Anteeksi antaminen? Osaatko sinä sitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Aloittaja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"Aloittaja"

Vieras
Otsikossa jo olikin kysmys. Nykyään ei kovinkaan moni tätä taitoa osaa. Tietty on asioita joita ei voi eikä tarvitse antaa anteeksi. Mutta tarkoitan lähinnä arjessa tapahtuvia "harmittomia" asioita. Osaatko sinä antaa anteeksi? Entä osaatko myöntää jos olet tehnyt virheen ja pyytää anteeksi?
 
Osaan pyytää ja osaan antaa, minulle onneksi ihan pienestä pitäen kotona opetettu.
Väittäisin, että anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen vaikuttavat moneenkin asiaan, muunmuassa erotilanteisiin jne.
 
Kyllä mä uskon osaavani, ja uskon myös myöntäväni omia virheitäni aika avoimesti.

Mua rassaa se kun ihmiset vetävät jonkun puolustuskilven päälleen tehtyään virheen, vaikka helpompaa olisi kaikille myöntää vain että "oho, anteeksi, nyt vika oli kyllä minun.."
 
Pienistä asioista osaan antaa anteeksi ja usein osaan myös myöntää omat vierheeni. Mutta on myös isompia asioita, joiden anteeksi antaminen on vaikeaa (siihen ei pienet anteeksi sanat auta), jotkut onnistuu ajan kanssa, mutta jotkut voivat jäädä iäksi.
 
Osaan pyytää ja paljon olen saanut anteeksi, mutta valitettavasti en osaa antaa anteeksi isoja juttuja (pettämisiä, hylkäämisiä, toisten tekemiä suuria vääryyksiä) ja tämä todellakin vaikuttaa elämääni, joten yritän opetella antamaan anteeksi, mutta vaikeaa se on. Pienet jutut annan helposti anteeksi.
 
Osaan pyytää ja paljon olen saanut anteeksi, mutta valitettavasti en osaa antaa anteeksi isoja juttuja (pettämisiä, hylkäämisiä, toisten tekemiä suuria vääryyksiä) ja tämä todellakin vaikuttaa elämääni, joten yritän opetella antamaan anteeksi, mutta vaikeaa se on. Pienet jutut annan helposti anteeksi.

Monesti ihmiset luulevat, että anteeksi antaminen on sitä, että asia pitää unohtaa kokonaan. Tämähän ei pidä mun mielestä silti paikkaansa.

Jos toinen on esim. pettänyt ja annat sen anteeks, se ei tarkoita, että ns. "pettämistä ei olisi ikinä tapahtunutkaan ja pöytä on vallan uusi". Tai ei ainakaan mulle anteeksi antaminen ole sitä. Asia ei kummitele anteeksi antamisen jälkeen mielessä, mutta ei se tehtyä tekemättömäksi silti tee..
 
Pienet asiat voi antaa anteeksi ..
JA anteeksi on helppoa tai helpompi antaa , jos jollain tapaa anteeksipyydetään.
Tästäkin olisi vielä pehmentäviä välimuotoja - pahoittelu tai harmittelu vaikkapa ?
Noh , joskus anteeksi ei pyydetä, eikä edes harmitella tms ..

Silti olisi helpompaa ITSELLE jos antaisi nuokin anteeksi .

Isoja asioita en minäkään pysty antamaan anteeksi - mainittakoon vaikka lapseni ristiäisistä poisjääminen (lähisukulainen), tai tiukassa tilanteessa avunantamisesta tai myötätunnostakin kieltäytyminen.
Muunmuassa läheisen sukulaisen tekemän oikeasti aiheeton rikosilmoitus tai ls-ilmoitus ovat myös ainakin vielä asioita , joita en usko voivan antaa anteeksi. Toinen noista on osunut omalle kohdalle. Tuossa mennään näet selllaisen kiusanteon rajan yli , joka on vakavaa - jos haluat läheisesi menettävän lapsensa tai toimeentulonsa - se on jo aika ilkeää se...

Ja omalla kohdalla nuo 'anteeksiantamattomat' tilanteet tai teot (tai tekemättä jättämiset) ovat sellaisia etten itse oikein pystyisi vastaavaan edes ventovieraiden kanssa. Saati muka läheisten ihmisten - eli ovat mun arvomaailman vastaisia .
 
