Anoppi ottaa päästä, turhaanko?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä ymmärrän kyllä sua ihan täysi, meillä samantyyliset appivanhemmat. Olaan totuttu asiaan, ettei se tässä vaiheessa enää harmita. Mutta tosiaan helppo toisten huudella, joilla on itsellään apujoukkoja ja isovanhemmat toisenlaisia. Sitä tottuu siihen helppouteen, kun on aina lastenvahti tiedossa, ei ymmärretä sitten meitä kenellä ei ole kun todella harvoin.
Mä kyllä ymmärrän. Mutta koitan myös ymmärtää niitä äitejä ja anoppeja, jotka eivät ole aikuisten lastensa apuna.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
me käymme anopilla, asuu siis vieressä. lapset pyytää, että käydään soittamassa ovikelloa ja moikkaamassa. Eli meidän osalta kaikki yhteydenpito on jos on. Ja sanoinha, että toivon, että tulisi esim. meille olemaan lasten kanssa tai muuten tervehtimään. Mutta nytkään 3 viikon aikana ei ole käynyt kertaakaan.

Oma äitini on kuollut 11 vuotta sitten.
Mulle on tullut kirjoituksistasi sellainen mielikuva, että anopillasi ei ole kovin läheiset välit omaan poikaansakaan. Jos olisi, miehellesi ei olisi ongelmallista pyytää äidiltään apua. On siis varsin ymmärrettävää, ettei hänellä ole kovin läheisiä välejä lapsenlapsiinsakaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
me käymme anopilla, asuu siis vieressä. lapset pyytää, että käydään soittamassa ovikelloa ja moikkaamassa. Eli meidän osalta kaikki yhteydenpito on jos on. Ja sanoinha, että toivon, että tulisi esim. meille olemaan lasten kanssa tai muuten tervehtimään. Mutta nytkään 3 viikon aikana ei ole käynyt kertaakaan.

Oma äitini on kuollut 11 vuotta sitten.
Mulle on tullut kirjoituksistasi sellainen mielikuva, että anopillasi ei ole kovin läheiset välit omaan poikaansakaan. Jos olisi, miehellesi ei olisi ongelmallista pyytää äidiltään apua. On siis varsin ymmärrettävää, ettei hänellä ole kovin läheisiä välejä lapsenlapsiinsakaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja sama vieras:
Silloin tällöin olin, enemmän olin tädilläni.Omat lapseni ovat olleet muutaman tunnin äidilläni tänä vuonna ja viime vuonna ehkä kolmena päivänä?
Eli et sinäkään kovin paljoa. Usein se menee juuri noin. Ja mä tunne useammankin itseäni vähän vanhemman naisen, jolla on lapset syntyneet 70-luvulla. He ihmettelevät, mikä siinä kodin ja lasten hoitamisessa nykyisin on niin vaikeaa, kun on tiskikoneet, pakastimet, kuivausrummut ja mikroaaltouunit. Uskoisin, että taustalla on jonkinlaista katkeruutta siitä, että nuorempi sukupolvi pääsee heitä helpommalla.

Osittain varmasti tuokin. Joskus olen saanut kuulla että hänkin hoiti itse meidät. ja siitäkin että mitäs teit noin monta lasta. Mielestäni en pyydä paljoa apua ja enää en sitten pyydä ollenkaan.
Sitä vaan ihmettelen että pyydän apua kun oikeasti sitä tarvitsen esim. että sain mieheni mukaan kuopuksen synnytykseen. Oli meillä ehkä 4 tuntia silloin viime vuonna. Kolme lähti kouluun ja jäi yhden 2vuotiaan kanssa pariksi tunniksi. Onneksi kuopus syntyi reilussa tunnissa ;)
Isosiskollani on vain kaksi lasta ja heillä on alvariinsa hoitamassa milloin missäkin asiassa, ihan turhissakin. Vaikka siskoni lapset ovat vielä vaativampia kuin minun lapset. Sitten valittaa minulle että kun on niin väsynyt niistä hoitamisista jne.

