LemonTea
Onko muita joilla anoppi tekee silloin tällöin elämästä hel**tiä? Muita joiden tekisi mieli perua häät ihan vain anopin takia? Entä niitä joilla kiehuu aina kun anoppi avaa suunsa tai edes näyttäytyy?
Kaipaisin vertais tukea ja neuvoja miten selvitä häiden yli jatkossa elämästä anopin kanssa jolle puhuminen tuntuu kuin kävisi ritsalla panssarivaunua vastaan.
Minun anoppini oli aluksi ihan mukava ja jonka kanssa tuli juttuun. seurustelun alkuvaiheessa en niinkään kiinnittänyt huomiota omituisuuksiin esim. istui monesti minun ja mieheni väliin näyttämään valokuvia tai höpöttämään omia juttuja. Kun seurustelu eteni anoppi tuntui entistä enemmän ahdistavalta. Puhui minusta kylillä pahaa ja valheita, kuinka vain alistan miestäni ja biletän 24/7, vaikkei hänellä ollut tietoakaan yhteiselämästämme kun asuimme noin 200km päässä. Tarkoitus oli mennä naimisiin jo 2007 vuonna. Lopulta pakkasin kamat ja jätin verta itkien mieheni, koska en enää kestänyt sitä ahdistusta. Palasimme kuitenkin yhteen miehen kanssa n.8kk tauon jälkeen, koska edelleen rakastimme toisiamme hyvin paljon. Anoppi olikin tästä erittäin vihainen (oli vihainen kun erottiin ja nyt oli vielä vihaisempi). sanoi miehelleni "varo sitä naista." Kun olimme olleet uudestaan yhdessä vuoden, tulin raskaaksi. Yllätys yllätys anoppi oli vihainen jälleen ja tähän sanoi "sitähän ei sitten meille tuoda." Ja piti vihaa parisen kuukautta. Kuitenkin kun raskaus eteni, anoppi suli ajatukselle lapsen lapsesta. Hetken jo luulin, että anoppi muuttuisi mukavaksi. Mutta kun synnytys läheni alkoi anoppi ostamaan tavaraa vauvalle. Vieraili meillä melkein päivittäin. Mikä aiheutti sen, että ahdistu alkoi nostaa jälleen päätään. Ja kun synnytin olisi anoppi tahtonut tulla katsomaan vauvaa samoin tein kun lapsi vain ulkona oli. Ja kun sanoin etten halua ketään katsomaan vauvaa samana päivänä. Ehkä korkeintaan siskoni ja äitini koska olemme erittäin läheisiä, niin tästä anoppi suuttui niin, ettei edes onnitellut miestäni kun tämä vihdoin sairaalasta meni heille nukkumaan. Ei edes katsonut mieheeni, koska hänen mielestään hänen olisi pitänyt nähdä vauva samoin tein kun se pihalle tuli. Kotiuduttuamme ei mennyt kuin 5min kun anoppi ja appi kaahasivat kylään. En ehtinyt edes vauvaa riisumaan ulkovaatteista. Kaappasi lapsen samoin tein syliin, eikä antanut muille. Sama tapahtui aina kun tulivat (eli useamman kerran viikossa). Ainoa jolle ehkä suostui antamaan olivat hänen miehensä tai mieheni veli. Ja kun lähtivät antoi vauvan aina miehelleni. Ei koskaa mulle. Puhuikin vauvalle itseään mammana (mikä minulle tarkoittaa äitiä kun puhun itseäni mammana ja anoppi tietää sen).
