Anteeksi, mutta mitä keskenmenon saanelle voi sanoa?!

Ajatus tuli mieleen kun luin äsken yhtä keskustelua jossa oli "pahinta mitä oot kuullu keskenmenon jälkeen" ja siinä haukuttiin ystävät/tutut ym jotka olivat sanoneet jotain tyyliin "kyllä se siitä", "vielä ei ollut sen aika" jne....
Omasta mielestäni nuo eivät nyt ole niiiiiiin pahasti sanottu.
Onko parempi sitten olla hiljaa ettei vaan vahongossakaan lipsauta mitään väärää?
Mutta eikö sekin olisi väärin olla vain hiljaa?
En tiiä, tälläinen ajatus vaan tuli pääähän.
Älkää nyt kukaan vetäkö tästä melonia nenään...

 

Olen lukenut palstalla myös ketjun, mitä ei tule sanoa läheisen kuoltua, ja siinä oli lueteltu kaikki mahdolliset.

Toinen haluaa kuulla toista, toinen toista. Toinen haluaa kuulla juuri sen, mitä toinen ei missään nimessä.
Joten kai sitä arpapelillä on mentävä.

 

Älä sano mitään. Halaa, ota kädestä.

Itse keskenmenoja saaneena pahiten satutti kommentit tyyliin "vammainen se oli" "luonto korjaa kelvottomat" jne.
Ihan totta varmaan, mutta ei kivaa kuultavaa siinä tilanteessa.

 

Paras olla hiljaa varmaankin

 

Ei kyl tosiaan kannata sanoa luonto hoitaa hommansa, kyllä se siitä... Mun sisko sanoi äitilleni, aikuisena kun kuuli että hänellä vois olla isosisko tai isoveli, että "luultavasti siin oli niin paljon vikaa et sen ei ollu tarkoitus syntyä. Niin luonto toimii." törkeää...

kannattaa tosiaan vaan halata tai sanoa jotain iha pientä esim oon tukenas, voit puhua mulle jos tahdot, otan osaa, sekin oli varmasti jo rakas sulle....

 

Olen pahoillani olisi minusta hyvä.

Eniten ärsytti ja loukkasi sellaiset kommentit että siinä vauvassa olisi ollut jotain vikaa. Vaikka näin ehkä olisi ollut, ei se mitenkään lohduta menetyksen kokenutta, loukkaa vaan ehkä lisää.

 

Mä sanoin kaverille vaan että oon tosi pahoillani ja että tiedän, miten kaveri olis halunnu sitä vauvaa ja voin vaan yrittää kuvitella miten pahalta tuntuu. Toivottavasti en ainakaan pahottanu kaverin mieltä enää lisää..

 

Hassua tosiaan miten ihmiset suhtautuu kommentteihin niin eri tavalla. Itse sain keskenmenon vuosien yrittämisen jälkeen, ja tuntui jotenkin lohdulliselta ajatella että sillä vauvalla ei ollut elämisen edellytyksiä, mutta minun oli kuitenkin mahdollista ylipäänsä tulla raskaaksi.

 

Itselleni ei juuri kukaan sanonut mitään, kaikki vaikeni. Kukaan ei mitään typerää vammaisuuksista höpissyt, mutta kyllä täydellinen vaikeneminenkin tuntui tosi pahalta. Mulla raskaus oli jo sen verran pitkällä, että kaikki ties raskaudesta, vaikken sitä erikseen ois maininnutkaan.

Jos sanois vaan, olevansa todella pahoillaan, halais ja olis olkapäänä. Sitä olisin itse tarvinnut.

 

[QUOTE="Hömelö";29427655]Mä sanoin kaverille vaan että oon tosi pahoillani ja että tiedän, miten kaveri olis halunnu sitä vauvaa ja voin vaan yrittää kuvitella miten pahalta tuntuu. Toivottavasti en ainakaan pahottanu kaverin mieltä enää lisää..[/QUOTE]

Jos TUOSTA kommentista pahoittaa mielensä, niin silloin vika on mielensä pahoittajassa.

 

no itse ainakin sanoisin näin. -sait sitten keskenmenon.

 

Kysy ystäväsi tunteita ja asian tiimoilta. Kysy haluaako hän kertoa miten keskenmeno tapahtui. Kuuntele sitten. Kuuntele tarkasti ja osoita kiinnostusta. Jos sulla on jossain välissä jotain sanottavaa, se tulee luonnostaan. Väkisin älä mieti mitä sanoa. Voit olla aian hiljaa. Sun tehtävä on vaan kuunnella.

 

Parasta on se, että ystävä pysyy "käytettävissä": kuuntelijana tai olkapäänä kun tarve vaatii.

 

"Otan osaa" riittänee. Itse en yrittäisi tuoda asiaa sen enempää esiin jos toinen ei itse alkaisi puhumaan. Jokaisen on saatava ottaa oma aikansa tuommoisen kanssa, mitkään latteudet tai viisaudet ei siinä auta millainen olo on sisällä.

 

[QUOTE="vieraana";29427595]Olen pahoillani olisi minusta hyvä.

Eniten ärsytti ja loukkasi sellaiset kommentit että siinä vauvassa olisi ollut jotain vikaa. Vaikka näin ehkä olisi ollut, ei se mitenkään lohduta menetyksen kokenutta, loukkaa vaan ehkä lisää.[/QUOTE]

Ja mä taas halusin itsekin ajatella, että jotain "vikaa" oli, joten ei haitannut sellaiset kommentit. Pahimmalta tuntui neuvolassa terveydenhoitajan vähättelevä asenne. Siis etten olisi saanut olla pahoilla mielin, koska näitä "sattuu kaikille".