Mutta helpommalla pääsee kun hoitaa itse omat lapsensa vaikka mikä olisi. :)

 
Nimenomaan, yhteyttä on, JOS MINÄ vien lapsia anopille, soitan tms. Vaikka siis asumme lähekkäin. Hän ei osoita mitään mielenkiintoa lapsia tai meitä kohtaan. Silloin kun vien lapsia sinne käymään, niin on ihan iloisen oloinen siitä. Muttei siis itse osoita mitään aktiivisuutta. Muutoin kuin jouluna.
Ja mitä sitten jos se ottaa päähän. Mikä helvetin jouluruoka-automaatti minä olen tai hänelle jouluaaton järjestäjä? Jos rumasti sanotaan. Kun kerran saa 364 päivää kulumaan ihan yksikseen ja on niin tyytyväinen niin olkoon minun puolkestani myös jouluna.

vaikkei tämä joulu tähän apu-asiaan kuulukaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama vieras edelleen:
Osittain varmasti tuokin. Joskus olen saanut kuulla että hänkin hoiti itse meidät. ja siitäkin että mitäs teit noin monta lasta. Mielestäni en pyydä paljoa apua ja enää en sitten pyydä ollenkaan.
Sitä vaan ihmettelen että pyydän apua kun oikeasti sitä tarvitsen esim. että sain mieheni mukaan kuopuksen synnytykseen. Oli meillä ehkä 4 tuntia silloin viime vuonna. Kolme lähti kouluun ja jäi yhden 2vuotiaan kanssa pariksi tunniksi. Onneksi kuopus syntyi reilussa tunnissa ;)
Isosiskollani on vain kaksi lasta ja heillä on alvariinsa hoitamassa milloin missäkin asiassa, ihan turhissakin. Vaikka siskoni lapset ovat vielä vaativampia kuin minun lapset. Sitten valittaa minulle että kun on niin väsynyt niistä hoitamisista jne.

Mutta helpommalla pääsee kun hoitaa itse omat lapsensa vaikka mikä olisi. :)
Mä olen omille lapsilleni sanonut, että jos lapsia hankkivat, niin vain kahta lasta sitten hoidan kerrallaan :D

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä ymmärrän kyllä sua ihan täysi, meillä samantyyliset appivanhemmat. Olaan totuttu asiaan, ettei se tässä vaiheessa enää harmita. Mutta tosiaan helppo toisten huudella, joilla on itsellään apujoukkoja ja isovanhemmat toisenlaisia. Sitä tottuu siihen helppouteen, kun on aina lastenvahti tiedossa, ei ymmärretä sitten meitä kenellä ei ole kun todella harvoin.

Ja minusta se avun antaminen pitäisikin olla niin, että kysytään ystävällisesti voisinko olla avuks. Niin minäkin teen kun minulla on vähän vähemmän hommia ja näen, että joillakin on selvästi pulaa auttavista käsistä. Meidät on kasvatettu omassa lapsuudessa siten, että osataan nähdä tarvitseeko joku apua ja tarjotaan sitä vapaaehtoisesti ilman, että odotetaan että toinen tulee pyytämään. siis Ei minun kotona vaan koulussa tätä asiaa yksi opettaja varsinkin tykkäsi harjoittaa.

"tarvitsetteko apua?" ei luulisi olevan isovanhemmalta mikään kovin kummoinen asia jos auttamishaluja aidosti löytyy.. Minusta se avun kerjääminen ja siihen asti odotteleminen on jopa nöyryyttävää, jos toinen tietää ja näkee selkeästi toisen työmäärän ja on aikaa auttaa. En minä ainakaan aio odottaa tätä omilta lapsiltani. Ja mun mielestä mulla on ihan täysi oikeus ajatella näin, en pysty ymmärtämään ihmistä joka auttaa vain sitten kun joku tulee nöyrästi pyytämään. itsellä kun halu auttaa on sen verran iso, etten voisi olla hiljaa ja odottaa, että pyytääkö joku vai ei. Tungettelevuuteen asti ei ole pakko mennä siitä huolimatta.
 
Ymmärrän. Kokemusta on.
Oma anoppi tuli kerran rakennusprojektin aikana käymään (asuu kauempana). Luulin, että haluaa viettää aikaa lastenlastensa kanssa kerran vuodessa. Lähdin yksin käymään asioilla. Anoppi oli istunut koko ajan. Ei tehnyt lasten kanssa mitään eikä kodissa mitään.

Olin aika ällistynyt. Ja sen lisäksi hän kertoi miten hän on tehnyt töitä raksalla miehensä kanssa ja miten hänellä on siistiä ym. Heillä kylläkin oli lasetnhoitajana isovanhempi (meilä ei kukaan asu lähelläkään) ja lisäksi lapsityövoimaa alettiin käyttää heti kun kynnelle kykeni. Taitaa mieskin olla jo nuorena fyysisesti aika paskassa kunnossa kun on arkena ja pyhänä herätetty töihin, metsänistutusta jne.

