Anteeksi jauhaminen sektio asiasta, mutta..

  • Viestiketjun aloittaja Muumaa
  • Ensimmäinen viesti
tiinu
Alkuperäinen kirjoittaja Pikku Mii:
Hohhoi..tulee ihan paha mieli lukiessa näin ajattelemattomien ihmisten mielipiteitä.Mä todella olisin halunnut "synnyttää"mun lapseni.Mut empä saanut siihen lupaa.Piti vaan maata paikalla kun lääkäri kaivoi lapsen mun mahasta.Tää tekemättömyys ja makaaminen kuitenki jostai syystä teki mun sydämelle semmosia juttuja,etten ehkä toista lasta saa koskaan..Ja nyt on pakko sanoa et ihmiset hoi jotka ette oo sektiota kokeneet,ni älkää prkl väittäkö ettei sektiomammat tiedä kivusta mitään.Mulla seuraavat pari vuorokautta oli yhtä helvettiä,mitä kipuihin tulee.Johan helpotti.
ai hoi..pari vuorokautta kipuja.No mun alatiesynnytys kesti vuorokauden ja koski ja sen jälkee kuukausi tosi kovia kipuja.Että kyllä ne alatiesynnyttäjätkin kokee aika helvettiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiinu:
Alkuperäinen kirjoittaja Pikku Mii:
Hohhoi..tulee ihan paha mieli lukiessa näin ajattelemattomien ihmisten mielipiteitä.Mä todella olisin halunnut "synnyttää"mun lapseni.Mut empä saanut siihen lupaa.Piti vaan maata paikalla kun lääkäri kaivoi lapsen mun mahasta.Tää tekemättömyys ja makaaminen kuitenki jostai syystä teki mun sydämelle semmosia juttuja,etten ehkä toista lasta saa koskaan..Ja nyt on pakko sanoa et ihmiset hoi jotka ette oo sektiota kokeneet,ni älkää prkl väittäkö ettei sektiomammat tiedä kivusta mitään.Mulla seuraavat pari vuorokautta oli yhtä helvettiä,mitä kipuihin tulee.Johan helpotti.
ai hoi..pari vuorokautta kipuja.No mun alatiesynnytys kesti vuorokauden ja koski ja sen jälkee kuukausi tosi kovia kipuja.Että kyllä ne alatiesynnyttäjätkin kokee aika helvettiä!
Olenkohan mä nyt mahtanut väittää ettei alatiesynnyttäjä tunne/koe kipua.Mielestäni en missään vaiheessa ole vihjannut edes sellaista.Enkä myöskään sanonut että mun kivut kesti pari vuorokautta,puhuin helvetistä,en kivuista.
 
Se kivun kokeminenko tässä on se pointti?
Kuka oli eniten kipeä, sille kirkkain kruunu, niinkö?

Alatiesynnyttäjät ja sektiolla synnyttäneet hokee kilpaa, kuinka paljon mikäkin sattui ja miten pitkään.

Ihan oikeesti, mammat hei.

Kaikki ne lapset on synnytetty ja syntyneet.

Itselläni ei sektiosta ole kokemusta.
Kuulopuheita sen verran, että on alatiesynnyttäjiä, jotka vartin yskivät ja vauva on pihalla.
Ja niitä, jotka väkertävät reilun vuorokauden ja sitten vielä kaivetaan imukupit ja pihdit ja taltta ja vasarakin.
On niitä, joilla on 50 tikkiä ja niitä joilla ei ole yhtään.

Sitten on sektioäitejä, syystä tai toisesta suunniteltu juttu, tai sitten hätäsektio.
Sitä edeltää kivuliaat supistukset tai ei supistuksia juuri ollenkaan.

Ja sitten jälkeenpäin haava paranee nopsaan, tai tulehtuu ja kipuilee jaa saa juosta päivystyksessä.


