". Mikä siinä on niin ihmeellistä, kaikkihan niin sanoo.

Ja on annettu esikoiselle erikoishuomiota, on saanut itse tehdä juttuja mitä kuopus ei saa tehdä ja on kehuttu taitavaksi jne. kun on tehnyt "isojen juttuja". Ei ole siitä kiinni mielestäni.

 

["Vieras"]

Lue mll vanhempainnetistä keinoja käsitellä uhmaa.
Ihan totta, lapsi ei ole tuhma, hän käyttäytyy huonosti. Jos ootte iskostaneet hänen pääjänsä että hän on tuhma niin kyllähän sitten alkaa itsekin uskoa olevansa tuhma ja käyttäytyy se mukaan.
Lapsen kanssa ei kannata ruveta jankkaamaan ja nalkuttamaan, sanot kaksi kertaa jostain asiasta, jos ei tottele, sitten selkeä puuttuminen esim kädestä pitäen tekemällä, jäähy kannattaa säästää oikeaan tarpeeseen, kuten väkivaltaisuuteen.

Kädestä pitäen tekeminen tarkoittaa sitä että jos pyydät lasta esim viemään pyykit pyykkikoriin ja tämä ei tottele, otat lasta kädestä kiinni, viet lapsen pyykin luo, odotat että ottaa sen käteensä ja talutat sitten pyykkikorille, ja sitten kehut vuolaasti kun lapsi teki niinkuin pyydettiin. Sitte ku lapsi tajuaa että joutuu jokatapauksessa tekemään pyydetyt asiat niin tekee ne yleensä mieluummin itse kuin talutettuna. Alkuun tuo tekniikka voi aiheuttaa raivokohtauksia, mutta kun pysyy rauhallsiena ja odottaa niin toimii.

Onko lapsella ikäistään seuraa vai onko teidän kanssa kotona? Lapsi samaistuu tietysti sisarukseensa jos ei muutakaan esikuvaa ole tarjolla. Omanikäisten ja isompien lasten seura voisi rohkaista omatoimisuuteen ja saada huomaamaan ettei isot lapset käyttäydy kuin yksivuotiaat.

 

["pilkunviilaaja"]

No, kyllä hän on tuhma mutta ehkä se on sitä, että käyttäytyy tuhmasti kun oireilee johonkin asiaan.
.

Siinä on iso ero, sanotko lapselle, että hän on tuhma vai teki tuhmasti. Sama kun joku sanoo sulle, että olet tyhmä tai teit tyhmästi. Jos sanot lapselle, että olet tuhma, niin lapsi voi ajatella, ettei hänen edes tarvi käyttäytyä kiltisti, kun hän kerran on äidin mielestä aina tuhma. Vaikka ei tää ongelmaa ratkaise, mutta voi hiukan vaikuttaa käytökseen.

 

["Ina"]

Jos yhtään helpottaa, meillä myös uhmaava 4vee. Hermoja koettelee! Oma rauhallisuus kaiken a ja o, meillä alkaa tulos näkyä, kun ei ollaan itse pysytty rauhallisena, vaikka kuinka tekis mieli raivota ja vajota lapsen kanssa samalle tasolle.

 

[Ohjaa]

No, sen jatkuvan komentelun sijaan lasta voi kehottaa tekemään asioita kysymällä "osaisitkohan...". Jos lapsi on levoton eikä tunnu kuuntelevan, on parasta ottaa lasta kädestä kiinni ja ohjata lapsi siihen toimintaan, jonka haluaisi lapsen tekevän.

Jos uhmaava lapsi kokee, että häntä vain käsketään ja rangaistaan, niin uhma vain kasvaa.

Joo, ja joka hetki on itse vaikea muistaa näitä kahta arkea helpottavaa lapsenkäsittelyvinkkiä, mutta pian kyllä huomaa, että meno siirtyy kohtia raivoa ja jäähyrangaistuksia.

 

[Lispetti]

Voi olla että menee vähän off topic, luin sun otsikon

Meidän 4v tytär erittäin haastava myös.

Jos sellaista yleistä raivoamista ja kiukkuamista niin meillä lähdetään siitä liikenteeseen että kysytään mikä harmittaa. Annetaan mahdollisuus lapselle kertoa. Yritetään sitten selvitellä asiaa. Joskus asiat selvinneet ihan noinkin helposti.