Nyt kun lapsi on jo isompi on anopin käytös muuttunut koko ajan vain enemmän omistavammaksi. En jaksa kaikkea edes kirjoittaa. Tuputtaa meille hänen ostamiaan vaatteita ja esineitä ja haukkuu minun äidilleni ja muille tutuille kuinka mun ostamat on epäkelpoja tms. ja hänen niiin paljon parempia. Yritti jopa sisustaa meidän asuntoamme (mistä suuttui valtavasti kun estimme sen). Tänään kun oli mieheni valmistujaiset ja olin pakannut lapselle mukaan kaiken tarvittavan niin kuin äidin kuuluukin niin yllätys yllätys... niin oli anoppikin. Kaikki mitä lapselle yritin lapsen omia tavaroita käyttää tai ruokkia niin anoppi syrjäytti omilla "paremmillaan". Ja vaikka appi ja mieheni siinä olivat hillitsemässä häntä niin tämä anoppihan vähät välitti mistään mitä kukaan hänelle sanoi.
Huoh. Ja sitten nämä häät, jotka ovat kolmen viikon päästä. Anoppi yrittää yksinoikeudella päättää tarjoiluista ja muuttaa ruokia joita olemme pyytäneet häntä hankkimaan mieleisikseen. Jotka on siis luvannut hankkia sellaiset kun pyysimme, mutta yllätys yllätys... tilalle tulikin jotain muuta. Ja kun sanoimme että itse hoidamme koristelun niin nyt yrittää kaikin keinoin päästä muuttamaan koristeet mieleisikseen. Miehen puvun takin ompeli minun äitini (pyysimme anoppia ompelemaan, mutta ei suostunut) niin sittenhän anoppi tuli monesti yllätys vierailulle äitini luo koputtamatta ja katseli vierestä kun äitini ompeli ja haukkui että hän tekee väärin. Olisi per**na ommellut itse! Ompeli sentään housut ja liivin. Anoppini ahdistaa jopa minun äitiäni ja siskoani. Anoppi ärsyttää miestäni. Kuitenkin haluaisin että lapsella on mummo, vaikkakaan en luota lasta hetkeksikään anopille jos en ole paikalla (yrittää syöttää 7kk ikäselle kaikkea mahdollista ja kerran totesi että se mitä en tiedä niin sitä ei ole olemassa).
Olisiko kellään neuvoja? Ahdistus alkaa tosiaan olla niin valtavaa että tahtoisin jälleen ottaa hatkat. Kuitenkin rakastan miestäni todella paljon. En vain jaksa anoppia. Mutta mieheni on minulle se oikea ja anoppi se maan päällinen helvetti.
Kaipaisin vertais tukea ja neuvoja miten selvitä häiden yli jatkossa elämästä anopin kanssa jolle puhuminen tuntuu kuin kävisi ritsalla panssarivaunua vastaan.
Minun anoppini oli aluksi ihan mukava ja jonka kanssa tuli juttuun. seurustelun alkuvaiheessa en niinkään kiinnittänyt huomiota omituisuuksiin esim. istui monesti minun ja mieheni väliin näyttämään valokuvia tai höpöttämään omia juttuja. Kun seurustelu eteni anoppi tuntui entistä enemmän ahdistavalta. Puhui minusta kylillä pahaa ja valheita, kuinka vain alistan miestäni ja biletän 24/7, vaikkei hänellä ollut tietoakaan yhteiselämästämme kun asuimme noin 200km päässä. Tarkoitus oli mennä naimisiin jo 2007 vuonna. Lopulta pakkasin kamat ja jätin verta itkien mieheni, koska en enää kestänyt sitä ahdistusta. Palasimme kuitenkin yhteen miehen kanssa n.8kk tauon jälkeen, koska edelleen rakastimme toisiamme hyvin paljon. Anoppi olikin tästä erittäin vihainen (oli vihainen kun erottiin ja nyt oli vielä vihaisempi). sanoi miehelleni "varo sitä naista." Kun olimme olleet uudestaan yhdessä vuoden, tulin raskaaksi. Yllätys yllätys anoppi oli vihainen jälleen ja tähän sanoi "sitähän ei sitten meille tuoda." Ja piti vihaa parisen kuukautta. Kuitenkin kun raskaus