Minussakin on vikaa sen verran, että on osaa pyytää myöskään keneltäkään mitään. Koen sen kerjäämisenä. Tosin yritän opetella nyt aikuisena kysymään. Vain itsekin rakentanut varmaan ymmärtää, mitä on olla aina lasten kanssa. Me aloime tehdä lopussa niin että minä menin raksalle tekemään sisustustöitä (maalausta ym) eli lepäämään ja mies jäi hoitamaan lapsia. Mies sanoi myös sen jälkeen menevänsä lepäämään. Pienten lasten kanssa on raskasat olla täysin yksin, tehdä yksin ruoat, siivoukset, leikitykset, kaikki.

On helpompaa jos vain päivän on yksin ja illalla tulee toinenkin auttamaan, esim. hetken leikkii lasten kanssa ja saa käydä kävelyllä tai tehdä kotihommia yksin. Mutta jos on vaikka vuoden lähes aina yksin, lähes kuka tahansa tulee kutakuinkin hulluksi. On raskasta. työtä 24/7.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ja minusta se avun antaminen pitäisikin olla niin, että kysytään ystävällisesti voisinko olla avuks. Niin minäkin teen kun minulla on vähän vähemmän hommia ja näen, että joillakin on selvästi pulaa auttavista käsistä. Meidät on kasvatettu omassa lapsuudessa siten, että osataan nähdä tarvitseeko joku apua ja tarjotaan sitä vapaaehtoisesti ilman, että odotetaan että toinen tulee pyytämään. siis Ei minun kotona vaan koulussa tätä asiaa yksi opettaja varsinkin tykkäsi harjoittaa.

"tarvitsetteko apua?" ei luulisi olevan isovanhemmalta mikään kovin kummoinen asia jos auttamishaluja aidosti löytyy.. Minusta se avun kerjääminen ja siihen asti odotteleminen on jopa nöyryyttävää, jos toinen tietää ja näkee selkeästi toisen työmäärän ja on aikaa auttaa. En minä ainakaan aio odottaa tätä omilta lapsiltani. Ja mun mielestä mulla on ihan täysi oikeus ajatella näin, en pysty ymmärtämään ihmistä joka auttaa vain sitten kun joku tulee nöyrästi pyytämään. itsellä kun halu auttaa on sen verran iso, etten voisi olla hiljaa ja odottaa, että pyytääkö joku vai ei. Tungettelevuuteen asti ei ole pakko mennä siitä huolimatta.
Mä taas ajattelen niin, että jos apua tarvitsee, niin sitä voi pyytää. En ole koskaan itse kokenut sitä kerjäämisenä vaan se on ollut ihan luontevaa mulle. Ja tiedän, että omatkin lapseni kyllä pyytävät, jos apua tarvitsevat.

 
huomaa että tältä palstalta jos johonkin hakee vertaistukea, niin mahdollisuudet on 50/50 , joko lytätään tai tuetaan..
aikalailla riippuu ekan sivun viesteistä, sillä ensimmäisen sivun viestien sisällön asenne ratkasee että lähteekö lauma teilaamaan vai kannustamaan.

Jos ekalla sivulla on paljon positiivista kommentointia, niin ketjujen sisältöön ei eksy juuri muutamaa riitasointua enempää negatiivista, mutta jos alkuun pari ekaa lynkkaa (ja etenkin jos mustat) niin johan on taas kivenheittäjät löytää paikalle kuin haaskat raadolle.

