Antakaa mulle voimia jättää mun mies !

  • Viestiketjun aloittaja apua
  • Ensimmäinen viesti
apua
Syynä miehen alkoholinkäyttö, juo viikossa vähintään kaksi päivää putkeen, enkä enää jaksa kattoa tuota. Miksi lähteminen on niin vaikeaa ?
Mies aina lupaa ja lupaa ettei ota ja on korkeintaan 4 päivää selvinpäin ja taas sama jatkuu...
Hänen mielestä jupisen sille turhasta, ja koska hän elättää meidän perheen, niin hänen mielestä hän voi juoda koska huvittaa !
Oon nyt yli 10 vuotta katsonu tätä, enkä jaksais enää... mutta mulla ei ole ketään kelle puhua, eikä paikkaa mihin mennä. Mistä saisin voimia erota tuosta paskaläjästä ?
 
rini
Voi, tiedän :( V.ittumaista, meillä ei aina ole ollut näin, viimeiset pari vuotta ehkä. Selvänä ihana mies ja ok, mutta kauhulla odotan taas lomaa, kaljaa kuluu ja pottu suussa sönkötystä saa sitten kuunnella. Meillä myös raivostuu, jos asiasta uskaltaa huomauttaa... :( Voimia...
 
vierailija
Vaikea antaa vastausta, riippuu varmaan sun omasta tunteesta, miten itse suhtaudut alkoholinkäyttöön ym. nämä jutut on yleensä monimutkaisempia kuin pelkäästään se itse alkoholinjuonti. Mun ex-mies saattoi juoda kaksikin viikkoa, aina kunnes rahat loppui...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Juu, vapaat siihen menee eli perjantaina alottaa ryyppäämisen ja sunnuntai-iltana lopettaa. Pikkukännissä ajelee maanantaina töihin.
:eek:

tuohan alkaa oll poliisi asia jo! ei pahalla mutta ennen kuin sattuu jotain !
siis toi et kännis auton ratissa
 
:hug:

Ala katseleman asuntoa ja muuta pois, jos miehesi lupaa lopettaa ja muuttua niin muuta silti ja sano että harkitset paluuta jonkin ajan päästä jos on oikeasti hankkinut itselleen apua siihen mennessä. Mun tutuilla oli vähän samantyylinen tilanne ja nainen otti puolen vuoden aikalisän, ja sen jälkeen katsoi jatkaako yhdessä vai ei.

 
ap
Mies on selvinpäin todella ihana ja sillon meillä menee loistavasti. eli arkena mies touhuaa lasten kans ja tehdään koko perhe kaikkea mukavaa. Odotan aina kauhulla perjantaita kun tiedän mitä tuleman pitää, sitten jään vaan odottamaan maanantaita koska sillon mies on selvä ja sit on taas meillä mukavaa. Tästä on tullu noidankehä josta ei pääse eroon.
 
mielestäni
Sun miehesi on joko alkoholisti tai sitten pakenee alkoholiin elämäänsä. En sinuna katselisi enää päivääkään. Vaikka kuinka elättäisi, pitäisi kunnioittaa perhettään muutoinkin. Perhe-elämä on elämää ja tekemistä yhdessä, toisen tukemista ja huomioon ottamista. Piste. Varmasti tulet pärjäämään ilman miestäsi, vaikkakin eri tavalla kuin tähän asti. Ota se muutos haasteena vastaan ja päätä selvitä. Yksi asia johtaa toiseen, ota ratkaiseva askel ja teen siten miten tunnet tekeväsi oikein itseäsi kohtaa. Sääli ei vie ketään eteenpäin.
 
Jos miehesi on itse tyytyväinen tilanteeseen niin et tosiaankaan voi tehdä mitään perheen pelastamiseksi, voit vain itse lähteä ja toivoa että se olisi miehelle pysähtymisen ja oman toiminnan arvioinnin paikka.
 
ap
Ei lapset enkä minäkään haluta enää olla täällä kotona, istuin juuri tänäänkin pimeässä vaatekomerossa miestä piilossa, kun pelotti sen käytös niin paljon. Siellä istuin ja itkin ja lapset ei uskaltanu kertoa isälleen missä äiti on. En halua lapsilleni tälläista elämää...
Voiko sinne turvakotiin vain mennä ?
 
vieras
ennenkuin pääsin eroon! Meillä alkoi pikkuhiljaa, tissuttelusta tuli pakonomaiset kännit kolme kertaa viikossa. Lapslle oli hyvä isä ja hauskuutti niitä kunnes 12 kaljan jälkeen lähti kapakkaan jatkamaan ja jätti minut nukuttamaan kahta yliväsynyttä pientä. Oli kuulemma vmainen työ. No, työ loppui, muutettiin, mutta sama rentoutumiskeino jatkui. Alkoi haukkua minua, epäili olivatko lapset hänen yms. Kännissä haukkui minut aina mennen tullen. Kärsin ja kiduin. Kunnes runsas vuosi sitten naksahti. Laitoin paperit vuokra-asunnosta eteenpäin, ilmoitin miehelle, että tämä taru loppui nyt. Mies itki ja pyysi anteeksi ja lupasi lopettaa juomisen. Niin se oli tehnyt ennenkin. Kuukaudessa tuli tieto asunnosta, vuosi sitten muutettiin ja vaikka tässä on elämässä ollut kaikenlaista, niin muuttoamme en kadu. On ihanaa, kun ei tarvitse asua humalaisen kanssa! Tsemppiä ap.
 
vieras
ettei mies olisi kuullut, missä olen ja tullut haastamaan riitaa. Ja slloin tuli se tämä on loppu! Ap. maanantaina alat etsiä asuntoa ja järjestää asioita. Soita vaikka sossuun ensin! Tee se, ajattele lapsia ja itseäsi.
 
Oikeasti, mä en ymmärrä miksi tämmöisissä kirjoituksissa aina puhutaan että "minä en jaksaisi enää"... Kukaan ei ikinä mainitse että lapset kärsivät. Luuletteko että ne ei kärsi? Sinun jaksamisesi on toissijaista, koska voit aina lähteä pois jos haluat. Lapset eivät ole suhteessa isäänsä vapaaehtoisesti.

Tarkoitus ei ollut ruoskia ap:tä, yleisesti pohdin alkoholistin tyttärenä.
 

Yhteistyössä