eteni, anoppi suli ajatukselle lapsen lapsesta. Hetken jo luulin, että anoppi muuttuisi mukavaksi. Mutta kun synnytys läheni alkoi anoppi ostamaan tavaraa vauvalle. Vieraili meillä melkein päivittäin. Mikä aiheutti sen, että ahdistu alkoi nostaa jälleen päätään. Ja kun synnytin olisi anoppi tahtonut tulla katsomaan vauvaa samoin tein kun lapsi vain ulkona oli. Ja kun sanoin etten halua ketään katsomaan vauvaa samana päivänä. Ehkä korkeintaan siskoni ja äitini koska olemme erittäin läheisiä, niin tästä anoppi suuttui niin, ettei edes onnitellut miestäni kun tämä vihdoin sairaalasta meni heille nukkumaan. Ei edes katsonut mieheeni, koska hänen mielestään hänen olisi pitänyt nähdä vauva samoin tein kun se pihalle tuli. Kotiuduttuamme ei mennyt kuin 5min kun anoppi ja appi kaahasivat kylään. En ehtinyt edes vauvaa riisumaan ulkovaatteista. Kaappasi lapsen samoin tein syliin, eikä antanut muille. Sama tapahtui aina kun tulivat (eli useamman kerran viikossa). Ainoa jolle ehkä suostui antamaan olivat hänen miehensä tai mieheni veli. Ja kun lähtivät antoi vauvan aina miehelleni. Ei koskaa mulle. Puhuikin vauvalle itseään mammana (mikä minulle tarkoittaa äitiä kun puhun itseäni mammana ja anoppi tietää sen).
Nyt kun lapsi on jo isompi on anopin käytös muuttunut koko ajan vain enemmän omistavammaksi. En jaksa kaikkea edes kirjoittaa. Tuputtaa meille hänen ostamiaan vaatteita ja esineitä ja haukkuu minun äidilleni ja muille tutuille kuinka mun ostamat on epäkelpoja tms. ja hänen niiin paljon parempia. Yritti jopa sisustaa meidän asuntoamme (mistä suuttui valtavasti kun estimme sen). Tänään kun oli mieheni valmistujaiset ja olin pakannut lapselle mukaan kaiken tarvittavan niin kuin äidin kuuluukin niin yllätys yllätys... niin oli anoppikin. Kaikki mitä lapselle yritin lapsen omia tavaroita käyttää tai ruokkia niin anoppi syrjäytti omilla "paremmillaan". Ja vaikka appi ja mieheni siinä olivat hillitsemässä häntä niin tämä anoppihan vähät välitti mistään mitä kukaan hänelle sanoi.
Huoh. Ja sitten nämä häät, jotka ovat kolmen viikon päästä. Anoppi yrittää yksinoikeudella päättää tarjoiluista ja muuttaa ruokia joita olemme pyytäneet häntä hankkimaan mieleisikseen. Jotka on siis luvannut hankkia sellaiset kun pyysimme, mutta yllätys yllätys... tilalle tulikin jotain muuta. Ja kun sanoimme että itse hoidamme koristelun niin nyt yrittää kaikin keinoin päästä muuttamaan koristeet mieleisikseen. Miehen puvun takin ompeli minun äitini (pyysimme anoppia ompelemaan, mutta ei suostunut) niin sittenhän anoppi tuli monesti yllätys vierailulle äitini luo koputtamatta ja katseli vierestä kun äitini ompeli ja haukkui että hän tekee väärin. Olisi per**na ommellut itse! Ompeli sentään housut ja liivin. Anoppini ahdistaa jopa minun äitiäni ja siskoani. Anoppi ärsyttää miestäni. Kuitenkin haluaisin että lapsella on mummo, vaikkakaan en luota lasta hetkeksikään anopille jos en ole paikalla (yrittää syöttää 7kk ikäselle kaikkea mahdollista ja kerran totesi että se mitä en tiedä niin sitä ei ole olemassa).
Olisiko kellään neuvoja? Ahdistus alkaa tosiaan olla niin valtavaa että tahtoisin jälleen ottaa hatkat. Kuitenkin rakastan miestäni todella paljon. En vain jaksa anoppia. Mutta mieheni on minulle se oikea ja anoppi se maan päällinen helvetti.
.