Se on ihmisestä, tuurista ja tilanteesta kiinni kuinka paljon ketäkin mikäkin sattuu. Helvetillinen tuska ei tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa synnyttäjää, oli se synnytystapa sitten mikä hyvänsä.

Pääasia on, että lapsi on syntynyt. Vanhemmuus on kiinni ihan jostain muusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Se kivun kokeminenko tässä on se pointti?
Kuka oli eniten kipeä, sille kirkkain kruunu, niinkö?

Alatiesynnyttäjät ja sektiolla synnyttäneet hokee kilpaa, kuinka paljon mikäkin sattui ja miten pitkään.

Ihan oikeesti, mammat hei.

Kaikki ne lapset on synnytetty ja syntyneet.

Itselläni ei sektiosta ole kokemusta.
Kuulopuheita sen verran, että on alatiesynnyttäjiä, jotka vartin yskivät ja vauva on pihalla.
Ja niitä, jotka väkertävät reilun vuorokauden ja sitten vielä kaivetaan imukupit ja pihdit ja taltta ja vasarakin.
On niitä, joilla on 50 tikkiä ja niitä joilla ei ole yhtään.

Sitten on sektioäitejä, syystä tai toisesta suunniteltu juttu, tai sitten hätäsektio.
Sitä edeltää kivuliaat supistukset tai ei supistuksia juuri ollenkaan.

Ja sitten jälkeenpäin haava paranee nopsaan, tai tulehtuu ja kipuilee jaa saa juosta päivystyksessä.


Se on ihmisestä, tuurista ja tilanteesta kiinni kuinka paljon ketäkin mikäkin sattuu. Helvetillinen tuska ei tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa synnyttäjää, oli se synnytystapa sitten mikä hyvänsä.

Pääasia on, että lapsi on syntynyt. Vanhemmuus on kiinni ihan jostain muusta.

Tuli jotenkin hyvä mieli sun tekstistä =) Enhän mä sillä nenääni tähän ketjuun työntänyt et haluisin jonkun kanssa kilpailla kivuista tms.Tuli vaan niin paha olo tosta yhestä kirjotuksesta et oli pakko sanoo hälle jotain,juuri siinä mielessä ettei sais yleistää.Kun ihmiset ja tilanteet jne..on niin erilaisia.mut näin väsyneenä en tod.osaa sitä noin hienosti sanoiksi pukea kuin sinä. :hug:
 
Miksi kiistellä asiasta jonka jokainen tuntee, ja kokee eri tavalla. Kipukynnys on eri, pelot, jännityksen aiheet, sekä toiveet liittyen synnytykseen ovat erilaiset. Ja joskus tulee yllätyksiä, ja kaikki menee ihan eritavalla kuin odotti tai toivoi. Mutta eikös siinäkin ole tärkeintä se lopputulos, ei se mihin tuli viiltoja repeämiä. Tai kuka kärsi ja miten monta tuntia. Ja molemmista tavoista saada lapsi maailmaan on kokemusta tällä äidillä. Ja omalta kohdalta voin sanoa kummalla tavalla haluaisin lapseni saada jos voisin valita, koska minä olen minä
:D
 
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Se kivun kokeminenko tässä on se pointti?
Kuka oli eniten kipeä, sille kirkkain kruunu, niinkö?

Alatiesynnyttäjät ja sektiolla synnyttäneet hokee kilpaa, kuinka paljon mikäkin sattui ja miten pitkään.

Ihan oikeesti, mammat hei.

Kaikki ne lapset on synnytetty ja syntyneet.

Itselläni ei sektiosta ole kokemusta.
Kuulopuheita sen verran, että on alatiesynnyttäjiä, jotka vartin yskivät ja vauva on pihalla.
Ja niitä, jotka väkertävät reilun vuorokauden ja sitten vielä kaivetaan imukupit ja pihdit ja taltta ja vasarakin.
On niitä, joilla on 50 tikkiä ja niitä joilla ei ole yhtään.