Minä itse -vaihe 3 veenä toi tullessaan aikaisemmin heräämiset meidän perheeseen. Annoin oikeasti lapsen tehdä kaiken itse. Eli siirtymiin varattiin runsaasti aikaa, koska tappelut siirtymissä meillä johtui siitä että oli kiire.


Ollaan yritetty sitäkin että huomiotta jätettiin kaikki huono käytös, (väkivaltaan toki puututtiin->sanktio) ja hyvästä sai paljon positiivista palautetta. Ei oikein toiminut meillä, tai sitten ei jaksettu jatkaa tuohon tapaan pidempään.


Kaikesta väkivallasta meillä saa sanktiota niin että varmasti tuntuu -> kaupassa veljensä läpsiminen johti siihen että ainoana porukasta tyttö jäi ilman lelua. Käyttäytyy kaupassa kuin enkeli nykyään.

Minua tai ketään muutakaan ei nimitellä. Siihen puutun heti. Kerron ettei tuollainen käy, ja jos ei ääni kellossa muutu niin siitä seuraa sanktio. (yhdellä voi olla jäähy toisella pelikielto, kotiaresti, mitä nyt kukin käyttää).

Olen ajatellut asiaa näin: -Se menee ohi, tämä kiukku ja uhma ei kestä ikuisesti. Mitä paremmin itse osaan suhtautua asiaan, varmaan heijastuu lapseenkin. Omalla esimerkillä näytän parhaiten miten tulee käyttäytyä.

Tottakai välillä menee hermo ja volyymi nousee aikuisillakin. Itse menen hetkeksi parvekkelle siinä vaiheessa rauhottumaan. Tästä syystä kai tytärkin on alkanut menemään itse huoneeseensa rauhottumaan kun ei juttelusta tai muusta ole apua, ja vielä kiukuttaa.

Meillä toi sanktio on toiminut äärettömän hyvin, tytär käyttäytyy mielestäni paljon paremmin. Hän tietää siis mitä saa tehdä ja mitä ei, ja mikä on sopivaa käytöstä.

Mun mielestä ollaan kaikki lapset kasvatettu samalla periaatteella, nää isommat ovat olleet vaan paljon "helpompia" ja tää pienin (4v) pippuri taas todella tempperamenttinen luonne. Tahtoa saa ja pitääkin olla mutta rajansa kaikella. Ihan jo senkin takia että saa päivittäiset hommat toimimaan.

Neuvolassakin voisi asiasta puhua.

Sen nevuon annan että vaikka kuinka olisi julkinen paikka niin puutu asiaan heti. Voi olla kiusallista mutta välttämätöntä. Muuten lapsi tajuaa että tää on se paikka missä voi sanoa mitä vain. Tän koin kantapään kautta


Niin paljon kun aikaa vaan irtoaa, antakaa se esikoiselle. Kaksinkeskeistä aikaa.

 

[Joitain vinkkejä]

Mulla on samanikäiset lapset, tosin vanhemman uhma ei ole yhtä paha. Minä ottaisin käyttöön selkeän palkitsemissysteemin. Tarrataulu, johon saa tarran, kun päivä on mennyt hyvin. Jos päivä tuntuu liian vaikealta toteuttaa, ottaisin jonkin pienemmän tavoitteen jostain hankalasta tilanteesta (esim uloslähtö, iltatoimet, leikkihetki). Tosi tarkasti selostetaan, miten homman pitää mennä, jotta tarra tulee (voi vaikka piirtää kuvilla). Aluksi tarroja tarvitsee ansaita vain ihan muutama, tyyliin neljä ja saa etukäteen sovitun palkinnon (uintireissu, jätski, tms). Tällä keinolla me olemme selvinneet hankalista tilanteista paremmin kuin huutamalla ja uhkailemalla (kaikkea on kokeiltu . Lisäksi meillä on jäähypenkki oikein pahoja tilanteita varten, mutta palkitseminen toimii parhaiten varsinkin kun palkinto on jokin oikein mieluisa juttu.

 

[ap.]

[QUOTE="Vieras";27290436]Lue mll vanhempainnetistä keinoja käsitellä uhmaa.
Ihan totta, lapsi ei ole tuhma, hän käyttäytyy huonosti. Jos ootte iskostaneet hänen pääjänsä että hän on tuhma niin kyllähän sitten alkaa itsekin uskoa olevansa tuhma ja käyttäytyy se mukaan.
Lapsen kanssa ei kannata ruveta jankkaamaan ja nalkuttamaan, sanot kaksi kertaa jostain asiasta, jos ei tottele, sitten selkeä puuttuminen esim kädestä pitäen tekemällä, jäähy kannattaa säästää oikeaan tarpeeseen, kuten väkivaltaisuuteen.

