appivanhemmat...

siis ollaan yli kuukausi sitten muutettu ukon ja muksujen kans uuteen taloon maalle,anoppi ja appiukko tulee "auttamaan" koska huvittaa.Taas yks aamu heräsin ja katoin ikkunasta ulos,no eiköhän ne ollu jotain risuja pilkkomas MUN pihas...menin ulos ja sanoin et aijaa,ootte täällä.anoppi siihen et ei viittitty soittaa jos nukutte..sanoin et kyl tääl joku aamust hereil aina on,muksuthan herää aikasin.En viitsinyt sanoo et jos ne luulee et vielä nukutaan nii eikai sillon tänne tulla,ei tää mikään yleinen perunamaa oo #&%?$!*! no nyt ne sit vissiin loukkaantuneita taas(sama juttu sattui kuukausia aikasemmin ku ystävällisesti sanoin et soittaa ennenku tulee) nyt taas ei oo kuulunu eikä näkyny,eikä muksuille vappuja edes toivotettu....hohho...#&%?$!* ku voi olla vaikeeta! Niille ei sais sanoo mitään ilman et ne suuttuu,mut ei ne täällä voi ravata kokoajan niinku tykkäävät!!! Kiitos kun sain valittaa vähän,tuntuu jo paremmalta!!!

 

on se ihan hirveetä, kun tulevat auttamaan joo-o. Meillä ihmisisllä on sitten erilaisa huolia täällä maallisessa tallauksessa. Valitettavasti en ole ite päässyt koksaan nauttimaan tuosta auttamisesta, kun anopit ja apet ovat joko kuolleita, sairaita tai kaukana. VAikea eläytyä kurjaan tilanteeseesi siis.
Mutta varmaa on, että jos oikein voimallisesti torjut tarjotun avun, keräilet pian risujasi keskenäs.

 

juupa juu....eikai sustakaan olis kiva ku aamusin heräät ja katot ikkunasta ulos ja oot ajatellu et tulee mukava ihana rauhallinen päivä nii sit näet ikkunasta appivanhempiesi hääräävän pihas...eli tiedossa KOKO PÄIVÄN passata niitä ja kiitellä miljoona kertaa ku ne niin kauheesti auttaa,jos sanoo kiitos vain kerran nii sit ne on ihmeissään ja loukkaantuneita kun ei kiitellä mennen tullen ja vielä palates....

 

No minun mielestäni toisen ihmisen kotia (ja pihaakin) tulisi kunnioittaa, vaikka olisi lähisukulainenkin kyseessä. Meillä tämä on ainakin itsestäänselvyys puolin ja toisin. Avun tarjoaminen ja asioista yhdessä sopiminen on aivan eri asia kuin että omin nokkinensa menee tekemään jotakin.
Samoin ihmettelen sitä (toisessa ketjussa kirjoitettua), kun hyvää hyvyyttään antaminen rinnastetaan sairaalloiseen tyrkyttämiseen. Rajansa kaikella.

 

kiitos...siis tietty kiva kun auttavat..mut rajansa kaikella! ja kun ystävällisesti kiittää avusta ja sanoo et voi soittaa ens kerral ennenku tulee nii eikai siitä tartte ottaa nokkiinsa ja suuttua moneks viikoks?!?

 

On se selvää, ettei muiden pihalle tulla luvatta sörkkimään. Eikä saisi suuttua kun pyydetään soittamaan etukäteen.

 

tänään sanoin neiti 4,5v että soita nyt mummille ja vaarille et ne tulee kahville..no ne tuli..tunnelma TOSI kiva joo,vaari nyt vähä jotain puhu mut anoppi ei sanonut paljo mitään,joi kahvit ja meni neidin kans neidin huneeseen leikkimään tunniks,sano sit kiitos kahvista ja hei hei...aattelin kyl et voi herreguuuud ja huhhu,ooneks lähtivät..voiko aikuset ihmiset tosiaan olla noin lapsellisia?!

 

En minäkään tykkäisi siitä, että jatkuvasti tullaan ilmoittamatta käymään. Toki yllätysvierailut silloin tällöin on varsin ok, mutta jos jatkuvasti tullaan yllättäen, niin silloin kyllä rupeaa jo rasittamaan. Kyllä minäkin poikkeen ohi mennen anoppilaan joko viemään tai tuomaan jotain, mutta en edes oleta, että heillä olisi aina aikaa ja voisin jäädä kyläileen. Yleensä toimitan asiani ja lähden pois.

Silloin kun meidän esikoinen syntyi, niin anoppi tuli kylään päivittäin, eikä meinannut millään käsittää, että minulla olisi jotain menoja (eihän vauvan kanssa missään liikuta). Pienen sodan jälkeen sovimme puolin ja toisin, että poiketa saa, mutta kyläilystä ilmoitetaan erikseen.

