anteeksi kun sanon

anteeksi kun sanon tämän, en tarkoita pahalla.
Jotenkin sitä katsoo jännästi nykyään äitejä joilla on se yksi lapsi. huomaa kuinka he ovat tarkkoja lastensa suhteen. olinhan itsekkin silloin kun oli vain se yksi. Nyt minulla on 4 lasta ja osaan ottaa löysin rantein.
tälläinen toteamus vain.

 

Jaa, mä en ole ikinä ollut aivan älyttömän tarkka vaikka onkin vain yksi lapsi. :xmas:

 

Totta, niin se on!

 

Se on varmaan "harjoituskappale" se eka. On kuitenkin ees jotenkin tarkennettava tapaansa olla ja kun huomaa, miten päin sen lapsen kans ollaan, seuraavien kanssa sitten onkin jo erilaista. Eihän sitä nyt samalla tavoin elämää jatketa sen esikoisen syntymän jälkeen.

 

Minulla on yksi lapsi ja huomaan kyllä itsestänikin saman. Tiedän paljon asioita, joissa ainakin uskon toimivani löysemmin sitten, kun toinen lapsi on sylissä (on toki sylissä jo nyt, mutta tuolla kohdun puolella )

 

Toivottavasti olen edelleen tarkka lasteni suhteen vaikka heitä olisi kymmenen.

 

Kyllä mä esikoisen kanssa olin paljon tarkempi ja tiukempi ja hysteerisempi kun nyt kun lapsia on peräti kaks

 

Kyllähän tuossa totuudensiemen on, minun kohdallani. Esikoisen kohdalla olin todella tarkka. Nyt en enää ehtisikään, saatika että se olisi viisasta ja järkevää.

 

niin, kyllähän sitä tilannetta pyrkii katsomaan aina itselle edullisella tavalla, niinhän se ihmismieli toimii. yksilapsinen pitää monilapsisia äitejä hiukan hälläväliä-tyyppeinä, monilapsinen taas mieltää yksilapsisen turhantarkaksi.

ja juu, tämä oli karkea yleistys.

 

Luonnollisesti. Ei sitä yksinkertaisesti ole aikaa joka pikkuasiaan takertua, jos lapsia on monta. Plus että toiset ovat vielä luonteeltaan tarkkoja. That`s it. Mulla VASTA kaksi.

 

niin, kyllähän sitä tilannetta pyrkii katsomaan aina itselle edullisella tavalla, niinhän se ihmismieli toimii. yksilapsinen pitää monilapsisia äitejä hiukan hälläväliä-tyyppeinä, monilapsinen taas mieltää yksilapsisen turhantarkaksi.

ja juu, tämä oli karkea yleistys.

Siis onhan ne monilapsisetkin perheet ollu joskus yksilapsisia!! Ja sitä käsitin ap:n tässä tarkoittavankin, että oli erilaista silloin itselläänkin, niin meilläkin oli! Kun oli vaan yksi lapsi

 

Tosi usein suurperheiden lapset saa olla liian vapaasti, esimerkiksi ulkoilla yksin liian pieninä.

 

Mulle sanoi eräs kasvatusalan ammattilainen kerran et kun yhden lapsen kaa jaksaa olla(yli) tarkka mut sit kun on monta niin relaa.
Esimerkkinä käytti sitä et kun hällä oli vaan yksi lapsi niin ei se saanut juosta tikkari suussa ja hän oli tarkka kaikista tällaisista, mut et nyt kun on monta niin ne juoksee tikkarit suussa eikä häntä hetkauta.
Mulla oli sillon yksi lapsi(ja tää nainen ehken vähän näpäytti mua kun olin aika tarkka siitä et lapsi ei esim. pääse juoksee kadulle), nyt on tullut lapsia lisää ja ei, ne ei edelleenkään juokse kadulle, eikä ne juokse tikkari suussa ja turvallisuudesta ja siisteydestä(puhtaat vaatteet ja suihkussa käynti) ei tingitä.
Toisaalta, kun lapset tappelee lelusta niin annan niiden selvitellä kiistat yleensä itse, en joka pikku asiaa ehdi ja jaksa mennä selvittää perinpohjin, eli silleen toki on rennompi.