Ap:lle sanoisin että been there done that, tuttujuttu.. Anoppi on 2 kertaa viimesen 3vuoden sisällä vahtinut lapsiamme, ekalla kerralla 5h tokalla 2h.
Apua on turha pyytää juurikaan mistään, sillä oma äitinikään ei järin usein tarjoudu auttamaan hmm, nyt kun muistelen niin hän on tainnut 3 kertaa 3vuoden sisällä vahtia. eli omillamme ollaan ja toimeen on vaan tultava. Ajoittaan ketuttaa ja pistää vihaks, mut nykyään en enää ees odota mitään avun tarjouksia.
Löytyisikö teiltä jotain ystävä pariskuntaa/ ystävää joka voisi joskus vahtia? tai onko lapsilla kummeja? yks vaihtoehto on myös mll lastenvahti palvelu jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja sama vieras edelleen:
Osittain varmasti tuokin. Joskus olen saanut kuulla että hänkin hoiti itse meidät. ja siitäkin että mitäs teit noin monta lasta. Mielestäni en pyydä paljoa apua ja enää en sitten pyydä ollenkaan.
Sitä vaan ihmettelen että pyydän apua kun oikeasti sitä tarvitsen esim. että sain mieheni mukaan kuopuksen synnytykseen. Oli meillä ehkä 4 tuntia silloin viime vuonna. Kolme lähti kouluun ja jäi yhden 2vuotiaan kanssa pariksi tunniksi. Onneksi kuopus syntyi reilussa tunnissa ;)
Isosiskollani on vain kaksi lasta ja heillä on alvariinsa hoitamassa milloin missäkin asiassa, ihan turhissakin. Vaikka siskoni lapset ovat vielä vaativampia kuin minun lapset. Sitten valittaa minulle että kun on niin väsynyt niistä hoitamisista jne.

Mutta helpommalla pääsee kun hoitaa itse omat lapsensa vaikka mikä olisi. :)
Mä olen omille lapsilleni sanonut, että jos lapsia hankkivat, niin vain kahta lasta sitten hoidan kerrallaan :D

No joo mutta kun noissa meidän koululaisissa ole edes ns. hoitamista. Eikä halua edes yhtä kerrallaan luokseen noista pienistä. :)

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Nimenomaan, yhteyttä on, JOS MINÄ vien lapsia anopille, soitan tms. Vaikka siis asumme lähekkäin. Hän ei osoita mitään mielenkiintoa lapsia tai meitä kohtaan. Silloin kun vien lapsia sinne käymään, niin on ihan iloisen oloinen siitä. Muttei siis itse osoita mitään aktiivisuutta. Muutoin kuin jouluna.
Ja mitä sitten jos se ottaa päähän. Mikä helvetin jouluruoka-automaatti minä olen tai hänelle jouluaaton järjestäjä? Jos rumasti sanotaan. Kun kerran saa 364 päivää kulumaan ihan yksikseen ja on niin tyytyväinen niin olkoon minun puolkestani myös jouluna.

vaikkei tämä joulu tähän apu-asiaan kuulukaan.

Mikä lastenhoitoapu-automaatti hän on sinulle??? Ja sulle kelpais useemminkin kuin 1 krt vuodessa.

Niin että oletko aina ollut yhtä mahtavalla asenteella anoppias kohtaan?
 
Mikä saa nuo 70-luvun lasten äidit noin katkeraksi? esim. rahaa ja tervyettä ei yhdelläkään sukupolvella ole ollut enemmän kuin tällä sukupolvella samassa iässä kuin heillä.

Siis nyt vanhempana. Mutta he ovat jotenkin katkeria itsensä vuoksi, eivätkä näe esim. mihin tilaan ovat jättämässä lastensa maapallon lapsilleen ja lapsenlapsilleen.

Meillä tuota samaa katkeruutta ilmassa. Esim. haikailuja siitä, miten itse ei ole lapsena harrastanut, ym.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän täysin:
Mikä saa nuo 70-luvun lasten äidit noin katkeraksi? esim. rahaa ja tervyettä ei yhdelläkään sukupolvella ole ollut enemmän kuin tällä sukupolvella samassa iässä kuin heillä.

Siis nyt vanhempana. Mutta he ovat jotenkin katkeria itsensä vuoksi, eivätkä näe esim. mihin tilaan ovat jättämässä lastensa maapallon lapsilleen ja lapsenlapsilleen.

