Mun anoppi taas keksi, että lapselle pitää ehdottomaksi ottaa kummiksi mieheni (siis hänen poikansa) 16-vuotias sisko, koska se on tapana. Lapsen toinen nimi pitäisi myös olla isoäidin nimi, koska sekin on tapana... En kyllä koskaan tätä ennen ole tällaisista tavoista kuullut, mutta ilmeisesti hänen mielestään näin on.
Turha sanoakaan, ettei kumpikaan toive toteutunut, ja nimenantojuhlaa edeltävästi anoppi kävi poikansa kanssa tiukkaa sananvaihtoa tästä lapsellisesta loukkaantumisestaan. Nimeen on kyllä sittemmin ollut tyytyväinen, etunimi on lyhyt ja simppeli ja seuraavat nimet molempien suvusta useita polvia taaksepäin.