"mamma88"
Mulla menee hermo anopin kanssa! Muutettiin marraskuussa miehen kotipaikkakunnalle, kun mies perusti tänne yrityksen. Asuttiin ennen toisella puolella Suomea, joten tänne muutto oli melko iso muutos. Meillä on 9 kk ikäinen poika ja aion olla kotona ainakin vielä vuoden. Ollaan sopeuduttu uudelle paikkakunnalle tosi hyvin. Ainoa ISO ongelma on anoppi, joka asuu täällä myös (15 km päässä meistä). Hän ei aikaisemmin ole ollut kovin isossa osassa meidän elämässä, joten tämä on ihan uusi tilanne. Anoppi on aivan haltioissaan meidän muutosta tänne, mikä on tietysti hienoa. Mutta hän ei näytä nyt yhtään tajuavan meidän yksityisyyden rajoja. Hän käy meillä kylässä melkein joka päivä. Yleensä hän tulee aina ilmoittamatta ja koko ajan pitää olla varuillaan että milloin hän seuraavan kerran ilmestyy paikalle. Hän kantaa mukanaan koko ajan hirveän määrän ruokaa ja pullaa ja marjoja ja mehua. Meidän jääkaappi ja pakastin pursuaa jo yli äyräiden niiden takia. Ja olen itsekin ammatiltani kokki ja rakastan ruoanlaittoa niin emme todellakaan tarvitse ketään toista tekemään meille ruokaa.
Anoppi myös on innostunut sisustamaan meidän uutta asuntoa. Olemme jo saaneet kaikki valmiiksi ja olen tosi tyytyväinen tähän asuntoon emmekä tarvitse tänne enää mitään, mutta anoppi ostelee koko ajan uusia tavaroita tai ompelee uusia verhoja ym. Olen sanonut monta kertaa, että ei tarvita mitään, mutta silti vaan kantaa tänne aina kaikkea mahdollista kattiloista lamppuihin. Ja tietysti anopin sisustusmaku on ihan erilainen kuin omani.
Sitten on vielä tuo meidän poika, johon anoppi on myös aivan rakastunut. Se on tietysti luonnollista. Mutta välillä menee ihan yli, kun anoppi kantaa pojallekin koko ajan uusia vaatteita, leluja, ruokaa ja tarvikkeita, vaikka niitäkään ei tarvita. Hän myös haluaisi hoitaa poikaa koko ajan, silloinkin kun olen itse kotona. Hän saattaa vain tulla käymään ja kysyä että saako ottaa pojan mukaan kun lähtee kavereidensa luokse. Muutaman kerran olen antanut ottaa pojan mukaan ja anoppi on viipynyt reissuillaan monta tuntia. Olen sitten saanut soitella perään, että pojan voisi jo tuoda kotiin. Hän haluaa esitellä poikaa kaikille kuin omaansa. Se on tosi ahdistavaa, koska anoppi tuntuu minulle vielä tosi vieraalta ihmiseltä. Emme aikaisemmin ole olleet kovin läheisissä väleissä.
Anoppi haluaisi myös aloittaa pojan kanssa muskarin ja vauvauinnin ja vaikka mitä muuta harrastusta. Olen itse suunnittelut aloittavani pojan kanssa muskarin keväämmällä ja anoppi on tästä täysin tietoinen, niin nyt hän sanoi, että eikö hän voisi alkaa käydä siellä muskarissa niin minä saisin vähän "omaa aikaa". Omaa aikaa minulta kyllä löytyy, kun mies on kotona aika paljon ja mieluiten vietän päiväni oman lapseni kanssa.
Anoppi ei tosiaan tunne välillä mitään rajoja. Eilenkin hän ilmestyi aamupäivällä tänne ilman ilmoitusta, vaikka minulla oli kavereita käymässä. Yritin hienovaraisesti vihjaista, että nyt ei ole hyvä hetki vierailulle, kun täällä on jo vieraita, mutta anoppi sanoi, että hänellä on niin ikävä poikaa (näki toissapäivänä edellisen kerran) ja että hän voisi siivota täällä. Osaan kyllä siivota itsekin! Hän aina roudaa mukanaan omia siivousvälineitä ja väkisin hinkkaa joka ikistä nurkkaa vaikka ne ois putsattu edellisenä päivänä. Kavereideni vierailu meni siis ihan läskiksi kun anoppi hääräsi vieressä, joten me ei pystytty juttelemaan mistään normaalisti. Kyllä ärsytti.
Ja kun hän ei muka ymmärrä, jos hänelle sanoo suoraan, että ei kiitos. Esittää aina tyhmää, vaikka kuinka suoraan sanoisi. En tiedä mitä tässä enää voi tehdä. Haluaisin asettaa tiukemmat rajat hänen vierailujen suhteen ja muutenkin noiden ruokajuttujen ja siivoamisten suhteen. Ja en halua että hän kuskaa poikaa mukanaan joka paikkaan, varsinkaan kun en edes tiedä miten hän pärjää pojan kanssa niin pitkiä aikoja yksinään.
Ja hän on myös ehdottanut että minä voisin jo lähteä töihin ja että hän voisi alkaa hoitamaan poikaa kotonaan päivisin. Hän on siis itse vielä työelämässä mutta suunnittelee ottavansa lopputilin sitten kun minä menen töihin. Hän koko ajan muistuttaa tästä asiasta eikä kuuntele vaikka olen sanonut, että minulla ei ole mikään kiire töihin!