Meillä tuota samaa katkeruutta ilmassa. Esim. haikailuja siitä, miten itse ei ole lapsena harrastanut, ym.
Vaikea sanoa. Tai no...ei ollut kaikkia niitä kodinkoneita, pitkiä äitiyslomia, kotihoidontukea, subjektiivista päivähoito-oikeutta, koululaisten iltapäivähoitopaikkoja....onhan noita asioita, mitkä nyt ovat lapsiperheiden kannalta paljon paremmin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Nimenomaan, yhteyttä on, JOS MINÄ vien lapsia anopille, soitan tms. Vaikka siis asumme lähekkäin. Hän ei osoita mitään mielenkiintoa lapsia tai meitä kohtaan. Silloin kun vien lapsia sinne käymään, niin on ihan iloisen oloinen siitä. Muttei siis itse osoita mitään aktiivisuutta. Muutoin kuin jouluna.
Ja mitä sitten jos se ottaa päähän. Mikä helvetin jouluruoka-automaatti minä olen tai hänelle jouluaaton järjestäjä? Jos rumasti sanotaan. Kun kerran saa 364 päivää kulumaan ihan yksikseen ja on niin tyytyväinen niin olkoon minun puolkestani myös jouluna.

vaikkei tämä joulu tähän apu-asiaan kuulukaan.

Mikä lastenhoitoapu-automaatti hän on sinulle??? Ja sulle kelpais useemminkin kuin 1 krt vuodessa.

Niin että oletko aina ollut yhtä mahtavalla asenteella anoppias kohtaan?

Joo, todellinen lastenhoitoapu. tämän vuoden aikana on ollut 2 kertaa katsomassa meillä lapsia, aina kun olen kehdannut pyytää jonkun pakollisen menon takia (lääkäri tms ). En edes pyydä sen takia, että voisin olla kahdestaan miehen kanssa.
Ja 4 vuotta olen tosiaan lapset IHAN YKSIN, miehen kanssa hoitanut. Nyt tulanne on toinen, anoppikin sen tietää. Ja ehkä siksi toivoisin häneltä enemmän apua. Kun hän pystyy ja jaksaa kyllä. Ymmärtäisin jos olisi eläkkeellä oleva, sairas ihminen. Mutta on vierekä 50- vuotias nainen!

ja kyllä, minulle kelpaisi, että hän viettäisi aikaa lasten kanssa muulloinkin kun jouluna. Sehän kertoo vain ettei hän osaa olla yksin jouluna, muulloin kelpaa olla yksin ja levätä.
Me taidammenkin tästä lähtien levätä jouluna ja olla yksin perheen kesken ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No joo mutta kun noissa meidän koululaisissa ole edes ns. hoitamista. Eikä halua edes yhtä kerrallaan luokseen noista pienistä. :)
Ehkä äitisi oikeasti väsyy siskosi lasten hoitamisesta? Meillä on ollut sama tilanne aikoinaan eli vanhempani hoitovat paljon enemmän siskoni lapsia kuin mun lapsiani. Osittain varmasti siksi, että en viitsinyt pyytää, kun ajattelin vanhempienikin tarvitsevan joskus lepoa lapsenlapsistaan. Ja osittain siksi, että vanhempani tiesi mun pärjäävän vähemmällä avulla kuin siskoni. Siskoni lapset esim tarvitsivat autokyydin parin kilometrin päähän kun taas me päästiin kymmenien kilometrien päähän julkisilla.

 
a) mä en ymmärrä että tossa tilanteessa pitää alkaa rakentelee

b) pyydä apua hyvä nainen! ehkä anoppisi luulee ettet halua antaa lapsia kun et kerran asiasta kysele.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän täysin:
Mikä saa nuo 70-luvun lasten äidit noin katkeraksi? esim. rahaa ja tervyettä ei yhdelläkään sukupolvella ole ollut enemmän kuin tällä sukupolvella samassa iässä kuin heillä.

Siis nyt vanhempana. Mutta he ovat jotenkin katkeria itsensä vuoksi, eivätkä näe esim. mihin tilaan ovat jättämässä lastensa maapallon lapsilleen ja lapsenlapsilleen.

Meillä tuota samaa katkeruutta ilmassa. Esim. haikailuja siitä, miten itse ei ole lapsena harrastanut, ym.
Vaikea sanoa. Tai no...ei ollut kaikkia niitä kodinkoneita, pitkiä äitiyslomia, kotihoidontukea, subjektiivista päivähoito-oikeutta, koululaisten iltapäivähoitopaikkoja....onhan noita asioita, mitkä nyt ovat lapsiperheiden kannalta paljon paremmin.

eikö pyykkikonetta ollut vielä 70-luvulla? en muista omasta lapsuudesta miten asia oli? se on minusta ainoa tarpeellinen kone. Minusta tiskaaminen on yhtä helppoa ja nopeaa kuin nostella edestakaisin astioita, ja meidän tiskikoneen jäljilta astiat on lisäksi kuivattava, tai jää kaappiin jäljet.