 

niin, kyllähän sitä tilannetta pyrkii katsomaan aina itselle edullisella tavalla, niinhän se ihmismieli toimii. yksilapsinen pitää monilapsisia äitejä hiukan hälläväliä-tyyppeinä, monilapsinen taas mieltää yksilapsisen turhantarkaksi.

ja juu, tämä oli karkea yleistys.

Siis onhan ne monilapsisetkin perheet ollu joskus yksilapsisia!! Ja sitä käsitin ap:n tässä tarkoittavankin, että oli erilaista silloin itselläänkin, niin meilläkin oli! Kun oli vaan yksi lapsi

et ymmärtänyt?

 

tiedän kaverin jolloin esikko sai kaiken huomioin ja nyt kuopus ei saa mitään. yleensä nämä äidit juuri sanovat että sitte tietää kun on 2lasta. naurettava väite, mä ainakin haluan että kaikki lapset saavat saman huomioin, ja mulla saavatkin

 

minulla on 3 lasta. esikoisen kohdalla kaikki oli uutta ja jännää. halusin pukea lapseni hienoisiin vaatteisiin ja aina oli puhtaat vaatteet. koti oli tip top kunnossa aina. kaikesta stressasin ja otin paineita. lapset ruokailusta sain stressin. lapset kehityksestä sain stressin yms. nyt kun lapsia on kolme, elämä on paljon huolettomampaa kuin silloin esikoisen aikaan. nyt ei ole aina niin väliä, vaikka ei ole yhteen sointuvat vaatteen lapsilla tai jos paidassa on aamun puuroa pikkasen. koti ei ole enää tip top aina..vaan oikeastaan aika harvoin kunnossa. ei meillä mitään kaamos sotkua ole, mutta ei lähellekkään sitä luokkaa mitä oli esikoisen aikaan. lasten kehityksestä yms ei niitä nykyään edes ajattele sillä tavalla kuin esikoisen kohdalla, kaikki vaan tapahtuu aikanaan..

 

niin, kyllähän sitä tilannetta pyrkii katsomaan aina itselle edullisella tavalla, niinhän se ihmismieli toimii. yksilapsinen pitää monilapsisia äitejä hiukan hälläväliä-tyyppeinä, monilapsinen taas mieltää yksilapsisen turhantarkaksi.

ja juu, tämä oli karkea yleistys.

Siis onhan ne monilapsisetkin perheet ollu joskus yksilapsisia!! Ja sitä käsitin ap:n tässä tarkoittavankin, että oli erilaista silloin itselläänkin, niin meilläkin oli! Kun oli vaan yksi lapsi

et ymmärtänyt?

Niin mitä en ymmärtänyt? Ymmärsin sen mitä ap tarkoitti

 

Tosi usein suurperheiden lapset saa olla liian vapaasti, esimerkiksi ulkoilla yksin liian pieninä.

Ja kuka sen määrittelee, että mikä on hyvä ulkoiluikä? Eiköhän se ole lapsesta itsestään kiinni aika paljon. Samoin jos pihalla on samaan aikaan vanhempia lapsia, niin huoletta voisin 5-veen heittää sekaan, jos siis vanhin lapsista olisi joku 11-12 vee.

 

En myönnä. Turvallisuudesta en tingi, muuten mennään aika rennosti. Vaikuttanee asiaan se että ammattini puolesta olen paljon hoitanut eri-ikäisiä ja omanikaan kanssa en turhan nipo ole.

 

et ymmärtänyt?

Niin mitä en ymmärtänyt? Ymmärsin sen mitä ap tarkoitti

no, jos kommentoit ainoastaan ap:n tekstiä, niin älä viitsi lainata minun tekstiäni. tulee helposti väärinkäsitys, että kommenttisi oli vastaus siihen.

 

Tosi usein suurperheiden lapset saa olla liian vapaasti, esimerkiksi ulkoilla yksin liian pieninä.

Ja kuka sen määrittelee, että mikä on hyvä ulkoiluikä? Eiköhän se ole lapsesta itsestään kiinni aika paljon. Samoin jos pihalla on samaan aikaan vanhempia lapsia, niin huoletta voisin 5-veen heittää sekaan, jos siis vanhin lapsista olisi joku 11-12 vee.