Tämä yllätyskyläily ei kyllä varsinaisesti ole mitenkään anoppien tapa, nimittäin hyvä ystäväni tekee yllätysvierailuja anopilleen jatkuvasti ja yleensä ruoka-aikaan. Ei kiva anopille, kun aina pitää varautua ruokavieraisiin...

 

Juu tuolla toisessa ketjussa valitinkin tästä samasta asiasta. Meillä siis mies enemmän tekemisissä tätinsä kuin äitinsä kanssa. Ennen raskauttani tämä täti kerran soitti minulle töihin missä meidän ruohonleikkurin avain on (mies oli silloin reissuhommissa),kysyin mitä hän sillä,olivat kuulemma tulleet meille tyttönsä ja miehen siskon,joka harvoin käy täällä päin,haravoimaan ja ajatteli ajaa nurmikonkin!!! Oli myös mennyt avaimella sisälle,(hänellä siis vara-avain) ja päästänyt koiramme ulos ja etsi siellä ruohonleikkurin avainta!! Siinä tilanteessa ei kyllä yhtään tullut mieleen että voi kiva kun auttavat!!! Tuntui siltä että en osaa edes haravoida kun pitää sekin tulla tekemään. Ja sitten kun aloin odottaa se h.el.vetti vasta pääsi valloilleen,aina oli jotain sanomista jostain,arvostelua ja nälvimistä. Ja mies ei sitä tietenkään huomannut. Kun tulevat meille kylään niin tosiaan tulevat vaan,ilman ilmoitusta ja suoraan ovesta sisään,jos siis ovi auki kuten yleensä on. Meillä tehtiin kesällä remonttia ja kylpyhuoneen yksi seinä oli auki autotalliin,olin juuri tullut pois suihkusta myöhään illalla kun autotallin ovi aukesi ja tätihän siellä oli tullut hakemaan jotain työkalua autotallista,omilla avaimilla!! Olisikin kiva olla alasti sielä suihkussa kun hän tulee!
Joo ja ei tämä vielä tähän lopu.. Juhannuksena meillä oli tarkoitus olla päivät ja illat eräällä mökillä ja tulla yöks kotiin (olin siis raskaana),täti tiesi tästä,noh tulin kuitenkin käymään illalla kotona kun mies vielä jäi sinne,päästin koiran ulos ja jätin oven selälleen auki,hetken päästä oli täti eteisessä,oli kuulemma päättänyt tulla katsomaan mieheni tekemää varastoa,hän siis tiesi ettemme olisi kotona,että mitäköhän olisi tehnyt jos emme olisi ollut,omalla avaimella sisälle vahtaamaan vai?!
Sanoin taas eräs päivä miehelle että en tykkää siitä kun tulevat vain kuin omaan kotiinsa,mies puolusteli sillä että meneehän hänkin sinne vain niin,sanoin vaan että kyllä minäkin omaan kotiini vanhempieni luo voin niin mennä,olenhan siellä asunutkin,ja sitäpaitsi sinnekin yleensä soitan että tiedän heidän olevan kotona. Kysyin vaan että mitä hän tykkäisi jos minun vanhempani tulisivat meille koska tahansa,kiva sitten alasti tai kalsareilla seistä eteisessä!!! Kyllä mielestäni OMASSA kodissa saa olla edes rauhassa ja kyllä normaali ihminen soittaa ovikelloa ennen sisälle menoa!

 

joo,no vielä se et kyllähän yllätysvierailulle kahville saa meillekkin tulla,ihmisten aikaan,ei siinä mitään...mut tää et ne tulee "hommiin" (vaikkakin vaan pihalleni) ja aikasin aamulla on ihan eri asia,se ei mun mielestä sovi!

 

totta töräjät,#&%?$!* mitä kusipäitä,eikö ne tajuu mitään?!???

 

öööö...jaha...ei ny noin tartte hermostua,vai oliko huono päivä?!

 

Mullakin on aika tyrkyttäjä appivanhemmat ja tietysti hekin suuttuvat, jos apu ei kelpaa, joten ymmärrän erittäin hyvin saman asian kanssa ongelmissa olevia.

Muutimme syksyllä juuri rakentamaamme taloon, jota appiukkokin oli paljon tekemässä (=päivittäin raksalla pikkuhommia puuhailemassa). Kun muutettiin sanoin miehelle, et tajuaako isäs, ettei nyt enää tarvi joka päivä tulla vaan soittaa ennen ku tulee "hommiin". Mies sano, et kyl ne sen verran ymmärtää eikä tuu kutsumatta. No, muutimme loppuviikosta ja mitäpä näinkään seuraavana maanantaiaamuna suihkusta tullessa... Appiukko täydessä työn touhussa pihalla mitään ilmoittamatta. Meille oli tulossa vieraita, joten meinasin ratketa ihan liitoksistani, kun appiukko noin vain touhuaa pihalla. Käskin miehen toimittaa isänsä pois, tulkoon seuraavan kerran niin, että ilmoittaa. Ok, appiukko lähti, mut siitä alkoi soittorumba. Joka päivä appiukko soitti miehelleni, et voisko tulla hommiin. Itse olimme ihan väsyneitä kaikkeen rakentamiseen ja halusimme pitää edes hetken hengähdystaukoa. Mies onneksi sanoi isälleen, että me soitellaan sit kun apua tarvitaan. No, vähän taisi appiukko loukkaantua, kun ei apu kelvannut. Aina kun tavattiin hän kyseli, että jokos on se ja se homma tehty, johon aina vastattiin, et tehään sit kun jaksetaan. Ärsytti niin paljon se tyrkytys.