Kädestä pitäen tekeminen tarkoittaa sitä että jos pyydät lasta esim viemään pyykit pyykkikoriin ja tämä ei tottele, otat lasta kädestä kiinni, viet lapsen pyykin luo, odotat että ottaa sen käteensä ja talutat sitten pyykkikorille, ja sitten kehut vuolaasti kun lapsi teki niinkuin pyydettiin. Sitte ku lapsi tajuaa että joutuu jokatapauksessa tekemään pyydetyt asiat niin tekee ne yleensä mieluummin itse kuin talutettuna. Alkuun tuo tekniikka voi aiheuttaa raivokohtauksia, mutta kun pysyy rauhallisena ja odottaa niin toimii.

Onko lapsella ikäistään seuraa vai onko teidän kanssa kotona? Lapsi samaistuu tietysti sisarukseensa jos ei muutakaan esikuvaa ole tarjolla. Omanikäisten ja isompien lasten seura voisi rohkaista omatoimisuuteen ja saada huomaamaan ettei isot lapset käyttäydy kuin yksivuotiaat.[/QUOTE]

Kuten jo totesin, myös hoidossa sanovat lapsien olevan/olleen tuhmia. Eiköhän tuo lie aika yleinen tapa ilmaista lapsen käyttäytyneen huonosti.

En minä lasta laita jäähylle ihan joka asiasta, en siitä jos ei vie leluja paikalleen enkä siitä jos ei syö vaikka on ruoka-aika tms. vaan sitten jos on monta kertaa sanottu asiasta ja siitä huolimatta ei tottele. Siis esim. jos leikkii portaissa, tekee jotain kiellettyä tai kiusaa pikkusisarustaan ja monesta kiellosta huolimatta ei usko ettei niin saa tehdä. Väkivaltainen lapsi ei ole, mitä nyt joskus tönäisee kuopusta.

Lapsi käy hoidossa omanikäistensä seurassa, kuten jo kerroin. Sielläkin hoitajat antavat kotiin aika usein palautetta, että "X OLI tänään TUHMA, kiusasi toisia lapsia" tai "X aloitti riidan isomman pojan kanssa, heitti ulkona hiekkaa päälle ja tönäisi pojan maahan".

 

[Yksi lapsi vain]

Mulla särähti tuo, että lasta kielletään leikkimästä portaissa "siksi kun pienempi sitten matkii". Koska eihän se ole...no, reilua. Vai onko tämä ihan yleisesti tapana perheissä missä nuoria sisaruksia? Äkkiseltään tuntuu kohtuuttomalta, kait sillä nelivuotiaalla on tekemisiinsä sama oikeus kuin pienemmälläkin.

Noin muuten, nelivuotisriekkujaiset kuulostaa ihan tutulta...meillä tilanne jo rauhoittumaan päin, että toivottavasti teilläkin on kyseessä vain ohimenevä vaihe!

 

[ap.]

Mulla särähti tuo, että lasta kielletään leikkimästä portaissa "siksi kun pienempi sitten matkii". Koska eihän se ole...no, reilua. Vai onko tämä ihan yleisesti tapana perheissä missä nuoria sisaruksia? Äkkiseltään tuntuu kohtuuttomalta, kait sillä nelivuotiaalla on tekemisiinsä sama oikeus kuin pienemmälläkin.

Noin muuten, nelivuotisriekkujaiset kuulostaa ihan tutulta...meillä tilanne jo rauhoittumaan päin, että toivottavasti teilläkin on kyseessä vain ohimenevä vaihe!

Siis häh? Ai pitäisikö meidän antaa esikoisen leikkiä portaissa ja sitten 1-vuotias pikkusisarus menee leikiin mukaan ja satuttaa itsensä ja kenties myös esikoinen satuttaa itseään? Minun mielestäni portaissa leikkiminen ei ole sallittua ja suurin syy tällä hetkellä on se, että kuopus matkii kaikkea mitä isompi tekee. Enkä halua pienen satuttavan itseään, kun tällä ei ole edes sen vertaa järkeä päässä mitä isommalla.