5 v on hyvä ikä mutta tunnen perheitä joissa kaksivuotiaatkin ovat ulkona yksin tai isompien sisarusten (alle koulu ikäisten) vahdittavana. Erään perheen 4 v ja 2 v kulkevat keskenään pihoilla kun isommat on koulussa ja äiti hoitaa vauvaa kotona.

 

tiedän kaverin jolloin esikko sai kaiken huomioin ja nyt kuopus ei saa mitään. yleensä nämä äidit juuri sanovat että sitte tietää kun on 2lasta. naurettava väite, mä ainakin haluan että kaikki lapset saavat saman huomioin, ja mulla saavatkin

Ei ehkä ollut kyse huomion antamisesta. Tai ylipäätään sellaisesta fiksusta, turvallisesta tarkkuudesta.

Tulen taatusti antamaan huomiota myös tälle toiselle syntyvälle lapsoselle ja hänen turvallisuutensa suhteen olen taatusti tarkka. MUTTA sitten on nämä hassut tarkkuudet, joita esikoisen kanssa olen harrastanut:
- pullot keitetään joka käytön jälkeen.
- ollaan huonoja äitejä, jos joka päivä ei ole tuoretta ruokaa pöydässä.
- ollaan huonoja äitejä muutenkin milloin mistäkin pikkuasiasta.
- lapsellehan ei herkkuja anneta ennen kun täyttää 16! (vähän kärjistäen ja tässä olenkin löysännyt aikapäivää sitten...)

Mm. tuollaisissa asioissa uskon/ toivon pystyväni relaamaan paremmin tulevaisuudessa, kun lapsia on useampi.

 

et ymmärtänyt?

Niin mitä en ymmärtänyt? Ymmärsin sen mitä ap tarkoitti

no, jos kommentoit ainoastaan ap:n tekstiä, niin älä viitsi lainata minun tekstiäni. tulee helposti väärinkäsitys, että kommenttisi oli vastaus siihen.

Ei kun kommentoin sinun tekstiäsi, ja tarkoitus oli ilmaista että mielestäni monilapsiset ei pidä yksilapsisia turhantarkkoina, koska ne muistaa ihan hyvin millaista oli kun oli vaan yksi lapsi!

 

totta tämä on. Muistan esikoisen kanssa kuinka olin tarkka ja minulla oli sellainen haukan katse, katsoin lapseni perään herkeämättä. nykyään ei tarvitse ihan joka sekuntti nähdä mitä lapset tekee.

 

tiedän kaverin jolloin esikko sai kaiken huomioin ja nyt kuopus ei saa mitään. yleensä nämä äidit juuri sanovat että sitte tietää kun on 2lasta. naurettava väite, mä ainakin haluan että kaikki lapset saavat saman huomioin, ja mulla saavatkin

Ei ehkä ollut kyse huomion antamisesta. Tai ylipäätään sellaisesta fiksusta, turvallisesta tarkkuudesta.

Tulen taatusti antamaan huomiota myös tälle toiselle syntyvälle lapsoselle ja hänen turvallisuutensa suhteen olen taatusti tarkka. MUTTA sitten on nämä hassut tarkkuudet, joita esikoisen kanssa olen harrastanut:
- pullot keitetään joka käytön jälkeen.
- ollaan huonoja äitejä, jos joka päivä ei ole tuoretta ruokaa pöydässä.
- ollaan huonoja äitejä muutenkin milloin mistäkin pikkuasiasta.
- lapsellehan ei herkkuja anneta ennen kun täyttää 16! (vähän kärjistäen ja tässä olenkin löysännyt aikapäivää sitten...)

Mm. tuollaisissa asioissa uskon/ toivon pystyväni relaamaan paremmin tulevaisuudessa, kun lapsia on useampi.

tämän kuopuksen äiti hoitaa vieläkin esikkoa ja kuopus yksinään eri huoneessa ja ups, kun lapsi meinaa tukehtua paperimöykkyyn. ja vauva kun itkee, no ei sitä tarvii huomata, ettei opi vaan liian hyvää palvelua. ja sama se et ei halua pitää sylissä ettei lapsi totu liikaa...