Meillä ei ole mikroa eikä muita kodinkoneita. Tykkään tehdä itse terveellistä ruokaa lapsille. Heidä kehittyminen ja älykkyydenkasvaminen ym. lienee ravinnosta kiinni pitkälle.

Kotihoidontuki taas kompensoituu moninkertaisesti sillä, ettää tuolloin 70-80-luvulla sai todella hyvät verovähennykset lapsista ja inflaatio söi nopeasti tuoreen lapsiperheen asuntovelan. eli käytännössä lapsiperheitä tuettiin enemmän ja saivat paljon enemmä rahaa kuin maksoivat itse veroa. kun taas nyt on toisinpäin. Kun näille samoille ikäluokille maksetaan kkolesteroli ym. lääkkeitä. (joiden tarpeellisuus on kyseenalainen)

ja jos joku kadehtii jonkun lapsen meluista iltapäivähoitopaikkaa, ja haluaisi mieluummin että lapsen pitää tulla yksin kotiin kun omakin lapsi tuli, niin on jo sairas ihminen. mitä kaikkea pahaa omille lapsenlapsilleen voi haluta vielä jotta saisi itse enemmän?
 
A) aborttiko olisi pitänyt tehdä? Siinä vaiheessa rakennusprojekti oli lyöty lukkoon kun lapsi ilmoitti tulostaan. Ihana yllätys, koska minun ei pitänyt pystyä raskautumaan luonnollisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No joo mutta kun noissa meidän koululaisissa ole edes ns. hoitamista. Eikä halua edes yhtä kerrallaan luokseen noista pienistä. :)
Ehkä äitisi oikeasti väsyy siskosi lasten hoitamisesta? Meillä on ollut sama tilanne aikoinaan eli vanhempani hoitovat paljon enemmän siskoni lapsia kuin mun lapsiani. Osittain varmasti siksi, että en viitsinyt pyytää, kun ajattelin vanhempienikin tarvitsevan joskus lepoa lapsenlapsistaan. Ja osittain siksi, että vanhempani tiesi mun pärjäävän vähemmällä avulla kuin siskoni. Siskoni lapset esim tarvitsivat autokyydin parin kilometrin päähän kun taas me päästiin kymmenien kilometrien päähän julkisilla.
tai ehkä sinä vain et osannut pyytää? ei ole mitään syytä miksi toinen pitäisi kuljeettaa 2 km päähän autolla ja toinen menee julkisella kauemmaksi.

siskosi on ehkä vain tottunut saamaan kaiken ilmaiseksi ja olisi suttunut ja katkaissuut välit jos ei olisi saanut mitä halua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Nimenomaan, yhteyttä on, JOS MINÄ vien lapsia anopille, soitan tms. Vaikka siis asumme lähekkäin. Hän ei osoita mitään mielenkiintoa lapsia tai meitä kohtaan. Silloin kun vien lapsia sinne käymään, niin on ihan iloisen oloinen siitä. Muttei siis itse osoita mitään aktiivisuutta. Muutoin kuin jouluna.
Ja mitä sitten jos se ottaa päähän. Mikä helvetin jouluruoka-automaatti minä olen tai hänelle jouluaaton järjestäjä? Jos rumasti sanotaan. Kun kerran saa 364 päivää kulumaan ihan yksikseen ja on niin tyytyväinen niin olkoon minun puolkestani myös jouluna.

vaikkei tämä joulu tähän apu-asiaan kuulukaan.

Mikä lastenhoitoapu-automaatti hän on sinulle??? Ja sulle kelpais useemminkin kuin 1 krt vuodessa.

Niin että oletko aina ollut yhtä mahtavalla asenteella anoppias kohtaan?

No eikai se vielä ole lastenhoitoautomaatti jos edes kerran vapaaehtoisesti kysyisi lapsia hoitoon :D Todellakaan, nainen pikemminkin, jota ei lapsenlapset ilmeisesti kiinnosta vähääkään.

Vähän eriasia kun jotkut odottaa säännöllisesti lastenhoitoapua parin viikon välein ja painostaakin vanhempiaan vahtimaan möksöttämällä ja heittäytymällä lapselliseksi jos eivät meinaa ottaa.