Kyllä, osaan pyytää anteeksi ja antaa anteeksi arjessa tapahtuvia pieniä asioita.
Suuria parisuhteessa luottamuksen särkeviä asioita, kuten pettämistä en voisi antaa
anteeksi.
 
Viimeksi muokattu:
Osaan. Mieluummin pyydän anteeksi turhaan kuin jään jumittamaan johonkin virheeseen. Ihan töissä tai miksei muuallakin. Ei ole montaa asiaa jota en vois anteeksi antaa.
 
Osaan antaa ja pyytää anteeksi. Annan joskus ehkä liian helpostikin anteeksi. Siedän paljon sellaisilta ihmisiltä, joista välitän enkä osaa olla pitkävihainen tai ylipäänsä suutu helposti. Pyrin ymmärtämään ihmisten käyttäytymistä ja syitä siihen.
 
Riippuu toki asiasta, mutta noin niinkuin yleensä mun on hyvin vaikea antaa anteeksi. Kyllä se melkein on niin, että jos toinen tekee tai sanoo jotakin, joka oikeasti loukkaa, niin se on sitten siinä. Ihan turhakin sitä on anteeksi pyydellä jälkikäteen, koska se on vain sanahelinää.

Jos maitopurkki on jäänyt pöydälle, niin toki sen saa anteeksi :D Mutta isompien asioiden kanssa se anteeksiantaminen on mulle todella vaikeaa. Joskaan en tunne kyllä tarvettakaan antaa anteeksi. yvin olen pärjännyt näinkin ja melko vähän on vastaan tullut mitään sellaista isompaa.
 
Riippuu toki asiasta, mutta noin niinkuin yleensä mun on hyvin vaikea antaa anteeksi. Kyllä se melkein on niin, että jos toinen tekee tai sanoo jotakin, joka oikeasti loukkaa, niin se on sitten siinä. Ihan turhakin sitä on anteeksi pyydellä jälkikäteen, koska se on vain sanahelinää.

Jos maitopurkki on jäänyt pöydälle, niin toki sen saa anteeksi :D Mutta isompien asioiden kanssa se anteeksiantaminen on mulle todella vaikeaa. Joskaan en tunne kyllä tarvettakaan antaa anteeksi. yvin olen pärjännyt näinkin ja melko vähän on vastaan tullut mitään sellaista isompaa.

Ei se välttämättä ole sanahelinää, jos aidosti katuu. :) Joskus esim. vihaisena tulee sanottua jotain, mitä ei tarkoita.
 
Mä olen paljon armollisempi muita kuin itseäni kohtaan. Itselleen on paljon vaikeampi antaa anteeksi. Tosin olen siinäkin kehittynyt enkä enää tunne syyllisyyttä turhista asioista.
 
Ei se välttämättä ole sanahelinää, jos aidosti katuu. :) Joskus esim. vihaisena tulee sanottua jotain, mitä ei tarkoita.

Paskanmarjat. Jos mä haukun jonkun lyttyyn, niin kyllä mä allekirjoitan ne samat sanat vielä tunninkin päästä, kun kiukku on jo tullut, mennyt ja kadonnut.

En usko siihen, että täydellisen hyvää tyyppiä tulisi haukuttua ihan vaan siksi, että vähän suututti. Kyllä siellä taustalla on enemmän.
 
Paskanmarjat. Jos mä haukun jonkun lyttyyn, niin kyllä mä allekirjoitan ne samat sanat vielä tunninkin päästä, kun kiukku on jo tullut, mennyt ja kadonnut.

En usko siihen, että täydellisen hyvää tyyppiä tulisi haukuttua ihan vaan siksi, että vähän suututti. Kyllä siellä taustalla on enemmän.

minä kyllä päästelen suuttuessani suustani melko raskaan sarjan sammakoita,
joita en ihan oikeasti tarkoita, siis sillä suuttumuksen hetkellä ehkä tarkoitankin, mutta en sitten kun olen rauhoittunut.
 

Yhteistyössä