 

["vieras"]

[QUOTE="pilkunviilaaja";27290437]Siinä on iso ero, sanotko lapselle, että hän on tuhma vai teki tuhmasti. Sama kun joku sanoo sulle, että olet tyhmä tai teit tyhmästi. Jos sanot lapselle, että olet tuhma, niin lapsi voi ajatella, ettei hänen edes tarvi käyttäytyä kiltisti, kun hän kerran on äidin mielestä aina tuhma. Vaikka ei tää ongelmaa ratkaise, mutta voi hiukan vaikuttaa käytökseen.[/QUOTE]

Ja höpönlöpön, 4-vuotias ei mitään käsite-eroja ala pohtimaan pienessä päässänsä. Tuhma on, jos käyttäytyy tuhmasti ja piste.

 

[Lispetti]

No, sen jatkuvan komentelun sijaan lasta voi kehottaa tekemään asioita kysymällä "osaisitkohan...". Jos lapsi on levoton eikä tunnu kuuntelevan, on parasta ottaa lasta kädestä kiinni ja ohjata lapsi siihen toimintaan, jonka haluaisi lapsen tekevän.

Jos uhmaava lapsi kokee, että häntä vain käsketään ja rangaistaan, niin uhma vain kasvaa.

Joo, ja joka hetki on itse vaikea muistaa näitä kahta arkea helpottavaa lapsenkäsittelyvinkkiä, mutta pian kyllä huomaa, että meno siirtyy kohtia raivoa ja jäähyrangaistuksia.

Ohjaus on ok, mutta täytyy ottaa yksilöllisyys mukaan tässä kohtaa. Osa lapsista on luonnostaan niin temperamenttisiä että tuokaan ei aina auta.

 

[Lispetti]

Kuten jo totesin, myös hoidossa sanovat lapsien olevan/olleen tuhmia. Eiköhän tuo lie aika yleinen tapa ilmaista lapsen käyttäytyneen huonosti.

En minä lasta laita jäähylle ihan joka asiasta, en siitä jos ei vie leluja paikalleen enkä siitä jos ei syö vaikka on ruoka-aika tms. vaan sitten jos on monta kertaa sanottu asiasta ja siitä huolimatta ei tottele. Siis esim. jos leikkii portaissa, tekee jotain kiellettyä tai kiusaa pikkusisarustaan ja monesta kiellosta huolimatta ei usko ettei niin saa tehdä. Väkivaltainen lapsi ei ole, mitä nyt joskus tönäisee kuopusta.

Lapsi käy hoidossa omanikäistensä seurassa, kuten jo kerroin. Sielläkin hoitajat antavat kotiin aika usein palautetta, että "X OLI tänään TUHMA, kiusasi toisia lapsia" tai "X aloitti riidan isomman pojan kanssa, heitti ulkona hiekkaa päälle ja tönäisi pojan maahan".

Lapselle EI sanota että on tuhma!!!

Lapselle voit sanoa että tuo oli tuhmasti tehty! Näin se vaan menee ihan 100% jos haluat että lapsi ei ala kokea itseään huonoksi!

 

["Vieras"]

KSiis esim. jos leikkii portaissa, tekee jotain kiellettyä tai kiusaa pikkusisarustaan ja monesta kiellosta huolimatta ei usko ettei niin saa tehdä. Väkivaltainen lapsi ei ole, mitä nyt joskus tönäisee kuopusta.

no just näissä tilanteissa jäähy on minusta väärä keino, viksumpaa olisi lopettaa kielletty toiminto, jos ei sanomalla usko niin haet sen lapsen pois sieltä portaasta ja annat kirjan käteen että nyt rauhoitut ja luet vähän aikaa tuota.

Sisaruksen kanssa riidoista minusta kannattaa välttää sitä että syyttää toista, rankaisee vain toista, vaan yksinkertaisesti voi todeta että jos TEILLÄ ei kerta leikit onnistu yhdessä niin menkää eri paikkoihin leikkimään, sitte tarvitaessa viet sen isomman omaan huoneeseensa ja annat jotain leluja että leiki näillä.

Tuossa taas paistaa se ' monesta kiellosta huolimatta' eli syyllistyt turhaan jankuttamiseen mikä ei johda mihinkään, älä rupea siihen vaan parin kiellon jälkeen keskeytä se väärä toiminto ja kehu kun saat lapsen ohjattua rakentavan käytöksen pariin.