Mies on myös ärsyyntynyt tähän touhuun, mutta ei niin paljon kuin minä. Hän on myös sanonut äidilleen suoraan, että vähempikin riittäisi, mutta anoppi ei kuuntele! Pitääkö tässä tappelemaan alkaa? Itse koen tämän tilanteen tosi ahdistavaksi. Joka päivä tuijotan ikkunasta vartin välein pihalle, että milloinhan anoppi taas tulee. En voi yhtään rentoutua. Tekisi mieli laittaa ovi lukkoon ja verhot kiinni seuraavan kerran kun hän tulee kolkuttamaan ovea. Auttakaa!
Anoppi myös on innostunut sisustamaan meidän uutta asuntoa. Olemme jo saaneet kaikki valmiiksi ja olen tosi tyytyväinen tähän asuntoon emmekä tarvitse tänne enää mitään, mutta anoppi ostelee koko ajan uusia tavaroita tai ompelee uusia verhoja ym. Olen sanonut monta kertaa, että ei tarvita mitään, mutta silti vaan kantaa tänne aina kaikkea mahdollista kattiloista lamppuihin. Ja tietysti anopin sisustusmaku on ihan erilainen kuin omani.
Sitten on vielä tuo meidän poika, johon anoppi on myös aivan rakastunut. Se on tietysti luonnollista. Mutta välillä menee ihan yli, kun anoppi kantaa pojallekin koko ajan uusia vaatteita, leluja, ruokaa ja tarvikkeita, vaikka niitäkään ei tarvita. Hän myös haluaisi hoitaa poikaa koko ajan, silloinkin kun olen itse kotona. Hän saattaa vain tulla käymään ja kysyä että saako ottaa pojan mukaan kun lähtee kavereidensa luokse. Muutaman kerran olen antanut ottaa pojan mukaan ja anoppi on viipynyt reissuillaan monta tuntia. Olen sitten saanut soitella perään, että pojan voisi jo tuoda kotiin. Hän haluaa esitellä poikaa kaikille kuin omaansa. Se on tosi ahdistavaa, koska anoppi tuntuu minulle vielä tosi vieraalta ihmiseltä. Emme aikaisemmin ole olleet kovin läheisissä väleissä.
Anoppi haluaisi myös aloittaa pojan kanssa muskarin ja vauvauinnin ja vaikka mitä muuta harrastusta. Olen itse suunnittelut aloittavani pojan kanssa muskarin keväämmällä ja anoppi on tästä täysin tietoinen, niin nyt hän sanoi, että eikö hän voisi alkaa käydä siellä muskarissa niin minä saisin vähän "omaa aikaa". Omaa aikaa minulta kyllä löytyy, kun mies on kotona aika paljon ja mieluiten vietän päiväni oman lapseni kanssa.
Anoppi ei tosiaan tunne välillä mitään rajoja. Eilenkin hän ilmestyi aamupäivällä tänne ilman ilmoitusta, vaikka minulla oli kavereita käymässä. Yritin hienovaraisesti vihjaista, että nyt ei ole hyvä hetki vierailulle, kun täällä on jo vieraita, mutta anoppi sanoi, että hänellä on niin ikävä poikaa (näki toissapäivänä edellisen kerran) ja että hän voisi siivota täällä. Osaan kyllä siivota itsekin! Hän aina roudaa mukanaan omia siivousvälineitä ja väkisin hinkkaa joka ikistä nurkkaa vaikka ne ois putsattu edellisenä päivänä. Kavereideni vierailu meni siis ihan läskiksi kun anoppi hääräsi vieressä, joten me ei pystytty juttelemaan mistään normaalisti. Kyllä ärsytti.
Ja kun hän ei muka ymmärrä, jos hänelle sanoo suoraan, että ei kiitos. Esittää aina tyhmää, vaikka kuinka suoraan sanoisi. En tiedä mitä tässä enää voi tehdä. Haluaisin asettaa tiukemmat rajat hänen vierailujen suhteen ja muutenkin noiden ruokajuttujen ja siivoamisten suhteen. Ja en halua että hän kuskaa poikaa mukanaan joka paikkaan, varsinkaan kun en edes tiedä miten hän pärjää pojan kanssa niin pitkiä aikoja yksinään.
Ja hän on myös ehdottanut että minä voisin jo lähteä töihin ja että hän voisi alkaa hoitamaan poikaa kotonaan päivisin. Hän on siis itse vielä työelämässä mutta suunnittelee ottavansa lopputilin sitten kun minä menen töihin. Hän koko ajan muistuttaa tästä asiasta eikä kuuntele vaikka olen sanonut, että minulla ei ole mikään kiire töihin!
Mies on myös ärsyyntynyt tähän touhuun, mutta ei niin paljon kuin minä. Hän on myös sanonut äidilleen suoraan, että vähempikin riittäisi, mutta anoppi ei kuuntele! Pitääkö tässä tappelemaan alkaa? Itse koen tämän tilanteen tosi ahdistavaksi. Joka päivä tuijotan ikkunasta vartin välein pihalle, että milloinhan anoppi taas tulee. En voi yhtään rentoutua. Tekisi mieli laittaa ovi lukkoon ja verhot kiinni seuraavan kerran kun hän tulee kolkuttamaan ovea. Auttakaa!