Sitten on sektioäitejä, syystä tai toisesta suunniteltu juttu, tai sitten hätäsektio.
Sitä edeltää kivuliaat supistukset tai ei supistuksia juuri ollenkaan.

Ja sitten jälkeenpäin haava paranee nopsaan, tai tulehtuu ja kipuilee jaa saa juosta päivystyksessä.


Se on ihmisestä, tuurista ja tilanteesta kiinni kuinka paljon ketäkin mikäkin sattuu. Helvetillinen tuska ei tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa synnyttäjää, oli se synnytystapa sitten mikä hyvänsä.

Pääasia on, että lapsi on syntynyt. Vanhemmuus on kiinni ihan jostain muusta.
Komppaan tätä.
 
(vierailija)
musta kummatkin ovat synnyttäneet,synnytys on se kun saa lapsen eikä se että miten se tulee ulos. Mulle tehtiin sektio leikkaus 26.11 ja mä en vieläkään pysty kunnolla kävelemään. Sairaalassa oli paljon alateitse synnyttäneitä ja näin että heiläkään ei ollut helppoa. Joten minusta ensin täytyy kokea kummankin synnytyksen ennen kuin alkaa kirjoittaa omia mielipiteitä.Eikä kukaan voit valita miten synnyttää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja koska:
lääkäri on siinä ainoa, joka tekee aktiivisesti jotain vauvan syntymän eteen, ei äiti.
ihan loogista. synnytyksessä äiti ponnistaa itse, kätilö tai lääkäri vaan auttavat, kun taas sektiossa äiti makaa passiivisena, kun lääkäri auttaa vauvan ulos.

ihan selvä juttu, synnyttäminen on aktiivista, sektio on passiivista.
mutta joskus on sektiokin pakko tehdä.

minä olen kokenut kummatkin jakylä minusta se alatiesynnytys oli paljn helpompi ja kivuttomampi
 
Minulla kaksi alatiesynnytystä takana, ja voin sanoa että kummastakaan en ole nauttinut, vaan ne on olleet sillä hetkellä yhtä helvettiä. Nyt kolmannen kohdalla voi olla että kyseeseen tulee suunniteltu sektio, tai jos huonosti käy niin hätäsektio. Minulle aivan sama millä lailla se vauva ulos saadaan, tärkeintä että sekä vauva että minä säilytään hengissä. Ja jos sektioon päädytään, niin koen silti synnyttäneeni lapsen. Ainut huoli on etukäteen että pystynkö kivuiltani sitten vauvaa alusta alkaen hoitamaan, lähteekö maidoneritys käyntiin niin kuin alatiesynnytksen jlk jne.
 
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja sh-äiti:
Minulla kaksi alatiesynnytystä takana, ja voin sanoa että kummastakaan en ole nauttinut, vaan ne on olleet sillä hetkellä yhtä helvettiä. Nyt kolmannen kohdalla voi olla että kyseeseen tulee suunniteltu sektio, tai jos huonosti käy niin hätäsektio. Minulle aivan sama millä lailla se vauva ulos saadaan, tärkeintä että sekä vauva että minä säilytään hengissä. Ja jos sektioon päädytään, niin koen silti synnyttäneeni lapsen. Ainut huoli on etukäteen että pystynkö kivuiltani sitten vauvaa alusta alkaen hoitamaan, lähteekö maidoneritys käyntiin niin kuin alatiesynnytksen jlk jne.
No mulla lähti maito normaalisti tulemaan vaikka suunniteltu sektio tehtiin rv 39+5 eikä mitään merkkejä et olis alkanu supistella tms. Ja vauvaa pystyy hoitamaan , se vaan voi olla hankalaa ja hidasta kun itsellä kestää niin kauan nousta sängystä ja siirtyä paikasta toiseen... Esikoinen oli siis kyseessä.
 

Yhteistyössä