On tämä lastenhoitoautomaatti niin muotisana tällä palstalla, harmittaa vaan kun sen merkitystä ei ymmärretä ja jollain välähtää tämä sana ensimmäisenä mieleen kun joku toinen ihmettelee miksei mummo voi auttaa vapaaehtoisesti edes kerran elämässä kun toisilla on astetta hankalampi jakso.


Esimerkiksi minä odottelin salaa jonkinlaista apua tai edes ymmärrystä puhelimeitse kun lapseni sairastui ja joutui olemaan sairaalassa ja kotona eessun taas ja mies oli kuvioista poissa usean viikno jaksoissa tuohon aikaan. En kysynyt apua mutta kerroin rehellisesti siitä miten rasittavaa se aika oli yksin, kun odotin vielä pahoinvoinnin kourissa kuopusta.

Äitini oli kuulemma siskolleni itkenyt puhelimessa että "kun niilläkin nyt pitää olla niin vaikeaa, minä en mene auttamaan, selvitköön. minun hermot ei kestä kun on tarpeeksi harmia jo kun lapsi on sairastunut ja säälittää se tyttökin, mutta en minä jaksa" Että mummolla oli niiin vaikeaa itsellään. Joka hädin tuskin kerran kahteen kuukauteen meitä edes näki.

Tosiaan mitään apua en kysynyt, mutta tämä tieto tuli jo hyvissä ajoin ettei olisi kannattanut kysyäkään. Kyllä mulle kuitenkin on lievä katkeruus jäänyt tästä.


 
Pyydä hyvä ihminen neuvolasta lastenhoitoapua, siellä kyllä osataan neuvoa mikä taho kunnassanne/kaupungissanne auttaa.

Jos te ajattelette että en avaa suutani ja ehdota hoitoapua, ja anoppi ajattelee että en avaa suutani ja ehdota hoitoapua, niin siitä ei ainakaan seuraa iloista mieltä kellekään. Käytä vaikka lapsia tekosyynä, että he ovat kyselleet koska pääsisivät mummille kylään tai mummin kanssa leikkipuistoon.
Ja ehkä teidän on aiheellista muistuttaa että jouluaattona te sitten olette ja lepäilette ihan oman perheen kesken.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän täysin:
eikö pyykkikonetta ollut vielä 70-luvulla? en muista omasta lapsuudesta miten asia oli? se on minusta ainoa tarpeellinen kone. Minusta tiskaaminen on yhtä helppoa ja nopeaa kuin nostella edestakaisin astioita, ja meidän tiskikoneen jäljilta astiat on lisäksi kuivattava, tai jää kaappiin jäljet.

Meillä ei ole mikroa eikä muita kodinkoneita. Tykkään tehdä itse terveellistä ruokaa lapsille. Heidä kehittyminen ja älykkyydenkasvaminen ym. lienee ravinnosta kiinni pitkälle.

Kotihoidontuki taas kompensoituu moninkertaisesti sillä, ettää tuolloin 70-80-luvulla sai todella hyvät verovähennykset lapsista ja inflaatio söi nopeasti tuoreen lapsiperheen asuntovelan. eli käytännössä lapsiperheitä tuettiin enemmän ja saivat paljon enemmä rahaa kuin maksoivat itse veroa. kun taas nyt on toisinpäin. Kun näille samoille ikäluokille maksetaan kkolesteroli ym. lääkkeitä. (joiden tarpeellisuus on kyseenalainen)

ja jos joku kadehtii jonkun lapsen meluista iltapäivähoitopaikkaa, ja haluaisi mieluummin että lapsen pitää tulla yksin kotiin kun omakin lapsi tuli, niin on jo sairas ihminen. mitä kaikkea pahaa omille lapsenlapsilleen voi haluta vielä jotta saisi itse enemmän?

Oli toki pesukoneet, mutta ei kuivausrumpuja tai tiskikoneita.

Nyt on toki muistettava, että läheskään kaikki 70-luvulla lapsensa saaneet äidit eivät ole katkeria. Mutta osa on. Ja he eivät ehkä ajattele asioita samalta kannalta kuin mitä sinä nyt ajattelet. Miksi he ovat katkeria, se pitäisi kysyä heiltä itseltään. Mä vaan mietin mahdollisia syitä.

 
Oikeastaan tässä sen näkee, että tämän tilanteen ja ajatukset ymmärtää vain se, jolla on samanlaisia kokemuksia. Teillä, joilla apua on saatavilla ette vaan pysty ajattelemaan asiaa meidän kantilta.
 

Yhteistyössä