 

[kaffetauko]

En minä lasta laita jäähylle ihan joka asiasta, en siitä jos ei vie leluja paikalleen enkä siitä jos ei syö vaikka on ruoka-aika tms. vaan sitten jos on monta kertaa sanottu asiasta ja siitä huolimatta ei tottele. Siis esim. jos leikkii portaissa, tekee jotain kiellettyä tai kiusaa pikkusisarustaan ja monesta kiellosta huolimatta ei usko ettei niin saa tehdä. Väkivaltainen lapsi ei ole, mitä nyt joskus tönäisee kuopusta.

Tästä olisin ainakin hyvin tarkka:
Tekisin jonkun systeemin tuohon, että mistä sinne jäähylle joutuu ja milloin. Kun tuo kuullostaa nyt, että jäähylle joutuminen riippuu vanhemman ärsyynnyksen määrästä ennemminkin kuin lapsen toimista suoraan. Jos joskus jäähylle joutuu kolmesta sanomisesta, joskus viidestä, välillä melkeen heti ja joskus ei ollenkaan, ja sitten joskus meneekin iltapala ja suoraan nukkumaan, niinkuin alkuperäisessä viestissä, niin lapsihan sitä sitten testailee pitkäänkin, että miten tämä sääntö nyt menikään vai menikö mitenkään ja vieläkö tätä kiellettyä juttua kerran vois tehdä kuitenkin..

 

[ap.]

Lapselle on sanottu, että hän ei ole huono tai huonompi kuin toinen. On sanottu, että kumpaakin rakastetaan yhtä paljon, kumpikin on yhtä tärkeä ja kumpaakin kielletään, jos tekevät kiellettyjä juttuja. On sanottu, että äiti/isä tietää, että lapsi osaa olla kiltti ja käyttäytyä todella hyvin, jos vain haluaa ja viitsii. On sanottu, että palkitaan, jos hän haluaa olla kiltti ja käyttäytyy niin kuin vanhemmat sanoo ja tekee niin kuin vanhemmat pyytää. Koska vanhemmat tietää miten täytyy käyttäytyä. On sanottu, että oikein tehdessä palkitaan ja väärin tehdessä kielletään ja voi joutua jäähylle. On tarpeen tullen perusteltu kieltoja ja pyyntöjä jne.

 

[Lispetti]

Tästä olisin ainakin hyvin tarkka:
Tekisin jonkun systeemin tuohon, että mistä sinne jäähylle joutuu ja milloin. Kun tuo kuullostaa nyt, että jäähylle joutuminen riippuu vanhemman ärsyynnyksen määrästä ennemminkin kuin lapsen toimista suoraan. Jos joskus jäähylle joutuu kolmesta sanomisesta, joskus viidestä, välillä melkeen heti ja joskus ei ollenkaan, ja sitten joskus meneekin iltapala ja suoraan nukkumaan, niinkuin alkuperäisessä viestissä, niin lapsihan sitä sitten testailee pitkäänkin, että miten tämä sääntö nyt menikään vai menikö mitenkään ja vieläkö tätä kiellettyä juttua kerran vois tehdä kuitenkin..

Nimenomaan! Johdonmukaisuutta!

 

[ap.]

[QUOTE="Vieras";27290837]no just näissä tilanteissa jäähy on minusta väärä keino, viksumpaa olisi lopettaa kielletty toiminto, jos ei sanomalla usko niin haet sen lapsen pois sieltä portaasta ja annat kirjan käteen että nyt rauhoitut ja luet vähän aikaa tuota.

Sisaruksen kanssa riidoista minusta kannattaa välttää sitä että syyttää toista, rankaisee vain toista, vaan yksinkertaisesti voi todeta että jos TEILLÄ ei kerta leikit onnistu yhdessä niin menkää eri paikkoihin leikkimään, sitte tarvitaessa viet sen isomman omaan huoneeseensa ja annat jotain leluja että leiki näillä.

Tuossa taas paistaa se ' monesta kiellosta huolimatta' eli syyllistyt turhaan jankuttamiseen mikä ei johda mihinkään, älä rupea siihen vaan parin kiellon jälkeen keskeytä se väärä toiminto ja kehu kun saat lapsen ohjattua rakentavan käytöksen pariin.[/QUOTE]

Joo, kyllä lapsi on otettu pois portaista ja laitettu tekemään jotain muuta. Mutta arvaapas mitä, saman tien kun äiti/isä kääntää selkänsä, lapsi menee takaisin samaan kiellettyyn puuhaan. Ei sitä koko iltaa jaksa toistaa samaa otetaan pois, laitetaan toiseen juttuun kun se ei toimi. Paremmin toimii jäähy.