Anoppi on yhtä paha ellei joskus pahempi. Pyydän häntä vain pakkotilanteessa lastenvahdiksi, kun hän ei osaa pysyä aikatauluissa eikä esim. saa lapsia nukkumaan heidän nukkumaanmenoaikoinaan. Lapset itkee yliväsymystään ja anoppi ihmettelee, et mitä ne itkee... Muutama viikko sitten olin miehen kans hänen sukulaisensa synttäreillä ja anoppi ja appiukko lastenvahtina. Appiukko sen takia mukana, kun anoppi ei leikkauksen jälkeen voinut nostella lapsia. Sovin, että tulen ajoissa kotiin laittamaan lapset nukkumaan, kun appiukko ei varmaan pärjää siinä hommassa. No, lasten oli tarkoitus olla syöneet iltapalat siihen mennessä kun tulen kotiin, vaan mitä kohtaan kotona; kaksi hysteerisesti väsyneenä itkevää lasta ja rasittuneen anopin, joka kiukuttelee lapsille, kun nämä ovat väsyneitä. Hän oli taas liian myöhään alkanut tehdä lapsille iltapaloja ja syöttää heitä, joten siitä ei tullut sitten enää mitään. Pienempi ei syö, jos vain itkee väsyneenä ja puuroa oli joka paikka täynnä, kun lapsi rimpuili ja huusi kurkku suorana. Syötin lapset ja laitoin heidät nukkumaan, jolloin anoppi alkoi tiskaamaan! Kilinä ja kolina kaikui koko talossa, sanoin, että ei tarvi tiskata tai ainakin lopeta siksi aikaa, että lapset saavat käydä nukkumaan. No, anoppi vastasi, että hän nyt tiskaa loppuun, kun kerran aloitti. Minä taas siihen, että nyt lopetat, kun pienempi varsinkaan ei yliväsyneenä pysty nukahtamaan, jos kuulee kovia ja häiritseviä ääniä. Siitäkös anoppi suuttui ja lähti niskojaan nakellen mitään sanomatta pois. Kyllä voi olla itsekäs ja lapsellinen ihminen, joka loukkaantuu siitä, että toinen ajattelee lapsensa parasta. Kivahan se on, että autetaan, mutta todella on rajansa tyrkyttämisellä ja tunkemisella toisen reviirille. Eipä taas tule mieleen, että pyytäisin anoppia avuksi, kun pitäisi olla aina niiiiin kiitollinen kaikesta avusta, sellaisestakin, jota ei halua/tarvitse. Toki ymmärrän, että hyvää anoppi tarkoittaa ja olemme ihan hyvissä väleissä, mutta välillä ottaa päähän se, ettei minun toiveitani kunnioiteta. Harvoin kuitenkaan syynä on se, mitä itse haluan vaan haluan että asiat sujuvat lasten elämän kannalta parhaimmalla ja helpoimmalla tavalla. Mutta sitä anopin on joskus niin vaikea ymmärtää...

Mutta jaksellaan kuitenkin anoppiemme kanssa. Ovathan he kuitenkin kasvattaneet meille hyvät miehet. Ainakin oma mieheni on paras kaikista (ja viel pitää puoliani äitiään vastaan tarvittaessa =)

 

mun anoppi ei oo miestäni hyvin kasvattanut vaikka miehestä hyvä tulikin,tosin vasta kun me tavattiin ja tehtiin lapset,mies kasvoi henkisesti 110% silloin! Anoppi nähnyt lapsen viimeksi jouluna,vauva nyt 8kk ja silloinkin me käytiin siellä. Ja miehen sisko ei ole nähnyt vieläkään,asuu 100km päässä mutta silti.. Onneksi ei siitä tehty kummia! Anopille tosiaan ensimmäinen lapsenlapsi.. Noh,kaikki omalla tyylillään...

 

\

mun anoppi ei oo miestäni hyvin kasvattanut vaikka miehestä hyvä tulikin,tosin vasta kun me tavattiin ja tehtiin lapset,mies kasvoi henkisesti 110% silloin! Anoppi nähnyt lapsen viimeksi jouluna,vauva nyt 8kk ja silloinkin me käytiin siellä. Ja miehen sisko ei ole nähnyt vieläkään,asuu 100km päässä mutta silti.. Onneksi ei siitä tehty kummia! Anopille tosiaan ensimmäinen lapsenlapsi.. Noh,kaikki omalla tyylillään...

joooo samma här.. siis hyvin ja hyvin