Ensisynnyttäjistä 25% saa repeämän peräsuolensulkijalihakseen. Näistä noin 7-10% saa sellaisen, jota on pakko leikkauksella korjata per heti. (väitöskirja Tarja Pinta).
Yllättävän suuriosa Helsingin alueen repeämistä tapahtuu Kätilöopistolla (lähde oma kokemus ja Peijaksen ja Kirurgisen sairaalan leikkaavat kirurgit).
JOS repeämä huomataan synnytyssalissa, se korjataan saman tien. JOS ei, kuljet lähes vuoden vaipat housuissa, syöden päivittäin Imodiumia ja pieretys (ilmavaiva) lääkettä vältellen paikkoja, jossa tahaton piereskely ja housuun paskominen ei haittaa. Itse sain työpaikalta potkut, koska en kyennyt enää äitiyslomalta palattuani istumaan tarvittavissa kokouksissa. Tuo lähes vuosi korjausleikkaukseen menee siinä, että ensin vakuuttelet lähettävän lääkärin siitä, että housuun paskominen ei todellakaan kuulu normaaliin synnytyksen jälkeiseen ongelmaa ja sitten odottelet tutkimuksiin. Pääkaupunkiseudulla anaalikorjausleikkauksia tekee vain muutama kirurgi, joten niille on pitkä jono. Itse odotin sen 11kk. Ainiin väliajaksi saat kyllä masennuslääkkeet, jos tarvetta.
Tein omasta sulkijalihasrepeämästä ja siitä, ettei minua uskottu Kättärillä, valituksen. Kättäriltä vastattiin, ettei heillä ole aikomusta muuttaa nykyistä toiminta tapaa, jotta mahdolliset repeämät havaittaisiin mahdollisimman nopeasti. Ehdotin, että jos silmähavainto ei riitä, tutkimuksen voi tehdä aivan tavallisella gynegologin ultralla. Ehdotus ei mennyt läpi. Ehdotin, että ensisynnyttäjille jaettaisiin A4, jossa kysyttäisiin suoraan "tuleeko paskat housuun".... se on jo hälyyttävä indikaattori, ainakin kirurgin mielestä. Ei käynyt tämäkään ehdotus Kättärille.
Jälkimaininkeja: Synnytyksestä on nyt kulunut neljä vuotta ja 4kk. Olen edelleen kirurgin ja fysikaalisen hoidon piirissä. Sulkijalihaleikkaus onnistui hyvin, mutta edelleen on ilman kanssa ongelmia eli joudun käyttämään ilmavaivoja estävää lääkitystä sekä käymään fysikaalisessa jumppauttamassa lantiopohjan lihaksia. Leikkauksen jälkeen minulla todettiin myös suolipussi ja lantiopohjan laskeuma, joka johtui synnytyksessä käytetystä väärästä imukuppitekniikasta (lähde: Kirurgisen sairaalan kirurgi).
Lisäksi asia, jota missään ei mainita on se, että seksistä nauttiminen kärsii huomattavan pitkään. Orgasmin saamiseksi tarvitaan koko sitä lihaskimppua, joka pitää paikoillaan myös peräsuolensulkijalihasta. Kun tämä vaurioituu, menevät myös hermotukset katki pitkäksi aikaa.
Vielä niistä, jotka eivät tarvitse leikkaus per heti. Heillä on usein tai tavallista enemmän ulostusongelmia ja ilmavaivoja. Pieru alkaa tulla joka aivastuksella ja lopulta saattaa paskatkin tulla. Tämä tapahtuu noin hitaasti noin 40-ikävuoden jälkeen ja monella 50-60v tehdäänkin korjausleikkauksia, joita kukaan ei enää muista mainita johtuvan alatiesynnytyksestä. Näin tilastot saadaan näyttämään siltä, että vauriot ovat harvinaisia. Myös minun repeämää ei tilastoitu synnytysrepeämäksi, koska siitä oli kulunut 11kk.
Intialaisten kollegoitteni tavoin voidaan siis sanoa "everything seems to be fine".